En ole onnistunut ikinä pitämään kaupan koriantereita hengissä, johtuu se sitten valon puutteesta tai laiskasta kastelusta. Tässä laitteessa kumpikin asia on hoidossa vähän kuin itsestään, joten korianterikin kasvaa ja voi hyvin! Korianteri on ehdottomasti yksi lempi(tuore)yrteistäni, mutta sitä joutuu aina vähän metsästämään kaupoista. Varsin kätevää siis, että sitä kasvaa nyt myös kotona!

Lukijan vinkistä tilasin Pispalanpalmu -verkkokaupasta kivivillakuutioita, joihin laitoin itämään korianteria, oreganoa ja villirucolaa. Rucola kupsahti ennen aikojaan, joten veikkaan sillä olevan niin hentoiset juuret, etteivät ne jaksaneet kasvaa villakuution läpi. Oregano tuntuu kasvavan kohtuullisen hyvin, joskaan se ei rehota läheskään yhtä mahtavasti kuin tuo korianteri. Siementen itämistä odotellessa ei tietenkään lannoitteita tarvita, mutta taimien kasvettua suuremmiksi olen käyttänyt yrteillä Chilikaupasta ostamaani vesiviljelyyn tarkoitettua lannoitetta.

Olen oikeasti maailman laiskin kastelija, joten arvostan kyllä suuresti tällasia apuvälineitä, joilla yrtit saa kasvamaan ilman jatkuvaa ylläpitoa! :)

Yrttien lisäksi en edelleenkään voi pitää näppejäni erossa chileistä, vaikka ei niitä näissä auringottomissa kotioloissa voikaan kasvattaa. Kauppilan puutarhakeskukseen tuli eilen kuormallinen chilin taimia, ja joukossa oli myös Bhut Jolokiaa. Pakkohankinta! Anoppi lupasi jo ottaa chilivauvat kesäksi hoitoon, koska näissä valo-olosuhteissa niistä ei ikävä kyllä saa satoa.

Onko teillä jo ikkunalaudat täyttyneet pienistä kasvien aluista? Mitä jännää olette laittaneet kasvamaan tänä vuonna?

P.S. Allekirjoittanut palaa asiaan ensi viikolla. Tänään kirmaan jälleen Amsterdamiin! :)

Olen aikaisemminkin kirjoitellut, että meillä ei kotona oikein voi kasvatella mitään, kun tänne ei paista aurinko – ei keittiöön eikä parvekkeelle. Persiljan ja sitruunamelissan saa juuri ja juuri pysymään hengissä, mutta mistään sen ihmeellisemmistä parvekeviljelmistä ei voi kun haaveilla. Jokakeväistä kasvatusinnostusta tyydyttämään hankin aikoinaan kotiin Zengrow -vesiviljelylaitteen, jolla sain onnistuneesti kasvateltua myös chilejä. Jossain vaiheessa hermot kuitenkin meni siihen jatkuvaan laitteen pitämään lorinaan, joten masiina sai lähteä. Tämä uusi laite ei ole ominaisuuksiltaan yhtä monipuolinen kuin Zengrow, mutta se ei pidä käytännössä minkäänlaista ääntä, ja näyttääkin aika paljon paremmalta.

Zengrow’n puolesta puhuu ehdottomasti se, että sen lamput ovat säädettävät ja kasveilla olevat omat lokerot helpottavat kasvatuspuuhia. Laite kuitenkin pitää niin kovaa lorinaa, että se kyllä vähän häiritsee, jos laitetta ei saa tarvittaessa suljettua ovien taakse.

Herb:ie 23 on Zengrow’ta helppokäyttöisempi ja yksinkertaisempi; vähemmän liikkuvia osia, ja se toimii käytännössä niin, että lykkää kaupan yrttiruukut laitteeseen ja unohtaa ne siihen kasvamaan. Ihanan yksinkertaista! Zengrow’n kanssa oli myös ongelmana, että pumppu oli jatkuvasti tukossa, kun sinne pääsi lehtiä ja juurienpalasia. Herb:iessä samaa ongelmaa ei pääse syntymään yhtä helposti, kun kasvit kasvavat isossa “kourussa”, josta ei kovin helposti pääse mitään ylimääräistä vesisäiliöön.

Tällä hetkellä minulla on laitteessa kasvamassa persiljaa ja rucolaa, ja ne ovat ainakin viihtyneet hyvin. Miinusta tulee siitä, että ainakin IndoorGardenin oman verkkokaupan täydennystuotteet ovat ihan sikahintaisia. Jos esimerkiksi olisi aikeissa kasvatella yrttejä siemenestä, saa kuudesta pienestä kasvualusen palasesta pulittaa 12 euroa! Herb:ien kanssa esimerkiksi chilien kasvattamisesta saa vain haaveilla, koska ei ole toivokaan, että edes matalimmat lajikket mahtuisivat mitenkään laitteen lampun alle. Erilaisten yrttien kasvattaminen laitteen avulla näyttää kuitenkin onnistuvan vaivatta, joten eiköhän tässä kevään mittaan tule testailtua eri lajien viihtymistä vesiviljelyssä.

Jäin vain miettimään, olisiko sittenkin pitänyt valita mustan sijaan valkoinen Herb:ie?

Viime vuonnahan kasvattelin chilejä Zengrow‘ssa, mutta laitteen lamppujen alle mahtuvia lajikkeita on aika rajoitettu määrä. Laitan chiljeä nyt itämään ihan perinteiseen multaviljelyyn täällä putkiremonttievakossa ja saan toivottavasti taimet kasvuun ennen kuin pääsemme kotiin. Chilien jatkohoito täytyy ikävä kyllä jättää anopin kontolle, mutta teimme jo diilin, että ainakin tulisimmat lajikkeet saadaan käydä keräämässä pois syksyllä. Tilasinkin sitten mm. Bhut Jolokiaa ;)

Bhut Jolokia pääsi Wikipedian mukaan vuonna 2007 Guinnessin ennätystenkirjaan, ja siitä on mitattu parhaimmillaan yli miljoona scovillea, kun esimerkiksi tabascossa on noin 2500 – 5000 scovillea. Huh!

Rocoto Red Peruvian pitäisi Fataliin mukaan olla hyvä kokkauschili; tulinen, mutta erittäin hyvän makuinen. Tämän maistamista odotan innolla!

Zavorystä innostuin, koska siinä kerrottiin olevan habaneromainen maku, mutta ilman tulisuutta. Zavoryn pitäisi olla myös melko kompaktin kokoinen ja helppo kasvatettava.

Valitsin Lemon Dropin ihan värin vuoksi, mutta myös helpon kasvatettavuutensa, sopivan tulisuuden ja hyvän maun takia. Oiva peruschili!

Anoppi toivoi jotain nättiä koristechiliä, kuten Bolivian Rainbow’ta, mutta koska se on kaikessa söpöydessäänkin vähän tylsä, valitsin Black Scorpion Tonguen tilalle. Hedelmätkin ovat kuulemani mukaan varsin hyvän makuiset.

Paketista paljastui myös pussillinen yllärisiemeniä. Parasta!

Tänään pääsimme maistelemaan ensimmäiset hedelmät Zengrow’ssa kasvavista chileistä. En ollut ennen maistanut ‘Apache’ -lajiketta, eikä se kovin erikoiseksi osoittautunutkaan. Polte oli pistävä, eikä chilissä ollut makua muuten juuri nimeksikään. Maku muistuttaa aika lailla niitä tavallisissa ruokakaupoissa myytäviä Cayenne -tyyppisiä punaisia chilejä. Ruoanlaittoon ihan käypä chili, jos kaipaa maun sijasta pelkkää pientä poltetta.

Zengrow on kyllä osoittautunut erittäin näppäräksi vempeleeksi, jos haluaa kasvatella vähällä vaivalla pientä syötävää keittiön nurkassa. Pöytäpuutarhan ylläpito vaatii mimimaalisesti vaivaa: veden vaihto muutaman viikon välein ja se on siinä.

‘Apache’ on ihan käypä pikkuchili pöytäpuutarhassa kasvatettavaksi ja varsin satoisakin se on. Toimii varmasti erinoimaisesti muutenkin pieniin tiloihin ja ruukkupuutarhaan.

Alla olevien kirjojen jäljiltä masentaa entisestään tuijotella parvekkeella elelevää paria yrtinreppanaa, kun vaihtoehtoisesti voisi kasvatella tomaatteja, perunoita, kurpitsoja, papuja, paprikoita, porkkanoita ja kokeilla onneaan okran, latva-artisokan ja melonien kanssa, sekä perustaa kokonaisen yrttitarhan! Huokaus.

Ylipuutarhuri Arno Kasvin Arnon keittiökasvit on ilmestynyt jo pari vuotta sitten, mutta palaan sen pariin aina, kun kaipaan muistutusta jonkun tietyn ruokakasvin kasvuvaatimuksista. Kirjaan on koottuna yleisimpien ruokakasvien, kuten perunan, sipulien, kaalien ja tomaattien, viljelyohjeet, sekä joukko eksottisempien kasvien kasvatuskokemuksia. Miltä kuulostaisi kokeilla kasvattaa omalla pihalla linssejä, soijapapuja tai bataattia? Kirjan lopusta löytyy lisäksi ohjeita niin lannoitteista, katteista kuin lämpöpenkin teosta.

Tällä hetkellä olohuoneen pöydällä on notkunut Minna Siltalan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa, joka on ihanan maanläheinen ja inspiroiva. Kirja sopii mainiosti myös aloittelevalle keittiötarhurille, mutta innostaa varmasti kokeneempaakin puutarhuria. Keittiötarhan 3 vuodenaikaa on samalla myös luomupuutarhan opas – kirjoittaja opastaa nokkoskeitteiden tekemiseen, karkottajakasvien istuttamiseen ja vuoroviljelyyn. Ohjeita löytyy myös parveke- ja ruukkupuutarhaan.

Parasta keittiötarhan 3 vuodenaikaa -kirjassa on se, ettei epäonnistumisia yritetä peitellä. Laventelin ja rosmariinin kasvattamisesta kirjailija kertoo seuraavaa: Mikään ei auta, ei edes viileä ja valoisa lasiveranta – ei tule provence, ei toscana, vaan tulee noutaja, viimeistään tammikuussa.

Nyt kun olen päässyt vauhtiin keittiöpuutarhakirjallisuuden lukemisessa, tilasin itselleni myös Gayla Trailin Grow Great Grub -kirjan. Mielenkiinnolla odotan, millaiselta keittiöpuutarhat näyttävät rapakon toisella puolen!

Kuvassa linssikasvusto Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa viime kesänä:

Kun sain lannoitetasapainon säädettyä kohdilleen, chilit ryöpsähtivät hetkessä kasvamaan. Tällä hetkellä tilanne on se, että chilejä joutuu saksimaan päivittäin, muuten ne eivät enää mahdu lamppujen alle. Alun perin oli tarkoitus jättää laitteseen kasvamaan vain kaksi tainta, mutta en sitten ahneuksissani malttanut heittää yhtään chilinalkua pois, kun kaikki siemenet kerran itivät. Chilit ovat niin tuuheita, ettei valo oikein tahdo riittää alas asti, joten neljä tainta on näin pieneen tilaan ehdottomasti liikaa. Korkeusongelmaa se ei toki poista, jos taimia olisi vain kaksi.

Chilit tekevät ihan älyttömästi kukkia ja olen pölyttänyt niitä pumpulipuikon kanssa. Ikävä kyllä osa kukista varisee, mutta se on ihan normaalia kotioloissa.

Muutama hedelmä on jo hyvässä kasvussa. Pian pääsee maistelemaan!

Jos Zengrow on mahdollista sijoittaa kotona aurinkoisen ikkunan eteen, se toki helpottaa kasvatuspuuhia ja mahdollistaa korkeampienkin kasvien kasvattamisen ilman ongelmia. Meillä paistaa keittiöön aamuaurinko noin tunnin, joten se ei vielä riitä keinovalon korvaajaksi. Chilien kasvattaminen on kyllä ollut hauska kokeilu. Seuraavaksi kehiin kirsikkatomaatit!

Asuessani vielä vanhempien luona, kasvatin joskus 2000-luvun alkupuolella muutamana kesänä chilejä ja olen ikävöinut harrastuksen pariin siitä lähtien, kun muutin omilleni. Olosuhteet eivät ole olleet chilinkasvatukselle kovin otolliset lähinnä valon puutteen takia. Nykyiseen asuntoomme ei paista ollenkaan aurinko ja pohjoiseen suuntautuvaa parveketta varjostaa vielä pieni metsikkö. Lisäksi ongelmaksi muodostuu se, että vaikka olenkin puutarhuri, niin olen aivan onnettoman laiska kastelija ja huonekasvinikin ovat lähinnä anopinkieli- ja tuonenkielo-osastoa, koska ne kestävät mainosti epäsäännöllistä kastelua ja valonpuutetta. Ratkaisu chiliongelmaan löytyi vesiviljelystä!

Valitsin chililajikkeeksi matalakasvuisen ‘Apache’ -chilin, jota löytyy ainakin Nelsonin valikoimista hyvinvarustetuista puutarhamyymälöistä. Fataliilta voi toki kysellä muitakin matalakasvuisia, kompakteja lajikkeita. Ensimmäinen chilinkasvatuskertani Zengrow’lla on ollut puhdas kokeilu, joten en panostanut lajikevalintaan sen enempää, vaan nappasin töistä siemenpussin pelkästään lajikkeen koon perusteella. Chilit itivät pöytäpuutarhassa noin viikossa, ja puolentoista viikon kulutta ne näyttivät tältä:

Kahden viikon kuluttua siementen kylvämisestä vaihdoin laitteeseen veden ja lisäsin puolikkaan lannoitetabletin. On tärkeää muistaa, että lannoitetta ei missään tapauksessa saa lisätä veteen kylvön yhteydessä, sillä siemenet eivät idä liian ravinteikkaissa olosuhteissa! Parisenttisille pikkutaimille lannoitteen lisääminen aloitetaan varovasti, vähän kerrallaan.

Neljännellä viikolla chileihin iski ötökköäinvaasio, ja taisin samalla vielä innostua lannoittamaan taimia liikaa. Chilit olivat aika hurjan näköisiä jonkun aikaa, mutta jatkoivat kyllä vähän ajan kuluttua normaalia kasvuaan. Vesiviljely on siitäkin näppärä, että puutosoireet ja liikalannoituksesta aiheutuneet oireet korjaantuvat nopeammin kuin perinteisessä multaviljelyssä.

Kuusiviikkoiset chilinalut alkoivat tehdä kukkanuppuja, mutta poistin ensimmäiset nuput, jotta kasvit jaksaisivat vielä kasvaa ja kehittyä, eivätkä tuhlaa energiaa kukkimiseen. Chilinkasvatusprojekti alkaa kuitenkin näyttää varsin lupaavalta! Raportoin seuraavan kerran, kunhan sato on kerätty :)

Odotan innolla, että pääsen testaamaan Zengrow’lla muidenkin kasvien kasvattamista. Esimerkiksi pienikasvuinen kirsikkatomaatti sopisi tähän varmasti hyvin. Ja sitten kun hedelmiä tuottavien kasvien kasvattaminen alkaa kyllästyttää, niin laite toimii takuuvarmasti ainakin yrttien kasvattamiseen.

Jos lukijoista joku on harkinnut Zengrow’n ostamista, niin kirjoittelen vielä muutamia huomioita laitteesta:

• Valmistaja ilmoittaa, että laite pitää suurinpiirtein yhtä kovaa ääntä kuin jääkaappi, mutta se on kyllä aika optimistinen arvio. Pumpun hurina yhdistettynä liplatukseen on jatkuvaa – jääkaappi kun hurisee ainoastaan silloin tällöin. Häiritsevän kovaa ääntä laite ei keittiössä pidä, mutta en kuitenkaan sijoittaisi sitä esimerkiksi olohuoneeseen.
• Laitetta on helppo käyttää ja lamppujen säätö on yksinkertainen mutta riittävän monipuolinen.
• Nettisivuilta löytyy hyvät ohjeet ja vastaukset melkein kaikkiin kysymyksiin.
• Laitteen, lähinnä lamppujen, muoviosat tuntuvat vähän heppoisilta laitteen hintaan nähden, mutta eivät ne kuitenkaan ole jatkuvan rasituksen alla.

Onko lukijoilla (sisä- tai ulko-)puutarhan kevätpuuhat jo käynnissä? Odotan itse malttamattomana, että yrttikuorma saapuisi työpaikalle! Toivottavasti tänäkin vuonna saisimme myyntiin ainakin ananassalviaa, mansikkaminttua ja sitruunaverbenaa, jotka ovat menestyneet parvekkeellani hyvin.

Viime vuonna innostuin hamstraamaan kasveja ihan liikaa, eikä niiden hoitamiseen enää riittänyt aika. Lisäksi osa ruukuista oli pakko sijoittaa lattialle, eikä kasvit näyttäneet valon puutteen takia enää kovin hehkeiltä loppukesästä. Yritän hillitä ostohalujani vähän tänä vuonna, ja luultavasti onnistun hiukan paremmin, kun päätin rajoittaa kasvivalikoimaa tänä vuonna vain syötäviin kasveihin.

Ostin syksyn alennusmyynneistä keijunkukan, joka näyttää talvehtineen parvekkeella varsin mainiosti, vaikka en suojannut sitä mitenkään. Uutta kasvustoakin näyttää olevan jo tulossa, joten tämä olkoon se ainoa poikkeus syötävien kasvien joukossa :)

Olen vieläkin ihan innoissani, kun saimme töihin pienen erän ananassalviaa. Sen tuoksu on jotain ihan mieletöntä ja koska tuo kasvoi viime vuonnakin niin hyvin, oli tätä pakko taas saada.

Sileälehtisen persiljan taimetkin on tulossa hyvää vauhtia!

Torilta löytyi intiaaniminttua.

Onko lukijoilla hyviä vinkkejä ananassalvian tai intiaanimintun käyttöön? Varsinkin tuon ananassalvian käyttö jäi harmittavan vähäiseksi viime kesänä, vaikka se niin ihanalta tuoksuukin. Ananassalviaa kiinnostaisi kokeilla suolaisien ruokien maustamiseen – ehkä se sopisi johonkin karibiahenkiseen ruokaan?

Veikkaan, että mansikkamintusta tulee minulle tämän kesän suosikkiyrtti. Kasvi tuoksuu todella voimakkaasti mansikalle ja vähemmän mintulle. Makukin on mansikkainen. Ihana yrtti esimerkiksi juomiin, hedelmäsalaatteihin ja jälkiruokiin.

En ollut koskaan ennen kuullutkaan pikkuluppiosta (Sanguisorba minor), joten sitäkin oli ihan pakko hankkia. Yrtin maku on hyvin mieto, ja se maistuu hämmästyttävän paljon kurkulta! Taustalla näkyy karhunlaukka, jonka ajattelin yrittää talvettaa parvekkeella.

Sitruunaverbena (Lippia citriodora) tuoksuu huumaavasti sitruunalle – paljon voimakkaammin kuin esimerkiksi sitruunamelissa.

Steviasta (Stevia rebaudiana) kirjoittelinkin jo aikasemmin, mutta päätin ostaa kyseistä kasvia nyt taimenakin, kun sitä kerran on saatavilla. Ehkä kylvän siemeniäkin vielä myöhemmin keväällä :) Pääsin nyt ensimmäistä kertaa maistamaan steviaa ja se todellakin on makeaa! Ajattelin testata sitä tänään mojiton joukossa.

Jätin vielä töihin odottelemaan After eight -mintun, sitruunaruohon, valkosipuliruohon, mandariinimintun ja parakrassin, mutta voi olla, että raahaan ne kotiin viimeistään maanantaina. Odottelen vielä sormet ristissä, jos jostain saisin tänäkin keväänä ananassalviaa ja appelsiinitimjamia. En taida tänä vuonna kasvattaa mitään muita kuin syötäviä kasveja…

Olen onnistunut menestyksekkäästi kasvattamaan parvekkeellamme sitruunamelissaa, persiljaa, erilaisia timjameja, rosmariinia, punahierakkaa (eli viinisuolaheinää) ja mitsubaa. Erityisen hyvin parvekkeellani viihtyi viime kesänä ihanan tuoksuinen ananassalvia, josta kasvoi kunnon pensas. Kaikkia yrttejä en suinkaan edes yritä kasvattaa, sillä tiedän niiden kärsivän valonpuutteesta. Kannatta huomioida myös se, että varjossa monet yrtit kyllä kasvavat, mutta niiden maku jää huomattavasti miedommaksi kuin auringonvalossa.

Tänä keväänä aion kylvää uusina kokeiluina salaattia, sileälehtistä persiljaa, steviaa ja köynnöskrassia, jonka kukista saa ihanaa piristystä salaatteihin. Lisäksi hankin taimina tavallista persiljaa, erilaisia timjameja ja sitruunamelissaa. Toivottavasti ananassalviaa saadaan työpaikalleni tänäkin keväänä, jotta saan sitä taas kasvamaan!

Ihan ongelmitta parveke- ja keittiöviljelyni ei suju, sillä kirvat valtaavat parvekkeeni joka ikinen kesä. En ole löytänyt vielä sopivaa torjuntatapaa, sillä mäntysuovasta jää yrtteihin saippuan maku, enkä toisaalta haluaisi käyttää kemiallisia torjunta-aineita (en edes pyretriiniä, vaikka luonnonaine onkin). Pienet kirvapopulaatiot pystyy hävittämään pesemällä kasvin huolellisesti kylmällä vedellä, mutta ne pirulaiset palaavat takaisin kuitenkin ennen pitkää. Olen käynyt myös keräilemässä leppäkerttuja läheisestä orapihlaja-aidasta, mutta nuo pilkulliset kaverit häviävät parvekkeeltani aina hyvinkin nopeasti. Samettikukkaakin olen kokeillut, ja myös rosmariinin pitäisi karkottaa tuholaisia, mutta se olikin viime kesänä kaikkein pahin kirvamagneetti…

Toivottavasti joskus tulevaisuudessa pääsen kasvattelemaan itselleni syötävää vähän isommassa mittakaavassa. Haaveilen omasta kasvihuoneesta ja tuoreista tomaateista, kirsikkapuista, omista kurpitsoista ja karhunvadelmista. Sitä odotellessa jatkan sotaa kirvoja vastaan.