Lähdettiin tällä kertaa reissuun floristeista ja puutarhureista koostuvalla neljän hengen tyttöporukalla. Olipas vaihteeksi kivaa, kun seuralaisetkin ymmärtää kukkien päälle :) Kasvisruokaennakkoluuloisiakaan ei joukosta löytynyt, joten tälläkin kertaa pääsi maistelemaan muutamia herkkuja, jotka jäivät viime kerralla väliin.

De Bolhoed oli ihan mukava boheemi kasvisravintola. Ruokakin oli hyvää, mutta erityisesti sydämen vei vegaaninen suklaamoussekakku. Nam!

Syömisen ja juomisen ja kaupungin tutkimisen ohella kävimme Keukenhofissa ja moikkamaassa meidän kukkatoimittajaa Aalsmeerissa. Melkoinen meno tuolla huutokaupassa!

En vielä innostunut koristelemaan omaa polkupyöräkoriani paikalliseen tapaan, mutta toin tuliaisiksi itselleni uuden rimputuskellon.

Hollantilaiset syövät paljon indonesialaista ruokaa, joten sitäkin oli käytävä testaamassa. Sampurnan ruoka oli niiin hyvää, että sukat pyöri jaloissa.

Ja eihän sitä Maoziakaan voinut jättää väliin…

Tällä kertaa ilmat oli aika paljon viileämmät kuin viime keväänä, joten terassikautta ei vielä päästy korkkaamaan. Ensi vuonna tilaukseen sitten parempi sää :)

Vietettiin juuri pari päivää Berliinissä. Ei millään ehtinyt näkemään kaikkea, eikä etenkään syömään kaikkea mitä olisi tehnyt mieli. Pari paikkaa kuitenkin ehdittiin testata! Hotellin aamiaisellakin oli soijamaitoa, mysliä, pähkinöitä, leipää, hedelmiä ja vihanneksia, millä selvisi hyvin iltapäivään asti.

Otsikon alla olevassa kuvassa on Cupcake Berlinin vegaanicupcake. Tällä kertaa ei ollut tarjolla kuin yksi vegaaninen vaihtoehto, mutta sen lisäksi tarjolla olisi ollut bageleita ja mikä parasta, peanut butter & jelly sandwichejä! Juomat sai soijamaitoon.

Yellow Sunshine oli mahtava. Oma Double Schicken Burger oli todella hyvää, eikä vähiten tuon pihvin takia. Mies söi ei-vegaanista kasvisburgeria, jossa ei kyllä ollut kuulemma läheskään yhtä hyvä pihvi. Ranskalaiset oli myös ihan törkeän hyviä.

Hotellin lähellä oli tälläinen suklaakauppa. Paljon vegaanisia vaihtoehtoja, mutta vaikka ei olisi ostoaikeissa, kannattaa silti käydä vilkaisemassa puodin suklaaveistokset. Aika huikeita!

Illallispaikaksi valikoitui Viasko, mutta varmasti Berliinissä on vieläkin parempia paikkoja tarjolla. Ruoka oli hyvää, mutta jos on aikaa vain yhteen paikkaan, kannattaa ehkä vielä miettiä.

Minä söin tarjoilijan suosituksesta mustajuuriravioleja.

Seuralainen mutusteli NYC Paninia.

Jälkkäriksi juustokakkua, mutta pakko sanoa, että teen itse parempaa.

Viasko oli kyllä miljöönä tosi viihtyisä (ilmeisesti samassa paikassa on aikaisemmin ollut joku perinteinen saksalaisravintola) ja koska se on myös baari, siellä voi hyvin istuskella oluella pidempäänkin. Palvelukin pelasi suorastaan erinomaisesti. Hauska yksityiskohta oli, että kahvin kanssa sai valita soijamaitoa, vaniljasoijamaitoa, riisimaitoa tai kauramaitoa ;)

Lisäksi käytiin Barcomi’s Delissä, jossa oli muutamia vegaanisia vaihtoehtoja. Söin hummusbagelia, mutta tarjolla olisi lisäksi ollut ainakin couscous- ja currylinssisalaattia.

Käytiin koluamassa myös KaDeWen ruokaosasto ja pari luomukauppaa, mutta niistä tuli raahattua kotiin lähinnä puoli rinkallista luonnonkosmetiikkaa. Niin paljon kaikkea hyvää sieltä hyllyjen välistä olisi kyllä löytynyt, että olisi niilläkin antimilla voinut elellä pari päivää.

Helmikuu ei nyt ehkä ole otollisinta aikaa matkustaa yhtään missään Euroopan rajojen sisäpuolella, mutta onneksi tuo Berliinikin on niin lähellä, että sinne voisi hyvinkin mennä piipahtamaan kesällä uudestaan.

Palasimme eilen kotiin puolentoista viikon Havaijin-matkalta. Oli kyllä mahtava paikka! Kaikki tuli nähtyä ja koettua, mitä oli etukäteen odotettukin. Reissun parasta antia oli varmasti snorklaaminen kilpikonnien kanssa, tulivuoren näkeminen, Waimea canyonin upeat maisemat ja tietysti kaikki ihanat tuoreet herkut.

Reissun ehdottomasti parhaita herkkuja oli taro fries, joita käytiin pariin otteeseen mutustelemassa Kalapaki Beach Hutissa. Taro oli jännä uusi tuttavuus, jota voisi verrata perunaan ja maniokkiin. Superhyvää! Tuossa otsikon alla olevassa kuvassa näkyy taropelto Kauain saarelta.

Rakastan avokadoa muutenkin, mutta paikallinen täydellisen kypsä ja tuore avokado vei makunautinnon ihan uusiin sfääreihin.

Havaijin kasvisruokatarjonta ei ollut kovin kummoinen, mutta Kauain saarelta joka kulman takaa löytyvät smoothiepaikat olivat paras sauma vegaanisen ruoan etsimiseen. Monet tarjosivat huippuhyvien smoothieiden lisäksi erilaisia salaatteja ja esim. avokadolla ja hummuksella täytettyjä leipiä.

En ole oikein ymmärtänyt kookosvesihehkutusta ennen kuin pääsin maistamaan tätä tuoretta tavaraa. Paikalliset farmers marketit myivät tuoreita jääkylmiä kookoksia pillin kerran 3-5 dollarilla. Ihan tajuttoman hyvää, ja niin eri maailmasta kuin pullotettu kookosvesi. Fruit standeilta sai ostaa myös kookosta paloina, mikä oli myös hauskaa nakerreltavaa automatkoille.

Kookosolutta! Niiiin hyvää.

Cafe Ono tarjosi ihan mielettömän hyvää vegaanista ananaskeikauskakkua – eikä tietenkään mitään tölkkiananaskamaa!

Se pakollinen Mai tai.

Reissun paras smoothie löytyi Moloa’a Sunrise Fruit Standilta. Kookosta, banaania, chai-mausteseosta, kahvia ja soijamaitoa. Vieressä tuore guava. Nam!

Puka Dog bongattiin Anthony Bourdainin Havaiji-jaksosta. Normimakkaran lisäksi puka doginsa saa vegeversiona, joka oli kyllä hyvää!

Olin jotenkin kuvitellut, että shave ice olisi oikeasti tehty hedelmämehuista, mutta ehei, sehän paljastuikin isoksi palloksi jäähilettä, jonka päälle valutettiin makusiirapit. Tässä versiossa oli makuina lime (aika huima väri!), tiger’s blood (maistui kirsikalle) ja root beer (olenko ainoa, jonka mielestä se maistuu hammastahnalle?). Oudon virkistävää kuitenkin, tosin pidättäydyin itse kookoksen makuisessa shave icessa, joka maistui ehkä vähiten keinotekoiselta.

Kava oli yksi niistä monista asioista, joita maistoin Havaijilla ensimmäistä kertaa – tai itse asiassa kuulin koko kasvista ylipäätään. Makunautintona ei sellaisenaan mikään ihmeellinen, mutta kavaa sai myös tuoreella kookosvedellä jatkettuna.

Tuore papaija oli niin hyvää, että jouduin ensimmäisenä aamuna innin aamiaisella miettimään pääni puhki mitä hedelmää oikein syön, kun se ei maistunut yhtään siltä papaijalta mihin olen täällä tottunut :D Big Islandilla majailimme innissä, joka oli makadamiapähkinä- ja hedelmäfarmin vieressä. Aamiaisella oli joka päivä tuoreita hedelmiä viereiseltä farmilta, eikä kyllä sen paremmaksi tuoreet hedelmät enää mene. Tuttujen ananaksen, papaijan, guavan ja melonien mutustelun lisäksi maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni mamey sapote -hedelmää (onko sillä edes suomenkielistä nimeä?), joka oli tekstuuriltaan vähän kuin avokadoa ja maultaan kuin todella makeaa bataattia tai kurpitsaa.

Kävimme Hawaiian Vanilla Companyssä päiväkahvittelemassa. Olisi ollut ihan mielenkiintoista nähdä vaniljan kasvatusta lähempää, mutta tutustumisretket olisi pitänyt varata etukäteen, ja se olisi maksanut 50 dollaria kahdelta. Tuoreen vaniljakahvin juominen ja takapihalta bongattu vanilja oli vähän halvempaa viihdykettä.

Ja ne makadamiapähkinät! Tässä on rantaeväänä farmers marketilta ostettuja tuoreita makadamiapähkinöitä. Oh so good! Voin kertoa, että tummalla suklaalla kuorrutettuja makadamioitakin tuli syötyä muutamia, mistä johtunee kahden ja puolen kilon lisäys elopainoon matkan aikana ;)

Hanaleissa oli pieni pähkinäpaahtimo, josta kävimme hakemassa matkaevästä. Paikassa sai maistella kaikkia pähkinälaatuja. Kookos-li hing -pekaanit oli niiiin hyviä! Li Hing -jauhe oli myös uusi tuttavuus, joka oli superhyvää paitsi näiden pähkinöiden mausteena, myös ihanaa tuoreiden hedelmien päälle ripoteltuna.

Kävimme myös paikallisella kahvifarmilla ihmettelemässä. Havaijilla sai melkein joka paikasta paikallista kahvia, joka oli kyllä hyvää. Vaikka kotona olenkin espressoihmisiä, niin tuo paikallinen pehmeänmakuinen kahvi oli mahtavaa. Ei sitä ihan joka paikassa saa lähikahvia juodakseen.

Tuoretta papaijaa ja kahvia tulee ikävä, mutta ihanaa olla taas kotona! Seuraava snorklausmatka on jo hautumassa korvan takana…

Amsterdamia voi kyllä suositella kaikille muutaman päivän maleskelulomaa kaipaaville. Kaupungin keskusta oli hallittavissa jalkaisin, tosin polkupyörän vuokrausta ja raitiovaunulla ajeluakin voi suositella. Kanaalien varsilta löytyy ihania kahviloita (myös niitä ihan normaaleja sellaisia), joiden terasseilla sai helposti vietettyä päivän jos toisenkin auringonpaisteesta nauttien.

Bagels & Beans -kahviloita löytyy hiukan ydinkeskustan laitamilta useampia. Hyvää soijalattea, tuoremehuja sekä hummusbagelia.

Yksi kiva löytö oli kukkamarketin takana sijaitseva Homemade (Singel 447), josta sai ihan tajuttoman hyvää itse tehtyä limonadia (montaa eri makua!). Ruokalistalta löytyi portobellowrap, joka oli vegaaninen, kun pyysi jättämään parmesaanin pois.

Lisäksi kannattaa tsekata ainakin Huidenstraatilla sijaitseva Goodies, josta sai hummuksella, munakoisolla, kesäkurpitsalla ja muilla herkuilla täytettyä leipää ja hyvää minttuteetä.

LaMargarita -ravintolasta löytyi listalta melkein vegaaninen annos, kun pyysi jättämään juuston ja ranskankerman pois. Ei hakkaa Cantina Aztecaa, mutta hyvää silti!

Ja sitä Maozia ei tosiaan kannata unohtaa. Parhaat koskaan syömäni falafelit. Kasvisravintolaennakkoluuloinen seuralaisenikin söi oman falafeleilla täytetyn pitaleipänsä tyytyväisen mutinan kera.

Kaupungin kasvisravintolatarjontaa voi tutkia HappyCow’sta.

Vietimme juuri viikon Irlannissa. Vegaanin näkökulmasta maasta ei ole juurikaan kerrottavaa, sillä ruokatarjonta oli aika pitkälti samankaltainen kuin Suomessa. Ravintoloiden ruokalistoilla oli lähes aina joku lakto-ovo-vegetaristille sopiva vaihtoehto, monissa ravintoloissa useampiakin. Jos viitseliäisyyttä riittää, kannattaa ravintoloiden ruokalistoja tutkia etukäteen esimerkiksi täältä. Samaan tapaan kuin meilläkin, annoksia voi muokkailla vegaaniseksi esimerkiksi jättämällä juuston pois. Ja toki Dublinista löytyy kasvisravintoloitakin (HappyCow), mutta ne olivat jälleen kerran niitä samoja jooga- ja hippiruokaloita, kuten kaikissa muissakin Euroopan suurimmissa kaupungeissa. Kahviloista Starbucks tarjoaa  vegaanista falafelpaninia ja soijalattea, ja paikallisen Insomnia-kahvilaketjun valikoimiin kuuluu vegaaninen falafelwrap. Kannattaa lukea myös Vegan Backpackerin kirjoitukset Irlannista! Vegan backpackerin tavoin suosittelen tutustumaan lähtiessä Dublinin lentokentän suklaatarjontaan.

Muutoin Irlanti oli kyllä aivan mahtava maa, näimme upeita maisemia ja ihmiset olivat ihan uskomattoman ystävällisiä. Jäyhältä suomalaiselta meinasi mennä pasmat sekaisin, kun ruokakaupan kassat alkoivat jutustelemaan niitä näitä tai ohikulkevat autoilijat pysähtyivät kysymään rinkat selässä kulkevilta turisteilta, voivatko olla avuksi.

Irish soda breadin reseptistä liikkuu kahta erilaista versiota. Amerikkalainen versio on usein kyllästetty rusinoilla tai muilla kuivatuilla hedelmillä, mutta se aito oikea soda bread ei niitä sisällä. Perinteinen soodaleipä leivotaan piimään, mutta vegaani laittaa sen tilalle maustamatonta soijajogurttia sekä hiukan öljyä ja vettä.

IRISH SODA BREAD

• 6 dl vehnäjauhoja
• 1 dl vehnäleseitä
• 1/2 tl suolaa
• 1 tl soodaa
• 3 dl maustamatonta soijajogurttia
• 0,5 dl vettä
• 1 rkl rypsiöljyä

1. Sekoita yhteen kuivat aineet. Yhdistä toisessa astiassa soijajogurtti, vesi ja rypsiöljy.
2. Tee kuivien ainesten keskelle kuoppa ja kaada sinne soijajogurttiseos. Sekoita taikinaksi.
3. Taikinan pitäisi olla tässä vaiheessa pehmeää, mutta hyvin muotoiltavissa. Lisää vettä tai jauhoja tarvittaessa.
4. Vaivaa taikinaa hetki jauhoitetulla alustalla. Muotoile leiväksi ja laita se uunipellille leivinpaperin päälle.
5. Litistä leipää hiukan ja leikkaa pintaan ristiviilto. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

Reseptiin otin mallia täältä.

Vegaanina matkaillessa olen toki tottunut siihen, että tavallisten ravintoloiden ruokalistoilta harvemmin löytyy mitään syötävää ja syömiset tulee yleensä hoidettua ruokakauppojen antimilla ja kasvisravintoloiden tarjonnalla. Lissabonissa ei tämäkään ollut niin yksinkertaista, sillä kaupungista oli todella hankala löytää ruokakauppoja ja jos niitä jostain syrjäkujilta löysi, oli niiden tarjonta lähinnä liha- ja hedelmäosastoa. Pienistä minimercadoista saattoi hyvällä tuurilla löytyä jopa yhden merkkistä soijamaitoa! Ruokaostoksille kannattaa suunnata El Corte Inglésin kauppakeskukseen, jonka alakerran ruokaosastolla oli varsin vaikuttavan kokoinen “erikoistuoteosasto”, josta löytyi ihan järjetön määrä erilaisia soijajogurtteja, -maitoja, seitan- ja soijamakkaroita ja ties mitä.

Kaupungin kasvisravintoissa riittää kyllä tarjontaa ihan hyvin viikon lomaa ajatellen, mikäli jaksaa vielä innostua näistä niin moneen kertaan nähdyistä jooga-, harekrishna- ja terveysruokameiningeistä. Minä en, ja seuralaiseni vielä vähemmän, joten kasvisravintoloista voisi suositella ainoastaan Terraa, ja sitäkin pienellä varauksella.

Paikka oli sinänsä ihan miellyttävä ja tarjoilijat ystävällisiä, mutta ikävä kyllä ruoka oli vähän mautonta. Illallisbuffet ravintolassa maksoi 15 euroa. Tarjolla oli esimerkiksi tofua (mautonta), seitania (maistui aasialaisissa kaupoissa myytävälle mock duckille, joka puolestaan haisee koiranruualle), erilaisia salaatteja ja erilaisia pasta- ja riisijuttuja, mitkä eivät myöskään maistuneet oikein millekään. Suurin osa buffetin tarjonnasta oli vegaanista, muutamia juustoja sisältäviä ruokia lukuun ottamatta.

Ravintola oli jostain syystä keskiviikkoiltanakin ihan tupaten täynnä, joten ravintolaan lienee syytä tehdä pöytävaraus tai saapua paikalle heti kun se aukeaa kello 19:30. Ravintolan iso terassi oli tosi viihtyisä paikka syödä. Ravintolassa vaikutti käyvän enimmäkseen paikalliset ja ihan tavallisen oloiset tyypit, mutta ruoka ei mielestäni ollut lähellekään niin hyvää, että voisin kuvitella käyväni tällaisessa ravintolassa illastamassa Suomessa. Mahan sai kuitenkin täyteen ja ruokaa sai tosiaan tuon 15 euron edessä kahmia lautaselle niin paljon ja niin monta kertaa kuin halusi.

Ravintoloissa istuskelun sijaan kulutimme aikaa Lissabonissa enimmäkseen kahviloissa, joita oli joka kulmassa. Portugalilainen kahvi on halpaa, vahvaa ja hyvää. Peruskahvi on aina kupillinen espressoa, eikä laihasta suomalaisesta suodatinkahvista ole onneksi tietoakaan!

Kahviloista voisi erityisesti suositella Cafe Royalea, joka oli viileän tyylikäs paikka. Täällä kannatta testata hummus ja pitaleipä paikallisen erikoisuuden, spritella laimennetun oluen, panachén, kera.

Lissabonin paras paikka vetelehtimiseen on ehdottomasti Pois Cafe, jonka upottavat sohvat houkuttelevat viettämään paikassa useammankin tunnin. Lounaslistalla sattui juuri sopivasti olemaan gazpachoa, joten paikasta ei tarvinnut lähteä nälkäisenä.

Vetelehtimiseen sopii mainiosti myös Adamastorin terassin laidalla sijaitseva Noobai Cafe, jonka aurinkoisella terassilla kannattaa nautiskella ainakin caipirinhaa tai olutta. Kannattaa testata myös alkupaloina tarjottavia keltaisen lupiinin siemeniä ja oliiveja. Nam!

Lissabonissa ollessa kannattaa ehdottomasti käydä myös maistelemassa ginjinhaa, tai lyhyemmin ginjaa, makeaa kirsikkaliiköriä, jota lissabonilaiset juovat pienistä muovikupeista ginjabaarin edustalla ennen illallista tai sen jälkeen. Ginjaa tarjoillaan esimerkiksi Rossion metroasemalta pari korttelia pohjoiseen – kupillinen maksaa reilun euron.

Vaikka Lissabonin ruokatarjonnassa olisi ollut paljonkin parantamisen varaa, oli kaupungin yleisfiilis niin rento ja mukava, että paikkaa voi kyllä ehdottomasti suositella!

*Alkoholijuomia saatetaan kirkastaa eläinperäisillä aineilla (joita ei kuitenkaan jää lopputuotteeseen). En ole kovin tarkka alkoholijuomien suhteen, joten jos haluat tarkistaa paikallisten juomien valmistusprosessit, niin kannattanee kääntyä valmistajan puoleen.