Vegaanikokkailun kompastuskivet

Kyselin jo aika kauan aikaa sitten arvonnan yhteydessä, mitä asioita lukijat pitävät vaikeina tai haastavina vegaanisessa ruoanlaitossa ja leipomisessa. Tämä postaus on roikkunut puolivalmiina jo puolisen vuotta, joten nyt lienee hyvä aika vihdoin saattaa tämäkin projekti valmiiksi ;) Olin aika yllättynyt joistain arvontaan tulleista vastauksista – en ollut tullut ajatelleeksi, että jotkut pitävät vielä esimerkiksi proteiininsaantia ongelmana!


Tässä väitteitä ja vastineita:

Leivonnaisista ei tule kuohkeita ja ilmavia ilman kananmunaa

Minulla ei ole mitään yksiselitteistä ratkaisua kuohkean kakkupohjan tekemiseen. Kananmunalla on tiettyjä ominaisuuksia, joita ei kaikissa leivonnaisissa voi korvata ja saada aikaan samaa lopputulosta. Mutta entä sitten? Vegaaniset cupcaket, suklaakakut ja piirakat hakkaavat kermakakut mennen tullen. Cupcakeista saa helposti kuohkeita ja ilmavia, joten juhlissa voisi hyvin korvata kermakakun kerrosvadillisella erilaisia cupcakeja! Kokeile myös vaikka vegaanista sacherkakkua, suklaaruutuja tai vadelmapiirakkaa.

Vegaaninen ruoanlaitto vaatii liikaa erikoisia aineita

Ostan itse suurimman osan ruokatarvikkeistani lähikaupasta. Tofut, soijamaidot ja -jogurtit, pähkinät, pavut, leivät ja vihannekset kuuluvat kaikkien kauppojen valikoimiin ja niilla pärjää vegaanikin. Erikoisempia raaka-aineita, kuten gram- ja gluteenijauhoja tai agar-agaria saa erikoiskaupoista (Ruohonjuuri, Punnitse & Säästä) tai nettikaupoista, jos paikkakunnalta ei löydy em. puoteja. Tavallisten kauppojen vegaanisten tuotteiden valikoima on parantunut huimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, eikä enää oikein voi kitistä siitä, etteikö tarjontaa olisi. Muistan kun itse ryhdyin vegaaniksi, kaupassa myytiin ainoastaan yhtä oksennuksenmakuista soijamaitoa – nykyään kasvimaidot ovat oikeasti hyvänmakuisia ja niitä on joka kaupassa useampaa eri laatua ja makua.

Oikeastaan kyse on loppujen lopuksi vain tottumuksesta – vegaanikokkailu toki painottuu hiukan eri raaka-aineisiin kuin sekaruokavaliolla elävän keittiöpuuhat.

Vegaaniruoasta on vaikea saada riittävästi proteiinia

Tofu for Two -blogin Heikki vastasikin jo arvontapostauksen kommenttiosiossa tähän väitteeseen niin hyvin, että kopioin sen tähän:

Harva syö 100 g soijarouhetta aterialla, mutta eipä tarvitsekaan, sillä siinä täyttyy monille päivän proteiinintarve! Vegaaneille, jotka syvät lähinnä kokojyvätuotteita, suositellaan päiväannokseksi 0,9 g proteiinia per oman ruumiin painokilo. Eli 61 kg painava tarvitsee 55 g proteiinia päivässä (Davis & Melina 2000: Becoming Vegan). Neljästä siivusta jälkiuuniruisleipää saa jo n. 10 grammaa proteiinia tai 2 dl soijamaitolasillisesta 6 grammaa. Proteiinia saa yllättävän paljon sellaisistakin ruoka-aineista, joita ei mielletä ensisijaisesti proteiininlähteiksi.

Näiden lisäksi kun syö vielä leivän päällä vaikkapa savutofua ja aterioilla täysjyväpastaa sekä linssejä/papuja, niin päivän proteiinintarve on äkkiä kasassa.

Vegaaniset tuotteet ovat kalliita

Kasviperäiset proteiininlähteet, kuten pavut ja linssit, ovat lihaa edullisempia. Varsinkin maitotuotteiden vaihtoehdoilla on kieltämättä hintaa, mutta erikoistuotteiden hinnatkin ovat laskeneet viime vuosina suhteessa muihin tuotteisiin. Olen elänyt vegaanina opiskelijana, eikä tällä puutarhurin palkallakaan nyt varsinaisesti juhlita – siitä huolimatta rahat on aina riittäneet hyvin syömiseen. Edullisesti syöminen tarkoittaa toki sitä, että ruokaa täytyy tehdä paljon itse, eikä leivän päälle voi joka päivä lätkiä valmiita seitanfileitä.

Toivotaan, että liharuoalle lätkäistään jonain päivänä ylimääräinen ympäristö- ja terveysvero ja maataloustuet ohjattaisiin jatkossa enemmän kasvien tuotantoon.

Vegaaninen ruoanlaitto vaatii liikaa etukäteissuunnittelua ja -valmistelua

Lähikaupan tarjonnan oppii aika pian ulkoa ja kokkaukset voi miettiä sen mukaan. Kaappeihin voi hyvin varata säilyviä aineita kokkausinspiraatiota odotellassa. Kannattaa muistaa, että vegaaniset tuorejuustot, kermat ja maidot säilyvät kuukausitolkulla.

Ihmiset suhtautuvat vegaaniruokaan ennakkoluuloisesti

Vegaaniruoka elää kieltämättä edelleen pupunruoan ja terveysmössöjen maineessa, mutta onneksi siihen voi jokainen vaikuttaa. Nyt kun ympäristöasiat ja eläinten kohtelu ovat olleet pinnalla enemmän kuin koskaan, on vegaaniruokakin vähän nostanut profiiliaan. Suomeksi on ilmestynyt jo monia ihania vegaanikeittokirjoja ja mitä enemmän ihmiset pääsevät maistelemaan vegaanisia ruokia, niin sitä mukaa ennakkoluulotkin murtuvat. En ole kuullut mitään mutinaa vegaanisten leivonnaisten kuivasta ja mauttomasta olemuksesta sen jälkeen, kun olen syöttänyt vegaanista juustokakkua, porkkanakakkua, mokkapaloja tai pestosarvia vieraille.

Vegaanisen ruoan tekeminen vaatii liikaa mielikuvitusta

Jos oma luovuus ei riitä, netti on pullollaan vegaanisia reseptejä. Keittokirjoistakaan ei tule pulaa, varsinkin jos englanti taipuu.

Sisäfileepihviä, vuohenjuustoa eikä kuohukermaa saa vegaanisena!

Seitanista ei tosiaan saa sisäfileepihviä, tofua ei saa maistumaan vuohenjuustolta, eikä kauravispi oikein pelaa irish coffeen päällä. Onneksi on niin paljon kaikkia muita ihania herkkuja, jotka on jo valmiiksi vegaanisia.

P.S. Uusimmasta Vegaaniliiton Vegaia-lehdestä löytyy Inna Somersalon kehittelemänä reseptit vegaaniselle marengille, macaron -leivoksille sekä vaahtokarkeille.

29 vastausta kirjoitukseen “Vegaanikokkailun kompastuskivet

  1. oho, pitänee hankkia tuo uusin vegaia!

    mikä tää paljon parjattu oksennussoijamaito oikeen oli? en tiedä onko se ollut olemassa mun vegaaniaikojen alussa, ehkä aika on kullannut muistot..!

    nyt kun miettii niin ihan hirmuisen helpoksi tämä ruokavalion toteuttaminen on muuttunut jo ihan parin viimeisen vuoden aikana. hämmästyttävän monet kyllä vieläkin kyselee että eikö tää oo hankalaa.

  2. nonnis, se oli muistaakseni Tofuline -merkkistä (ei tosin samaa, kuin tuo nykyinen jäätelösarja). Sellaisessa valkoisessa nestekartonkipakkauksessa.

  3. Omalla kohdallani vegaaniruuan proteiinipitoisuus on ongelmallinen, koska teen fyysistä (vuoro)työtä ilman järin pitkiä yhtäjaksoisia taukoja -ja vapaa-ajalla harrastan capoeiraa. Periaatteessa mun täytyisi jaksaa esimerkiksi kahdeksantuntinen työpäivä ilman ruokailua tai hyvin nopeilla välipaloilla. Tämänkin varmasti pystyisi ratkaisemaan huolellisella ateriasuunnittelulla, mutta en haluaisi tehdä syömisestä jotain suoritettavaa rutiinia ja ravintoainelaskentaa, kun vegaaniruokavalionkin kuuluisi kuitenkin olla nautinnollinen, kokeilunhaluinen ja kaikin tavoin itselle mielekäs.

    Tiedostan toki kuuluvani vähemmistöön: harvempi kaupunkilainen tänä päivänä elää tällaista elämää! :)

  4. Minna, en oikein näe mitään ongelmaa tuossa. Olen kyllä itsekin tehnyt pitkiä päiviä ulkotöissä ilman ruoanlaitto- tai lämmitysmahdollisuutta, mutta ei se mikään ongelma ole. Mitä sellaista syöt nyt, mitä ei ole mahdollista toteuttaa vegaanisena? Nopeat, proteiinipitoiset välipalat onnistuu kyllä.

  5. Moi!
    Ajattelin lähteä kommentoimaan tuota kuohkeuden puutetta leivonnaisissa. En ole aiemmin blogiasi lukenut, joten voi olla että kommentoin asiaa, jonka jo tiedätkin.. Itse huomasin, että kuohkeimmat mokkapalat olen saanut aikaiseksi vegaanisella reseptillä, jossa kananmuna on korvattu ”pellavansiemenlimalla”. En sitten tiedä onko kuohkeus johtunut tuosta vai onko muuten vaan niin älyttömän hyvä resepti, mutta ajattelinpa mainita, että tuolla ainakin on kananmunaa korvattu :)
    Blogi vaikuttaa mielenkiintoiselta, täytyy lukea lisää :)

  6. Tanja, mokkapalat kyllä onnistuu vallan mainiosti ilman mitään kananmunankorvikkeita: http://www.chocochili.net/2008/11/suklaaruudut/

    Useimmissa leivonnaisissa kananmunaa ei tarvitse korvata millään, ja saa kyllä yhtä hyvän, ellei paremmankin lopputuloksen. Ongelma saattaa olla lähinnä nuo kovin korkeat täytekakut, joista tulee helposti liian tiivitä ja/tai kuivia.

    Tervetuloa lukijaksi, toivottavasti tulet toistekin :)

  7. En usko, että kyse olisi niinkään tiettyjen ruoka-aineiden korvaamisesta vegaanisilla, vaan esivalmistelujen ja etukäteen suunnittelun ongelmallisuus…! Yritän pikkuhiljaa oppia tekemään esimerkiksi ruokaa valmiiksi kotiin, sillä pahin hetki on yleensä aamuyöllä kello kolme, huutavan nälkäisenä, kun eväät ja välipalat on syöty, kotona ei ole mitään nopeasti valmistuvaa (paitsi ehkä nuudeleita) ja auki ovat vain 24 h-huoltoasemat, jotka tunnetusti eivät juurikaan sponsoroi vegaaneja tai edes kasvispainotteisesti syöviä. Elän myös kahden asunnon loukussa, eli jos toiseen jääkaappiin ostaa jotain varalle, toinen on tyhjillään tai sinne jo homehtuu jotain… Olennaisinta varmaan kuitenkin on tiedostaa, että tällainen hektinen ala suosii enemmän valmisruokia ja (epäterveellisiä) välipaloja kuin ateriasuunnittelua ja fiksuja valintoja. Kyllä se tästä vielä!

  8. Minna, tein itsekin fyysistä työtä parhaimmillaan kolmen minuutin tauoilla ja parhaiksi välipaloiksi totesin kuivahedelmä-pähkinäsekoitukset. Kuivatuista hedelmistä sai nopeasti energiaa ja pähkinät pitivät kylläisinä, jos taukojen väli venyi pitkäksi. Riittävä veden juonti tuntui myös auttavan heikotuksiin.

  9. Minna, joo ymmärrän :) Sama etukäteissunnittelun ongelma koskee myös esim. matkustelua ja toisaalta kyllä jo sitäkin, että käy normaaliaikoina ravintolassa syömässä (siitä olen kirjoittanut enemmän täällä).

    Marja, pähkinäsekoitukset on kyllä käteviä!

  10. Hyvin riittää opiskelijankin rahat vegaanihommiin. Eniten joutuu tinkimään raaka-aineiden laadusta. Eli tuoretuotteet tölkkituotteiksi ja tuoreista yrteistä on turha haaveillakkaan ellei sitten itse kasvata. Netti on pullollaan kaikkia hyviä vegekauppoja, joista sitten saa kuivasoijatuotteita tilattua vaikka tukkupakkauksissa, Torniossa kun soijan saanti on vähän kiven alla.

  11. Hei! Olen jo hetken lueskellut blogiasi ja kokeillut reseptejä ja kaikki on ollut huisin maistuvaa ja helposti toteutettavaa. Kiitos paljon <3

    Törmäsin kotitekoiseen kauneusvinkkiin netissä ja haluaisin kokeilla tätä. Ajatus liivatteesta edes nenänpäässä ällöttää huimasti ja mietinkin jos sinä osaisit vinkata miten tämän voisi toteuttaa vegaanisena? Olet niin hyvä keittiössä, että oivallat varmasti mitä ominaisuuksia liivatteen ja maidon korvikkeella pitäisi tässä olla.

    Kiitos jo etukäteen, jos jaksat vilkaista videon ja ehkä löytää ratkaisun:

    http://www.youtube.com/watch?v=-bjOB4zS0uE&feature=player_embedded

  12. Hei, ja kiitos hienosta blogistasi!

    Olen ollut vege ehkä viitisen vuotta, josta osan aikaa pesco-vege (pari ensimmäistä kuukautta) ja osan aikaa vegaani. Nykyään olen ovo-lakto-vege, mutta pyrin syömään viikon aikana pari-kolme kertaa vegaanisesti. Haluaisin kovasti joskus olla ihan oikea vegaani, mutta tällä hetkellä tuntuu, että homma kaatuu juustoon ja ennen kaikkea eineksiin. Olen niin laiska, etten jaksa joka päivä laittaa itse ruokaa, ja vegaaniset valmisruuat ovat kiven alla (tai jos niitä löytyy, niin protskua on todella vähän tai ei ollenkaan).

    Kananmunan korvaaminen taas ei tuota mitään ongelmaa, paitsi tietysti noissa valmisruuissa.

    Lisäksi koen ongelmalliseksi kasvissyönnissä soijan eettiset ongelmat ja ylipäänsä sen, että monet ainesosat tuodaan toiselta puolelta maailmaa.

    En kuitenkaan voisi kuvitellakaan koskaan enää ryhtyväni lihaaniksi.

  13. Carine, katsoin videon ja en ihan äkkiseltään keksi muuta kuin niinkin itsestään selvät vaihtoehdot kuin soijamaito ja agar agar. Agaria lienee syytä kuitenkin kuumentaa vähän kauemmin kuin se 10 sekuntia. Ei aavistustakaan mahtaako tuo toimia, mutta kokeilla voi aina :)

    Outi, puolivalmisteista saa niin nopeasti tehtyä ruokaa, ettei eineksiä kauheasti jää kaipaamaan (vaikka toki niitäkin on vegaanisena). Esimerkiksi italianpata(ja muu pussipata)-aineksista saa nopeasti arkenakin syötävää ja lisäämällä joukkoon esim. linssejä, kikherneitä tai papuja saa ruokaan proteiiniakin. Erilaiset nuudelihässäkät syntyy myös tosi äkkiä. Pirkalla on muuten valmiita punajuuri-, porkkana-, juures- ja bataattisoseita, joista syntyy supernopeita keittoja vettä, kaurakermaa ja tofumurusia lisäämällä. Mulla on tapana tehdä kerralla isompia määriä ruokaa ja pakastaa ne valmiina annoksina, niin ei tartte joka päivä laittaa ruokaa ja töihin saa napattua pakastimesta rasian mukaan. Kun pakastimessa pitää varastoa parista-kolmesta eri ruokalajista, niin ei tartte edes viikkoa mättää samaa ruokaa ;)

    Mutta kyllä se niin vain on, että vegaanina ruokaa on laitettava vähän enemmän itse. Mun omatunto ei kuitenkaan anna periksi, että söisin mukavuudenhalua tai makunystyröitä miellyttääkseni esim. maitotuotteita. Maitoteollisuuden ongelmat on mun vakaakupissa paljon isompi epäkohta kuin soija.

  14. Tottumiskysymyksiähän nuo ovat, ja luulenpa, että onnistun kyllä muuttamaan ruokavalioni lähes kokonaan vegaaniseksi (täytyy myöntää, että esimerkiksi hunajan käyttäminen ei kamalasti omatuntoa kolkuta, maitotuotteiden käyttäminen sen sijaan kolkuttaa ja rankasti!). Nyt kun tätä ovo-lakto-veganismia on useamman vuoden toteuttanut, niin eihän tämäkään tunnu millään tavalla vaikealta, vaikka sitä ennen olin tuiki tavallinen sekasyöjä! Tuntuu nyt jotenkin oudolta, että on niin moneksi vuodeksi päässyt jämähtämään.

    Mainio vinkki tuo soseet+neste+tofumuru -yhdistelmä, kiitos! En yleensä tee sosekeittoja protskun puutteen takia, mutta tuohan ratkaisee paljon ja rikastuttaa jatkossa mun ruokavaliota. :)

    Odotan innolla kirjaasi, päätyy varmasti hyllyyn ja käyttöön (linkki kirjan esittelyyn Chocochilin Facebook-sivuilla oli muuten rikki, kannattaa ehkä laittaa toimiva tilalle)!

  15. Outi, mäkin kyllä syön hunajaa ja muita ötökkätuotteita, koska en ole keksinyt mitään perusteltavissa olevaa syytä sille, miksi niitä pitäisi vältellä. Chocochilin reseptit on kuitenkin ötökättömiä ihan siksi, että ne sopii sitten ihan kaikille. Maitotuotteiden välttely eläinten kannalta on kuitenkin aika paljon oleellisempaa kuin e-koodien kyttääminen, jos sen kokee liian vaivalloiseksi.

    Sosekeitoista saa muuten helposti proteiinirikkaampia punaisten linssien avulla! Ne sopii makunsa puolesta hyvin kaikkiin juuressosekeittoihin, ja tietty sosekeittoja voi tehdä ihan pelkistä linsseistäkin! http://www.chocochili.net/2009/03/helppo-linssikeitto/

    Kirjasta tulee kyllä vielä mainostusta blogiinkin ja enköhän siitä mainitse Facebookissakin vielä useampaan otteeseen :) Mutta hyvä kun huomasit linkin toimimattomuuden!

  16. Moi! Olen ajatellut muuttaa nykyistä sekasyömistäni vegaanisempaan suuntaan tarkoituksellisemmin. Joistakin asioista en kyllä luovu, kuten juustoista. :P Mietin vain, että miten toimitte yleensä jos olette vieraiden luona? Tuntuisi hitusen törkeältä vetää kassista aina omat eväät päivällispöydässä… Tai ulkomailla, missä hotellissa ei omia ruokia voi tehdä ja tuoteselosteet hepreaa?

    Ihan äärimmäisyyksiin en aio mennäkään, tuntuu välillä hieman älyttömältä, kun vegaani ystäväni nälissään kieltäytyi ainoasta vegaanisesta ruoasta, leivästä, sen takia että se halkaistiin samalla veitsellä kuin meetwursti :D

  17. Annika, kiva kuulla, että oot innostunut vegaanisemmasta ruoasta!

    Mun lähipiiri kyllä tietää jo ruokavalioni niin hyvin, että kyllä mulle on joka paikassa aina varattuna jotain syötävää. Toki voi ystävällisesti etukäteen tiedustella, voiko esim. tuoda jotain mukanaan vai onko isäntäväki varautunut vegaanivieraan tuloon jollain tavalla. Harvoin kukaan on pahastunut, jos oon tuonut kahvipöytään mukanani jotain vegaanisia leivonnaisia (joita tietty tarjotaan sit kaikille) ;)

    Ulkomailla elo vaatiikiin sitten vielä enemmän etukäteissuunnittelua. Monessa kaupungissa on huoneistohotelleja joissa on oma keittiö, ja hotellistakin voi etukäteen varauksen yhteydessä pyytää vegaanista ruokaa aamiaiselle.

  18. Olen miettinyt tosi paljon näitä kyläilyreissuja, joihin sisältyy useimmiten tietysti tarjoiluja. Lähimpien kanssa ne eivät yleensä tuota ongelmia, mutta joskus noissakin on joustettava. Esim. superkokkimummini tekee mielettömän hyviä ruokia ja leivonnaisia omilla resepteillään, joten tuntuisi aikas ankaralta jättää esim. karjalanpiirakat syömättä mahdollisen lehmänmaidon ja voin vuoksi. Siispä tämäntyyppisissä tapauksissa joustan, koska vanhemmille, sota- ja pula-ajat eläneille ihmisille ruoasta kieltäytyminen ja syömättä jättäminen voi olla todella vaikea ymmärtää. Eikä vegeasiat useimmiten ole iäkkäämmille kovin tuttuja. Siitä vain tulee niin paha mieli ittellekin, jos kieltäytyy syömästä, kun ruokaa on laitettu ajatuksella, vieraanvaraisesti parasta pöytään. Vaikka mieli on matalalla sittenkin, jos/kun täytyy luistella periaatteistaan. Eikä vatsakaan aina tykkää. Laktovegetaarina – luomumaitoa ja -piimää kotikäytössä – skaala on sentään vähän laajempi. Kasvishernaripurkkeja kantelen niihin vierailupaikkoihin, joissa ruoanlaitto on pakkopullaa ja erikoisruokavalioreseptit pelkkää kidutusta.

    En kyllä tiedä, mitä tekisin ulkomailla vastaavissa tilanteissa. Siis perhepäivällistyyppisissä. Tai ns. kansallisherkut – tyyliin Mongolian tamman maito jne. -, maistaisiko/söisikö kohteliaisuudesta/uteliaisuudesta vai pitäisikö tiukasti kiinni periaatteistaan. Jotenkin se on niin ihmiskohtaista, kelle voi alkaa avautua syömisistään. Ravintoloissa ja muissa julkisissa paikoissa oman ruokavalion mukaisen sapuskan vaatiminen ei tuota ongelmaa.

    Tällainen loputon vääntö on väliin puuduttavaa… Nuorempien kohdalla ei yleensä tarvi tuntea huonoa omaatuntoa kieltäytymisistä. Ja onneksi vege- ja vegaaniruokavaliot valtavirtaistuvat ajan. :)

  19. Taru, vanhemmat ihmiset oppivat kyllä ymmärtämään erilaisia ruokavalioita, ei se varmasti ole siitä kiinni :) Munkin mummo innostui eläessään kokkailemaan kauramaidosta ja teki aina jotain pientä muakin varten. Ei se kieltäytyminen koskaan ole kivaa, mulla on sama homma aina työpaikalla, jossa pomo ei millään tahdo ymmärtää mitä mä oikein syön. Ja usein sitten jää kuitenkin ne varta vasten mua varten ostetut jutut syömättä.

    Se nyt on sitten asia erikseen matkustaa jossain kehitysmaissa, jossa muillakaan ihmisillä ei ole varaa valita mitä syö. Länsimaissa se ei kuitenkaan ole peruste yhtään millekään :)

  20. Joo, pikkuisin askelein eteenpäin. Nykyään ei tarvitse selittää isovanhempien luona lihasta kieltäytymistä, mikä on tosi helpottavaa. Äidin kanssa ollaan väännetty kananmunista, mutta syödä niitä ei ole tarvinnut. Maitotuotteiden käyttöä pohdiskelen ittekseni, ehkä ne joskus jäävät kokonaan pois. Heittäydyin nuorempana vegaaniksi aika äkkinäisesti, joten vahingosta viisastuneena ruokahomma toimii nyt perusteellisemman ajattelun ja tiedon pohjalta.

    Erilaiset ruokakulttuurit kiehtovat tosi paljon, ja sikäli olisin aika lailla valmis maistelemaan kaikenlaista uutta. Mutta toisaalta kun olen miettinyt niitä eksoottisia ruokia mitkä ei innosta (kaikenlaiset toukka- ja ötökkäpöperöt, sisäelimet…), niin eipä noita syötäviä paljon jäisi. Ehkä mun omatunto antaisi anteeksi, jos sitä mongolialaisten hevosmaitoa maistaisin, mutta kaikki varta vasten tappamalla hankittu ruoka kyllä tökkii.

    1. Tuo on kyllä hyvä dokumentti, katsottu on! Minulla se kylläkin aiheutti enemmän sitä, että se herätteli miettimään mantelin käyttöä. Melkoista touhua se mantelinviljely tuolla Yhdysvalloissa…

      En ole tähänkään asti ostanut ”tehotuotantohunajaa”, vaan paikallisten pientuottajien tuotteita. Enkä osaa nähdä siinä mitään väärää. Näen tuon mehiläiskato-ongelman lähinnä koko ekosyysteemiin liittyvänä huolestuttavana asiana, en niinkään yksittäistä mehiläistä koskettavana. Pidän eettistä hunajantuotantoa ja mehiläisten kasvattamista ihan hyvänä juttuna.

  21. Haluan todella kovasti juuri vegaanista vuohenjuustoa ja lauantaimakkaraa! Pakko niiden on jotenkin onnistua!

    1. Virolaisen BonSojan yksi leikkeleistä maistuu ihan lauantaimakkaralle. Kantsii ostaa testiin seuraavalla Viron-matkalla :)

  22. Olen kuullut, että vegaanisia erikoisjuustoja voi tilata ulkomailta. Tuttuni tilasivat kuulemma Italiasta mm. vegaanista homejuustoa. :) Kaipa ”vuohenjuustoakin” saa. :)

    1. Kyllähän vegaanisia juustoja aina markkinoidaan nimillä, jotka on tavalliselle kuluttajille helposti lähestyttävissä. Vegekaupastakin esimerkiksi saa vegaanista sinihomejuustoa, ja vaikka sillä on vankka kannattajakunta, minun mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä homejuuston kanssa. Monet vegaaniset juustot ovat ihan tosi hyviä, mutta harvoin muistuttavat sitä nimenomaista juustoa, joina ne markkinoidaan :)

Vastaa käyttäjälle Annika Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Verified by MonsterInsights