Etsintäkuulutus: hyvä paistinpannu

Laadukas paistinpannu on kunnollisen keittiöveitsen ohella tärkeimpiä välineitä keittiössäni. Kunnollisen paistinpannun löytäminen on kuitenkin viime aikoina tuottanut aika paljon päänvaivaa.

paistinpannu

Minulla on lapsuudenkodista pelkästään huonoja kokemuksia valurautapannuista. Niihin tarttui aina kaikki kiinni oikeaoppisesta huollosta huolimatta ja paistamiseen täytyi joka tapauksessa käyttää aina älytön määrä öljyä. Lisäksi se pannujen rasvapoltto sianihralla ei sekään houkuttele. Teflonpannut sen sijaan ovat lakanneet houkuttelemasta niiden terveysriskien takia, enkä vielä ole onnistunut löytämään niille kunnollista korvaajaa. Siltikin paistan kyllä mieluummin teflonilla kuin valurautapannulla ;)

Tällä hetkellä käytössä on Heirolin jonkun sortin ekopinnoitepannu, jota ei kylläkään enää ainakaan nettisivujen mukana ole firman valikoimissa. Se ei ollut mikään ihan halpa, ja toimi kyllä ensimmäiset puoli vuotta kuin unelma, mutta nykyään siihen tarttuu ihan kaikki kiinni.

Kysäisisinkin nyt teiltä, että onko jollakulla hyviä kokemuksia muista kuin valurauta- tai teflonpannuista. Onko hiiliteräspannuista mihinkään tai onko nykyään markkinoilla jotain oikeasti toimivia pinnoitettuja paistinpannuja? Minä en esimerkiksi liekitä keittiössäni, eikä paistinpannun tarvitse kestää uunia. Kunhan sillä voisi paistaa ilman, että puolet ruuasta on kiinni pannun pohjassa. Laittakaahan parhaat pannuvinkkinne kehiin :)

66 vastausta kirjoitukseen “Etsintäkuulutus: hyvä paistinpannu

  1. Minä olen vaihtanut täysin hiiliteräspannujen käyttäjäksi. Ne ovat paisto-ominaisuuksiltaan kyllä aikalailla valurautapannuja vastaavia, eikä minulla ainakaan aivan alun jälkeen ole ollut ongelmia ruoan tarttumisen kanssa. Ei se kyllä hirveästi tarttunut ihan uutenakaan, mutta en yritäkään paistella ruokaa ilman rasvaa.

    Itseäni hiiliteräspannuissa houkutteli toki paisto-omaisuuksien ohella kestävyys ja ekologisuus sekä tietysti verraten halpa hinta. Mutta rasvapoltonhan nekin vaativat ja samalla tapaa niistä joutuu pitämään huolta kuin valuraudastakin. Itse en vaihtaisi enää pois, mutta eivät ne varmaan kaikille sovi.

    1. Kiitos tiedoista!

      En mäkään sentään ilman rasvaa halua paistaa, mutta sellainen desin verran öljyä versus paketillinen tofua on jo vähän överiä ;)

      Tutkailin vähän noita hiiliteräspannujen hintoja, ja eihän ne tosiaan kovin kalliitakaan näytä olevan. Ehkä täytyy ostaa sellainen testattavaksi!

      1. Juu ei ne mitään desiä sentään vaadi :)

        Tämä nyt menee ehkä hieman mainostuksen puolelle, mutta itse ostin Eiringin maahantuomia DeBuyerin pannuja ja ainakaan minulla ei ole mitään valittamista.

        1. Mainostus on ihan hyvä juttu, jos se on perusteltua :)

          Täytyy pitää nimi mielessä ja tutkia tarkemmin!

  2. Meille hankittiin muistaakseni joulun jälkeen semmoinen paistinpannu jossa jokin keraaminen pinnoite. Tämä uusi pinnoite onkin aika tehokkaasti lähtenyt syrjäyttämään markkinoilla teflonin, eikä nämä ole edes kalliita. Parilla kympillä olen nähnyt edullisimpia, ja omastani taisin maksaa 30 tai 35 euroa kun siinä oli hyvä kahva ja korkeat reunat. Ostin sitten samassa koossa kuin vanha teflonpannuni, niin sen lasikansi sopi sitten tähänkin. Hyvin on toiminut ja olen ollut tyytyväinen. Pannu on ahkeran käytön jälkeen edelleenkin kuin uusi.

    Teflon on kyllä niin aikansa elänyt juttu etten enää itse ostaisi semmoista. Tuo entinenkin OPAn pannu oli normaalihinnaltaan yli satasen, ja piti olla 10 vuoden takuu, mutta ihan samalla lailla kuin halpispannuissa on pinta rikkoutunut ja lähtenyt irti pieniä hiutaleita. Vaihdatin pannua kertaalleen valmistajalla kun tuo takuu oli, mutta ihan samalla tavalla lähti toisestakin pannusta pinnoite.
    Teflonpinnoitetta on nykyään myös kaikissa leivontavuoissa, ja ei se kyllä alumiinivuokaa voita. Onhan se kätevä siinä mielessä ettei vaadi voitelua ja jauhotusta, mutta paistopinta ei ole yhtä hyvä ja hyvän värinen. Toinen vielä hullumpi juttu on nämä silikoniset vuoat. Minä en laittaisi silikonia uuniin… Ammattilaiset ja leipomot käyttävät edelleen alumiinivuokia. Koulustakaan en ole yhtään teflonvuokaa löytänyt.

    Hiiliterästäkin mietin ja lueskelin artikkeleita, mutta en sitten kuitenkaan innostunut siitä niin paljoa. Sen sisäänajo kun kestää niin kauan, enkä tiennyt miten nämä vegekeittiön raaka-aineet sillä käyttäytyy. Yleensä kun kaikkialla hehkutetaan vaan sitä miten hienosti lihat kypsyvät ja saavat väriä…

    Valurauta on joissain tapauksissa loistava, mutta esim. soijarouheet -suikaleet tarttuvat siihen ikävästi kiinni eivätkä saa samalla tavalla väriä kuin liha. Lettupannuna valurauta on ihan ykkönen kyllä. ;)

    1. Jonkun sortin keraaminen pinnoite tossa Heirolin pannussakin on, mutta se nyt ei ole ollut mikään paras ratkaisu.

      Silikonivuuista en minäkään oikein välitä.

      1. Olisikohan sinulle sattunut joku maanantaikappale tuon pannun kanssa? Kun muidenkin kommenttien perusteella keraamisesta on tykätty ja se on toiminut. Eikä Heirolinkaan pitäisi ihan sekundaa olla.
        Vai voiko se olla nimenomaan näissä ns. ekoversioissa se vika, kun Jaelilla samat kokemukset?

        Minun tietojeni mukaan nykyään uudet valurautapannut käsitellään auringonkukkaöljyllä eikä enää sianihralla. :)

        1. Niin, en tiedä. Ensimmäiset puolisen vuotta tuo tosiaan toimi hyvin, joten vaikea sanoa onko sitten käyttäjässä kuitenkin ollut vika. Tuo rypsiöljykommentti tossa alempana on kyllä mielenkiintoinen!

    2. niin, ja lähtee niistä kakkuvuositaikn se telfoni ajallaan irtoamaan, vaihdatin juuri pari kakkuvuokaa valmistajalla joista irtosi teflonia…meni kakut pilalle eikä niitä uskalla syödä…ja nyt mietin uskallanko edes käyttää niitä uusia samanlaisia vuokia joilla ne edelliset korvattiin…

  3. Mulla on myös keraaminen pannu käytössä, muistaakseni scandic tms. merkiltään. Todella hyvin toimii, paistaa tasaisesti eikä mikään tartu kiinni kuumallakaan lämmöllä. Suosittelen!

  4. Nuo DeBuyerin pannut ovat kyllä vakuuttaneet minutkin. Juuri sellaisia, jotka kestävät koko eliniän ja paranevat vanhetessaan. En enää muulla paistaisi :).

    1. Itsellä ollut useita Hackmaneja, myös yllä kehuttu Matador. Koskaan en enää osta kyseistä merkkiä.

  5. Mulla ja mun äidillä on huonoja kokemuksia näistä perinteisesti hyväksi havaituista pannuista… Tefalin parhaimmistoa on mun mielestä Gastronom pannut missä on se joku superiortefloni ”titaanipinta”. Kestää paremmin kuin vanhanaikainen teflon, mutta hyvänä kovassa käytössä ehkä vain vuoden. Käytin näitä ennen monta pannua peräjälkeen ja tykkäsin niiden ”tuntumasta” mutta sitten alkoi tympiä kun pinnoite hilseili. En kyllä ehkä silloin huoltanutkaan niitä kauhean hyvin.

    Nykyään minulla on OBH Nordican keraaminen pannu (http://www.prisma.fi/tuotekuvat//large/30/4fiu6v6hfxv1m6qq.jpg) ja se on kyllä toistaiseksi palvellut hyvin. Siinä rinnalla käytän mummolasta löytynyttä vanhaa valurautaista pannua joka on ilmeisesti aikanaan sitten sianihrassa marinoitu hyväksi niin että siihen ei kyllä tartu normaalit asiat esim. tofu, letut, vihannekset jne (soijasuikaleet nyt tuntuu tarttuvan ihan kaikkeen, paitsi keraamiseen pannuun ei kovin). Itse en ole sille muita käsittelyjä tehnyt kuin pyyhiskellyt rypsiöljyllä välillä, välttänyt kovaa pesua.
    Keraamisen pannun kanssa olen katsonut että en koskaan kuumenna sitä tyhjänä vaan aina keitän siinä vettä kunnes se on tarpeeksi kuuma, enkä jätä ruokaa seisomaan pannuun. On kestänyt hyvin, pinnoitteessa ei ole särön säröä.

  6. Toinen ääni Swiss Diamondille. Kalliita, mut ne on aika usein stockan hulluilla päivillä tarjouksessa, jos sinne asti jaksaa odottaa.

  7. Meille on tullut ja lähtenyt (tai oikeastaan ne on tuolla kaapissa läjässä, kun pitäisi viedä johonkin keräykseen) monta erilaista paistinpannua (mm. valurautapannu ja Kovanaama). Ainoa hyvä niistä on ollut Woll Nowo Titanium. Ostin viimeksi sellaisen uuden amazonista, josta sai halvemmalla kuin kotimaasta vaikka postikulunkejakin tuli. En osaa kertoa teknisistä seikoista. Sen osaan kertoa, että siihen ei tartu mikään kiinni ja tarttee käyttää vain kohtuullisesti rasvaa. Koitan olla nykyään tosi varovainen etten ylikuumenna rasvaa, kun sellainenkin voi pilata pannun.

  8. Swiss Diamond kuten joku sanoikin, on todellakin sen noin 100 euron arvoinen sijoitus! Itsekin kävin varmaan 10 mukamas laadukasta hackmania läpi ennenkuin päädyin tähän.

  9. Minäkin ostelin muutama vuosi sitten niitä ekopinnoitteisia paistinpannuja jotka alussa toimivat ihanasti mutta sitten alkoi kaikki melkein tarttumaan pintaan.Itsekin olen siinä tilanteessa että uudet pannut pitää ostaa.

    1. Tästä aiheesta tuli kiinnostava kommentti tonne Chocochilin Facebook-sivuille: ”Jos ruoka tarttuu kiinni, se johtuu siitä että käyttää paistamiseen tyydyttymättömiä kasvirasvoja kuten rypsiä. Se ei kestä korkeita lämpötiloja vaan polymeroituu tahmeaksi mähnäksi jota ei saa millään pestyä pois.”

      Siellä on muutenkin mielenkiintoista pannukeskustelua, kannattaa vilkaista, jos muutkin pähkäilee saman ongelman kanssa! :)

  10. Minä olen aivan rakastunut uuteen keraamiseen paistinpannuumme! Mikään ei tartu, helppo puhdistaa ja sillä uskaltaa ruokia paistella korkeammissakin lämpötiloissa ilman pelkoa ylimääräisistä kemikaaleista ruoassa. Suomessa nämä keraamiset pannut ovat varsin hintavia, joten omani löysin edullisesti Tallinna matkalla!

  11. Seuraan mielenkiinnolla tätä pannu-keskustelua! Meillä on ollut aika huonoja kokemuksia vähän kaikista Hackmanneista (Matador mukaanlukien). Vaihtoon menevät jo vuoden-parin ahkeran arkikäytön jälkeen, kun mun mielestä senkin hintaluokan pannut saisivat vähän pidempään kestää ja joka pannun myötä olen yrittänyt olla yhä huolellisempi käyttäjä. Plussaa Hackmannille hyvästä reklamaatioiden käsittelystä: asutaan tehtaanmyymälän lähellä ja siellä tehdään mukisematta reklamaatio-lomakkeet, jos menee valittamaan ruoan tarttumista pannuihin ja joka kerta on tullut tehtaalta uusi pannu tilalle. Mieluummin kyllä silti käyttäisin samaa, oikeasti kestävää pannua vähän pidempään… Tuo rypsiöljy-info oli kyllä mielenkiintoinen!

    1. Meillä on joku Hackmanin kattila, josta irtosi kahva puolen vuoden käytön jälkeen. Asiakaspalvelu tuolla on kyllä tosiaan esimerkillistä, mutta harmittaa vaan, ettei tuollaiset laadukkaiksi mielletyt merkitkään enää ole niin laadukkaita.

  12. Mulla on kans tuo Heirolin ekopannu, jota taisin aikanaan sullekin suositella. Mulle kävi samoin, että se jossain vaiheessa päätti, että siihen tarttuu kaikki kiinni.

    Hackmannin Kovanaamoista ja Matadoreista oma kokemukseni on se, että ne kestävät käyttöä vuoden ja sitten niiden pinnoite on mennyttä. Osansa tälle voi olla se, että meillä paistinpannuja pestään myös astianpesukoneessa, joka näyttäisi syövän pinnoitetta aika tehokkaasti. Sekin vaikuttaa, jos pannua kuumentaa täydellä teholla. Tosin Kovanaamat on mulla menneet nopeasti huonoiksi jo silloin, kun minulla ei ole ollut käytössä astianpesukonetta, joten ihan kaikesta ei sitäkään voi syyttää.

    Nyt mulla on käytössä Tefalin Jamie Oliver Hard Enamel -paistinpannu, jota olen käyttänyt ahkerasti kohta kaksi vuotta ja se on edelleen melkein kuin uusi. Se on ostettu samaan aikaan Hackmannin Matadorin kanssa, ja ero näiden kahden pannun välillä nyt kahden vuoden jälkeen on valtava Tefalin eduksi.

    Ääneni menee siis Tefalille :)

    1. Tämä Heirolin pannu oli itse asiassa miehen ihan omatoiminen hankinta. Edelliseen paistinpannuun jämähti paremman puoliskon kananmunat niin hyvin kiinni, ettei sitä saanut enää millään puhtaaksi ;)

      Mitäs materiaalia nuo Tefalin pannut on? Yritin tuolta Tefalin nettisivuilta etsiä tietoa, ja tuolta FAQ-osiosta löytynyt kysymys ja vastaus vähän niin kuin antaa ymmärtää, että se olisi teflonia (tai sisältää pfoa -yhdisteitä).
      ”If the cookware is accidentally overheated, are there hazardous fumes?

      Any material heated high enough will give off fumes. Fumes from overheated non-stick cookware do not adversely affect humans or household pets with the exception of birds. Since birds have particularly sensitive respiratory systems, they are susceptible to fumes in general. Cooks should observe good cooking practices and never allow cookware to overheat.”

  13. Hei, minä suosittelen lämpimästi joko perinteistä valurautaa tai hiiliteräspannua. Vähän niitä ehkä saa enemmän hoitaa kuin tefloneita, mutta minä huollan pannujani mielelläni tietäen, että ne hyvässä hoidossa kestävät vuosikausia ja että ruokaani ei niistä irtoa mitään haitallisia aineita.

    Monen mainostama Swiss Diamond käyttää pannuissaan pinnoitteita, jotka sisältävät PTFE:tä, siis ihan samaa ainetta kuin Teflon. Teflon on yhden yrityksen rekisteröimä tuotemerkki, josta syystä Swiss Diamond auliisti kertoo ettei käytä sitä tuotteissaan, mutta samalla jättää kertomatta että heidän käyttämänsä pinnoite on ihan samaa tavaraa, vaikka sitä ei juuri tällä nimellä kutsutakaan. :(

    1. Joo, tästä olikin puhetta jo tuolla Facebookissa. Mutta oonko ymmärtänyt väärin, vai eikös tuo ptfe ole ihan ok, mutta pfoa -yhdisteet olisi niitä kiistanalaisia?

  14. Meillä on huippupannu, johon ei tartu mikään millään, vaikkei rasvalla lotraisikaan. Eikä ainakaan vielä ole alkanut ikä näkyä kaverissa millään tavoin, vaikka ollaanvuoden verran käytetty tota varmaan viidesti viikossa: kaikki kastikkeet saa vähintäänkin alkunsa siinä, yleensä valmistuvat kokonaan. Pannu on OBH Nordican Eco Kitchen -sarjaa. Nuo on kivan näköisiä ja kevyitä käyttää. Keveys on kiva, kun voi yhdellä kädellä nostaa, vaikka olisi ruokaa pannulla, eikä tiskaaminenkaan ole ärsyttävää. Ostettiin Prisman -15% -päiviltä, eikä ollut ollenkaan pahan hintainen hyväksi pannuksi. Eikä oo teflonia. Tuota mainostetaan, että kestää hyvin korkeitakin lämpötiloja, jopa liekitystä, mutta meillä ei enivei käytetä hellaa yli vitosella/kympillä, koska se on iskostunut mun aivoihin yläasteen kotitaloustunneilla, eikäpä sitä huvita ruokaa poltellakaan ihan huvikseen.

    http://www.obhnordica.fi/eco-kitchen-927.aspx?ProductID=PROD603

    Suosittelen!

  15. Mä en halua mitään pinnoitettuja pannuja, suhtaudun epäluuloisesti muihinkin kuin teflonpinnoitteisiin. Jostain luin juttua, että ne teflonia korvaavat aineet voivat olla vielä pahempia.

    Meillä mennään siis valurautapannulla. Joku halpis vielä, mutta kun hoitaa hyvin, niin toimii loistavasti. Jonkun aikaa siihen meni, että sen sai hyvään terään. Mä olen rasvapolttanut sen kookosrasvalla. Aluksi joutui paistamisessa käyttämään enemmän öljyä, mutta ei enää teflonpannua enempää. Jos olen paustanut pihvejä öljyssä en pese pannua ollenkaan. Paperilla saatan pyyhkiä ylimääräiset pois. Jos pannu on pestävä, niin pesen sen pelkällä lämpimällä vedellä (saippuaa ei saa käyttää!) enkä juuri liottele. Ja kastikkeita en siinä tee vaan ne teen nykyään kasarimallisessa kattilassa. Voin kyllä suositella tätäkin vaihtoehtoa!

    1. meillä on sama valurautapannu ollut käytössä jo melkein kolmekymmentä vuotta, ja se kestää kun sen huoltaa kuten yllämainittu! myös valurautainen girllipannu/parila samalla tavalla huollettuna joa pari vuosikymmentä. tämän lisäksi myös hackmannnin paistinpannu, ja kuparisia pannuja joissa tinaus. on muuten muistettava ettei saa laittaa ruokaa sellaisella pannulla tai kattilalla josta tinaus on alkanut kulua, kupari ei saa liostaa läpi, silloin myrkyllinen!

  16. Minulla on käytössä Hackmanin Rotisser-pannuja kaksin kappalein. Ensimmäinen Rotisser hajosi vuoden käytön jälkeen ja sain uuden tilalle. Nyt eletään jännityksessä, kestääkö. Niissä on joku eri tyyppinen pinnoite, jonka pitäisi kestää myös metallisten välineiden käyttö ja astianpesukone. Käytän silti vain puisia ja pesen käsin. Pidän pannujen muotoilusta ja siitä, että ne voi laittaa uuniin. En myöskään jaksaisi pannuja niin paljon huoltaa kuin valurauta vaatisi…

    1. Täytyy tosiaan varoittaa noista ”kestää astianpesukoneen ja metalliset lastat” mainoksista pannujen kohdalla: metalliset välineet oikeasti toimivat vain pinnoittamattoman välineistön kanssa, eikä mikään pannu kestä astianpesukonetta. Eivät ne kertalaakista räjähdä, mutta käyttöikä kyllä heikkenee dramaattisesti. Pinnoitettujen pannujen kanssa kannattaa tosiaan varoa kuumentamasta 300 asteeseen tai yli, ettei irtoa myrkkyjä. Suosittelen jonkinlaisella lämpömittarilla selvittämään mikä levyn asetus on minkäkin lämpöinen, sillä yksittäistä vaihtelua on todella paljon.

  17. Mulla on pari kaveria kans kokonaan siirtyneet Swiss diamondeihin ja ovat olleet kovin tyytyväisiä. Oma budjetti ei todellakaan venynyt moiseen, mutta pannua etsiessäni törmäsin Anttilan Kodin ykkösessä luomulaatuisella kasviöljyllä käsiteltyyn valurautaan! Pannulla oli hintaa karvan päälle 20€ ja oikein tyytyväinen olen ollut. Plussana sopivuus uuniin ja metallisen ohuen paistinlastan käytön mahdollisuus. Valurauta toimii muuten kuin unelma, pitää vain muistaa, ettei hellaa sovi pitää kuutosella koko paistoaikaa ;)

    1. Mulla oli aiemmin Swiss Diamond, ei tule toista. Samanlailla kesti sen suunnilleen vuoden, kuin muutkin pinnoitetut. Päällisinpuolin ei mitään vikaa pinnoitteessa, mutta kaikki alkoi jäämään kiinni.

      1. Mulla on ollut tuo Swiss Diamond nyt päivittäisessä käytössä yli kaksi vuotta. Ei vieläkään mitään vikaa :)

  18. Swiss diamondeja löytyy 2 kpl kaapista :) Ihan huippuja! Ja hyvä että saa lykätä pannun kans uuniin koska kahva kestää kuumennuksen.

  19. Swiss Diamond sopii parhaiten kasviskokkailuun, hiiliteräspannu lihalle! Ensimmäiseen ei tarvi niin paljoa rasvaa, jälkimmäinen paistaa tasaisemmin ja varaa enemmän kuumuutta. Swiss Diamond on oikeasti superhyvä, käytän rinnakkain sitä ja hiiliteräspannua. Valurauta pitää tosiaan olla mummon sisäänajama ennekuin siitä on mihinkään tofun paistamiseen..
    Noita hiiliteräspannuja käyttävät ammattikeittiöt, Swiss Diamond ei kestä ihan niin hyvin vaan kupertuu. Kotikeittiöön se kyllä passaa kovaankin käyttöön.

    1. Mua jäi nyt hieman mietityttämään tämä väite. Onko siis Swiss Diamondin paremmalle sopivuudelle kasviskokkailuun jotain muitakin syitä kuin ”ei tarvitse niin paljon rasvaa”? En ihan äkkiä pitäisi tasaisempaa paistotulosta, lämmön varaamista tai soveltuvuutta ammattikeittiöön mitenkään kielteisinä ominaisuuksina kasviskokkailussakaan. Tai ainakaan omia pöperäitä valmistaessani en ole pitänyt niitä ongelmina.

      1. Itselläni tuo ”vähemmän rasvaa” on kyllä joo se tärkein syy. Tofun paistaminen ei vaan tunnu hiiliteräspannulla sujuvan yhtä hyvin kuin SD:llä, ellei sitä rasvaa lotraa ihan tolkuttomasti. Luonnollisesti hiiliteräksen hyvät ominaisuudet ovat hyviä myös hippikeittiöön! :) Korjataan siis ehkä niin päin, että SD riittää varsin hyvin ainoaksi pannuksi kasvisruokailijan talouteen, mutta jos aikoo myös paistaa pihvejä, SD:n rajat tulevat herkemmin vastaan ja hiiliteräspannu saattaa osoittautua paremmaksi.

  20. Kiitos kauheasti kaikille hyvistä pannuvinkeistä! Olen kyllä kenties nyt vielä enemmän ulapalla kuin aikaisemmin, mutta tästä on hyvä jatkaa tutkimustyötä :) Laittakaa toki vieläkin vinkkejä kehiin, koska en nyt ihan tältä istumalta vielä ryntää pannuostoksille.

  21. Tuolla mainostettu OBH Nordican Eco Kitchen-pannu on ollu meillä pari vuotta ja nyt se on tiensä päässä. On pesty käsin eikä oo käytetty metallisia lastoja jne, mutta naarmuja siihen tuli melko nopeesti ja nyt alkaa jäädä kaikki kiinni vaikka olis reilustikkin rasvaa.

    Muuten, luin joskus mielenkiintosen artikkelin siitä, että valurautapannun rasvapoltossa olis äärimmäisen tärkeetä oikeanlaisen öljyn käyttäminen. Ja nimenomaan mitkään sianihrat ei oo hyviä, vaan pellavansiemenöljy! Se liittyi pellavansiemenöljyn helppoon hapettumiseen, joka tossa yhteydessä oli nimenomaan toivottavaa. Pinterestin kautta tuon löysin ja en nyt sit tietenkään sen tarkemmin muista asiasta..

  22. Minullakin on tuo Heirolin kaamea ekomukapaistinpannu, johon tarttuu kaikki kiinni, ja omani lisäksi lämpiää epätasaisesti, puolet karrelle ja toinen melkein lämpimäksi. Mikä pannu! Sainpas täältä hyviä vinkkejä korvaajaksi, kiitos. :)

  23. Tulin suosittelemaan Swiss Diamondia, mutta täällähän olikin jo monta suositusta. Sijoitin Swiss Diamondiin noin vuosi sitten (isokokoinen pannu maksoi muistaakseni lähes 150 euroa) ja olen ollut niin tyytyväinen, että olen harkinnut myös pikkupannun ostamista.

    Swiss Diamondin ohjeissa neuvotaan, että pannua ei saa pitää lieden kuumimmalla teholla päällä. Meillä keraamisen lieden asteikon suurin numero on 9 ja minä käytän Swiss Diamondia teholla 7 kun kuumennan pannussa öljyä paistamista varten. Seiskateho on aivan riittävä kuumaakin lämpötilaa vaativaan paistamiseen.

    Enpä nyt osaa tämän tarkemmin kertoa miksi pannu tuntuu hyvältä, mutta se vaan tuntuu. :)

  24. Samoja pohdintoja oli meillä hetki sitten. Meillä on yksi valurautapannu, joka ei ole ihan huono, mutta tarttuuhan siihen osa ruuista kiinni ikävästi. Pitäisi kookosöljyllä huoltaa varmasti. Puolisen vuotta sitten ostimme Green Panin keraamisen pinnoitteen pannun, ja se on kyllä ainakin tähän asti ollut loistava. Toivotaan, että kestäisi pitkään.

  25. Mutsilla on joku swiss diamondin pannu ja se on todella hyvä! Kilttinä tyttönä olen sen aina käsin tiskannut ja kuivannut useamman vuoden kunnes joulun alla selvis, että äiti on pessyt sitä ihan surutta koneessa. Käytössä melkein päivittäin, eikä ole mennyt miksikään.

    Valitettavasti näillä tuloilla ei ole samanlaiseen varaa. Täytyy vihjaista syksyllä joulupukille, jos pukki lahjatoivomuksia kyselee…

    Omassa keittiössäni paistan kaiken Ikean pannuissa. Niitä tais saada 2kpl vitosella pari vuotta sitten. Tefloniahan niissä varmaan pinta on, mutta edelleen kuin uudet. Aikaisempi keskihintainen teflon-pannu oli elinkaarensa loppupuolella noin vuoden jälkeen.

  26. Aivan ehdottomasti valurauta! Se on ainut ja oikea paistinpannu. On lähestulkoon ikuinen ja todella huoleton toisin kuin yleisesti huudellaan nettikeskusteluissa. Aika tarkkahan se on lämpötilan suhteen mutta helvetin hyvä kampe kun sen oppii käyttämään. Ainut miinus on tuo rasvan roiskuminen, ja joidenkin mielestä myös paino, mutta toisaalta kun sanotaan että hyvän pannun tuntee painosta. Itselläni on Skeppshultin pannuja kaksin kappalein ja voin sanoa että kestää ja toimii. Mitään rasvapolttoja nuo ei ole vaatinut ja eikä tarvitse edes pestä ellei pala pohjaan. Jos valuraudan kanssa möhlää niin se on yleensä käyttäjän vika. Harmi vain että pitää tulla huutelemaan negatiivista kun itse ei osata käyttää.

  27. Kannatan aivan ehdottomasti hiiliteräspannua. Hyvin samankaltainen ominaisuuksiltaan kuin valurauta, mutta oman kokemukseni mukaan jotenkin hieman helpompi. Saattaa olla lumetta. Jo aiemmin kehutut Eiringin maahantuomat DeBuyerit ovat aivan timanttista kamaa, ja paljon halvempia kuin esim Swiss Diamondin teflonit, joihin on timanttihilettä sotkettu pinnoitteeseen (laatua en kommentoi, vain sitä, että lopulta ihan vastaava muovipinnoite kyseessä).

    Hiiliteräspannuissa on sellainen juju, että niihin muodostuu käytössä itsestään sellainen kiiltävänmusta pinta, joka estää ruokaa tarttumasta melkoisen tehokkaasti. Hiiliteräksessä ja valuraudassa on se ihastuttava puoli verrattuna pinnoitettuihin pannuihin, että ne kestävät hyvin kuumaa (teflon, siinä missä oikeastaan kaikki muutkin pinnoitteet, alkaa hajota noin 300 asteessa, mikä on melko säälittävää).

  28. Tätä ei kukaan usko, mutta teflon-pannuista parhaiksi ovat osoittautuneet Ikean 365+ -sarjan pannut, joita saa eri kokoisina. Kestävät pidempään kuin Kovanaamat, ovat edullisia ja kahden vuoden ahkeran käytön jälkeen pinnoite on edelleen ehjä.

    Yleensä vihaan halpispannuja, mutta Ikea-pannun uskaltauduin ostamaan Polkkapossu-blogissa olleen suosituksen perusteella ja kannatti kyllä ostaa. TJEU: http://polkkapossu.blogspot.fi/2012/04/kirjoitus-harista-matador-ja-bullshit.html

    1. Samanlaisella Ikean paistinpannulla paistellaan nykyään meilläkin. Kun Matador, Rotisser ja pari-kolme Kovanaamaa päätyivät vuoden käytön jälkeen roskiin, päätin suosiolla ostaa halvan pannun jonka pois heittäminen ei kirpaisisi niin kovasti. Sillä pannulla on nyt paisteltu reilusti toista vuotta ja paistellaan vielä pitkään :)

  29. Keraaminen pinnoite on vaikea valmistaa. Näin selitettiin kaksi vuotta sitten, kun etsin parasta paistinpannua. Jos siihen pääsee valmistusprosessissa pölyhiukkanen, niin pinnasta tulee sellainen, että se menee käytössä tosi äkkiä pilalle. Tätä ei huomaa siitä uutena. Siksi joillakin on niistä huonoja kokemuksia, kun taas toiset kehuvat niitä kovasti. Ilmeisesti ne on niin hyviä kuin mainostetaan, jos pinnoitus onnistuu täydellisesti, mutta toisaalta se prosessi on altis epäonnistumaan. Mutta ehkä tämä asia on parissa vuodessa jo muuttunut. Keraamisia pannuja on nyt tullut paljon lisää ja voi olla, että valmistaminen osataan jo niin, että ne onnistuu aina. Mutta entä jos nekin todetaan epäterveellisiksi kymmenen vuoden kuluttua?

  30. Paras on kyllä valurauta. Ostamme ne käytettynä kirpputorilta ja poltamme uunissa ”hitaassa nousussa”, eli kylmään uuniin ja antaa palaa. Öljyinä käytämme auringonkukkaöljyä, jossa tarpeeksi vahva paistokynnys. Ei tartu kiinni eikä tarvitse lotrata öljyllä. Kun tarttuu, on polton aika. Meillä on myös hiiliteräswokki ja siinä sama idea että tarvitsee vaan käyttöä käyttöä käyttöä, samoin kuin valurautaisessa, muuten tarttuu. Hiiliteräshän ikään kuin myls poltetaan alussa hieman jopa mustaksi. Mutta parhaat pannut ovat niitä joita käytetään jatkuvasti, muuta neuvoa en osaa antaa.

  31. Huomasin vasta nyt, että täällä on käyty pidempikin pannukeskustelu :) Meillä on kokkikaupasta ostettu klassinen teräspannu ja Hackmanin valurautapata ja molemmat on ahkerassa käytössä. Molemmat vaatii sisäänajon ja säännöllistä käyttöä pysyäkseen hyvinä, mutta sitten ne kestääkin ikuisesti, ilman mitään kemiallisia pinnotteita. Ei niitä tarvi sen kummemmin huoltaa, kunhan ei vaan jätä märkänä muhimaan minnekään kaappiin. Itse pesen pannut samantien käytön jälkeen ja sihautan kuiviksi kuumalla levyllä. Ja toisaalta, jos esim valurauta sattuu ruostumaan, sen saa täysin entisen veroiseksi rasvapoltolla. Mulla oli alkuaikoina valurautapannu pitkään kaapin pohjalla pölyttymässä kun luulin että se on menetetty tapaus mutta se palautukin ihan ennalleen rasvapoltolla ja ihan vaan sillä että sitä käyttää säännöllisesti. Eikä tosiaan tarvi mitään sianihraa, auringonkukkaöljy toimii myös ja itse asiassa joskus oon laittanu ihan rypsiäkin. Ja hapokkaat ruuat (esim tomaattikastike) saattaa ”kuivattaa” pinnan, mutta sitten se taas palautuu. En ikinä vaihtaisi noita enää muihin. Lisäksi rautapannusta irtoo ruokaan rautaa joka on joillekin erittäin bueno ja tarpeellinen ravintolisä. :)

    1. Mulla räjähti joulupukin tuoma Jamie Olivrin paistokasarin kansi kaapissa ihan itestään, viidesti käytetty ja itse käsin pessyt ja kuivannut. Kellään samanlaisia tapahtumia ja olisiko kantta ylimääräisenä. Kiinnostaisi. Hyvä pannu muuten, mutta manantaimallin kansi.

  32. Paljon kehutut Swiss Diamond pannut ovat oikeastaan sama kuin teflon pannut. Samat myrkyt. Pienellä tutkimuksella löydätte enemmän infoa.

    1. Tämä ei kyllä pidä paikkansa. Swiss Diamondin pannut eivät valmistajan mukaan sisällä pfoa-yhdisteitä.

      1. Mitä oikein tarkoitat? Teflon on nimen omaisesti PTFE:tä. DuPontin keksimä yhdiste, patentin rauettua muutkin saavat myydä mutta Teflon nimeen vain DuPontilla oikeus. Ongelmalliseksi aineen tekee nimessä oleva, fluoria tarkoittava F-kirjain. Vaikka PTFE itsessään olisi myrkytön aine, sitä kuumennettaessa saattaa syntyä supermyrkkyjä. Enkä ole vuosikymmeniin tuntenut ketään kemistiä, joka suostuisi käyttämään PTFE/teflon pannua…

        1. Pointti on ymmärtääkseni siinä, että kun pannua käytetään käyttöohjeiden mukaan (ts. ei kuumenneta täysillä tuntitolkulla tyhjää pannua jne), ei vaaraa ole. Itse en ole vielä nähnyt tästä yhtään sellaista tutkimusta, että pinnoitetut pannut olisivat haitaksi (paitsi ne, joissa on PFOA-yhdisteitä, joka taas on eri kuin PTFE), mutta toki netin villistä lännestä löytyy jos jonkunlaista salaliittoteoriaa aiheen ympäriltä.

  33. Ootko ollut tyytyväinen Swiss Diamondiin? Meillä olisi uuden pannu etsintä edessä, enkä jaksaisi enää näitä parin vuoden pannuja..

    1. Joo, olen ollut! Se on ollut päivittäisessä käytössä kohta pari vuotta ja edelleen pelaa moitteettomasti.

  34. Itse en ainakaan Tefalin keraamisia suosittele. Lupaavat mainoksilla että tarttumaton pinta, mutta tarttuu ja pahasti! Asiakasneuvonnasta sanottiin että kyseisen keraamisen pannun kanssa tulee käyttää ”todella runsaasti” rasvaa. Eli täyttä humpuukia mainokset. Huonoja kokemuksia myös Hackmanin kovanaamoista.

    Etsinnässä on AllCladin teräspannu, mutta tuntuu olevan kovin kiven alla täällä Suomessa.

  35. Swiss Diamond tosiaan lienee ihan vaan teflon-pannu. Ehkä paras kaikista tefloneista, mutta samat ongelmat sitäkin koskevat ainakin äärimmäisen kovassa käytössä.

    Valurautaa olen käyttänyt, mutta se on tähän asti ollut enemmän intohimoinen harrastus kuin järkevä valinta keittiöön. Kaksi ja puoli vuotta on kokeiltu kaikenmaailman keskenään ristiriitaiset ohjeet, eikä tarttumattomuus ole lähelläkään. Hackmanin valurautapannu – made in China – on keskeltä vähän koholla, mikä saa öljyt valumaan reunoihin. Hackmanin valurautapadan pohja toimii paistamiseen tällä hetkellä paremmin, eikä roiskeitakaan niin tule.
    Uusimpana hankin De Buyerin hiiliteräspannun ja sitä voin suositella näin parin viikon käytön jälkeen; huomattavasti tarttumattomampi ja helpompi puhdistaa kuin valurauta ja kevyempikin. Hiiliteräs taitaa kestää jopa pidempään kuin valurauta, joka voi vääntyä liian nopeasti kuumentamalla. Hiiliteräskin voi, mutta sen saa takaisin muotoonsa.
    Tuskin hiiliteräskään juuri koskaan yhtä helppo on kuin pinnoitetut pannut, mutta elinikäinen ja myrkytön. Toisaalta mietityttää, että millaisia myrkkyjä rasvapolton synnyttämät savut ovat? Ehkä pahempia kuin ylikuumennetun teflonin?

    Myös keraamisista hyviä kokemuksia, mutta yritän nyt edelleen oppia hallitsemaan noita arkaainin miehekkäitä rautaklönttejä, joten keraaminen jäänyt vähälle huomiolle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *