Salaatit

Pähkinäinen raakanuudelisalaatti

Pähkinäkastikkeella ja paahdetuilla manteleilla höystetty raakanuudelisalaatti ja muutama sana hyvinvoinnista.

raakanuudelisalaatti

Tosielämän mission impossible: yritin eilen kiskoa vuosi sitten ostamiani housuja jalkaan. Samalla tuli mieleen, että olen muuten se tyyppi, joka joskus kirjoitti liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvää blogia. Tämänhetkisessä elämässä kumpikaan edellä mainituista ei ole kovin vahvasti läsnä ;)

Kun ryhdyin yrittäjäksi reilu vuosi sitten, koko elämä meni valehtelematta täysin uusiksi. Enää ei ole pomoa, joka määrittelee arkirutiinit: milloin pitää olla aamuisin työpaikalla, milloin lähdetään kotiin ja ennen kaikkea, milloin pidetään ruokatauot. Kaikki painonhallintaa helpottavat rutiinit on helppo ylläpitää, kun elämässä on joku säännöllinen aikataulu. Nyt teen töitä milloin sattuu (as in koko ajan), nousen aamuisin milloin sattuu ja olen unohtanut säännöllisen syömisen. Nykyään ruokatauko kestää noin kaksi minuuttia, jolloin on aikaa kauhoa suuhun esimerkiksi suklaata tai päiväysvanhaa kylmää tofua suoraan kaupan jääkaapista. Aamulenkkeilyrutiinikin katosi täysin talvella, kun kärsin unettomuudesta. Jos kukkuu hereillä vielä neljältä aamuyöstä, on puoli kuudelta aamulenkille lähteminen viimeinen mielessä oleva ajatus. Väsyneenä ja stressaantuneena on niin paljon helpompi tarttua porkkanapussin sijaan suklaalevyyn tai karkkeihin, vaikka olotilaa se ei suinkaan paranna ainakaan pidemmällä aikavälillä.

Olen kuitenkin yrittänyt suhtautua tähän kaikkeen lempeällä myötätunnolla. Onko kaiken pakko olla ihan koko ajan hanskassa? Kunhan firma alkaa jossain vaiheessa pyöriä hieman enemmän omillaan, ehkä voin taas alkaa keskittyä enemmän itseeni. On tietysti totta, että jos yrittäjä voi huonosti, ei yrityskään pyöri täysillä. Ehkä on vain hyväksyttävä se tosiasia, että uuteen elämään tottuminen vie aikansa.

Joka tapauksessa, olen nyt viime aikoina taas kovasti yrittänyt syödä enemmän kasviksia. Vaikka aamuisin eväiden tekeminen unohtuukin aina välillä, olen sitten pankkitiliä uhmaten noukkinut lounassalaatin lähikaupan salaattitiskiltä. Ja jos maapähkinävoi on se ase salaatin maistumiseen, aion sen hyödyntää ;) Tänään tein lounaaksi maapähkinävoilla ja paahdetuilla manteleilla höystetyn raakanuudelisalaatin.

Tämä nuudelisalaatti on hyvää sellaisenaan, mutta vielä täyttävämmän aterian saat, kun paistat salaatin kylkeen vaikkapa palasen tofua.

Pähkinäinen raakanuudelisalaatti

kahdelle

  • 1 kesäkurpitsa
  • 1 porkkana
  • puolikas kurkku
  • 2 pientä kesäsipulia (varsineen)
  • 4 retiisiä
  • kourallinen paahdettuja, suolattuja manteleita
  • kourallinen tuoretta korianteria

Kastike

  • 2 rkl sileää maapähkinävoita
  • 2 tl seesamiöljyä
  • 1 limen raastettu kuori
  • 1 limen mehu
  • 1-2 rkl vettä
  • Srirachaa, Tabascoa tai muuta chilikastiketta maun mukaan
  • suolaa
  1. Pyöritä kesäkurpitsa, kurkku ja porkkana spiraalileikkurin läpi.
  2. Pilko sipulit ja retiisit ja laita kaikki vihannekset isoon kulhoon.
  3. Sekoita kastikkeen aineet yhteen. Lisää vettä, kunnes kastike on sopivan paksuista (maapähkinävoin koostumuksesta riippuen määrä saattaa vaihdella). Mausta suolalla ja chilikastikkeella.
  4. Sekoita kastike kasvisten joukkoon. Lisää korianteri ja mantelit juuri ennen tarjoilua.
raakanuudelisalaatti2

Mites te muut siellä ruudun takana? Onko joku onnistuneesti osannut yhdistää stressaavan elämäntilanteen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimisen?

20 vastausta

  1. Maria

    Ihanalta salaatilta kuulostaa! :) Mulla on aina vaikeuksia maapähkinävoipohjaisten kastikkeiden kanssa, (eli niistä ei tule kovin kastikemaisia) mutta ehkä pitäisi uskaltautua vielä yrittämään.

    Vastaa
  2. Eveliina

    Ite olen töissä Ärrällä; vuorotyö, ei kunnon taukoja ja erittäin stressaavaa. Vuodenvaihteessa vaihdoin yhden R-kauppiaan kiskasta toiseen ja ulosnostamillani lomarahoilla ja säästöillä satsasin Wasa Sports Clubilta personal traineriin. Mulla on aikaisemmin urheiluharrastuksista Taekwondo jäänyt kun en jaksanut/patistanut itseä reenaamaan ja syömään tarpeeksi hyvin. Mun personal traineri pisti mut tekemään eväät töihin mukaan ja myöskin syömään määrällisesti huomattavasti enemmän. Salilla sekä lenkilläkin tulee enemmän käytyä myöskin ilman traineria enemmän nyt ja vaikeampina jaksoina saa sitä ylimääräistä tsemppiä ja kuuntelu/ohjausapua. Kallishan tuo on, mutta auttaa jaksamaan henkisesti ja fyysisesti paljon paremmin. Itselle on helppo antaa pieniä lipsailuja elämäntyylissä anteeksi, mutta toiselle ihmiselle niistä selittäminen ei vaan niin onnistu, varsinkin kun kerroin trainerilleni että minun ongelmani on ennenkaikkea liian helppo luovuttaminen.

    Vastaa
    • Elina

      On kyllä käynyt monesti mielessä, että olisipa ihanaa palkata personal trainer! Mutta koska rahat riittävät juuri ja juuri vuokraan, laskuihin ja ruokaan, ei tätä vaihtoehtoa oikeastaan edes voi harkita. Epäilemättä kyllä silti kannattava investointi.

      Vastaa
  3. Anne

    Sanoisin että avainsana kaikkeen on suunnittelu, suunnittelu ja suunnittelu. Kyllähän sitä itsensä ruokkisi vaikka näkkärillä, mutta lapsen kanssa se ei oikein käy, joten suunnittelu on pakkollista ja helpottaa omaa elämää :) Lapsen kanssa ei myöskään piipahdeta ihan pikaisesti kaupassa, joten kotona pitää olla varastoja kokkaamiseen. Itse pyrin suunnittelemaan viikon ruokalistan suurinpiirtein etukäteen ja ostamaan tarvittavat tuotteet valmiiksi, joten nälän iskiessä ei tarvitse puputtaa vain leipää, vaan voi nopeasti tehdä kunnon ruokaa. Samanlainen suunnitelma toimii varmasti myös eväiden kanssa. Ja torilta vielä kasa tomaattia, kurkkua ja porkkanaa valmiiksi jääkaappiin, niin sieltä on helppo napata naposteltavaksi muutakin kuin suklaata :)

    Ja ehkä välillä pitää vain todeta, että nyt on tauon paikka, ja pitää ruokatauko. Koska eivät ne työt tekemällä lopu :) Ajatuskin kulkee parammin pienen hengähdystauon jälkeen, ja työt sujuvat sutjakammin. Tarvittaessa puhelimeen voi laittaa ajastuksen muistuttamaan tauosta. Ainakin itsellä tämä toimii ja parantaa työtehoa.

    Kuntoilusta olen todennut, että jo 15 minuuttia on aina parempi kuin 0 minuuttia :D Pikatreeniä varten on jostain naistenlehdestä napattu treeniohjelma, jonka tekee jo 10 minuutissa. Aluksi sitä ei millään jaksaisi, mutta kyllä se jälkikäteen aina piristää :) Tietysti aina ei vain jaksa, ja myös se on ok, jos tuntuu että energia menee johonkin muuhun. Kyllä se siitä :)

    Vastaa
    • Elina

      Suunnitelmallisuus toimii ihan hyvin niin kauan, jos pystyy ennakoimaan mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. Mun työpäivät koostuu kuitenkin aika usein erinäisistä yllättävistä kaaoksista, joihin ei pysty varautumaan etukäteen. On niitä päiviä, jolloin kuvittelet vain piipahtavasi kaupalla, mutta samalla hetkellä paikalle putkahtaa yllättäen kuormalavallinen kylmätavaraa. Tai sitten työntekijä sairastuu, kassajärjestelmä tilttaa, kylmälaitteet hajoaa ja mitä näitä nyt on. Usein olen myös koko päivän aamusta iltaan yksin töissä, eikä silloin voi pitää ruoka- tai muitakaan taukoja.

      Mutta joo, varmasti voisi silti vähän jonkunlaista suunnittelua harrastaa enemmän myös oman elämänsä osalta. Etukäteissuunnittelu ei ole ikinä ollut vahvoja puoliani ja sen takia tässä nyt varmaan ollaankin :D

      Vastaa
    • leinikki

      Suunnittelulla ja rutiineilla minäkin yritän selvitä elämän kiireajoista. Valmistan kiireessä ruokaa 3-4 aterialle kerralla, salaatit jopa 5 päiväksi (salaatinlehdet ei tietty säily, mutta esim. kaali+viinietikka tai sipuli-kurkku-tomaatti vain paranee jääkaapissa), syön aamu- ja välipalaksi (tuore)puuroa ja leipää (täysjyvää) ja kaikkia hedelmiä ja kasviksia, mitä voi popsia kuorimatta, ja yritän pitää ruuat simppeleinä. Kiireisimpinä viikkoina lähinnä käyn kävelyllä ja joogaan kevyesti. Kevyt liikuntakin on parempi kuin ei mitään ja 10 min lasketaan myös :)

      Ymmärrän entisenä pienen kaupan tätinä, että pitkiä taukoja (tai edes vessataukoa…) voi tosiaan olla mahdotonta pitää. Itselläni kävi niin, että kun päivän aikana ei tullut syötyä tarpeeksi, aloin illalla syödä sitten supernälkäisenä senkin edestä ja oikein mikään ei riittänyt siinä vaiheessa, ja juu, muutama kilo kertyi (jotka lähtivät sitten aikanaan). Jos nyt tekisin jotain toisin, niin söisin erittäin runsaan aamupalan, jopa lämpimän ruuan ennen töitä, ja töissä sitten sellaista täyttävää ruokaa, mitä voi syödä myös kylmänä ja ”pätkittäin”, esim. sosekeitot/smoothiet + leipää, ja sitten pienempi välipala. Ja söisin ihan surutta myös asiakkaiden nähden, jos ei olisi superkiireinen tilanne :) kyllä ainakin pienissä kaupoissa työskennelleet sen ymmärtää (viimeksi viikko sitten kävin pienessä vaatekaupassa, jonka omistaja tyytyväisenä söi tiskin takana, ei ainakaan minua haitannut.)

      Tärkeintä on kuitenkin olla armollinen itseään kohtaan. Elämässä on todellakin vaiheita, jolloin hyvinvointia ei ehdi juuri ajatella, kunhan ei muutu jatkuvaksi. Tsemppiä yrittämiseen :)

      (Ja mangojädestä tuli sinun reseptilläsi muuten tosi hyvää!)

      Vastaa
  4. Heidi

    Kiitos ihanasta blogista, jota jaksat päivittää vaikka elämä olisi vähän kaoottisempaa!

    Hyvinvointi on monimutkainen asia, joka typistyy liian helposti vain liikkumiseen ja syömiseen nykyään keskustelussa. Totta kai painonhallinta on terveellistä ja liikunta ihmelääkettä, ei sillä, mutta kokonaisvaltaisempi ajattelu on mulla ihanne. Joskus mun hyvinvoinnille voi olla tärkeempää syödä suklaata tvn ääressä. Lepo on tärkeää, ja lempeys itseä kohtaan.

    Mutta jos vinkkejä haluat, niin tässä pari mun:

    Jos aikatauluja ei voi suunnitella, niin ruokaostokset silti voi. Kotiin kerralla enemmän raaka-aineita ja vaikka valmiita keittoja, töihin viikon alussavälipalavalikoima. Ja ole realistinen: sun viikon ruokiin kuuluu myös herkut, osta niitä ihan alunperinkin niin sitä voi säädellä enemmän myös.

    Jos jollain ystävällä on myös tarve miettiä syömisiä, niin sopikaa että otatte kuvat jokaisesta syömästänne ruuasta ja lähetätte toisillenne. Musta tää oli kiva mut myös toimiva tapa saada joku ulkoinen kontrolli, pakottaa itsensä miettimään mitä syö. Mutta vain jos se ei lisää stressiä.

    Älä keskity epäterveellisten asioiden välttämiseen vaan terveellisen lisäämiseen.

    Tsemppiä! Salaatti vaikuttaa ihanalta ;)

    Vastaa
    • Elina

      Mulla on viime kuukausina käynyt tosi usein niin, että olen hyvät aikeet mielessä hamstrannut jääkaapin täyteen hedelmiä ja vihanneksia ja sitten on iskenyt taas joku kiirekaaos ja viikkoa myöhemmin heitän kaikki homeiset vihannekset kaapista biojätteeseen. Poden vielä huonompaa omaatuntoa ruuan poisheittämisestä kuin epäterveellisesti syömisestä :/ Olenkin siis osittain siirtynyt käyttämään pakastevihanneksia.

      Kiitos hyvistä vinkeistä, laitan korvan taakse!

      Vastaa
  5. Manteli

    6v sitten yrittäjäksi omistajapolvenvaihdoskaupalla ryhtyneeltö hipiltä ihan kaikki sympatia sulle. Ihan sama mikä ala- se on usein just sitä mutta kyllä se helpottuu kun vuosia tulee taakse. Silti suosittelen armoa itselle päiviä: Edes yhtenä päivänä viikossa unohdat sen kaiken ja teet asioita mistä nautit ja mitkä lataavat sinua. Edes osan päivää. Työt ei sieltä karkaa ja paremmilla akuilla saat enemmän aikaan sitten taas. Ja pidemmässä juoksussa sinulta leviää muukin kuin vyötärö ellet opi pitämään itsestäsi ja jaksamisestasi huolta yrittäjänäkin. Mutta kaikki aikanaan ja askel kerrallaan. Alkuvaiheessa se todella vie kaiken.
    Mutta todella helposti lihovan ja jo 15v painoaan hallinneen entisen pullukan kuuma vinkki kiireiseen arkeen on -blenderi. Hanki vaikka Prismasta Brown firmalle ja tuoreen viherkassin kanssa töihin pari kertaa viikossa. N. Litra paksua vihannes-hedelmä-pähkinä- mitä kaikkea sinne osaat surauttaa -liquid saladia tekee ihmeitä. Lehtikaalta, päärynä, sellerin varsi, pähkinöitä, tupsu muuta vihreää, tira sitruunaa ja 3dl vettä koneeseen ja tsur. Tuore juotava salaatti joka nautitaan heti. Opit pian laittamaan näitä kaikissa taivaan väreissä. Green Kitchen Stories ja My New Roots antavat inspistä. Ja todella teet sen itsellesi myymälässä heti nautittavaksi ja lipittelet ehtiessäsi. Kyllä hätä keinot keksii. You are so worth it.

    Ja jos unettomuus vaivaa, illalliseksi lämmintä ruokaa. Varsinkin vihreät kiihdyttää elimistöä.

    Voimia ja kärsivällisyyttä! Yrittäjyys on uusi elämäntapa ja vaihe jonka omaksuminen vie vuosia aikaa mutta sopii toisille loistavasti.

    Vastaa
    • Elina

      Ei välttämättä olisi ollenkaan huono ajatus hankkia blenderiä kaupalle. Laitan harkintaan! :)

      Ja kiitos tsempistä!

      Vastaa
  6. Jaana

    Olipa herkullinen resepti. Laitoin nyhtistä joukkoon tukevoittamaan tofun sijasta, toimi ok.

    Vastaa
  7. Heli

    Mä oon töissä ruokakaupassa ja työajat on aivan mitä sattuu. Tauot on kerrallaan 12 minuuttia, taukoja on päivän mitasta riippuen 1-3, yleensä kuitenkin 2. Ja mun syömiset on aivan hunningolla… lähinnä kiskaisen siinä tauolla soijajogurtin tai -rahkan, kupin teetä ja pari palaa erittäin tuhdisti Keijulla voideltua Skarppinäkkäriä… lähes joka työpäivä tämä sama setti, kaikilla tauoilla… Joskus, valitettavan harvoin, saatan ostaa tauolle banaanin tai tomaatin noiden perussyömisteni lisäksi/tilalle. Syöminen on oltava nopeeta ja helppoa, siinä ajassa ei tosiaan salaatteja pupelleta. Erittäin harvoin otan mukaan eväät kotoa tai yleensäkään syön lämmintä ruokaa töissä, ja joskus syön vihiksen… Lisäksi kuljettelen ihan koko ajan, joka työpäivä, taskussani tummaa suklaata (Rainbow 80%) sellasiksi pieniksi palasiksi pilkottuna, niitä sitten napsin, pysyy nälkä poissa…

    Koska työpäivät on mitä sattuu, millon sattuu, kotoisat rytmit on sitten ihan sekaisin. Säännöllisiä rRuoka-aikoja ei ole, enkä mä yleensä jaksa tehdä itselleni ruokaa (muu perhe on sekasyöjiä, minä vegaani). Tai jos teen, se on sellasta hyvin helppoa ja nopeaa ja todennäköisesti liian vähäproteiinista: paistan kasviksia (pakaste ja/tai tuore), lisään sekaan ehkä jotain soijapyöryköitä tai säilykepapuja tai vegaanista kebabia (tai mitä se nyt onkaan) ja olen onnistunut kerran ostamaan jopa nyhtistä paketillisen (tein siitä itselleni kolme ruokaa).

    Yleensä syön kuitenkin kotona lähinnä leipää… ja soijajogurttia, teetä ja suklaata…

    Aika selviö, että mun ”ravintoympyrä” on ihan päin prinkkalaa. Olen itse asiassa jo vähän huolissanikin proteiinin saannistani – syön erittäin hiilaripitoisesti, aivan liian vähän kasviksia jne. Olen ollut täysin vegaani vasta puolisen vuotta ja ennen sitä pitempään lakto-ovo-vege, jolloin syömiseni oli lähinnä leipää, tavallista jogurttia, teetä ja suklaata… Olen koko ajan väsynyt ja pikkasen kyllä pelottaa mikä on mun kehossa vitamiinien ja hivenaineiden pitoisuus ja mitä tästä huonosta syömisestä vielä seuraa.. Työni on fyysisesti aika raskasta ja ikääkin on jo kohta 44v, pitäis todella vihdoin tehdä asioille jotain…

    Syytän ikimakkaroista vyötäröllä pitkälti tätä elämää sekoittavaa työrytmiä, koska minusta tämä tällainen epämääräinen elämänrytmi on todella inhottava ja kuluttava tapa elää. Mä en saa mistään kiinni, kun ei ole säännöllisyyttä. Mutta käytännössä olen myös todella saamaton tekemään asioille jotain. Tässäkin kommenttisosiossa on vaikka mitä hyviä ja mahtavia vinkkejä, mutta miten saisi sen tsempin päälle itselle, että saisi tehtyä jotain?? Tekisi kovasti mieleni mennä joskus ravitsemusterapeutille juttelemaan ja saamaan ihan oikeasti niitä määriä, mitä vegaanina pitäisi mitäkin syödä, että saan proteiinia yms tarpeeksi. Personal trainerikin olisi todella hyvä juttu, jos olisi rahaa…

    Tsemppiä sinulle Elina, voin uskoa että olet täystyöllistetty yrityksesi kanssa. Koita kuitenkin muistaa pitää itsestäsi huolta kaiken kiireen ja touhun keskelläkin, ettet sitten kymmenen vuoden kuluttua huomaa olevasi liian uupunut ja ”huonoihin tapoihin” urautunut, niistä kun on niin pirullisen vaikea päästä irti! Lempeyttä itseäsi kohtaan kuitenkin myös, ei liian tiukkaa nipottamista syömisten kanssa. Mutta lempeyttä myös siinä suhteessa, että sinä olet tärkeä ja sinun pitää ehtiä vaikkapa nyt levätä ja syödä kunnolla, vaikka sinulla onkin just nyt vaativa elämänvaihe yrityksen kanssa! ♥

    Ja sori pitkä kommentti, en osaa ilmaista itseäni lyhyesti… ;)

    Vastaa
  8. Eeva

    Tästä on tullut ennätysajassa meidän perheessä tän kesän suosikkisalaatti! Kiitos taas kerran hyvästä reseptistä ja tsemppiä arjen koettelemuksiin! <3

    Vastaa
  9. Anselmi

    Minulla kun ei ole tuota spiraalileikkuria jolla saisi kasvikset kätevästi tuollaisiksi nuudelin näköisiksi, olisiko vinkkiä millä muulla konstilla ne voisi tehdä?

    Vastaa
    • Elina

      Valitettavasti ilman spiraalileikkuria ei kyllä saa samanlaista jälkeä. Juustohöylällä tai kuorimaveitsellä saa leveämpiä siivuja :) Spiraalileikkurit eivät ole kovin kalliita, ja ainakin itsellä se on ollut kovassa käytössä.

      Vastaa
  10. Kirp

    Ihanaa tuo lempeän myötätunnon asenne! Joskus vaan elämässä tulee hetkiä, ettei kaikkea saa pidettyä hanskassa. Itsellä moinen vuosi takana, ja välillä on miettinyt itseruoskimisen tarvetta kun syömiset ja liikkumiset eivät ole ihan mallillaan, mutta on pitänyt todeta että miksi toisaalta tarvitsisi. Pienin muutoksin taas eteenpäin. Tämän hetken fitness-buumi vaan yrittää kovasti tuputtautua omaankin päähän, ja tuntuu, että onko hyötyä tehdä mitään jos ei pysty sitoutumaan hirmuiseen treeni- ja ruokaohjelmaan, vaikka oikeasti vähempikin voisi riittää parantamaan hyvinvointia.

    Vastaa
  11. purrr

    Hei Elina,
    luin tänään tämän postauksen ja päätin saman tien hommata itselleni pt:n.
    Oon aina ajatellut, että se maksaa ihan maltaita, mutta ei ihan oikeasti niin ookkaan:
    https://fi.fitness24seven.com/personal-training/pt-palvelut/

    Ja mun mielestä maksu onnistuu osamaksuna. Itse en tarvitse montaa kertaa, joten ei se kovin kalliiksi tulisi. Ajattelin vinkata sitten sullekkin, koska tästä postauksesta tää lähti. Voin kertoa myöhemmin oliko hinnanväärti.

    Vastaa

Jätä vastaus

  • (ei julkaista)