Yleistä ruokahöpinää

Vegaanin painonhallinta osa 2

Tämä on jatkoa kolme vuotta sitten kirjoittamalleni Vegaanin painonhallinta -postaukselle. Ajattelin, että lienee paikallaan päivittää laihdutusasiatkin ajan tasalle, sillä vaaka heilahti jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella ensimmäistä kertaa elämässäni lukemiin ”normaalipainoinen”!


Saman tien kun kalenteri kääntyi vuoteen 2012, alkoi Chocochiliin päätyä aika suuri joukko ihmisiä hakusanoilla ”vegaani laihdutus”, ”kasvissyöjän painonhallinta” ja ”laihduttaminen”. Aihe mitä ilmeisimmin kiinnostaa ihmisiä, joten tässä nyt vähän päivitystä asiaan. Vanhakin kirjoitus kannattaa kyllä lukea läpi, sillä se pitää suurelta osin edelleen paikkansa.

Mitä syön

  • Vihanneksia, paljon vihanneksia! Täytän eväsrasiasta aina puolet esimerkiksi keitetyllä parsakaalilla, ruusukaaleilla tai porkkanraasteella. Lisäksi syön ainakin parina päivänä viikossa jättimäisen salaatin (jossa on toki rehujen lisäksi paistettua tofua ja pähkinöitä).
  • Proteiinia. Huolehdin siitä, että jokaisella aterialla on reilusti papuja, linssejä, tofua, soijasuikaleita tai seitania. Aamiasella syön yleensä maustamatonta soijajogurttia ja pähkinämysliä. Korvaan osan viljatuotteista vihanneksilla ja proteiinipitoisilla ruoilla.
  • Hedelmiä ja marjoja.
  • Täysjyväruisleipää ja muita täysjyvätuotteita. Täysjyväviljojen osaa vegaanin proteiininsaannin kannalta ei kannata vähätellä, mutta suositusten mukainen 6-7 leipäpalaa päivässä on aika hurja määrä! Syön yleensä ruisleipää pari palaa päivässä, sen lisäksi mysliä ja ehkä vähän pastaa. Puuroa syön silloin tällöin, suosikkeina kaura- ja hirssihiutalepuurot.
  • Hyviä rasvoja. Vegaaniruokavalio ei tietysti huonoja rasvoja sisälläkään, mutta niiden tuttujen rypsi- ja oliiviöljyjen lisäksi syön kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä lusikallisen päivässä sekä lisäravinteena vielä vegaanista EPA/DHA -valmistetta.

Mitä syön harvemmin

  • Herkkuja. Elämä ilman suklaata ja leivonnaisia olisi hyvin hyvin ankeaa, joten kyllä niitäkin on saatava syödä kohtuudella! Leivon edelleen melko usein, mutta sen sijaan, että söisin kokonaisen kakun itse yhdeltä istumalta, laitan suurimman osan miehen mukana työpaikalle tai pyrin leipomaan silloin, kun on vieraita odotettavissa.
  • Sokeroituja soijajogurtteja. Maustamaton soijajogurtti on parempaa!

Mitä en juurikaan syö

  • Valkoista leipää tai jättimäisiä pasta-annoksia, joista seuraa pelkästään kauhea turvotus. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön, koska pasta ja valkoinen leipä on niiin hyvää, ettei ne ole kokonaan pannassa! Jokapäiväinen vehnäleivän syöminen ei kuitenkaan sovi minulle.
  • Sipsejä. Jos on saatava jotain naposteltavaa, pähkinät on parempi vaihtoehto.
  • Mehuja tai limsoja. Syön mieluummin hedelmät hedelminä ja sitä paitsi mehuissa on aika paljon (turhia) kaloreita. Limusta en ole koskaan juuri välittänyt, ja lienee sanomattakin selvää, ettei ne ole hyväksi kenellekään.
  • Eineshuttua. Vegaanin valmisruokavalikoima ei ole kovin kummoinen, mutta jätän silti useimmiten ne pakastefalafelitkin kauppaan, ranskalaisista, italianpatapusseista ja leivitetyistä soijasuikaleista puhumattakaan. Pirkan luomuhernaria kuitenkin kuluu!

Olen opetellut laskemaan kaloreita noin suurin piirtein, mikä helpottaa hiukan ainakin alkuvaiheessa, kun opettelee uusia elämäntapoja. Täytyy kuitenkin muistaa, että ei ole suinkaan ihan sama, mistä ne kalorit tulevat. Lienee itsestään selvää, että on ihan eri asia syödä saman kalorimäärän edestä täysjyväruisleipää ja vihanneksia kuin hedelmäkarkkeja.

Olen myös opetellut tunnistamaan niitä omia pahimpia sudenkuoppiani, joihin kyllä tulee edelleenkin kompasteltua. Niitä pystyy kuitenkin välttämään ja kiertämään, kunhan ongelmat ensin tunnistaa.

  • Sen sijaan, että yrittää väkisin muuttaa syömistottumuksiaan täysin erilaiseksi, voi yhtä hyvin vähän huijata itseään ja päästä samaan lopputulokseen. Minä esimerkiksi otan aina ruokaa lisää, mutta sen sijaan, että yrittäisin väkisin muuttaa tätä tapaa, otan pienempiä annoksia. Ennen ahdoin kitaani kaksi kukkurallista lautasellista ruokaa, nykyään syön kaksi pienempää annosta josta puolet on salaattia.
  • Toinen ”huono” tapa on se, että iltapäiväkahvin kanssa on saatava suklaata. Aion jatkossakin pitää kiinni tästä elämän pienestä ilosta, mutta sen sijaan, että syön kerralla kokonaisen levyn, mutustelen vain pari palaa. Jos et voi lopettaa suklaan syömistä ennen kuin koko paketti on syöty, osta pienempiä pakkauksia. Suklaata saa myös 20 gramman annospaloina!
  • Tunnesyöppöys. Oli se iloa, surua, stressiä, ahdistusta tai masennusta, niin minähän söin. Nykyään kuitenkin ainakin useimmiten osaan ensin vähän ajatella ja miettiä, tuleeko siitä lopulta kovin hyvä olo, jos syön suruuni vatsan täyteen pullaa ja karkkia ja kärsin turvotuksesta vielä seuraavanakin päivänä. Ahmimiskohtauksen aiheuttanut ongelma ei häviä syömällä mihinkään, vaan se luonnollisestikin pahentaa tilannetta.
  • Liikunta. Pyöräilen nykyään joka päivä töihin, huolimatta säästä. 10 asteen pakkanen, vesisade tai helle ei ole riittävä tekosyy pyörän hylkäämiseen! Aloitin kesällä myös hölkkäämisen. Entinen liikunnanvihaaja ei oikein vieläkään voi uskoa miten tässä näin kävi! Väitän, että liikunta on suurin syy mielialan kohentumiseen ja sitä kautta myös fiksumpien syömistapojen noudattamiseen. Takapuolen hinaaminen ylös sohvalta on kyllä äärimmäisen hankalaa, koska olen edelleen sitä mieltä, että lenkkipolun sahaaminen on maailman typerintä puuhaa. Liikunnasta seuraava hyvä olo on kuitenkin sen arvoista.
  • Uusien elämäntapojen noudattaminen pysyvästi. Tästä taistellaan varmasti vielä koko loppuelämä. On niin helppoa lipsua takaisin sohvaperunaksi ja sipsienmussuttajaksi.

Muutos on tapahtunut niin pikkuhiljaa, ettei sitä itsekään oikein ole tajunnut. Kuva kertoo kuitenkin enemmän kuin oma muisti. Tässä vertailukohtaa vuosilta 2007 ja 2012.

Jos painonhallinta- ja liikunta-asiat ovat ajankohtaisia myös siellä toisella puolella ruutua, suosittelen lueskelemaan myös seuraavia blogeja:

Rennosti kuntoon

Liikunnanvihaaja

No Meat Athlete

The Amazing Adventures of Dietgirl

Tästä aiheesta ei sen enempää taas ainakaan muutamaan vuoteen, aion sen sijaan jatkaa elämästä ja hyvästä ruuasta nauttimista, kohtuudella :)

Edit: Painonhallinta- ja liikunta-asiaa löydät jatkossa myös toisen blogini puolelta: Keppijumppaa ja porkkanaa

29 vastausta

  1. Anna

    Hyvä kirjoitus! Nostan hattua painonpudotuksellesi, tiedän kokemuksesta, ettei se ole helppoa. Tsemppiä jatkoonkin!

    Vastaa
  2. Hosuli

    Juuri niin, järkevää syömistä ilman ehdottomia kieltoja. Yritän noudattaa samaa linjaa. :) Hieno muutos, onnittelut tahdonvoimista!

    Ja tosiaan: toisin kuin ahmiminen, liikunta usein parantaa oloa ja auttaa ratkaisemaan sen ahdistusta aiheuttavan ongelman.

    Vastaa
  3. nonnis

    Itselle ainakin painon pudotessa suurin ihmetys oli se, miten nopeasti myös oma energiankulutus laskee = ei voikaan enää syödä yhtä paljoa ilman, että massaa kertyy takaisin. Onneksi tykkään urheilusta, olisin muuten aika pulassa, onhan yksi lempiruoistani ollut pienestä asti leivitys :D

    Onnistumisia itse kunkin tavoitteisiin!

    Vastaa
  4. Mari

    Onnea hienosta suorituksesta! Ei voi muuta kuin nyökkäillä mukana jokaisen neuvon kohdalla (siitä huolimatta, että itselleni onkäynyt viime vuosina aivan päinvastoin ;D).

    Vastaa
  5. Kettu

    Itsellä kuin huomaamatta reilun puolen vuoden aikana lähti n. 10 liikakiloa hyvin pienillä elämäntapamuutoksilla, jotka lähinnä tein jatkuvan turvotusolon, enkä niinkään ylipainon johdosta…
    Syön yhä yleensä yliopistolla lounaan, mutta täytän puolet lautasesta salaatilla ja vähensin erityisesti riisin tai pastan (harvoin täysjyvää tarjolla) yhteen kauhaan, kun ennen tilanne oli ollut päin vastoin. Kastikkeen kanssa taas en ole nuukaillut, kun siinä ne proteiinit ja kasvikset yleensä majailevat…
    Illallissuosikiksi taas ovat nousseet nopeat kasvis-tofu/soijawokit, joita ennenkin tein, mutta lähinnä olen kasvattanut kasvisten määrää ja jättänyt usein lisäkeriisit tai nuudelit kokonaan keittämättä.. Myös hedelmät, pähkinät ja siemenet olen ottanut osaksi päivittäistä ruokavaliota. Herkutteluun kuuluu yhä sipsit, siiderit ja punaviini, mutta eipä niiden salliminen (lähinnä rajoittuu viikonloppuihin) ole mitään suurta vahinkoa aiheuttanut.

    Nyt lähes kaikki vaatteet liian isoja, mutta mikä fiilis, kun kaupasta sai ostettua tuumakooltaan ihan eri numerolla alkavat farkut! Ja epämielyttävä turvotusolo on myös poistunut, minkä uskon johtuneen erityisesti suurista valkoisen pastan yms. annoksista.. Tsemppiä kaikille elämänmuutoksien kanssa.. pienillä muutoksilla voi saada isoja asioita aikaan, kunhan antaa muutoksille aikaa!

    Vastaa
  6. Mattis

    Kiitos chocochilille upeista resepteistä!

    Jos noita pasta-annospoikkeuksia joskus siis tulee, niin olisi hienoa nähdä pastaresepti täällä blogissa – olet aiemmin kirjoittanut herkullisia pastaohjeita, mutta viimeisimmästä alkaa olla jo hyvän aikaa.

    Vastaa
  7. Piparipulla

    Moi! Onnea suorituksesta! Se on iso asia.
    Aloitin lokakuusta syömään tervellisemmin koska verikokeessa kolesteroliarvo oli liian korkea, olen myös ylipainoinen.
    Nyt syön enemmän kalaa ja vihanneksia. En syö enää valkoista leipää, vaan ainoastaan ruisleipää tai ruisnäkkileipää. Syön usein kananlihaa sian lihan sijaan. Käytän myös rasvatonta yogurttia ja maitoa (vain kahviin laitan kevyt maitoa).
    Valitettavasti makeiset eivät kuuluu enää ruokavalioni, harmi koska rakastan suklaata! Mutta vaikeinta on syödä vähemmän pastaa koska olen italialinen!!! XD XD
    Aloitin myös käydä kuntosalilla 3 kertaa viikossa. Olen pudottanut tähän mennessä noin 7 kiloa. Se on vaikeaa mutta se on kannattavaa tehdä :)

    Vastaa
  8. Paula

    Olet kyllä onnistunut hienosti ja näytät todella hyvältä tuossa uudemmassa kuvassa! :) Itse syön myös pääosin vegaaniruokaa mutta olen kans tottunut syömään isoja lautasellisia ja varsinkin tylsistyneenä tulee helposti ravattua jääkaapilla. Totuin syömään hurjia annoksia nuorena kun kilpaurheilin ja silloin pystyi mättämään naamaansa vaikka mitä :) Olen edelleen kyllä hoikka mutta pyrin pääsemään eroon tuosta ylimääräisestä rasvasta, toivottavasti onnistun!

    Vastaa
  9. Elina

    Kiitos kaikille vertaistuesta! :)

    nonnis, jos mulle olisi 5 vuotta sitten sanottu, että voin syödä enää näin vähän lihomatta, niin motivaatio olisi varmaan ollut nollissa. Pikkuhiljaa kuitenkin hyvä tulee, eikä tämä elämä nyt ole ollenkaan ankeaa, vaikkei koko aikaa syökään ;)

    Kettu, voin allekirjoittaa tuon ihan kokonaan!

    Mattis, pidetään mielessä! Uusimmat pastareseptit taitaakin tosiaan löytyä Viiden tähden vegaanista…

    Piparipulla, ei millään pahalla, mutta tämä on vegaaniruokablogi, joten en voi olla mainitsematta, että broilerin liha on huonoin mahdollinen vaihtoehto eettiseltä kannalta.

    Paula, kiitos!

    Vastaa
  10. ArualMaria

    Hyviä pointteja, ja kohtuus kannattaa! Oli mukava lukea tämä kirjoitus ja nähdä kuvat. Täällä taistellaan myös painonhallinnan kanssa, välillä paremmalla ja välillä hieman heikommalla menestyksellä…

    Vastaa
  11. Yaelian

    Hyvä postaus Elina ja suuri muutos tosiaankin,näytät todella hyvältä tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa:)

    Vastaa
  12. Elina

    Ja sivuhuomautuksena vielä, että en edes ole tuossa vuoden 2007 -kuvassa kaikkein lihavimmillani. Niitä kuvia ei kovin montaa löydy arkistoista…

    Vastaa
  13. Eveliina

    Mitä nuo kuvassa olevat ovat? :P Nam! Itsekin olen tiputtanut melkein 20 kiloa parin viime vuoden aikana, viitisen kiloa sen jälkeen kun rupesin vegaaniksi.

    Haavistokin on kasvissyöjä, harmi ettei vegaani.

    Vastaa
  14. Satu

    Hei Elina!

    Kiitos meidän blogin mainitsemisesta. :-)

    Sun saavutus on todella hieno, varsinkin kun olet saavuttanut sen hitaasti ja maltilla. Allekirjoitan myös kaiken mitä sanot liikunnasta ja mielialan parantumisesta, se on nykyään minulla tärkein syy liikunnan harrastamiseen.

    Nyt mun pitää sukeltaa sun resepteihin. Löytyisiköhän vihdoin ohjeet siihen miten saisin tehtyä soijasuikaleista maukkaita?

    Vastaa
  15. Elina

    Eveliina, ne on jotain ihan perus suklaacupcakeja. Mutta näköjään sellaisista ei oo täällä reseptiä ollenkaan! Täytynee korjata tilanne jossain välissä.
    Onnea sinnekin hienosta suorituksesta!

    Satu, teillä on tosi kiinnostava ja motivoiva blogi! Oon löytänyt monia inspiroivia juttuja sieltä.
    Chocochilistä löytyy aika monta soijasuikalereseptiä, joten niistä vain testailemaan :)

    Vastaa
  16. Piparipulla

    Tiedän että tämä on vegaaniruokablogi, kerroin kananlihasta vain koska puhuin oman ruokavalion muutoksesta. Toivottavasti et ole loukkaantunut siitä.

    Vastaa
  17. Salla

    Onnittelut täältäkin! Hurja muutos kovan työn jälkeen.

    Itse olen ollut ylipainoinen koko elämäni ajan. Lähestyin jo normaalipainoa, mutta sitten läheinen kuoli ja lihoin kolmessa kuukaudessa yli 30 kg. Uusi laihdutusyritys tuntuu – no, raskaalta.

    Vastaa
  18. Elina

    Piparipulla, en minä loukkaannu, mutta ajattelin vain nyt mainita asiasta :)

    Salla, painonhallinnan kanssa törmää kyllä varmasti täysin uudenlaisiin vaikeuksiin, jos elämässä tapahtuu tollasia tragedioita – en osaa edes kuvitella. Toivon, että itse oppisin jossain vaiheessa vielä paremmin kanavoimaan tunteitani johonkin järkevämpään kuin syömiseen, kuten esimerkiksi liikuntaan. Kovasti tsemppiä sinne!

    Vastaa
  19. rika

    Hei!

    Salaatithan ois kanssa hyviä.
    Musta tuntuu, etten osaa enää tehdä mitään hyviä salaatteja, joten neuvoja ja salaattiohjeita myös kaivataan!

    Kiitos, Elina, tästä blogista!

    Vastaa
    • Elina

      rika, Chocochilissä on kyllä aika paljon erilaisia salaattiohjeita. Mun salaatit on yleensä sitä mitäkaapistalöytyy -osastoa, joten ihan hirveästi niistä ei riitä kirjoiteltavaa. Viime aikoina oon lätkinyt lautaselle salaattia, rucolaa, ohuita porkkanasiivuja, kirsikkatomaatteja, raakaa parsakaalia, pestotofua ja siemensekoitusta. Kastikkeeksi riittää hyvä balsamico, kun tofun paistaa runsaassa öljyssä.

      Vastaa
  20. Johanna

    Tosi hyvä postaus sulta. Varsinkin kun ihmiset tuntuu olettavan, että jos on kasvissyöjä tai vegaani, niin on automaattisesti myös laiha. Itse oon ollut kasvissyöjä noin 12 vuotta ja koko elämäni ylipainoinen. Välillä tuntuu ettei ihmiset edes usko, että oon kasvissyöjä.
    Olen nyt muutaman viikon ajan ollut uudella ruokavaliolla ja pyrkinyt syömään kevyesti ja terveellisesti muut päivät, mutta lauantaisin pidän ”karkkipäivän” jolloin syön aika lailla mitä huvittaa. Vielä kun saisi järjestettyä jostain lisää aikaa liikunnalle, nykyisin oon pitkälti pitkälti hyötyliikunnan varassa.
    Minusta yksi herkkupäivä viikossa ei pilaa dieettiä, päinvastoin se auttaa jaksamaan muiden päivien tiukan ruokakurin ja on varmaan myös mielelle parempi kun yhtenä päivänä ei stressaa syömisistä :)

    Vastaa
  21. Elina

    Johanna, toi yhden herkkupäivän pitäminen on ainakin aluksi hyvä idea, jos se auttaa uusien elämäntapojen omaksumisessa! Itse oon pyrkinyt pikkuhiljaa opettelemaan siihen, että niitä herkkujakin voi syödä kohtuudella, jolloin niiden syömistä ei pakosti tarvitse rajoittaa vain yhteen päivään viikossa. Mulla toi herkkupäivä lipsahtaa sitten yleensä ihan liialliseen mässäilyyn, mistä seuraa vaan kauhea turvotus ja fyysinen paha olo.
    Mä en ole noudattanut missään vaiheessa mitään tiukkaa ruokakuria, vaan opetellut hiljalleen uusia elämäntapoja. En suosittele sullekaan liikaa syömisistä stressaamista, siitä ei seuraa mitään hyvää!

    Mäkin olen pääasiassa hyötyliikunnan varassa, mutta se onkin sitä parasta liikuntaa!

    Vastaa
  22. Mä vaan

    KIITOS TÄSTÄ!
    Itse juuri ennen tätä hain vanhan postauksesi vegaanin painonhallinta!
    Kiva päivitys aiheeseen, kiitos.

    Vastaa
  23. Ana

    Olen ollut vegaani aika kauan mutta eilen maito suklaa voiti… Olen niin vihainen

    Vastaa
  24. SalmiakkiSattuma

    Chocochili: Miten on onnettomien allergikkojen laita?

    Itse olen ollut pienestä pitäen allerginen pähkinöille ja liiankin runsaalle määrälle vihanneksia, hedelmiä ja juureksia, joten ruokavalio on aina ollut näiden kohdalla liiankin alakanttiin. Uusia allergioita on tullut lisää ja osa (erityisesti pähkinät+manteli) pahentuneet entisestään vuosien varrella. Rohkeutta ei juurikaan ole maistamaan uusia asioita, koska ajatus hengitysteiden muurautumisesta umpeen ei houkuta…

    Opiskelijana (erityisesti sellaisena joka yrittää selvitä lähinnä opintotuella ja asumislisällä) rahat ovat liiankin tiukassa, että uskaltaisi ”sokkona” lähteä kokeilemaan uutta. Koulussa törmään lähes päivittäin ongelmaan, että tarjolla on ns. sekasalaatteja, jotka sisältävät pähkinöitä, selleriä tai katsomalla ei vain ota selkoa. Asiasta on valitettu, ilman tuloksia.

    Vegaaniksi en ehkä vielä kykene, mutta pystyykö pähkinät korvaamaan jollain muulla, esimerkiksi omissa resepteissäsi?

    Vastaa
    • Elina

      SalmiakkiSattuma, pystytkö syömään siemeniä? Suolaisissa resepteissä pähkinöiden tilalle voi käyttä auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä, makeissa leivonnaisissa pähkinät voi yleensä jättää pois ja laittaa tilalle jauhoja. Jos pystyt syömään kookosta, kookoshiutaleetkin on hyvä idea pähkinärouheen tilalle!

      Olisi ihanaa aina jokaisessa postauksessa huomioida keliaakikot, pähkinäallergikot, raakaruokailijat, soijayliherkät ja muut mahdolliset ruokarajoitteet, mutta minullakaan ei aika ja rahat riitä kokeilemaan joka reseptistä kaikkia mahdollisia variaatioita. Soveltaminen on kuitenkin mahdollista ja jopa suotavaa ihan jokaisen omassa keittiössä :)

      Siitä en nyt tiedä miten tämä liittyy vegaanin painonhallintaan, mutta toivottavasti tästä oli jotain hyötyä. Vegaaniliitosta saa varmasti lisäinfoa jos kaipaa vinkkejä allergikon vegaaniruokavalion koostamiseen, sieltä kun löytyy myös ravitsemusneuvoja: http://vegaaniliitto.fi/yhy.html

      Vastaa

Jätä vastaus

  • (ei julkaista)