Minulla on ruusukaalista lähinnä huonoja kokemuksia. Yleensä ne ovat olleet liian kitkeriä, liian kypsiä, tai liian suolattomia. Tällä kertaa onnistuin tekemään ruusukaaleista melkein liian hyviä.
Ruusukaali kitkeröityy vanhetessaan, joten niiden syömistä ei kannata venyttää kovin pitkälle talveen. Tuoreenakin ruusukaalin ominaismaku on toki aavistuksen kitkerä, joten parhaimmillaan se on jonkun makean, kuten bataatin, kanssa tarjottuna.
Tämä respti on jälleen saanut inspiraationsa ihanilta BBC GoodFood -sivuilta. Appelsiinilla maustettu margariini kannattaa valmistaa vähintään muutamaa tuntia etukäteen, jotta se ehtii maustua kunnolla.
APPELSIINIRUUSUKAALIT
- 400 g ruusukaalia
- 1 (luomu)appelsiinin raastettu kuori
- 40 g tummansinistä Keijua
- suolaa, pippuria
- 2 kourallista cashewpähkinöitä
- Raasta appelsiinin kuori, sekoita se margariinin joukkoon ja mausta suolalla ja pippurilla.
- Huuhtele ruusukaalit ja keitä niitä viitisen minuuttia suolalla maustetussa vedessä.
- Samalla kun ruusukaalit kiehuu, paahda cashewpähkinät kuumalla, kuivalla paistinpannulla. Murskaa paahdetut pähkinät pienemmiksi.
- Halkaise keitetyt ruusukaalit ja paista niitä appelsiinimargariinissa paistinpannulla muutama minuutti. Lisää lopuksi pähkinät.
yih, vihasin pienenä ruusukaalia juuri siksi että ne oli aina karvaita ja kitkeriä ja ällöttäviä. äiti tietty rakastaa niitä ja pakotti syömään joka penteleen joulu.
nykyään nää menee kyllä, oon siis joko aikuistunut tai äitiäni parempi kokki ;) kiitos reseptistä, menee ehdottomasti kokeiluun.
Olen syönyt sekä hyvin että huonosti laitettuja ruusukaaleja.Appelsiini kuulostaa tosi kivalta lisältä noille kaaleille :-)
Ruusukaalit todellakin maistuvat nykyään jotenkin paremmilta kuin lapsena, varsinkin jos ne ostaa Porvoon Anton&Antonista ;) Täytyypä testata tätä, viime joulua ennen tein appelsiininkuorella maustettuja marinoituja porkkanoita, mutta niiden mausta tuli minulle jotenkin oudosti hajuvesi mieleen, en siis oikein tykännyt. Mutta kenties tässä reseptissä ruusukaalin kitkeryys tasapainottaa appelsiininkuoren parfyymimäisyyttä.
Onkohan sellaista ihmistä olemassakaan, joka ei olisi lapsena inhonnut ruusukaaleja?
Minä en ole koskaan inhonnut ruusukaaleja! Kaalikääryleistä en sijaan ole koskaan erityisesti pitänyt.
Olen huomannut, että ruusukaalit onnistuvat hyvin, kun poistaa kaikki epämääräisen näköiset tai värjäytyneet päällyslehdet. Toinen keino on höyryttää kaalit keittämisen sijaan ja maustaa sitten. Olen itse käyttänyt myös appelsiininkuorta ja se on kyllä todella hyvää!
Tuazophia, mä pidän kaalista, mutta kaalikääryleet eivät ole koskaan olleet munkaan herkkua.
Okriina, kiitos vinkeistä!
Mä kuulun kanssa siihen vähemmistöön, joka pitää (ja on muistaakseni aina pitänyt) ruusukaaleista. Kokeilkaas tän reseptin ohella sopivan al denteksi keitettynä salviavoin kanssa, nam.
Kirsikka, mä en tiedä mikä mulla on salvian kanssa, mutta joku varsinkin tuoreen salvian tuoksussa kuvottaa. Aion kyllä ehdottomasti joskus opetella syömään sitä. Itse asiassa olenkin kerran jo onnistunut tekemään tosi hyvää sipulikeittoa, johon laitoin salviaa.
Tein näitä tyttöjen iltaan perjantaina, ja ainakin itse tykkäsin kovasti. Tosi kiva ja ihan uudenlainen tapa syödä ruusukaalia, aj vielä tosi helppo ja yksinkertainen. Kiitos siis, kun jaoit tämän!
Anni, kiva kuulla :) Yksinkertaisimmat asiat onkin yleensä aina niitä parhaimpia.