Yleistä ruokahöpinää

Vihreämpi keittiö

Vegaanina on helppo tuudittautua ajatukseen, että ekologisesti syöminen onnistuu asiaa sen kummemmin ajattelematta. Vaikka naudanliha ja ryöstökalastettu tonnikala puuttuvatkin lautaselta, olisi ainakin omissa syömistottumuksissani paljonkin parantamisen varaa.

retiisit

Eettisten ja ekologisten valintojen punnitseminen on vaikeaa, sillä homma on täysin kuluttajan oman viitseliäisyyden varassa. Valtapolitiikka ei ota asiaan minkäänlaista kantaa, vaan lähinnä hokee suosi kotimaista -mantraa, jolle ei suinkaan aina ole mitään perusteita.

Kesäisin Suomessa ei ole minkäänlaisia vaikeuksia toteuttaa ekologisesti kestävää ruokavaliota, mutta talvella peruna- ja lanttukaukaloiden äärellä ostoskoriin tulee helposti keräiltyä espanjalaisia kasvihuonevihanneksia ja trooppisia hedelmiä. Espanjalaiset kasvihuonevihannekset eivät välttämättä kuitenkaan ole sen pahempi kuin kotimainen kasvihuonetuotanto. Espanjassa tosin kulutetaan torjunta-aineita huomattavasti enemmän kuin pohjoismaissa ja siellä on edelleen käytössä sellaisia aineita, jotka on meillä kielletty vuosia sitten. Etelä-Euroopassa on kuitenkin pidempi kasvukausi, jolloin viljelypinta-ala saadaan paremmin hyödynnettyä. Kasvihuoneiden lämmittämiseen ei myöskään kulu samalla tavalla energiaa kuin näillä leveyksillä. Kasvihuonevihanneksiin ylipäätään kannattaa kuitenkin suhtautua kriittisesti. Onko niitä tomaatteja ihan pakko saada keskellä talvea?

Omassa keittiössäni suuri kompastuskivi on älytön säilykkeiden kulutus – erilaisia papuja, kookosmaitoa, tomaattimurskaa ja muita metallipurkkiin pakattuja ruokia tulee syötyä ihan liikaa. Ruuan pakkaaminen metallitölkkeihin ei suinkaan ole mikään ekoteko, vaikka tölkit ovatkin kierrätettävissä. Tiesitkö, että metallijäte kuljetetaan laivoilla prosessoitavaksi toiselle puolelle maapalloa? Ekologisempi vaihtoehto olisi keittää aina kerralla suuri määrä papuja ja pakastaa ne sopivina annoksina. Hiukan parempi vaihtoehto lienee myös nestekartonkipakkauksiin pakatut pavut ja tomaattimurskat.

Kerrostalossa asuminen tuo ekologisesti kestävään keittiöön vielä sellaisiakin haasteita, ettei täällä voi kerätä biojätettä (joo, voisin tietysti hankkia oman matokompostin siivouskaappiin) ja oman ruuan kasvattaminenkin on hiukan haasteellisempaa kuin ulkoilmassa.

karpalot

Vaikka toiminnassani onkin yhtä sun toista parannettavaa, kiinnitän keittiössäni huomiota mm. seuraaviin seikkoihin

  1. Vegaaniruoka on yleisesti ottaen ympäristöystävällistä. Syön paljon soijaa, mutta niin tekevät lihansyöjätkin, jotka tosin kierrättävät sen eläinten ruuansulatuselimistön kautta. Samalla viljelypinta-alalla ja vähemmällä vesimäärällä kasvatetaan enemmän kasvi- kuin eläinproteiinia. Soijapapua ei muuten ole pakko rahdata Suomeen Brasiliasta, vaan sitä kasvatetaan myös esimerkiksi Itävallassa! Kannattaa muistaa myös kotimaiset proteiinin lähteet: täysjyvävilja, hamppu, herneet, pavut ja siemenet (esim. auringonkukka ja kurpitsa). Ruuanlaitossa käytän soijatuotteiden sijaan kauramaitoja ja -kermaa, joiden raaka-aineet on pohjoismaista.
  2. Käytän ekopesuaineita. Ecover -merkkiä myydään jo ainakin K-ryhmän kaupoissa, joten aina ei tarvitse lähteä ostoksille lähikauppaa pidemmälle. Ruohonjuuresta tosin saa ekopesuaineet täyttöpakkauksista omiin puolloihin, joten aina kun ehdin, asioin siellä.
  3. Jos lämmitän uunin, pyrin tekemään monta ruokalajia kerralla.
  4. Aina kun ehdin, asioin torilla, josta saa tuotteet kotiin vähemmällä muoviroskalla. Salaatitkaan eivät toripöydillä kasva muoviruukuissa muoviin pakattuina, vaan ne saa sieltä suoraan vaikka omaan kangaskassiin.
  5. Hyödynnän metsän antimia. Onneksi isä on innokas marjastaja ja sienestäjä…
  6. Ostan mahdollisimman paljon luomua. Torjunta-ainejäämien kauhominen elimistöön ei tunnu kovin houkuttelevalta, puhumattakaan, mitä ne tekevät ympäristössä.

Haaveilen siitä, että joskus olisi mahdollista kasvattaa syötävää omalla pihalla, ja marja- ja sienimetsäänkin pääsisi helpommin kuin täältä betoniviidakosta. Toivottavasti luomutuotteetkin löisivät itsensä vihdoin läpi myös Suomen markkinoilla!

14 vastausta

  1. yaelian

    Hyvä postaus ja hyviä pointteja!
    Täälläpäin on helpompi noiden kohtien kanssa, sikäli että kaikki vihannekset, hedelmät,yrtit ja myös soijapavut ovat täällä kasvatettuja.Myös luonnokosmetiikkaa valmistetaan täälläpäin paljon, ja yritän suosia sitä.Mutta vaikeatahan olisi olla täysin vihreä näissä asioissa,mutta hyvä kun kuitenkin yrittää parhaansa mukaan olla ekologinen.

    Vastaa
  2. Sohvi

    Hyvä teksti!

    Pari kommenttia:

    – kesää lukuunottamatta pahviset (ja melkeinpä metallisetkin) tomaattimurskapurkit pieksevät ekologisuudessa tuoreet tomaatit 6-0. Talviaikaan espanjalaiset lentotomaatit itse asiassa ovat suomalaisia kasvihuonetomaatteja ekologisempia, mutta mainitsemiesi torjunta-aineongelman lisäksi niissä on ongelmana vähintäänkin kyseenalainen työvoima (laittomat siirtolaiset joilla ei ole työturvaa nimeksikään). Ei toki suoranaisesti ekologinen pointti, mutta mielestäni myös seikka jota kannattaa miettiä.

    – pakasteet ovat ekologiselta kantilta katsottuna todella no-no. Kylmäketju sekä kuljetuksessa, kaupoissa että kotona syö aivan käsittämättömiä määriä energiaa. Varsinkin jos ja kun monissa kaupoissa vielä on se vanha täysin järjetön systeemi, että lämmin poistoilma (pakastimet yksinkertaistettuna toimivat niin, että niistä ”otetaan lämmin ilma pois”) puhalletaan ulkoilmaan, vaikka varsinkin talvisaikaan se kannattaisi käyttää hyödyksi lämmityksessä!

    Toki jos kotona on pakastin eikä sitä saa pois päältä, kannattaa se tietysti käyttää hyödyksi. Mutta kodinkoneista pakastin on kärjessä energiasyöppöydessä, ja jos vain on mahdollisuus, kannattaa suosia muita säilytystapoja, kuten säilöntä tai kuivatus. Aika monissa pavuissa keittoaika on verrattain lyhyt (puolisen tuntia-45 min), ja niiden kohdalla on vähän niin ja näin, onko ekologisempaa keittää isoja satseja ja pakastaa. En ole itse oikein vielä saanut asiasta selvyyttä.

    – riisi on monen kasvissyöjän vakiovaruste keittiössä monessa eri muodossa, mutta sen viljely on todella ympäristöä kuormittavaa, sillä vesiviljelyn myötä syntyy paljon metaania. Riisin sijaan kannattaakin suosia esimerkiksi ohraa, couscousia, pastaa ym. ja maidoista/kermoista kaurapohjaisia.

    (Miten niin kerrostalossa ei voi kerätä biojätteitä? :-o Eikös nimenomaan kerrostaloille ole olemassa jotain minimisäädöksiä siitä, mitä jäteastioita pihoilla pitää olla?)

    Vastaa
  3. Elina

    yaelian, en itsekään todellakaan kaikessa toiminnassani jaksa enkä välttämättä osaakaan tehdä niitä kaikkein parhaimpia ratkaisuja. Pienilläkin jutuilla voi kuitenkin vaikuttaa!

    Sohvi, niissä säilyketomaateissa on ihan yhtä lailla sama torjunta-aine ja työvoimaongelma. Säilykkeiksi kerättävät tomaatit varmastikin kerätään kesäaikaan, mutta ei ne todellakaan ole mikään ekologinen valinta. Pakasteiden kanssa oon ihan samaa mieltä, enkä niitä kovin paljoa kulutakaan. Energiaa on mahdollista kuitenkin tuottaa myös kestävällä tavalla, joten en välttämättä pitäisi kotipakastinta hirveän pahana asiana. Riisiä en myöskään syö oikeastaan koskaan.

    Turussa ei kerätä biojätettä, nämä on kuntakohtaisia asioita.

    Vastaa
  4. Sohvi

    Toki samat työvoima- ja torjunta-aineongelmat niissä säilykkeissäkin voi olla (maasta riippuen). Niiden ekologisuus verrattuna tuoreisiin perustuu siihen, että yhdessä säilykepurkissa on kokoonsa nähden moninverroin enemmän tomaatteja verrattuna tuoreisiin, mikä on hyvin poikkeuksellista säilykkeelle. Se mahdollistaa siis huomattavasti useamman tomaatin kuljetuksen vähemmässä tilassa (ja myös painossa), minkä lisäksi hukkatilaa ei tule niin paljon kuin tuoreiden kuljetuksessa. Lisäksi säilykkeillä ei ole kova kiire kuljetuksessa joten niitä ei ole pakko lennättää, eikä sitä mene pilalle menneenä ruokanakaan jätteeksi niin paljoa. Pääosin säilykkeet eivät ole ekologinen valinta verrattuna tuoretavaraan, mutta väittäisin tomaattimurskan olevan poikkeus, etenkin luomuvaihtoehtona.

    Vastaa
  5. Anniina

    Haluaisin tuoda näin ulkopuolisena keskusteluun allergisenkin näkökulman. Itse en esimerkiksi kesällä pysty syömään lainkaan tomaatteja. Ja vaikka ne talvella yleensä ovatkin mauttomia, ostan niitä (ylensä kirsikkatomaatteja) silti jos mieleni tekee tomaattia. Enkä suostu postemaan tästä huonoa omaa tuntoa. Myös riisin kohdalla sama juttu. Jos ei voi syödä kotimaisia viljoja, eikä edes kaikkia gluteenittomia viljoja, on riisi ihan kiva lisä muutoin aika köyhään ruokavalioon. Täysjyväriisistä saa mukavasti kuitua, jonka saanti muuten rajoittuneessa ruokavaliossa voi aika ajoin olla ongelma.

    Olen kenties aika marginaalinen ruoka-ainevammainen, mutta joidenkin ihmisten on vain ajateltava ensin itseään. Vasta sitten muita ja tätä maailmaa – niin paljon kuin sen säilyttämiseksi muutoin elintavoillaan koettaisikin vaikuttaa.

    Vastaa
  6. Jytis

    Paljon hyvää asiaa!! Itsekkin on välillä aika pihalla kun yrittää miettiä milloin priorisoi kotimaista, milloin luomua ja milloin reilua kauppaa. Juuri nuo tomaatit ovat hyvä esimerkki.

    Mun mielestä jo se että tiedostaa ettei ole ihan sama mitä ostaa, yrittää pienilläkin ostovalinnoilla vaikuttaa ja puhuu asiasta muillekkin (varsinkin vanhemmalle sukupolvelle joiden aikana tällaisia ongelmia ei tiedostettu), on iso ekologinen teko.

    Onneksi Helsingissä on nyt Maatilatori josta saa kaikkea ihanaa luomuna, lähitilojen tuotteita. Ja pakastimesta piti vielä sanoa että harvoin tulee pakasteita ostettua mutta nyt se on kyllä hyvässä käytössä, täynnä kesän marjoja, raparperia ja kirsikkaa.

    Vastaa
  7. Elina

    Anniina, vaikka vegaaniruokavalio on pääosin tavallista sekaruokavaliota ekologisempi, ei tietenkään aina kaikki valinnat mene niin, että vegaaninen on se vihrein valinta. Onhan esimerkiksi broileri melko ilmastoystävällistä ruokaa, mutta en todellakaan toivo kenenkään syövän sitä, niin järkyttävissä oloissa ne eläimet kasvatetaan. Kompromisseja on joskus pakko tehdä. Allergiatkin on sellainen juttu, ettei niistä oikein voi joustaa.

    Jytis, olis kyllä ihan aiheellista, että näistä asioista saisi jotain puolueetonta ja varmaa tutkimustietoa. Kulutuspäätösten tekeminen pitäisi olla paljon helpompaa.

    Vastaa
  8. Haarukka

    Onpa mielenkiintoista keskustelua. On tosiaan totta, että asiallista ja varmaa tietoa on tarjolla liian vähän. Itse haluaisin olla eettinen ja ekologinen kuluttaja, mutta joskus se tuntuu aivan kohtuuttoman työläältä tässä viidakossa, jossa pitää miettiä säilykepurkin kokoa suhteessa tomaattien määrään, työntekijöiden työoloja, kasvihuoneiden huonoja ja hyviä puolia ja niin edelleen. Joskus tuntuisi helpommalta palata jonkinlaiseen vanhaan malliin, jossa kaupassa myydään vain lähellä tuotettuja kauden vihanneksia… Mutta se nyt ei taida olla mikään ratkaisu.

    Vastaa
  9. S

    Hieno blogi! Voisiko kuitenkin rss-feediin laittaa tulemaan koko tekstin, eikä vain paria riviä alusta? On vähän inhottavaa käyttää rss-lukijaa, josta kuitenkin pitää aina avata varsinainen blogiteksti auki.

    Vastaa
  10. Tiia

    Entäs sitten nämä kauppojen luomukasvikset ja -hedelmät. Ainakin kaikissa ruokakaupoissa joissa minä asioin on kaikki luomu pakattu vähintään yhdellä kerroksella muovia. Yleensä kahdella: ensin kova muovikotelo ja sitten ohut muovipakkaus päällä. Ja yhdessä tälläisessä paketissa vain 2 hedelmää. Roskaa tulee aivan valtavasti! Ja kuljetuksessa vie paljon enemmän tilaa. Mieluummin olen sitten ostanut irtomyynnistä ei-luomuhedelmiä/-kasviksia… *Huokaus*

    Vastaa
  11. Kajsa

    Asumismuodoista ekologisin vaihtoehto taitaa olla kaupungissa kerrostalossa :-)

    Vastaa
  12. Tiina

    Turussa kerätään biojätettä vähän, sillä jätteenpolttolaitoksen palamisprosessi on
    tehokkaampi, kun jätteessä on mukana biojätettä.
    Tai näin ainakin Turun sanomissa joskus mainittiin.
    Miten tämä teknisesti on mahdollista jäi minulle epäseväksi, mutta ilmeisesti eloperäinen jäte nostaa palamislämpötilaa.

    Kiitos ihanasta blogista. Kuvat ovat todella hienoja.

    Tiina

    Vastaa
  13. Eila

    Hyviä pointteja kommentoijilta. Harmillisen usein vegaaniruoka on ihmisten mahdollisella riistolla mässäilyä, ruokaa, jonka tuotanto-olosuhteista ei saa oikein tietoa.
    Pistää miettimään, että kuka ja miten ne espanjalaiset parsakaalit ja muilta mantereilta tulevat seesaminsiemenet ja mantelit on kasvattanut (juuri näitä mainostetaan vegaanille sopivina kalsiuminlähteinä).

    Kiitos kuitenkin todella inspiroivasta blogista! Kuvat ovat mahtavia ja monet maukkaat leivonnaiset olen näillä ohjeilla pyöräyttänyt!

    Vastaa

Jätä vastaus

  • (ei julkaista)