Suolaiset leivonnaiset

Pataleipä hapanjuuresta

Kokeilut hapanjuuren parissa ovat jatkuneet pataleivällä!


Näyttää siltä, että minusta on tulossa hyvää vauhtia se hullu leipänainen, joka raahaa kaikkialle mukanaan itse tehtyä leipää ja antaa ystäville ja sukulaisille joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi leipäjuuria purkissa. Juurileipä on alkanut kiehtoa toden teolla, ja olenkin jo innostuksissani liittynyt Facebookissa Hapanjuurileipurit -ryhmään ja löytänyt muutamia kiinnostavia aiheeseen liittyviä blogeja, kuten My Daily Sourdough Bread ja The Perfect Loaf.

Olen leiponut viikottain leipää sen jälkeen, kun sain kotiini hapanjuuren. Aloitin juurisämpylöillä, mutta siirryin pian sen jälkeen tekemään samalla taikinaohjeella ihanan rapeakuorista pataleipää. Juuri tuntuu toimivan aina vain paremmin, mitä enemmän sillä leipoo. Olen vieläkin ihan ihmeissäni siitä, miten hienosti taikinat kohoavat ilman murustakaan hiivaa. Ja tietysti sen juuren sielunelämää ja käyttäytymistä on hauska seurailla jääkaapissa! Mitä enemmän leivon ja luen aiheesta, sitä enemmän tuntuu siltä, että en tiedä hapanjuurileivonnasta vielä yhtään mitään. Mutta sehän tässä onkin ollut parasta: aloittelijakin onnistuu tekemään juuresta herkullista leipää ymmärtämättä mitään kosteusprosenteista tai autolyyseistä, mutta kun hommasta innostuu, uutta opittavaa riittää loputtomasti.

Seuraavaksi aion kokeilla tehdä oman hapanjuuren alusta asti itse. Jos et malta odottaa, ohjeet hapanjuuren aloittamiseen voi kurkata vaikkapa Pata porisee -blogista.

En ole vielä kokeillut, voisiko taikinan vain kipata suoraan jääkaapista kuumaan pataan, tai kohottaa taikinan ainoastaan kertaalleen huoneenlämmössä. Testaan niitäkin vaihtoehtoja vielä! Mutta ainakin tällä systeemillä olen onnistunut tekemään tosi hyvää leipää. Paistoaika saattaa vähän vaihdella oman uunin mukaan, mutta senkin oppii tekemällä. Kannattaa kuitenkin paistaa varmuuden vuoksi hieman liian kauan, jos olet epävarma onko leipä sisältä kypsää.

Pataleipä hapanjuuresta

  • 2 dl vehnähapanjuurta
  • 5 dl vettä
  • 3 tl suolaa
  • 1 dl spelttileseitä
  • 2 dl ruissihtijauhoja
  • 9-10 dl vehnäjauhoja
  1. Sekoita juuri, vesi, suola, leseet ja ruisjauhot kulhossa esimerkiksi lusikalla.
  2. Lisää vehnäjauhot vähitellen sekoittaen. Lisää viimeiset pari desiä tunnustellen. Mieluisan koostumuksen oppii vain tekemällä!
  3. Alusta taikinaa käsin hetken aikaa, noin viitisen minuuttia. Taikinasta pitäisi alkaa muodostua sormien väliin venyvää verkkoa ja taikina alkaa hiukan irrota kulhon reunoista. Taikina on silti hyvin tarttuvaista. Muotoile taikina kulhossa pallohkoksi leipurinlastan avulla, peitä kulho kelmulla ja laita se jääkaappiin vähintään yön ajaksi.
  4. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja taittele sitä muutaman kerran, mutta älä vaivaa. Laita taikina jauhotettuun kulhoon ja anna kohota huoneenlämmössä muutaman tunnin ajan.
  5. Laita kannellinen pata uuniin ja kuumenna uuni 250 asteeseen.
  6. Kumoa leipä kuumaan pataan ja laita kansi päälle. Paista noin 25 minuuttia. Ota sitten kansi pois, alenna uunin lämpötila 225 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin 30 minuuttia.
  7. Kumoa leipä ritilän päälle ja anna jäähtyä. Leipä säilyy liinalla peitettynä hyvin vielä seuraavaan päivään.

Seuraavaksi kiinnostaisi kyllä osallistua johonkin juurileivontakurssille, vaikkapa ulkomailla! :)

15 vastausta

  1. sauvajyvänen

    Ihanaa, minullakin on leipä kohoamassa, teen nyt tavallisen limpun sekä leipävuuassa toisen, teen aina kaksi pienempää leipää tuosta perustaikinasta. Ihana leipoa taas kun sain täydennystä jauhovarastoihin eilen, minun käsissä Vääksyn Myllyn jauhot ovat ihan parhaat.

    Minä olen oppinut eniten juurileivonnasta siellä River Cottagen kurssilla, tosin en ole onnistunut siirtämään kaikkea oppimaani tänne Suomeen. Luulisin että jauhot ovat isossa roolissa, tai niiden erot, samoin ilmaston kosteusprosentti vaikuttaa varmastikin, jos ei muuten niin jauhojen kautta. Elämäni upeimmat leivät leivoin siellä, mutta samaan en ole koskaan päässyt täällä sillä samalla juurella.

    Vastaa
    • Elina

      Kiva kuulla, että sielläkin juuri elää ja voi hyvin! :)

      Mun pitäisi seuraavaksi varmaan käydä hankkimassa kohotuskorit. Kiinnostaisi kokeilla, mitä niiden kanssa syntyy!

      Vastaa
  2. Emilia

    Olen nyt kyllä saanut osani tästä huumasta ja täytyy laittaa meille tekeille tuo juuri. En malta odottaa, että meilläkin päästään kokeilemaan juureen leivottuja leipiä! Osaatko sanoa onko tuo lämpömittari aivan ehdoton juurta tehtäessä ja miten iso purkki tuolle juurelle kannattaisi olla?

    Vastaa
    • Elina

      Ihanaa, ihan huippua että säkin olet innostunut juurileipähommista! Mä en siis itse ole vielä tehnyt juurta alusta asti, vaan sain sen valmiina. En siis (vielä) osaa sanoa juuta enkä jaata tuohon lämpötila-asiaan. Ehkäpä tuolta Pata porisee -blogin puolelta voisi käydä kysäisemässä vinkkiä siihen? :)

      Sain oman juureni sellaisessa about 0,5L purkissa. Se riittää hyvin, kun vanhaa juurta jättää purkkiin noin 50g ja ruokkii 150g jauhoja ja 150g vettä.

      Vastaa
    • Annaleena

      Hei Emilia!

      Saat kyllä juuren tehtyä ilman lämpömittariakin. Tämä homma ei onneksi kaadu siihen. Itse tykkään olla tarkka lämpötilojen ja määrien kanssa, joten lämpömittari ja keittiövaaka on kovassa käytössä meidän keittiössä.

      Lasipurkin koko riippuu juuren määrästä. Liian suurta juurta ei kannata tehdä. Oma purkkini on tilavuudeltaan vajaan litran kokoinen.

      Juurileivonta on ihanaa, toivottavasti innostut!

      -Annaleena/ Pata porisee

      Vastaa
      • Elina

        Mä laitoin nyt myös viime viikolla ihan oman juuren tulemaan ja säilyttelin sitä ihan vaan huoneenlämmössä ja jääkaapissa. Vaikuttaa ihan onnistuneelta tekeleeltä, enkä tosiaan ole mitään lämpötiloja mittaillut :) Palaan asiaan kunhan saan sillä leivottua ensin!

        Vastaa
  3. Paula

    Mahtavaa tämä blogimaailmaan levinnyt hapanjuuri-innostus. Meillä tehdään rutiinilla ruisleipää hapanjuuresta, mutta vehnäversioon ei vielä ole päästy tutustumaan. Kiitos vinkistä tuosta fb-ryhmästä, pitää käydä liittymässä!

    Vastaa
    • Elina

      Ruisleivän tekoon pitäisi kyllä myös perehtyä. Harmikseni mun vatsa ei tykkää ruisleivästä (vaikka olisi juureen tehtyä), eli en taida pystyä leipomaan (ja syömään) sitä ihan viikottain.

      Vastaa
  4. Anu

    Kiitos ohjeesta, joka menee heti kokeiluun! Mulla on ruisjuuri ja kokeilen leipää sillä. Säilytän juurta pakastimessa ja juuren herättelyyn menee aina se pari päivää, mutta aina ovat leivät onnistuneet. Juurella leipomiseen tulee himo!

    Vastaa
    • Elina

      Hyvä kuulla, että pakastetut juuret ovat toimineet! Olen kuullut itse niistä vähän ristiriitaisia kokemuksia; toisinaan ne heräävät ja toisinaan eivät. Juuren kuivaaminen kiinnostaisi itseäni!

      Vastaa
  5. Annaleena

    Ihana leipä! Itse olen käynyt hakemassa oppia Jukka Kotkasen juurileipäkurssilta. Suosittelen lämpimästi jos juurileipäkoulu kiinnostaa!

    Vastaa
  6. Janina

    Kiitos mahtavasta pataleipäohjeesta! Olen leiponut tällä reseptillä leipää nyt kolme kertaa ja joka kerralla leipä onnistuu edellisiä kertoja paremmin. Ensimmäisellä kerralla nostatin taikinan jääkaapissa, mutta muilla kerroilla huoneenlämmössä (tai saunan lauteilla, vähän lämpimämpi paikka). Huoneenlämmössä kohottaminenkin on toiminut loistavasti. Kohotin ensin kulhossa liinalla peitettynä kolme tuntia, muotoilin taikinan jauhotetulla pöydällä ja jätin liinan alle taas kohoamaan tunniksi. Hyvin toimii!

    Vastaa
    • Elina

      Jee, kiva kuulla! :) Millä reseptillä olet itse aloittanut oman juuresi? Olen tehnyt nyt pari kokeilua, mutta itse aloitettu juuri ei vaan toimi samaan tapaan kuin tuo lahjaksi saatu.

      Vastaa
      • Janina

        Aloitin juureni Pata porisee -blogin ohjeella. Itseasiassa aloitin sekä vehnä- että ruisjuuren ja molemmat onnistuivat. Lämpötiloja en kummastakaan mittaillut. Vehnäjuuri ei minullakaan toiminut ensimmäisten leipien kohdalla kovin hyvin, mutta nyt toimii. Ruisjuuri sen sijaan näytti toimivan heti ensimmäisestä leivästä lähtien hyvin. Mutta juurethan tuppaavat paranemaan vanhetessaan, joten sinnillä vaan uutta leipää putkeen :)

        Vastaa

Jätä vastaus

  • (ei julkaista)