Jälkiruoat

Uuniomenat

Muistan tehneeni viimeksi uuniomenoita sinä syksynä kun muutin Turkuun, mistä on siis kuusi vuotta aikaa. Olikin siis jo korkea aika kokkailla tätä helppoa syysherkkua.


Kävin eilen torilta hakemassa omenoita ja ihmettelin jälleen samaa kuin muinakin syksyinä: piirakoihin ja muihin uunijuttuihin parhaiten sopivia mahdollisimman happamia omenoita ei vain yksinkertaisesti ole myynnissä! Pöydät notkuvat Pekkaa ja Hetaa ja muita makeita omppuja, mutta kun ne parhaat piirakat ja uuniomenat tulevat niistä omenoista, jotka ovat liian kirpsakoita syötäväksi sellaisenaan. No kyllä Hetasta silti ihan kelpoja uuniomenoita sai aikaiseksi, mutta joku mummo kyllä tekisi torilla hyvän tilin myymällä niitä ei-minkään-nimisiä happamia piirakkaomenoita, joita notkuu jokaisen vanhan talon pihamaalla.

Kun ryhdyin uuniomenoidentekohommiin, havahduin siihen tosiasiaan, ettei taloudestamme löydy omenaporaa. En kyllä taida sitä hankkia jatkossakaan, koska siementen kovertaminen kävi itse asiassa paljon näppärämmin hedelmäveitsen ja lusikan avulla. Ja mikä parasta, lusikalla saa koverrettua omenaan paljon suuremman aukon (=enemmän täytettä)!

Uuniomenat

2 kpl

 

  • 2 isoa omenaa
  • 2 rkl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
  • muutama saksanpähkinä
  • 2 rkl muscovadoruokosokeria (tai fariinisokeria)
  • 1/4 tl kanelia
  • 2 rkl margariinia
  • 2 kanelitankoa
  • omenasiideriä
  1. Koverra omenoista siemenet pois.
  2. Sekoita kaurahiutaleista, murskatuista saksanpähkinöistä, muscovadosokerista, kanelista ja margariinista murumainen seos. Lusikoi täyte omenoiden sisälle.
  3. Tökkää omenoihin vielä kanelitanko ja laita täytteen päälle pieni nokare margariinia. Nosta omenat pieneen uunivuokaan ja kaada pohjalle noin puolen sentin kerros omenasiideriä.
  4. Paista omppuja 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes ne ovat aivan pehmeitä.

Uuniomenoiden täytettä on helppo varioida sen mukaan, mitä nyt kaapeista sattuu löytymään. Kannattaa kokeilla pähkinöiden ja kaurahiutaleiden lisäksi ainakin rusinoita ja kookoshiutaleita. Uuniomenat kannattaa kuitenkin aina nautiskella (riisi)vaniljajäätelön tai kauravaniljakastikkeen kanssa. Suosittelen myös siirapin valuttamista valmiiden omppujen päälle!

4 vastausta

  1. Hanna

    Mulla on joku isoäidinaikainen omenapora, ja olen kyllä samaa mieltä, että ilmankin pärjää vallan mainiosti. Onnistun aina ”poraamaan” vinoon, eli joudun kuitenkin poistamaan osan siemenkodasta veitsellä tai ”uusintaporauksella”. Yleensä myös otteeni lipsahtaa, jolloin bonuksena on vielä haava kädessä tai lommo leikkuulaudassa… Voi tietty olla, että vika on minussa eikä itse omenaporassa :D

    Vastaa
  2. Elina

    Hanna, joo toi vinoon poraaminen muistaakseni oli aina ongelmana, silloin kun vielä asuin omenaporallisessa taloudessa. Parasta olla hankkimatta noin vaarallista vehjettä ;)

    Vastaa
  3. Mä vaan

    Hei!
    Vinkki: poraus sujuu mainiosti tavallisella kuorimaveitsellä pienen harjoituksen jälkeen Ja samaa mieltä makuasioista: niitä kirpakoita kun sais jostain… Lienevätkö talviomenoita? Säilyisivätkö maakellarissa, jos jostain löytyisi siis?

    Vastaa
  4. Elina

    Mä vaan, tota kuorimaveistä täytyykin kokeilla ensi kerralla. Kiitos vinkistä!

    Talviomenoistakaan ei oikein ole myynnissä kuin Loboa, joka on tosi makea. Mutta ne kyllä säilyy pitkälle talveen viileässä. Monen mielestä ne on parhaimmillaan joulun tienoilla!

    Vastaa

Jätä vastaus

  • (ei julkaista)