Kivaa, että Suomessa ilmestyy nykyään jo aika paljon vegaanisia keittokirjoja, niin kotimaisia kuin näitä käännöskirjojakin! Vegeherkkuja -kirja on amerikkalaisen vegaanileipuri Emily Mainquistin ensimmäinen herkkukirja. Mainquist pitää omaa pientä herkkupuotia Baltimoressa (nettisivut eivät kuitenkaan toimi, mutta kaiketi firma on edelleen pystyssä?). Vegeherkkuja sisältää kokoelman ihania leivonnaisia kakuista kekseihin ja  piirakoista suklaamousseen. Parasta antia kirjassa on ehdottomasti ihanat kuvat, jotka houkuttelevat kokkaamaan! Käännöskirjoissa on usein ongelmana se, että ohjeissa on outoja raaka-aineita, mutta suurin osa Vegeherkkuja -kirjan resepteistä sisältää sellaisia aineita, joita minulta löytyy aina kaapista (tai vähintään lähikaupasta).

Pientä miinusta tulee siitä, että kirjassa on vähän omituisia mittoja. Minulla ei ainakaan ole kotona niin tarkkoja mittakippoja, että pystyisin mittaamaan mistään 240 ml. Kirjassa on lisäksi useimmat mitat grammoina, mikä kyllä vähän hidastaa ja hankaloittaa leipomispuuhia. Löytyykö kaikilta edes vaakaa kotoa? Desimitoilla on paljon kätevämpää mitata jauhot ja sokerit, vaikka toki ymmärrän sen, että tarkat mitat edesauttavat täydellisen lopputuloksen saavuttamista. Tämän kirjan reseptit eivät kuitenkaan ole niin vaativia, että niissä vaikuttaisi oleellisesti muutaman gramman heitto jauhojen määrässä.

Testasin kirjasta ensimmäiseksi minttubrownieita, mutta tulen varmasti kokeilemaan muitakin ohjeita. Samettikakku ja maapähkinävoibrowniet ainakin näyttävät niin ihanilta, että niitä on pakko tehdä!

Tein alkuperäiseen reseptiin sen verran muutoksia, että muutin grammat desilitroiksi. En myöskään käyttänyt yleiskonetta, koska en omista sellaista, vaan vatkasin joitain aineita tavallisella sähkövatkaimella. Hyvin olisi pärjännyt myös ihan käsipelillä! Kirjan reseptissä oli käytetty minttutäytteeseen minttulikööriä, mutta koska se olikin talven aikana hävinnyt viinakaapista todennäköisesti minttukaakaon joukkoon, laitoin sen tilalle minttuaromia.

Minttubrowniet

Pohja:

• 4 dl vehnäjauhoja

• 3,5 dl sokeria

• 1,5 dl kaakaojauhetta siivilöitynä

• 1 tl leivinjauhetta

• 1 tl suolaa

• 1,5 tl vaniljasokeria

• 2,4 dl vettä

• 2,4 dl rypsiöljyä

Minttutäyte:

• 115 g huoneenlämpöistä margariinia

• n. 5 dl tomusokeria

• piparminttuaromia maun mukaan
  

• 3-4 rkl vettä

Suklaakuorrute:

• 180 g tummaa suklaata

• 85 g margariinia

1. Sekoita kuivat aineet yhteen. Lisää joukkoon vesi ja rypsiöljy. Vatkaa taikina tasaiseksi.

2. Levitä taikina vuoan (n. 28×28 cm) pohjalle leivinpaperin päälle. Paista 175 asteessa 25 minuuttia.

3. Anna browniepohjan jäähtyä hyvin vuoassa ja valmista sitten minttutäyte vatkaamalla aineet kuohkeaksi sähkövatkaimella. Levitä täyte browniepohjan päälle.

4. Sulata mikrossa suklaa ja margariini. Kaada seos minttutäytteen päälle ja levitä tasaiseksi. Laita vuoka pakastimeen noin 10 minuutiksi tai jääkaappiin kunnes kuorrute on jähmettynyt.

5. Leikkaa browniet paloiksi terävällä veitsellä.

(Alkuperäinen ohje Emily Mainquist: Vegeherkkuja, Tammi 2012)

Viime vuonna ilmestynyt vegaaninen leivontakirja, Raisa Kettusen Puputyttö ja vohvelisankari on yksi ihanimmista ruokakirjoista, ja nyt sille on ilmestynyt jatkoa: Puputytön juhlakirja (Moreeni 2011). Vohvelisankarista poiketen Puputytön juhlakirja ei sisällä pelkkiä leivontareseptejä, vaan kansien välistä löytyy ohjeita myös ruokaisille salaateille, tofuruuille ja muille suolaisille herkuille.

Puputytön juhlakirja on jaoteltu yleisimmin Suomessa vietettyihin juhliin. Kirjasta löytyy inspiraatiota niin joulun, pääsiäisen, juhannuksen kuin hääjuhlienkin tarjoiluun. Karkauspäivää ja eläintenpäivää unohtamatta!

Puputytön juhlakirja on yleisilmeeltään ja -fiilikseltään ihan yhtä hauska ja iloinen kuin edeltäjänsä. Vegaanikokkailu kun ei tosiaan ole mitään haudanvakavaa ja vaikeaa puurtamista, ja se kyllä tulee tässä kirjassa hyvin esille. Ihana lisä kirjassa on pienet askarteluvinkit ja muut varsinaisesti ruokaan liittymättömät juhlaideat!

Vaikka juhlakirja ei ole pelkkä leivontakirja, niin sen leivontareseptit ovat selvästi kirjan parasta antia. Toivonkin, että Puputyttö jatkaisi seuraavaksi seikkailujaan vielä toisen leivontakirjan muodossa!

Testasin Puputytön juhlakirjasta “ranskattaren paahtoleipää” eli french toastia. Ja voi pojat että oli hyvää! Nämä on niitä elämän pieniä hetkiä, jolloin olen hyvin hyvin onnellinen siitä, etten ole karppaaja.

Puolitin kirjasta löytyvän ohjeen, mutta tässä resepti sellaisena kuin se Puputytön juhlakirjasta löytyy:

French toast eli ranskattaren paahtoleipä

• 1 iso paketti paahtoleipää

• 5 dl soijamaitoa

• 1 dl gram- eli kikhernejauhoja

• 3,5 rkl perunajauhoja

• 1 rkl vaniljasokeria

• 1,5 tl kanelia

• margariinia paistamiseen

• marjoja ja vaahterasiirappia tarjoiluun

1. Sekoita kaikki ainekset paahtoleipää lukuun ottamatta laakeassa astiassa.

2. Kuumenna nokare margariinia melko kuumalla pannulla. Kasta paahtoleipäviipale molemmin puolin soijamaitoseoksessa ja nosta pannulle. Paista kiinteäksi ja kauniin väriseksi.

3. Tarjoile heti!

Jos tällä ei viikonloppuaamu lähde hyvin käyntiin, niin ei sitten millään :)

P.S. Puputytön juhlakirjaa saa ostettua kirjakaupoista. Omani tilasin Animalian nettikaupasta, jotta kirjan tuottokin menee hyvään tarkoitukseen.

Kukkaruokaa

Nyt erittäin ajankohtainen kirja on Anne Paalon Kukkaruokaa (löysin Kirjapörssistä hintaan 9,90!), josta löytyy vinkkejä siihen, miten kukkia voi käyttää ravinnoksi. Nyt on paras kukkienkasvatusaika, joten Kukkaruokaa -kirjasta on paljon iloa kaikille keittiötarhureille! Kirjasta löytyi minullekin paljon uutta tietoa; en esimerkiksi tiennyt, että verenpisaran kukat ovat syötäviä (ajatelkaa, miten ihania kakunkoristeita niistä saisi!) tai että valkoliljan sipulit maistuvat keitettyinä makealle. Kirjasta löytyy myös mielenkiintoiset osiot kukkaruoan historiasta, kasvien myrkyistä sekä ruokaohjeita.

Easy vegan

Ryland Peters & Smallin toimittaman Easy veganin hankin hyllyyni jo aikapäiviä sitten, mutta se on edelleen ahkerassa selailussa! Kirja on herkullinen kokoelma helppoja ja nopeita vegaanireseptejä, mutta kuitenkin elegantteja sellaisia. Jos kaipaa erilaisia feikkilihaohjeita, tämä ei ole oikea kirja. Sen sijaan Easy veganista löytyy paljon ohjeita innovatiiviseen kasvisten käyttöön. Proteiinejakaan ei unohdeta, sillä papuja, pähkinöitä tai tofua löytyy useimmista ohjeista. Ja mikä parasta, jokaisesta ruoasta löytyy kaunis kuva. Tämä on ollut hinta-laatusuhteeltaan yksi parhaimpia keittokirjahankintojani, sillä taisin maksaa kirjasta noin 8€.

Leipää monella tavalla

Aika ei koskaan (muka) tahdo riittää siihen, että opettelisin leipomaan kunnon leipää. Teen kyllä sämpylöitä ja erilaisia ei-tarvitse-vaivata -leipiä, mutta oikeaoppisesti valmistetut leivät odottavat edelleen tekijäänsä meidän keittiössämme. Nyt löytyy hyllystä kuitenkin hyvä opas siihen tarkoitukseen, Richard Bertinetin Leipää monella tavalla. Kirjasta tuli juuri uusi painos, mutta onnistuin bongaamaan kirjakaupan tarjouskorista vielä edellisen painoksen kovakantisen version.

Kirjan ohjeet ovat selkeitä ja perustaikinan teko neuvotaan kuvien kera vaihe vaiheelta. Monet leipäkirjat ovat vähän turhan monimutkaisia. Esimerkiksi omistamani The Bread Bible -kirjan leipäohjeet ovat niin pitkiä ja perusteellisia, ettei kärsivällisyyteni millään riitä niiden seuraamiseen, mutta tämän kirjan ohjeilla luulisi leivänteon onnistuvan kärsimättömämmältäkin leipurilta.

Aion ensimmäiseksi kokeilla ainakin salaattipiiloja ja merileväleipää.

Canning for a New Generation

Mummojen etikkakurkuissa ja mansikkahilloissa ei ole mitään vikaa, mutta säilömällä saa aikaseksi niin paljon muutakin! Liana Krissoffin Canning for a New  Generation on ehdottomasti mielenkiintoisin ruokakirjahankinta pitkään aikaan! Säilykekurkkujen sijaan kirjan ohjeilla voi purkittaa vaikka inkivääriä, kamomilla-raparperisiirappia, thai-yrteillä maustettua mansikkahilloa, chilihyytelöä tai tomaatti-cashewchutneya.

Kirjasta löytyy säilöntäreseptien lisäksi ruokaohjeita, mikä on mainio lisä! Hillot, chutneyt ja säilykkeet kyllä tekee, mutta ongelma yleensä onkin se, mihin niitä käyttää. Kirjan ohjeet on jaoteltu kevääseen, kesään ja syksyyn, joten säilöminen kannattaa aloittaa jo nyt, eikä vasta syksyllä.

P.S. Saara Törmän Saa vaivata on yksi ihanimpia leivontakirjoja, ja siitä on nyt tullut uusi painos. Suosittelen hankkimaan opuksen heti pikimmiten, jos et vielä omista sitä! :)

Kyselin Chocochilin Facebook-sivuilla vähän aikaa sitten toiveita tulevan kevään varalle, ja aika moni toivoi arkeen sopivia perusreseptejä ja erityisesti pihvejä ja pyöryköitä sekä “lihankorvikkeita”. Lupaan palata itsekin vielä näihin teemoihin, mutta Vegaanin kotiruokakirja on vastaus juuri näihin ongelmiin.

Vegaanin kotiruokakirja on rakennettu vegaanisten proteiinilähteiden ympärille: kirjan reseptit on jaoteltu soijarouheen, seitanin, soijasuikaleiden, tofun, palkokasvien ja vegemakkaroiden alle. Lisäksi kirjasta löytyy hampurilaisosio sekä jälkiruoat. Kirjasta lienee eniten hyötyä aloittelevalle vegaanille, joka kaipaa vaihtoehtoja tutuille ruoille, kuten munavoille, pasta bologneselle, pyttipannulle, lindströminpihveille, kesäkeitolle tai lihapullille.

Olen syönyt 10 vuotta pelkkää kasvisruokaa, joten Vegaanin kotiruokakirja ei välttämättä tarjonnut minulle kovinkaan paljon uutta. Kasvispihvi- ja pyörykkäosasto on kirjassa kuitenkin aivan erityisen hyvä, joten kaltaiselleni ei-niin-lahjakkaalle kasvispihvien ja -pyöryköiden paistajalle kirja on erittäin tervetullut. Kirjan yleisilmeeseen olisin kuitenkin kaivannut hieman raikkautta; nyt se on vähän tumma ja synkkä, mutta se ei tietysti reseptien toimivuuteen vaikuta.

Tässä yksi maistiainen kirjasta:

Papupyörykät

(Ohje: Jere Nieminen: Vegaanin kotiruokakirja, Moreeni 2010)

• 1 pieni (n. 80g) kiinteämaltoinen raaka peruna

• 2-3 valkosipulinkynttä

• 1 prk kidneypapuja

• 4 rkl rypsiöljyä

• 2 rkl ketsuppia

• 2 rkl (makeaa) chilikastiketta

• puolikas tai pieni sipuli

• 1,5 dl 4-viljan tai kaurahiutaleita

• 0,5 dl korppujauhoja

• 2 rkl perunajauhoja

• 1 rkl paprikamaustetta

• 2 tl jauhettua korianteria

• 2 tl kuivattua chiliä tai cayennepippuria

• 0,5 tl suolaa

• rypsiöljyä paistamiseen

1. Kuori peruna ja raasta se raastimen hienoimmalla terällä.

2. Kuori valkosipulinkynnet.

3. Huuhtele ja valuta pavut. Soseuta perunaraaste, pavut, öljy, ketsuppi ja chilikastike sauvasekoittimella, mutta jätä hiukan sattumia.

4. Hienonna sipuli.

5. Lisää papumassan joukkoon kaikki loput aineet ja sekoita taikina käsin tasaiseksi.

6. Muotoile taikinasta pyöryköitä ja paista ne runsaassa öljyssä keskilämmöllä.

Kirjassa kehotetaan syömään pyörykät couscousin kera tai pitaleipien täytteenä. Nämä toimisivat kyllä aivan taatusti pitaleipien välissä vaikkapa guacamolen kera.

Erityisen kivaa tässä, kuten monessa muussakin kirjan reseptissä, oli se ettei reseptin vuoksi tarvinnut raahautua edes lähikauppaan asti, koska raaka-aineet kuuluvat jokaisen (vegaanin) perusruokavarastoon.

Omasta keittokirjasta haaveilu alkoi samoihin aikoihin kun innostuin ruokahommista ylipäätään. En vielä muutamia vuosia sitten ihan tosissani uskonut, että rahkeeni riittäisivät kirjan kirjoittamiseen, mutta tässä sitä nyt ollaan! Ja vielä viiden tähden kirja käsissä! :)

Nyt jännittää vielä se tärkein, eli mitä te pidätte kirjasta. Toivottavasti siitä on iloksi ja inspiraatioksi, kuten Chocochilistäkin on ollut kommenttienne perusteella.

Jos kirjahyllyissänne on vielä keittokirjan mentävä aukko, voi Viiden tähden vegaania ostaa kivijalkaliikkeiden lisäksi esimerkiksi Animalian nettikaupasta (tuotto menee eläinoikeustyöhön) sekä Adlibriksestä.

Keittokirjoja on tullut hankittua muutamia lisää kevään ja kesän aikana. Nyt odotan mielenkiinnolla ihan kohta ilmestyvää Herne rokkaa -kirjoittajan Vegaanin kotiruokakirjaa.

Terry Hope Romero: Viva Vegan!

Romeron uusimman kirjan kanssa kävi oikeastaan samalla tavalla kuin Isa Chandra Moskowitzin Vegan Brunchille, josta kirjoitin aikaisemmin täällä. Olin odottanut tätä kirjaa innolla, mutta se ei oikein täyttänyt odotuksia. Suurin puute kirjassa on jälleen kerran se, ettei siinä ole kuvia. En vain jaksa innostua mattapintaiselle paperille painetusta mustavalkoisesta tekstistä, jota on melkein 300 sivua. Keittokirja ei ole romaani! Toki kirjan keskellä on kuvaliite, mutta se on lopulta aika laiha lohtu.

Kirjan reseptit ovat varmasti hyviä ja kuulostavat herkullisilta – jos ne jaksaisi lukea läpi. Reseptit eivät myöskään ole kovin helpon oloisia. Tätä voi oikeastaan suositella vain kärsivällisille kokeille. Minä en edes harkitse ruoanlaiton aloittamista, jos resepti on 2,5 sivua pitkä!

Lacey Sher & Gail Doherty: You Won’t Believe It’s Vegan!

Eräs Chocochilin lukija kävi tiputtamassa tämän postiluukusta eräänä iltana, kiitoksia vaan vielä! :)

Tätä kirjaa vaivaa samainen kuvaongelma, kuin edellistäkin kirjaa. Kuvaliite on Viva Veganiakin suppeampi, mutta kuvat ovat kyllä paremman näköisiä. Kirjan reseptit kuulostavan herkullisilta ja helpoilta valmistaa. Erityisen hyviltä kuulostavat kirjan salaatinkastikkeet: fenkoli-omenakastike ja avocado-ranch dressing täytyy pistää pikimmiten testiin.

Jos kirjassa ei ole kuvia, lukijaa helpottaa kummasti, jos reseptit on selkeän näköisiä ja helposti luettavissa. Toisin kuin Viva veganissa, tässä ainesosaluettelo oli omassa laatikossaan sivun laidassa ja työvaiheet vieressä. Selkeää, ja helpottaa kokkaamista!

Kirjan kannessa on muuten kolme erittäin herkullisen näköistä ruokaa: pannukakkuja, jotakin salaattia ja suklaakakkua. Missään ei kuitenkaan ollut mainintaa, miltä sivulta ne kirjasta löytyvät. Harmillista.

Tamasin Noyes: American Vegan Kitchen

Vaikka olenkin suomalainen, niin amerikkalaisessa comfort foodissa on jotain erityisen kotoisaa ja lohduttavaa. Amerikkalaisten pannukakkujen, hampurilaisten ja omenapiirakoiden arvoa mielialan kohottajan ei voi vähätellä! American Vegan Kitcheniin on koottu vegaaniversiot tutuista klassikoista, jotka  löytyvät minkä tahansa amerikkalaisen dinerin tai vaikka modernimman newyorkilaisdelin ruokalistoilta.

En meinannut pysyä housuissani, kun kirjaa selaillessani törmäsin friteerattuihin avokadolohkoihin. En ihan äkkiä keksi mitään, mikä voisi kuulostaa paremmalta! Uppopaistamisen opettelu on vieläkin to do -listalla, mutta olen aikan varma, että tuo on se resepti, jonka takia kannattaa vaikka polttaa koko keittiö!

Tässäkin kirjassa on kuvaliite, joka on kaiken lisäksi vielä todella ruma sellainen.

Sirpa Talka: Makeaa ja suolaista puutarhasta

Makeaa ja suolaista puutarhasta ei ole vegaaninen keittokirja, mutta yleensä innostunkin eniten ei-vegaanisista kirjoista. Parasta vegaanikokkailussa on juuri se, että inspiraatiota ja ideoita voi imeä joka puolelta, mutta kaikkea saa soveltaa ja muunnella itselleen sopivaksi.

Kirja on jaoteltu kolmeen osioon: kevätkesään, keskikesään ja syyskesään, eli niin sesonkeihin, jolloin omasta puutarhasta saa satoa. Makeaa ja suolaista puutarhasta on leivontakirja, ja suurimmasta osasta reseptejä pystyy hyvin soveltamaan vegaaniset versiot.

Makeaa ja suolaista puutarhasta -kirjan on valokuvannut Arto Vuohelainen, ja ruokakuvat ovat kyllä ihan mielettömän herkullisen näköisiä ja koko kirjan visuaalinen ilme ihanan kotoisa. Kirjaa selaillessa tuntuu, kuin olisi mökillä tai mummon keittiössä.

Kurumi Hayter: Soijaa moneen makuun

Tätä kirjaan olin joskus aikaisemmin selaillut englanninkielisenä Akateemisessa kirjakaupassa, mutta nyt siitä on tullut Moreenin kustantamana suomenkielinen versio. Kirjan kaikissa resepteissä käytetään soijaa jossain muodossa: tofuna, soijakastikeena, soijajuustona, soijakermana, tempehinä…

Tätä, kuten monesti muitakin käännöskirjoja vaivaa se, että reseptit kuulostavat osin vähän kömpelöiltä suomalaisia raaka-aineita ajatellen. Mistä Suomesta muka löytyy soijamargariinia tai mistä lähtien tempeh on ollut suomeksi tempe? Vegaaniliemikin on vähän hämmentävä ilmaus. Lihaliemi, kalaliemi, kanaliemi, vegaaniliemi? Soijamakkaroiden runsas käyttö myös vähän harmittaa, kun ei niitä täällä niin hirveästi ole tarjolla. Tofugrilleriä ja mintunmakuista couscoussalaattia? I don’t think so.

Soijaa moneen makuun on selkeä ja nätin näköinen kirja, jossa on paljon kuvia. Tästä tulee varmasti napattu ideoita omiin kokkailuihin. Kirjassa käytetään aika monessa reseptissä misoa, joka on minulle vähän vieraampi raaka-aine. Lisää juttuja to do -listalle!

Suomeksi on toki ilmestynyt jo useita vegaanisia keittokirjoja, ja leivontakirjakin (Saara Törmän Saa vaivata) löytyy. Mutta että pelkästään herkkuihin keskittynyt kirja! Ensivaikutelmaltaan Puputyttö ja vohvelisankari on kuin Vegan Cupcakes Take Over the World ja Vegan Cookies Invade Your Cookie Jar yksissä kansissa, mutta paljon suloisempi – ja suomeksi! Minä en pidä englanninkielisten leivonta- ja ruokaohjeiden seuraamista vaivalloisena ja ainakin toistaiseksi on tuntunut siltä, että jää paljosta paitsi, jos seurailee vain kotimaisia ohjeita. Nyt alkaisi kuitenkin näyttää siltä, että kotimainenkin vegaaniruokakirjatarjonta alkaa kehittyä huimaa vauhtia!

Puputyttö ja vohvelisankari on jaettu viiteen osioon: pikkukakkusiin (eli cupcakeihin), browniehin, pikkuleipiin, herkkuihin ja karkkeihin sekä täytekakkuihin. Alusta löytyy esittely vegaanileipojan ruoka- ja tarvikekaapista, mikä tuntui kerrankin ihan mielekkäältä lukea, kun tuotteet ja brändit löytyvät lähikaupasta. Kirjan valokuvat on ihan mielettömän hienoja ja herkullisia, ja niiden ansiosta tekee mieli välittömästi testata melkein jokaista reseptiä. Testiin on laitettava heti pikimmiten ainakin Salaiset agentit, maapähkinä-hilloneliöt (peanut butter & jelly sandwichit on heikko kohtani) ja Piparminttu-pipsat.

Kirjassa ei ole reseptejä aivan valtavaa määrää, mikä on mielestäni pelkästään hyvä asia. Minulla on taipumusta turhautua 300 sivuisten keittokirjojen äärellä, varsinkin, jos kaikista resepteistä ei ole kuvia. Ruokaohje ilman kuvaa on minulle täysin turha, sillä en yleensä oikeastaan lue reseptejä vaan katson kuvia ja sovellan niistä jotain omaa. Lueskelin kyllä Puputytön reseptejä sen verran, että ne vaikuttivat helpoilta, yksinkertaisilta ja herkullisilta, eli juuri siltä, mitä vegaaninen leivonta parhaimmillaan on.

Toisinaan Puputyttö ja vohvelisankari muistuttaa ehkä hiukan liikaakin jo heti alussa mainitsemiani Isa Chandra Moskowitzin ja Terry Hope Romeron cupcake- ja keksikirjoja. Viva Las Vegas -pikkukakkuset ovat kuin ilmetty Banana Split Cupcake ja vihreä tee -cupcaketkin on jo nähty. Edellä mainitut makuyhdistelmät tuskin ovat kuitenkaan Moskowitzin ja Romeron hengentuotteita, joten eipä siinä mitään, että niistä löytyy nyt ohjeet myös suomeksi. Puputyttö on myös oikaissut mutkat suoriksi ja tekee pikkukakkuset ilman etikan ja muiden turhien ainesosien kanssa kikkailua, mikä ei vaikuta lopputulokseen millään tavalla.

Suosittelen lämpimästi hakeutumaan heti lähimpään kirjakauppaan!

P.S. Raisa Kettusen lanseeraama pikkukakkuset -termi on loistava suomennos cupcakeille! Taidan ottaa sen itsekin käyttöön.

Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla on Anna Bergenströmin ja hänen tyttärensä Fanny Bergenströmin käsialaa. Kirjassa on 17 lukua kaksikon lempiraaka-aineista: avokadosta, tomaateista, chilistä, kookoksesta, pähkinöistä, inkivääristä, suklaasta… Kyseessä ei ole vegaanikeittokirja, eikä edes lakto-ovovegetaristinen keittokirja, mutta se ei juurikaan menoa haittaa.

Kirjaa lueskellessani tunsin olevani melkein kuin lapsi karkkikaupassa: kirjassa (tai karkkikaupassa) on niin paljon kaikkea ihanaa, etten tiedä mitä haluaisin ensimmäiseksi maistaa! Pähkinäpuun alla kokkaillaan paljon kasviksia, mutta lihareseptien kohdalla alkoi välittömästi raksuttaa ideat siitä, miten voisin muuttaa ne vegaanisiksi vaihtamalla lihan tilalle seitania, tofua, soijasuikaleita tai erilaisia papuja. Keittokirjassa hyödynnetään kyllä muutenkin ihailtavan paljon linssejä ja muita palkokasveja, mikä on edelleen aika harvinaista ei-kasvisruokakeittokirjojen parissa.

Kirjan parasta antia on ehdottomasti valokuvat, jotka ovat Fanny Bergenströmin ottamia. Kuvat ovat kodikkaita ja kuvausrekvisiittana on käytetty kaikkia ihania vanhoja astioita ja purkkeja. Kuvia katsoessa voi melkein tuntea rosmariinin tai kardemumman tuoksut nenässään! Pientä miinusta tulee siitä, että toisinaan oli pieniä vaikeuksia löytää kirjasta kuvaan sopiva resepti. Taittaja on asettanut aukeamalle usein monta kuvaa vierekkäin, ja välillä kuvien selostukset löytyivät edelliseltä aukeamalta, joskus seuraavalta ja joskus ei mistään.

Olin jo pitkään haaveillut pähkinäleivästä, ja sattumalta kuva sellaisesta osui silmiini kirjasta sivulta 243. Samalta aukeamalta löytyy muuten toinenkin ihanalta vaikuttava leipäresepti, Sacré Cœurin leipä, johon tulee mm. fenkolisiemeniä ja kokonaista juustokuminaa. Veikkaan, että se menee testiin seuraavaksi. Tein pähkinäleipään jonkun verran muutoksia, eikä tämä varsinaisesti reseptinä ole tavallista leipäreseptiä kummoisempi, joten varastan idean röyhkeästi tänne.

PÄHKINÄLEIPÄ

• 25 g hiivaa
• 1 rkl agavesiirappia
• 2 tl suolaa
• 5 dl kauramaitoa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 100 g hasselpähkinöitä
• 50 g saksanpähkinöitä
• 2 dl grahamjauhoja
• 9-10 dl vehnäjauhoja
• kourallinen seesaminsiemeniä ja/tai auringonkukansiemeniä

1. Puolita ainakin osa hasselpähkinöistä ja rouhi saksanpähkinöitä hiukan pienemmiksi.
2. Murenna hiiva kulhoon. Lämmitä kauramaitoa kädenlämpöiseksi. Lisää kulhoon osa kauramaidosta ja sekoita, kunnes hiiva liukenee. Lisää loput kauramaidosta sekä suola, agavesiirappi ja öljy.
3. Lisää kulhoon kaikki muut aineet paitsi seesamin- tai auringonkukansiemenet ja alusta taikinaksi. Anna taikinan kohota huoneenlämmössä 1-1,5 tuntia.
4. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen.
5. Levitä pöydälle hiukan jauhoja sekä seesamin- tai auringonkukansiemenet. Muotoile leipä isoksi limpuksi ja anna vielä kohota noin 20 minuuttia.
6. Paista leipää 250 asteessa ensin 10 minuuttia, vähennä sitten lämpö 175 asteeseen ja jatka paistamista vielä 30 minuuttia.

Leivästä tuli aivan valtavan kokoinen, joten siitä riittää syötävää vähän isommallekin joukolle. Leivän kuori jäi ihanan rapeaksi ja pähkinöiden maku tulee juuri sopivasti esille. Suosittelen ehdottomasti käyttämään reseptiin hasselpähkinöitä, sillä ne sopivat tähän täydellisesti. Tuskin tarvitsee erikseen mainita, että ei ole mitään parempaa kuin tuore, itse leivottu leipä.

Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla pääsi tämän tiimoilta keittokirjahyllyni kunniapaikalle, Veganomiconin, Jamie at Homen, Vegan Soul Kitchenin ja Aglio & Olion viereen. Harmittamaan jäi ainoastaan se, ettei omalla takapihalla kasva pähkinäpuuta.

P.S. Terveisiä äidille! Saat vapaasti valita jonkun hyvän keittokirjan lahjaksi tyttärellesi myös ensi jouluna.

The Conscious Cook on jaoteltu kuuteen pääosioon: alkupaloihin, salaatteihin, keittioihin, voileipiin, pääruokiin ja jälkiruokiin. Lisäksi mukana on se perinteinen alustus siitä, miksi ollaan vegaaneita, mitä hyvää se tekee mielelle ja keholle ja mistä saadaan proteiinit ja vitamiinit. Kirjassa on pienen esittelyn kera mukana myös Ronnenin kokkikavereita, jotka ovat tehneet vieralevina tähtinä muutaman reseptin kirjaan.

Kiinnitin kirjassa heti ensimmäiseksi huomiota siihen, että se on kovakantinen. Kovakantisesta kirjasta tulee paljon asiantuntevampi ja laadukkaampi fiilis, kun ei tarvitse lukea mitään lörppäpokkareita, joissa on kulmat hiirenkorvilla ensimmäisen kokkaussession jäljiltä. Joku kirjan ulkoasussa mättää noin muuten. Kirjaan on selvästi haettua raikasta ja modernia ilmettä,  mutta se päätyy näyttämään vähän tylsältä. Valokuvatkaan eivät ole kovin hyviä ja aika harva ruoka näyttää siltä, että sitä tekisi mieli kokeilla kotona. Kirjan taitto on kyllä siinä mielessä onnistunut, että reseptejä on helppo seurata. Parhaimmat näköiset ruoat ovat niitä, joita osaan tehdä ilman keittokirjaakin – vai kuulostaako tofu, korianteri ja porkkanasalaatti patongin välissä kovin eksoottiselta?

Resepteissä ärsyttää kaikkein eniten se, että niiden kantava voima tuntuu olevan Gardeinin feikkilihat. Varmaan hyvää, mutta eipä paljon lämmitä täällä Suomessa. Ehkä olisin arvostanut enemmän jos Chef Tal olisi tarjonnut vaikka jonkun maata mullistavan seitanreseptin, mutta toisaalta Inna Somersalo teki sen jo Yllin Kyllin-kirjassaan ohjeistamalla, että seitantaikinaan laitetaan gramjauhoja.

Ei The Conscious Cook kuitenkaan aivan toivoton opus ole. Innostuin suunnattomasti kirjan banaani-rommi juustokakusta, sipuli-filotaikinanyyteistä ja cashewtuorejuustosta. Kirjassa on myös aihealueiden välissä Ronnenin my favorite -osioita, joissa esitellään esimerkiksi kokin suosikkijuureksia, -yrttejä, ja -sieniä pienin kokkausvinkein. The Conscious Cook on varmasti paikallaan ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita vegaanisesta ruokavaliosta, mutta eivät oikein tiedä mistä ja miten lähtisivät liikkelle. Kirjan ruoat ovat helposti lähestyttäviä ja vaikuttavat suhteellisen helpoilta valmistaa. En ehkä kuitenkaan lähtisi suosittelemaan tätä kirjaa paljon ruokaa laittavalle, ruoanlaitosta innostuneelle vuosikymmenen vegaanina viihtyneelle foodielle, joka tuskin saa kirjasta kovinkaan paljoa uutta irti.

P.S. Tal Ronnen on muuten se tyyppi, joka kokkasi Oprah Winfreylle hänen 21-päiväisen vegaanisen puhdistuskuurinsa aikana.

En ole mikään suuri keksien ystävä, tai en ainakaan mikään suuri keksien leipomisen ystävä. Vegan Cookies on kuitenkin täynnä toinen toistaan herkullisemman kuuloisia keksireseptejä ja ihania kuvia, joten kirjan parissa ei oikein voi olla innostumatta aiheesta. Kirjan alussa on lisäksi leipomista helpottava infopläjäys käytetyistä raaka-aineista.

Vegan Cookies muistuttaa ulkoasultaan kovasti muutama vuosi sitten ilmestynyttä Vegan Cupcakes Take Over The World -kirjaa. Kirjan ulkoasu on selkeä, koko mukavan kompakti, ja ohjeet helposti seurattavissa. Osa reseptien raaka-aineista on perusleipojalle aika erikoisia, mutta suurimmasta osasta selviää retkellä Ruohonjuureen.

Kirjan parasta antia on kuitenkin ehkä keksien ohella kirjaan mukaan otetut brownie-reseptit. Olen varma, että keittiössäni tulee testattua piakkoin ainakin chocolate chip cream cheese brownieseja ja peanut butter blondieseja. Muutama resepti kirjasta löytyy Post Punk Kitchenistä. Peanut butter chocolate pillowsit menevät myös heti pikimmiten testaukseen.

Vegan Brunch ei tosiaan oikein jaksanut inspiroida, eikä Moskowitzin ensimmäinen keittokirjakaan, Vegan With a Vengeance, ole mikään maata mullistava opus. Sen sijaan Terry Hope Romeron kanssa yhdessä kirjoitetut Veganomicon ja Vegan Cupcakes Take Over The World ovat ehdottomasti vegaanisten keittokirjojen parhaimmistoa. Herää kysymys, onko Romero sittenkin se, ketä käy kiittäminen? Asia selvinnee, kun Romerolta ilmestyy vihdoin oma keittokirja Viva Vegan ensi vuoden puolella.