Pikkusuolaiset

Sieni-tomaattibruschetta

Tämä on jälleen näitä mitäkaapistalöytyy -ruokia. Tällä kertaa ainekset sattuivat olemaan erityisen hyviä ja lopputulos oikein mainio nautittavaksi auringonpaisteessa parvekkeella, hyvän siiderin kera.



SIENI-TOMAATTIBRUSCHETTAT

  • patonkia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • oliiviöljyä
  • herkkusieniä
  • 1 sipuli
  • 1 tl balsamicoa
  • 1 -2 isoa tomaattia
  • tuoretta basilikaa
  • suolaa, pippuria
  1. Paahda patonkiviipaleet rapeiksi uunissa (leivinpaahdinkin käy, jos uuni ei satu olemaan valmiiksi lämmin). Leikkele sillä aikaa herkkusienet ja tomaatit pieniksi paloiksi ja sipulit ohuiksi puolirenkaiksi.
  2. Hiero paahdettujen patonkien pintaan hiukan valkosipulia
  3. Paista sipuleita ja sieniä oliiviöljyssä pannulla pari minuuttia. Mausta balsamicolla.
  4. Sekoita yhteen sieni-sipuliseos, tomaatit ja silputtu basilika. Mausta suolalla ja pippurilla.
  5. Lusikoi sieniseos patonkiviipaleiden päälle ja nauti heti. Silppusin pinnalle vielä hiukan itse kasvatettuja valkosipulinversoja.

Tänään oli niin kaunis päivä, että parvekkeellakin tuli vietettyä hiukan aikaa. Siivosin pahimmat pölyt parvekkeelta pois ja siirsin ensimmäiset hankkimani yrtit pihalle. Kuvan suklaamintun ja sitruunatimjamin kaveriksi on varmasti tulossa vielä paljon muutakin!

Siidereistä en ole tainnutkaan vielä kirjoitella Chocochilissä? Jos suomalaiset eivät ymmärrä cupcaken ja muffinsin eroa, niin siiderinteko on täällä vielä pahemmin hakusessa. Suomalaiset Upciderit ja GoldenCapit ovat niin kaukana siideristä kuin vain voi olla, mutta onneksi Alko on parin viime vuoden aikana nostanut profiiliaan ainakin hiukan ottamalla valikoimiinsa muutamia hyviä siidereitä. Old Rosie on ehkä siidereistä suosikkini, mutta monia muitakin hyviä löytyy. Tämä Alkon suht tuore uutuus on sekin oikein mainio vaihtoehto.

Yleisesti ottaen olen kuivien, omenaisten brittisiiderien ystävä, enkä niinkään välitä ranskalaisista siidereistä, vaikka toki nekin hakkaavat suomalaiset ”siiderit” mennen tullen. Jos kerran nykyään Voimariini on Oivariinia ja feta salaattijuustoa, niin EU voisi seuraavaksi ottaa asiakseen siiderin määrittelyn. Suomalaisille ”siidereille” ehdottaisin uudeksi nimeksi alkoholimehua. Kaikkein hauskinta tässä siideriasiassa taisi olla GoldenCapin muutaman vuoden takainen mainos, joka julisti ”Aitoa siideriä, ei sokeria!”. Mitäs aitoa siideriä se sellainen on? Siideri kun käy aika heikosti, jos siihen ei laiteta sokeria ;)

P.S. Jos et ole vielä liittynyt Chocochilin faniksi Facebookissa, niin siihen on mahdollisuus täällä. Tervetuloa joukkoon!

10 vastausta

  1. Tiia

    Kielipoliisin lainasanaosastolta taas päivää: pakko nyt vinkua, että tuohon bruschettaan [brusketta] tulee hei s-kirjain!!1 ;) Makuun sillä nyt ei varmaan ole kauheasti vaikutusta, vallan herkullisilta näyttävät nuo. :)

    Ja kaikkea sitä taas oppii, kun yli teini-ikäiseksi elää: en minä ole tiennyt (tai ainakaan tiedostanut), että siideriä saa muissakin muodoissa kuin alkoholimehuna puolen litran tölkeissä ja muoviputiloissa… Jokin aika sitten tosin tein uuden radikaalin aluevaltauksen ja kokeilin ilmeisesti edes vähän tarkoituksenmukaisempaa Crowmooria – ei se ihan paha ollut, kun valitsi päärynän. :D

    Vastaa
  2. Elina

    Tiia, hyvä kun huomasit. Nolo moka!

    Crowmoor ei oikeastaan ole kyllä juurikaan sen kummempaa kuin ne muutkaan alkoholimehut, maistuu aika lailla samalle kuin se tavallinen ”kuiva” GoldenCap, ei tosin ehkä ihan niin sokeriselle. Pelkän päärynäversion ajatteleminen saa täällä kylmiä väreitä aikaan :D

    Nyrkkisääntönä voisi pitää, että jos siiderissä on tuoteseloste, se ei ole hyvää.

    Vastaa
  3. Anne N

    Amen! Suomalaiset siiderit ei oo siideriä nähnytkään, niissä on vaan viinaa, sokeria ja lisäaineita. Oon kans vannoutunut brittisiiderien ystävä, onneksi niitä saa nykyisin jo aika monista baareistakin. Pitänee seuravaksi kokeilla tota mainostamaasi merkkiä, en oo huomannutkaan sitä hyllyssä ennen!

    Vastaa
  4. Elina

    Anne, monissa baareissa on kyllä Alkoa parempi valikoima! Turussa Alvarista saa muuten Aspall -merkkistä karhunvatukkasiideriä (joo, kuulostaa pahasti alkoholimehulta, mutta ei todellakaan ole sitä :D), joka on ihan älyttömän hyvää. Aspallin perussiideriä saa hanastakin jo muutamasta paikasta :)

    Vastaa
  5. ainos

    Tai sitten noita alkoholimehuja voisi kutsua ’sidukoiksi’ – yhtä keinotekoinen, väännetty ja kosiskeleva nimi kuin itse tuotteetkin!
    Erilaisia ranskalaisia ja englantilaisia on kokeiltu, nimet vaan jäävät heikosti muistiin. Pitää vaan olla vähän isompi ruokakauppa, josta noita etsii.

    Vastaa
  6. katri

    jee, siiderinatsit yhtykää! juon siideriä paljon harvemmin kuin olutta, joten en oikein aina ole perillä uusimmista uutuuksista. pitäisi ehkä vähän skarpata näin kesää kohti. :D olen tosta aspallista maistanut jotain päärynäistä versiota gastropub sohossa (tampereella), mutta se ei ainakaan itseäni hirveästi miellyttänyt. kokeilen kyllä ehdottomasti tuota omenaakin heti kun tulee vastaan, luulen että se toimisi mulle paremmin. crowmoor ei minunkaan mielestä ole oikein mistään kotoisin, se extra dry on aivan kuin kuiva omppufizz, eli ei hyvää, ja normiversio on kuivaksi siideriksi oudon makea ja viinan (??) makuinen. yök, en juo!

    old rosie on tosi hyvää, se saattaa olla suosikkini heti magnersin ja vintage henry weston’sin jälkeen. mulle strongbow on sellainen ihan ok tavisvaihtoehto, ostan sitä jos mitään parempaa ei ole tarjolla. yllättävää kyllä, viime syksynä kauppoihin ilmaantunut goldencap ”cloudy apple” oli jokseenkin ok, mutta ruma ja hämmentävän kokoinen (muistaakseni reilut 0,8 l, mikä mittayksikkö semmoinen on?) pullo aiheutti ahdistusta.

    Vastaa
  7. Elina

    ainos, joissain ruokakaupoissakin on tosiaan usein aika hyvät siiderivalikoimat, meidän lähikaupastakin (K-Supermarket) saa ainakin viittä erilaista oikeasti hyvää siideriä!

    katri, mä en oikein ole päärynäsiiderin ystävä. Hairahduin tossa vähän aikaa sitten ostamaan Magnersin päärynäsiideriä, ja juomattahan se jäi.

    Stowford Press on on mun tavissiiderivaihtoehto. Sitäkin saa jo melkein jokaisesta ruokakaupasta.

    Vastaa
  8. mustikkapöperö

    katri, täällä ilmoittautuu taas yksi siidernatsi lisää :)

    Samat suosikit Old Rosie ja Henry Westons Special Vintage, tosin kaikki Westonsin siiderit on aika ykkösiä.

    Viime syksy oli jo toinen kerta kun tuli itse tehtyä omien omenien mehusta siideriä. Happamat omenat antoi hyvän mehun kuivaan siideriin ja pulloihin kehittyi hienosti myös hiilihappoa.
    Puoli vuotta siideri kypsyi ja vitsi kun tuli hyvää, kaikki noin 15 litraa on jo juotu.

    Tuota Alkon uutuutta on ollut tarkoitus kokeilla, pitää muistaa seuraavalla kerralla.

    Vastaa
  9. Elina

    mustikkapöperö, olen samaa mieltä noista Westonseista! Kaikki ei tosin kovin luonnikkaan tai persoonallisen makuisia, mutta ne perussiideritkin ajaa asiansa oikein mainosti :)

    Siiderin tekeminen itse olisi kyllä hienoa. Mitä omenalajiketta olet käyttänyt?

    Vastaa
  10. mustikkapöperö

    Ekalla kerralla käytin melbaa ja kaneliomppuja, viime syksynä omput vanhoista puolivilleista puista, lajikkeesta ei tietoa, mutta hapokas maku.

    Vastaa

Jätä vastaus

  • (ei julkaista)