Odotukset Pookin suhteen eivät olleet kovin korkealla kamalien nettisivujen ja oudon nimen takia, mutta ravintolan terassi oli varsin viihtyisä paikka syödä. Paikka oli vielä lauantaina iltapäivällä melko rauhallinen ja saimme hyvää palvelua. Tarjoilijan antamasta ruokalistasta löytyi vain yksi kasvisvaihtoehto, tuorejuustotäytteiset soijaleikkeet, mutta vegaanista ruokaa kysyttäessä tarjoilija ehdotti kasviswrappia. Annos löytyy paikan nettisivuiltakin, joten miksiköhän se on poistettu ruokalistalta, jos se on kuitenkin saatavilla?

Ajattelin, että kasviswrapissa olisi pelkkiä wokattuja kasviksia, mutta olikin iloinen yllätys, kun välistä löytyi myös soijasuikaleita! Annos oli maukas ja täyttävä, mutta kieltämättä vähän outo sekamelska makuja. Oli suolakurkkuja, ananasta, salsaa ja yrttivinaigrettea… Ainakin nuo suolakurkut olisin jättänyt annoksesta pois.

Uudenkaupungin kokoisista paikoista harvoin löytyy mitään vegaanista ruokaa ainakaan ilman ylimääräistä säätöä, joten tämä oli kyllä varsin positiivinen yllätys. Jos Uuteenkaupunkiin eksyy, kannattaa tietysti juoda myös paikallisia oluita.

Mahtaakohan ne Pookin kasvisleikkeleet olla jo menneen talven lumia? Niitä kun ei ravintolan ruokalistalla ainakaan näkynyt, eikä niitä ole aikoihin ollut Vegetukussakaan myynnissä. En ehtinyt maistamaan niitä koskaan, joten olisi ollut kiva testata niitä ihan paikan päällä.

Kerttu on kiva paikka. Yleisfiilis on rento ja ruoka maukasta ja kohtuuhintaista. RantaKerttu vaikutti vielä vähän kolkolta alkuperäiseen Kerttuun verrattuna, mutta se lienee ohimenevää.

Kortteliravintola Kertun nettisivuilla on vielä vanha vegaanihamppari, joka sisälsi tosiaan vehnäsämpylän välissä paistettuja kasviksia (toivottavasti netissä on vanha ruokalista, ja perusKertun puoleltakin saisi tätä uudistettua versiota!). Noh, söi sitäkin mieluummin kuin kävi Hesburgerilla, mutta ei siitä lähtenyt nälkä eikä edes tullut kovin hyvä mieli. RantaKertun uudistetussa vegaanihampparissa oli nyt välissä kasvispihvi, jonka sisältö jäi epäselväksi, mutta veikkaan, että se olisi tehty pavuista. Toimii ihan mainiosti! Jotakin vähän voimakkaampaa makua burgeri olisi kaivannut, vaikkapa pestoa tai marinoituja kasviksia.

Vegaanihamppariateriaan kuuluu listan mukaan nachot ja salsaa, mutta minä vaihdan niiden tilalle yleensä ranskikset. Tarjoilijat muistavat aina välillä kertoa, että ranskalaiset paistetaan samassa rasvassa kuin kaikki muutkin syötävät, mutta niinhän se tilanne on joka paikassa, eikä se kyllä minua haittaa.

RantaKerttua voi kyllä nyt hampurilaisuudistuksen myötä suositella! Olisi vielä ihan mahtavaa, jos ravintolalla olisi terassi, jossa istuskella lämpiminä kesäiltoina. Jos alkuperäinen Kerttu vaihtaa menuaan, niin käyn jatkossa varmasti silti mieluummin siellä, koska RantaKerttu on meiltä päin katsottuna aika kaukana.

RantaKerttu sijaitsee osoitteessa Läntinen Rantakatu 55.

P.S. Kävin perjantaina syömässä brasilialaisessa Bossassa, joka oli myös varsin hyvä paikka! Bossan ruoka on Kerttua fiinimpää, ja vegaanille siellä oli tarjolla tofu-kasvisvarras, maniokkia ja lime-chilikastiketta. Todella hyvää! Taisin juoda paikassa myös kaupungin parhaan mojiton.

Piiphadimme eilen Keskiaikaisilla markkinoilla ja istahdimme samalla Kirjakahvilan terassille. Kahvilan vitriinistä löytyi mm. herkullisen näköisiä seitanleipiä ja suklaakakkua. Söin itse jotakin nimetöntä kakkua, jossa oli päällä kaiketi kauravispiä ja välissä marjahilloa. Hyvää, joskaan ei kovin mieleenpainuvaa. Kaikki vitriinin leivonnaiset olivat hurjan houkuttelevan näköisiä ja muistan kyllä syöneeni joskus taannoin Kirjiksessä aivan erityisen herkullista suklaakakkua.

On kyllä mahtavaa, että Turun kokoisesta kaupungista löytyy vegaanille tällainenkin vaihtoehto.  Kirjakahvila on kaikessa nukkavieruisuudessaan varsin hellyyttävä tapaus, mutta olisipa mahtavaa joskus käydä vegaanisia herkkuja tarjoavassa kahvilassa, jossa voisi syödä samaa paria olevilta astioilta ja istua vierustoverin kanssa samanlaisilla tuoleilla ;)

Hiukan Kirjakahvilan kanssa samaa sarjaa oleva paikka Turussa on Bossaliina, joka ei ole kokonaan vegaaninen kahvila, mutta josta saa myös pyydettäessä vegaanista purtavaa. Kirjakahvilan leivonnaiset kyllä hakkaavat Bossaliinan leivokset mennen tullen, tai ainakin siellä viimeksi syöty mustikkamuffinsi oli aika surullinen mikrossa lämmitetty pakasteleivonnainen. Pisteet yrityksestä kuitenkin! Jos Bossaliinassa olisi tarjolla vaikka vegaanisia cupcakeja, ne menisivät taatusti kaupaksi kaikille, eikä vegaanileivonnaisia tarvitsisi piilotella pakastimessa. Tämäkin reppana menisi varmasti kuin kuumille kiville kauniilla kuorrutteella höystettynä:

Kirjakahvilassa kannattaa siis ehdottomasti ainakin piipahtaa! Aion itsekin käydä pikapuoliin testaamassa myös kahvilan suolaisia herkkuja. Kirjakahvilan kahviosasto ei kyllä ole kovin erikoinen, joten oikeasti hyvän kahvin tarpeessa kannattaa kääntyä Cafe Artin puoleen.

P.S. Kirjakahvilaan aikovien kannattaa ottaa huomioon, että kahvila on yleensä avoinna vain arkisin (klo 11-19), mutta poikkeukselliset aukioloajat voi tarkistaa tapahtumakalenterista.

Pyysin listalta löytyvän kasvislajitelman vegaanisena (normaalisti se sisältää kananmuna-nigirejä), eikä annoksen veganisoimisessa ollut mitään ongelmia. Kananmunan tilalle tuli avokadoa, mutta ikävä kyllä se oli niin raakaa ja kivikovaa, ettei sitä viitsinyt syödä. Annoksen inarisushi oli mukava uusi tuttavuus, jota olinkin jo halunnut pidempään kokeilla. Se on käytännössä riisillä täytetty tofutasku, mutta normitofuun tottuneelle maku on aivan erilainen! Avokado-nigirien ja inarien lisäksi kasvislajitelmaan kuului kurkku- ja tofutäytteisiä makisusheja sekä wakame-nigirejä.

Edellisestä sushinsyömiskerrasta oli ehtinyt vierähtää jo puolitoista vuotta, ja tämä oli minulle ensimmäinen kerta, kun syön ravintolasushia. Minulla on vielä tottumista sushin makuun, ja erityisesti nori tökkii edelleen jostain syystä. Seuralainen sen sijaan on tottuneempi sushisyömäri, mutta hän ei oikein innostunut omasta california -satsistaan, joka näytti melkoisen omituiselta. Näköjään eat.fi -sivustolla joku toinenkin oli ihmetellyt samaa…

Kivaa kuitenkin, että vegaaneille on jälleen yksi uusi vaihtoehto ravintoloiden joukossa. Jos sushien vääntäminen kotioloissa ei innosta, ja haluaa mennä ulos syömään ilman ylimääräistä säätöä, niin Hanko Sushi on ihan oiva vaihtoehto. Palvelukin pelasi moitteettomasti ja ravintolan sisustus oli oikein miellyttävä.

Cafe Artissa tarjoillaan myös Turun kahvipaahtimon kahvia, mutta muukin kahvitarjonta hakkaa Turun muut kahvilat mennen tullen. Vegaaninkaan ei tarvitse istua kahvilassa ihan kuivin suin, sillä Cafe Artista saa juomansa soijamaidolla (kuvassa soijalatte tuplaespressolla) ja jos makeanhimo iskee, on tarjolla ainakin vegaaneille sopivaa suklaapäällystettyä biscottia.

Cafe Art on ihana paikka varsinkin kesällä, kun terassi on auki aurajoen rannassa.

Tällä(kin) kertaa oli suuria vaikeuksia päättää, syödäkö vegesalaattia vai fajitaksia. Vegesalaatissa on soijasuikaleita, papuja, paistettuja kasviksia, maissia, nachoja ja salsaa salaattivuoren päällä. Reilun kympin maksavasta annoksesta tulee ähky, mikä on salaatille harvinaista.

Alkuruoaksi ottamieni nachojen jälkeen päädyin kuitenkin fajitaksiin. Annokseen kuuluu 4 tortillalättyä, paistettuja kasviksia (sipulia, paprikaa, papuja ja jalapenoja), soijasuikaleita, guacamolea, paputahnaa ja salsaa. Annos on sellaisenaan vegaaninen, jos jättää ranskankerman pois. Suosittelen ottamaan annokseen mukaan myös habanerokastiketta.

Annoksen soijasuikaleet on aina todella hyvin maustettuja ja mukana tulevat kastikkeet tosi maukkaita. Paputahna on mielestäni erityisen hyvää! Kasviksetkin on olleet joka kerta hyvin valmistettuja ja sopivan rapeita.

Jälkkäriksi söin kaktus-sitruunasorbettia. En oikein tiedä miltä kaktuksen olisi pitänyt maistua? Sorbetti maistui lähinnä sitruunalle ja kaktusta mukana oli lähinnä keinotekoisen näköisen väriaineen muodossa. Hyvää silti! Anikselta maistuva kastike oli jännä yhdistelmä sitruunan kanssa.

Olen kuullut useammaltakin juttuja paikan hitaasta palvelusta, mutta minä olen saanut ruuat joka kerta pöytään ihan kohtuullisessa ajassa, eikä palvelussa ole muutenkaan mitään valittamista! Harvoissa ravintoloissa vegaani saa pöytäänsä mitään näin monipuolista ja maukasta. Cantina Aztecan avaamisen jälkeen ei ole tarvinnut enää astua jalallakaan vähän samantyyppistä ruokaa tarjoavaan Amarilloon, joka ei ainakaan yleistunnelmansa puolesta houkuttele (eikä ruokakaan ole koskaan ollut mitään kovin erikoista). Kolmen ruokalajin annos Cantina Aztecassa juomineen maksoi 28 euroa. Ihan kohtuullista.

Olen käynyt kerran aikaisemmin Lahdessa Taivaanrannassa syömässä ja kummallakin kerralla olen saanut erinomaista palvelua ja hyvää ruokaa. Pientä miinusta tulee siitä, että ravintolassa tuntuu olevan aina sama ruokalista, eikä kasvisvaihtoehtoja ole kovin montaa. Tarjoilijat ovat olleet kummallakin kerralla hyvin perillä, mitä vegaanit syövät (ja eivät syö), tosin pöytävarausta tehdessä olemme maininneet etukäteen seurueessa olevasta vegaanista.

Tällä(kin) kertaa söin linssi-savojinkaalipaistosta, paistettua parsaa ja yrttivinaigretteä. Ravintoloissa kasvisruokien ainoa proteiininlähde on useimmiten juusto tai kananmuna, joten palkokasvien innovatiivinen käyttö olisi erittäin toivottavaa muuallakin! Viime kerralla annoksessa oli sitruunavinaigrettea, ja täytyy sanoa, että se oli parempaa kuin tuo eilinen yrttiversio. Alkupaloiksi oli muuten tarjolla erinomaista kuminaleipää sekä oliiviöljyä ja balsamicosiirappia. Yleensähän leivän kanssa tarjotaan voisulaa, joten tämä oli erittäin kiva yllätys ja todella herkullista.

Jälkiruuaksi söin mustikkasiiderisorbettia, joka maistui ihanasti oikeille mustikoille. Listalta löytyvä sitruunasorbetti on myös vegaanista.

Illalla muutaman oluen jälkeen oli vielä käytävä Jonen grillillä (Vapaudenkatu 15) tofuburgerilla. Olin kuullut huhuja paikan erinomaisesta tofuburgerista, mutta en jostain syystä ollut vielä kertaakaan käynyt kyseisellä grillillä, vaikka asuinkin Lahden kulmilla 19 vuotta elämästäni. Burgeri oli kyllä hyvää! Vegaanisen burgerista saa pyytämällä sen ilman majoneesia.

Vanhempien luona söin vielä tänään korvasieni-kermakastiketta, härkäpapupihvejä ja paistettuja perunoita sekä jälkiruuaksi siiderilettuja omenahillolla. Isän kokkauksista tarinoin ehkä lisää joskus toiste.