Juomat

Kotikaljaa, osa 1

Ja sitten jotain ihan muuta. Kaljoittelu sikseen, nyt puhutaan oluesta.

Tämä kirjoitus on Chocochilin historian ensimmäinen vieraskynäpostaus! Kerrostaloasuntoomme oli eräänä aamuna ilmestynyt kasa tynnyreitä, kattiloita, lasipulloja, humalaa, mittakannuja ja liuta minulle tuntemattomia vempeleitä. Tälle oli kuitenkin looginen selitys: mies aloitti syksyn kunniaksi uuden harrastuksen ja alkoi tekemään olutta! Itse ajattelin ottaa osaa projektiin vasta maistajan ominaisuudessa, mutta arvelin, että oluen tekeminen kotioloissa saattaisi kiinnostaa teitäkin. Parempi puolisko onneksi lupautui itse kirjoittelemaan aiheesta. Tästä juttusarjasta saatte syksyn aikana lukea kuinka siivouskomero muuttuu panimoksi ja miten oluen valmistaminen sujuu aloittelijalta.  – Elina

Kirjoitan vieraskynän roolissa projektista, joka on kypsynyt takaraivossa jo useamman vuoden: oluen paneminen kotioloissa. Homma on aina hyytynyt omaan mahdottomuuteensa, joko epäilyttää kerrostalokämpän tila, tarvittava tietotaito tai joku muu hyvissä ajoin mietitty rajoite. Uteliaisuus ja lähipiiristä tempaistu kipinä — sekä erittäin maistuva erä kotitekoista  ajoi hankintoihin. Nyt ollaan tilanteessa, jossa ensimmäinen erä olutta on optimistisesti ajatellen juotavissa noin kuukauden päästä.

Työkalut

Olen aina ollut välineurheilija. Työkalut pitää olla kunnossa ja kaikkeen pitää varautua. Välttämättömimmät hankinnat on vähintään yksi vesilukolla varustettu käymisastia, iso kattila, lämpömittari, mittalasi, desinfiointiainetta, lappo, pulloja, korkituskone ja korkkeja. Oluen valmistukseen myydään myös valmissettejä, joissa mukana tulee kaikki oleellinen käymisastioista mallasuutteeseen. Hyvin varusteltu marketti myy välineitä, jos ei panimotoimintaan, niin kotiviiniin valmistamiseen ainakin.

Kaiken enemmän ja vähemmän tarpeellisen kokoon haalimiseen vierähti kevyesti viikko, sekä useampi satanen valuuttaa, mutta lopputulos miellyttää ja on perus valmiskittiä laadukkaampi ratkaisu. Useammassa erässä ja useammalta toimittajalta erikseen tilattu kasa tarpeita näyttää loppuviimeksi tältä:

  • 30 litran käymisastia hanalla (2 kpl)
  • Vesilukko
  • 10 litran kannellinen teräskattila
  • Muutama teräksinen mittakuppi
  • 14 litran ämpäri
  • Suppilo
  • ”Kaljavaras” (eli iso pipetti)
  • Ominaispainomittari
  • Automaattilappo
  • Desinfiointiainetta
  • Hajusteetonta astianpesuainetta
  • Pulloharja
  • Korkituskone, nimeltään Emily.
  • 40 kappaletta puolen litran olutpulloja
  • 100 kappaletta kruunukorkkeja

Puhtaus on puoli juomaa: käytetyt välineet on pestävä huolellisesti, ja keiton jälkeen kaikki vierteeseen koskeva on myös desinfioitava!

Resepti

Nyt kun työkalut on hommattu, pitää vielä laatia jonkinlainen resepti ensimmäiselle oluterälle. Valmiiksi humaloidusta mallasuutteesta on yksinkertainen lähteä liikkeelle. Uutteiden mukana toimitetut ohjeet tyrkyttävät isoja määriä sokeria käymiseen, mutta lähes poikkeuksetta aiheesta käydyt keskustelut kehottavat ohittamaan sokerin tyystin ja korvaamaan sen joko toisella (humaloimattomalla) uutepurkilla tai spraymaltaalla (kuivattu mallasuute).

Itse päädyin seuraavanlaiseen yksinkertaiseen kokonaisuuteen. Alustavien laskelmien mukaan tämän pitäisi tuottaa noin keskioluen vahvuista, tumman keltaista ale-olutta. Reseptissä on käytetty hunajaa, joten ihan täysiä pisteitä se ei vegaanin silmissä saa. Hunajan voi hyvin jättää kokonaan pois tai korvata vaikka samalla määrällä mallasuutetta.

  • Coopers Real Ale mallasuutepurkki (1,7 kg)
  • Coopers kuivahiiva (uutepurkin kylkiäinen)
  • 1kg Amber spraymallasta
  • 450 grammaa hunajaa
  • 19 litraa vettä (4 keittoon, 15 vierteeseen)

Kattilassa keitetään muutama litra vettä ja käymisaineet (uutteet ja mahdollinen lisättävä sokeri) liuotetaan kiehuvaan veteen. Uutepurkin siirappi on jo valmiiksi humaloitu, joten riittää kun vesi tuodaan kiehumispisteeseen niin, että kuiva spraymallas liukenee hyvin. Itse lisäsin keittovaiheen lopussa vielä purkillisen hunajaa vierteeseen. Keittovaiheessa on oltava tarkkana, sillä makea keitos kiehuu ja kuohuu helposti yli.

Keittämisen jälkeen vierre pitää jäähdyttää hiivalle otolliseen lämpotilaan (reilu 20 astetta). Mitä nopeammin vierre saadaan haluttuun lämpötilaan, sen parempi. Jäähaude tiskialtaassa toimii kohtuullisen hyvin. Jäähdyttelyn jälkeen vierre siirretään käymisastiaan ja sekaan lisätään erän tarvitsema määrä vettä. Lopuksi lisätään vielä hiiva ja vierteeseen sekoitetaan ilmaa kaatamalla vierre muutaman kerran käymisastiasta toiseen – sekoittamalla tai nostamalla vierrettä kauhalla.

Tämän jälkeen ensimmäinen vaihe on valmis. Käymisastia siirretään pimeään ja tasalämpöiseen (n. 20 – 24 astetta) paikkaan kypsymään. Vesilukon pitäisi pulputella iloisesti seuraavan 12 tunnin sisällä. Oluen pääkäyminen kestää muutamasta päivästä viikkoon, jonka jälkeen olut pullotetaan ja annetaan vielä kypsyä pari viikkoa pullossa.

Lisää aiheesta

Kirjoitushetkellä oma tekele pulputtelee jo hyvää tahtia komeron nurkassa. Olen hieman huolissani sokerin määrästä vierteessä ja uutepurkin kuivahiivan laadusta. Hiljennymme seuraamaan tilannetta ja varovaisen optimisesti toivomaan jotain juomakelpoista.

Tietoa aiheesta on netti pullollaan, mutta itselle tärkeimmäksi tiedonlähteeksi muodostui kotimainen Kotiolut.com -keskustelupalsta ja erityisesti erinomainen aloittelijan opas. Hyvä apuri reseptien kehittelemiseen ja kaikenlaisiin laskukaavoihin löytyy Brewer’s Friendistä.

2 vastausta

  1. arja

    Odotamme innolla valmistumista, että pääsemme maistamaan!
    Tuodaan vaihdokit tullessa.

    Vastaa

Jätä vastaus

  • (ei julkaista)