Arvonta!

Mikä vegaaniruoan/-leivonnaisten tekemisessä on haastavinta? Parhaat vastaukset perusteluineen tarjonneiden lukijoiden kesken arvotaan Heirolin silikoninen leipävuoka ja 12 kpl silikonisia muffinivuokia.


Mikä vegaaniruoan/-leivonnaisten tekemisessä on haastavinta? Onko vegaaniruokiin vaikea saada makua? Eivätkö leivonnaiset kohoa uunissa? Onko sopivia raaka-aineita vaikea löytää? Aiheuttaako vegaanikokkailu harmaita hiuksia?

Voittaja saa omakseen Heirolin silikonisen leipävuoan ja 12 kpl silikonisia muffinivuokia. Valmistaja kertoo tuotteista seuraavaa:

  • Silikoni on hyvin kestävä ja joustava materiaali, joka kestää lämpötilojen vaihtelua 40 miinusasteesta 230 plusasteeseen.
  • Silikonivuokia ei tarvitse korppujauhottaa lainkaan, ja niitä tarvitsee voidellakin vain ennen ensimmäistä käyttökertaa ja täysin rasvatonta taikinaa paistettaessa.
  • Silikonivuoka ei jälkipaista, joten leivonnaiset voi jättää vuokaan jäähtymään rauhallisin mielin. Koska silikoni jäähtyy nopeasti, samalla vuoalla voi myös paistaa useamman erän leivonnaisia ilman pitkiä jäähdytystaukoja.
  • HeiRolin silikoniset leivontavälineet eivät naarmuunnu, väänny, ruostu, kolise tai rikkoonnu pudotessaan toisin kuin perinteiset metalliset tai keraamiset vuoat.
  • Silikonisten leivontavälineiden peseminen on helppoa, sillä pintaan eikäytännössä jää kiinni juuri mitään. Lisäksi leivontavälineet vievät vain vähän säilytystilaa − niitä voi säilyttää jopa rullalla.

Vastausaikaa on 26.3.2010 saakka. Allekirjoittanut valitsee mielivaltaisesti parhaat vastaukset ja arpoo niistä voittajan. Palkinto lähetetään viikolla 13. Onnea arvontaan! Muista jättää toimiva sähköpostiosoite :)

Kuvat: Heirol

62 vastausta kirjoitukseen “Arvonta!

  1. Kananmunan korvaaminen leivonnassa! Kaikki muu kyllä toimii, eli kasvismaidot ja -kermat maitotuotteiden tilalla sekä kasvispohjaiset rasvat voin tilalla, mutta muna ohjeessa saa aina luovuttamaan ja ajattelemaan, että ehkä siitä leivonnaisesta ei nyt kuitenkaan tarvitse vegaanista tehdä…

    Toinen, mitä pidän haastavana, on agar-agarin käyttö. Niin vieras, niin haastava aine. No, täytyy varmaan vaan opetella.

  2. ”Mehukkuuden” säätäminen on varmaankin hankalinta! Mehevää seitanpaistia kuivan ja leipäisän kinkun sijaan, pizzan täyttäminen täyteläisen ja kermaisan meheväksi tai kakkujen maustaminen äidin sokerikakkumaista versiota muistuttavaksi leivonnaiseksi tuottaa välillä päänvaivaa.

    Liekö syy liian pitkässä paistoajassa ja siitä seuraavasta kuivahtamisesta, vai liian vähäisestä maustamisesta ja rasvaamisesta. Vaikea keksiä yksittäistä syytä. Harmittaa, jos ruoka ei välillä olekaan onnistuneen täyteläistä, kuten sen pitäisi olla.

  3. Kokeilen, miten onnistuu, että joka toinen ateria olisi kasvisruokainen. Kuitenkin mielikuvitus ei riitä kuin linssi- tai sosekeiton tekemiseen. Ehkä kasvisruuassa haastavinta on tehdä siitä ruokaisaa. Ok, keitot sitä eivät ole. Mutta ruokalassa syömäni ateriankaan jälkeen koen, ettei nälkä pysy poissa kauaa. Ja koska yrityän laihduttaa, en halua puputtaa pastaa/riisiä/leipää täyttääkseni itseäni.
    Siinäpä pulmani:)

  4. Sanoisin, että suht kokeneenakin vegaanileipojana on toisinaan ongelmia saada kakut, piirakanpohjat ja semmoiset kuohkeaksi ja ilmavaksi. Lienee osittain kananmunan tuomaa vaikutusta se, eikä leivinjauhetta voi käyttää ihan rajattomastikaan, ja kun kakun ottaa uunista ulos niin useinpa se aikalailla lässähtää kasaan tai vetäytyy kuitenkin huomattavasti.
    Ja usea vegaaniresepti on suhteiltaan melko ”jauhoinen”, joten ehkä sekin tekee kakuista toisinaan aika jämäkkää tavaraa.
    Maku voi siltikin olla taivaallinen mutta toisinaan rakenteen kanssa on ongelmia, varsinkin kun on näytön paikka sekasyöjille ja pelissä siis kovat panokset.

    Hieman toisenlainen ongelma on myös se kun ei malta olla maistelematta taikinaa, ja jos piirakkavuoka ei täytykkään tarpeeksi niin itseään saa syyttää… ;)

  5. Raaka-ainevaraston perustaminen! Monessa reseptissä on runsain mitoin erilaisia ”normaalileipurille” erikoisia ainesosia. Niitä kun hankkii niin menee aikaa ja rahaa – ja aina on se riski, että jos ei tykkääkään ko. leivonnaisesta. Eli vaatii tosi pitkäjänteistä ja sinnikästä paneutumista, ajan kanssa kaiketi tuokin ongelma ratkeaa.

  6. Haastavinta on ehkä se,että saa leivonnaisista sellaisia,että myös ns.tavallisia leivonnaisia syövät tykkäävät niistä…

  7. Usein vegaanisissa ruokaresepteissä on ”hankalia” mausteita, joita heti reseptiä lukiessani arvelen joutuvani metsästämään monenmonesta eri kaupasta… ja siihen se jää. Leipoessa taas monessa lempi-reseptissäni on jogurttia tai kermaviiliä, osittain varmaan happamana leivinjauheen aktivoijana, ja niitä en osaa korvata.

  8. (1) Päänvaivaa tuottaa ravintoarvoltaan hyvän vegaaniruoan valmistaminen, tarkemmin sanottuna proteiinin saaminen. Esimerkiksi sadassa grammassa soijarouhetta on paljon proteiinia (noin 50 grammaa), mutta kysynpä vaan: kuka syö aterialla 100 grammaa soijarouhetta?

    (2) Toisinaan vaikeuksia tuottaa ”outojen” makujen peittäminen. Soijarouheen sivumaku tuntui aluksi pistävältä, ja soijapalat menivät ensimmäisen lusikallisen jälkeen biojätteisiin. Kutsuisin näitä kuitenkin ”aloittelijan ongelmiksi”. Kun vain malttaa harjoitella maustamista, saa soijaruoistakin maukkaita. Siitä en silti pääse yli, että soija-/kaurakermat maistuvat oudoille. GoGreenillä päällystetty täytekakku ei yllä kermakakun tasolle, eikä kauravaniljakastike Flora Vanillan tasolle. (3) Maun lisäksi vielä kysymysmerkki on, miten tehdä täytekakkuun pysyvät pursotukset – kauravispillä pursottaminen kun tuntuu mahdottomalta.

    (4) Vegaanisia raaka-aineita on nykyään melko hyvin saatavilla, mutta valitettavasti ongelmaksi muodostuu niiden korkea hinta. Esim. kauramaito on lehmänmaitoa ja agar-agar liivatetta kalliimpaa. Vegaaniset tuotteet ovat edelleen ”erikoistuotteita”, joista joutuu maksamaan sen mukaisesti.

    (5) Lopulta suurin ongelma on tämä: vaikka lihankorvikeruokani maistuisivat aivan lihalle ja leivonnaiset olisivat koostumukseltaan ja maultaan maidolla ja kananmunilla höystettyjen leivonnaisten kaltaisia, kohtaa vegaaniruokani aina ennakkoluuloja. Ennakkoluulojen mukaan vegaaniruoka on aina vähintäänkin epäilyttävää, eikä sitä kannata tehdä tai syödä, ellei ole ihan pakko. Kuinka väärässä he ovatkaan!

  9. Ei vegaanikokkailussa ja -leivonnassa ole mitään hankalaa! Oon oppinut leipomaan käytännössä vasta kun halusin jättää ruokavaliostani kananmunat pois ja ajattelin, etten voi tehdä sitä ennen kuin osaan leipoa tiettyjä juttuja. Leivoinkin sitten pääasiassa Vegaaniliiton resepteillä vähän aikaa, korvaten myös maitotuotteet, joita en vielä edes ollut ajatellut hylätä. Huvittavaa tässä on se, että ennen sitä olin leiponut vain muutaman kakun lapsuudessa äidin kanssa ja kaulinnut piparitaikinaa. :D

    Oikeastaan ainoa _hieman_ hankala asia liittyy ruoanlaittoon: en joko muista ikinä laittaa papuja likoamaan illalla tai jos laitan, seuraavan päivän suunnitelmat menevät uusiksi enkä ehdikään keittää niitä. Tölkkipavut tuntuu opiskelijabudjetilla hieman kalliilta, joten en yleensä käytä niitä. :(

  10. Olen ollut vegaani jo usean vuoden ajan ja kokkina kehittynyt jatkuvasti; tuotokset illallisista leivonnaisiin käyvät käsi kädessä maukkaammiksi ja visuaalisemmiksi.
    Ongelman aiheuttaakin pöytäseuran puute, perheeni on täynnä sekasyöjiä ja suhtautuminen kaikkeen vegaaniseen skeptistä. Kun tekisin ruokaa muillekin kuin itselleni, ei halukkaita syömämiehiä löydy, mutta kun leivon perheelleni muuten (salaa) vegaanisesti, ja jätän itse syömättä, heti maistuu. Olettavat tällöin heti että olen ”kunnolla” munan ja voin kanssa leiponut.
    En ole fanaattinen enkä ole tyrkyttänyt heille elämäntapaani, joten puolustusreaktiostakaan ei pitäisi olla kysymys. Tiedän että eläimet ovat heille vain koneita ja tuotteita ja luultavasti tulevat aina olemaankin. Täällä pohjoisessa ei ole edes perus kasvissyöjiä kuin kourallinen verrattuna Etelä-Suomeen, joten olen yleisesti ottaen UFO. Näin ollen tilanne on vielä uuvuttavampi.
    Siis ongelma näin yksinkertasesti: ennakkoluuloiset pöytävieraat tai niiden puute.

  11. Haastavinta on mielestäni sekä löytää tarvittavia tarvikkeita, sekä reseptien keksiminen. Helposti tulee jumituttua pariin samaan ruokaan, jota vuorotellen toistaa.

  12. Vegaanileivonnassa hankalinta on ollut varmaan omien ja muiden ennakkoluulojen purkaminen. Kun on koko aiemman elämänsä kokenut kananmunat ja kerman olennaisina leipomusten osina, niin asennemuutos on ollut melkoinen.
    Parasta käännytystyötä on tehdä koko duuniporukalle ihania suklaiset cupcaket, ja kuunnella ihasteluja ja ihmettelyjä, että miten voikin tulla näin kuohkeita ja hyviä ilman munaa :)

    Tietysti valmiiden ohjeiden modaus on välilä haastavaa, ja aina ei osu ihan nappiin, mutta siinä kehittyy koko ajan paremmaksi. Tämmöiset blogit auttavat myös paljon <3

  13. Kommentoin vain lyhyesti Tiinan mainitsemaa proteiinin saamisen ongelmaa. Harva syö 100 g soijarouhetta aterialla, mutta eipä tarvitsekaan, sillä siinä täyttyy monille päivän proteiinintarve! Vegaaneille, jotka syvät lähinnä kokojyvätuotteita, suositellaan päiväannokseksi 0,9 g proteiinia per oman ruumiin painokilo. Eli 61 kg painava tarvitsee 55 g proteiinia päivässä (Davis & Melina 2000: Becoming Vegan). Neljästä siivusta jälkiuuniruisleipää saa jo n. 10 grammaa proteiinia tai 2 dl soijamaitolasillisesta 6 grammaa. Proteiinia saa yllättävän paljon sellaisistakin ruoka-aineista, joita ei mielletä ensisijaisesti proteiininlähteiksi.

  14. Itse olen kokenut haastavimmaksi muiden ennakkoluulot.

    Itse asiassa vegaanikokeiluni ovat yleensä onnistuneet, joten
    mielestäni vegaaniruokavalion/leipomusten kokkaaminen ei ole
    sen haastavampaa kuin sekaruuankaan. Kokeilemalla oppii, ja vasta-alkaja
    tarvitsee aina ohjeita -ja niitä löytyy! Kiitos! :)

  15. Vaikeinta vegaanikokkailussa on leivonnaisten pysyminen yhtä kuohkeina kuin maidolliset ja kananmunalliset versiot. Yleensä esimerkiksi pullat ovat halkeilleet ja ovat kovempia kuin ”tavalliset”. Toinen, jo aiemminkin mainittu asia, on vegaanikorvikkeiden korkeampi hinta. Opiskelijan rahabudjetti ei ole se kaikkein joustavin kauramaitojen, -kermojen ym. ostoon. Kolmas on tiettyjen kivennäis- ja hivenaineiden riittävä saanti. Erityisesti kalsiumin saaminen vegaanituotteista on vaikeampaa, sillä itseäni ei ainakaan innosta tablettien syöminen. Vegaanikokkailun haastavuus keskittyy enemmänkin leivontapuolelle eli ”kuivuuteen” ja mehevyyden/kuohkeuden puutteeseen johtuen varmasti osittain myös omasta puutteellisesta leivontamäärien arvioinnista :). Ruoanlaitossa soveltamiskykyni on luovempaa.

  16. Vaikeinta leivonnassa on ollut muna-sokeri-vaahdon korvaaminen. Muutenkin sidosaineena käytetyt aineet (hedelmäsoseet, gramjauhot…) tuntuvat syövän kuohkeutta.

    Ihan perus ruoanlaitossa tuntuu, että melkein aina tulee tehtyä jotain intialaistyyppistä ruokaa, kun ei osaa maustaa esim. linssejä ”eurooppalaisiksi”. Myös lisäaineet vähän mietittyttävät ja yleensä soijakermat ja margariinit vaihtaisi mielumin ”aidompiin” tuotteisiin, minkä seurauksena tulee taas tehtyä sitä intialaista, kun kookoskerma nyt on ainakin ehtaa tavaraa.

  17. haastavinta on ennakointi. monet ruuat vaativat marinointia, liottamista jne. usein en illalla jaksa alkaa suunnitella jo seuraavan päivän aterioita, enhän edes tiedä mitä tekee mieli tai missä tulen seuraavana päivänä olemaan. tämän takia omassa ruokavaliossa on puutteita usein jos ei ravintoarvon niin maun suhteen. laiskuus ja suunnittelemattomuus taitavat olla kuitenkin luonnevikoja eikä niinkään vegeilyn :D

  18. Mä en keksi mitään! Mun mielestä esim. kananmunaton leipominen on tosi helppoa, kun on hyvät ohjeet.

    Ehkäpä haastavinta on omni-ystävällisten kermakakkujen tai vastaavien tekeminen, kun nyt ei ole tarjolla hyviä kerman korvikkeita. Siihenkin tietysti on vastaus vegaaninen buttercream, joten tämäkään argumentti ei oikein käy..

    Mutakakku olis ollu mun vastaus ennen, mutta sitten onnistuin tekemään sitäkin. Tai siis ihan tarpeeksi mun makuun sitä muistuttavaa kakkua. En tiiä kelpaisko muille.

    No ehkä haastavinta on lihajalosteiden autenttinen matkiminen kotona. Siis meinaan makkaroita ja kinkkuja ja kaikkea sellasta mitä seitanista voi väsätä. Yleensä joko rakenne tai mausteet menee pieleen ja vaatii hulluna yrityksiä että menee kohdalleen ja kun gluteenijauhoja on niin hankala saada… mutta sekin on minusta riippumaton syy.

    En mä keksi mitään oikeaa. Ei se nyt niin vaikeaa oo. Mulle kasviksena olossa on vaikeita ihan muut asiat kuin kokkaus kotona.

  19. No oisko mitään muuta kuin tiedon puute ja hyvät ideat??
    Lyhyestä virsi kaunis=D

  20. Vaikeinta ovat ennakkoluuloiset ihmiset. Kun eihän ilman voita ja munia voi tulla hyvää piirakkaa ja ihan varmasti jää nälkä, jos ei ruoassa ole lihaa ja minähän en pupunruokaa syö jne. Ei auta, että on aikaisemmin todennut vegaaniset ruoat tai leivonnaiset yhtä hyviksi kuin tavallisetkin, seuraavaan maistamiskertaan mennessä se on jo unohtunut.

    Hankalaa on myös saada vegaanileivonnaisista kuohkeita.

    Kolmas vaikeus ovat vegaaniset juustot. Tofutti-juustot ovat mielestäni ainoita hyviä, mutta jätän nekin useimmiten kauppaan siksi, että ovat kovin kalliita ja yksittäispakatuista viipaleista tulee niin paljon roskaa. Syönkin leipäni päällä vaikka hummusta, seitansalamia tai hapankaalia. Sitä ”sulavaa” Cheezlyä erehdyin ostamaan kerran, sen jälkeen palasin oluthiivahiutaleiden pariin. Toivon kyllä kovasti, että joskus vielä kaupoista saa hyviä vegaanisia juustoja kohtuuhinnalla.

  21. Ehdottomasti vaikeinta on sekasyöjien ennakkoluulojen purkaminen. Jostain syystä kaiken vegaanisen vieroksuminen sekasyöjien taholta on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ja vaikka miten näkee vaivaa leivonnassa ja ruuanlaitossa, että muillekin maistuisi, niin aina saan kuulla narinaa eläinten puuttumisesta lautaselta, vaikka loppujen lopuksi kaikille ruoka maistuisikin. Viime vuonna oli ylioppilasjuhlani, jolloin kaikki tarjottava oli vegaanista. Niin kauan kuin kukaan ei tiennyt, että ”munavoi” olikin tofumargariinia ja voileipäkakun maksapateelta näyttävä sisältö joko papu- tai tartextahnaa, ei tullut kuin positiivista palautetta. Luulin tällöin vakuuttaneeni sukulaiseni vegaaniruuan herkullisuudesta, mutta edelleen kohtaan ennakkoluuloja :/

  22. Jo useaan kertaan aiemmin mainittu raaka-ainevaraston perustaminen on melkein ensimmäinen ongelma. Opiskelijan kukkarolle tahtovat monet ainekset käydä, vaikka kuinka mielikuvituksellinen keittiössä olisikin. Onneksi olen luonteeltani melkoinen hamsteri.

    Ehkä edellä mainitusta johtuukin se, että välillä kukkaron ja pään valittaessa kuorossa keittiössä tulee tyydyttyä tuttuihin ja turvallisiin ratkaisuihin, jolloin lautaselta löytyy kolmatta kertaa samalla viikolla ihan hyvää tomaatti-soijarouhemössöä tai linssikeittoa.

    Vaikka korvaankin suuren osan maitotuotteista nykyisin soija- tai kauratuotteilla niiden maistuessa jopa paremmalta kuin vastaavat eläinperäiset, on muutamia juttuja joihin ei vaan saa sitä samaa tuntumaa. Tällaisia ovat kaakao, johon soijamaidon kanssa tulee ällöttävän puinen ja paahteinen maku, sekä ranskankerma ja viili, joiden raikasta happamuutta en ole vielä mistään löytänyt. Harmillista sinänsä. Leivonnan parissa ongelmaa ei kuitenkaan tule ns. korvikemakujen sopiessa makeisiin lähes poikkeuksetta täydellisestä.

    Ja se varauksellinen suhtautuneisuus lienee viimeinen vaikeus. Se myös suututtaa eniten, vaikka se ehkä pitäisi ottaakin haasteena. Se ei ole keneltäkään pois, ei edes ihmiseltä itseltään, jos edes joskus syö HYVÄÄ ruokaa ilman lihaamuniamaitoavoita-savukylkeä-älä-hylkeä HYVÄLLÄ omallatunnolla. Jos teen juhliini vegaanisen kakun tai muuta hyvää ja se maistuu hyvältä, hyvinmaistuva eväs saattaa helposti muuttua hetkessä epämiellyttäväksi, kun kerron sen olevan vegaaninen.
    Ristiretkille ja barrikadeille, mars.

  23. Haastavinta vegaanileivonnassa on murtaa ennakkoluulot. Leivonnaiset ja ruoka ovat vähintään yhtä herkullisia kuin ”tavis” ruokakin. Monilla vaan ennakkoluulot maistuu suussa ja näkyy asenteissa. Jos jokin leivonnainen pitäisi mainita, joka on vaikeampi tehdä niin se olisi marenki. Toki on saatavilla netistä tai esim. Runsaudensarvesta marenkiainesta, mutta se on aika tyyristä. Brita-kakkua vegaanisena kaipailen varsinkin mansikka-aikaan!

  24. Itselle ei tähän hätään tule mieleen mitään kovin hankalaa (vaikka jotain ongelmallista varmaan keksisi, kun vähän pidempään miettisi), mutta pakko kommentoida monen mainitsemaa vegaanista leipomista. Mielestäni vegaanisten leivosten teko on yleisesti todella helppoa, en oikeastaan ole koskaan edes ajatellut, että siinä mitään isompaa vaikeutta voisi ollakaan. Kananmunat jätän yleensä varsin surutta pois ja maidon korvaan ihan yksinkertaisesti vedellä kaikenmaailman kauramaitojen tms. sijaan. Tällöin saatan laittaa taikinaan ihan hieman enemmän suolaa ja rasvaa kuin ohjeessa mainitaan (koska lehmänmaidossa noita molempia on, toisin kuin vedessä), mutta siinä se. Ja leivonnaiset on aina ollut ihan yhtä hyviä kun joskus lapsena sekasyöjäaikoina syödyt vastaavat kakut tms.

    Esim. pullan teen aina veteen ja kananmunaa en käyttänyt pullataikinassa edes silloin kun se vielä muuten ruokavalioon kuului. Munattoman pullataikinan teon opin jo äidiltä (jonka mukaan kananmunaa sisältävistä pullista tulee helposti kuivia) ja vegaaniksi siirtyessä vaihdoin vain maitopohjan veteen. Jos pullasta tulee kuivaa, niin vika on yleensä siinä, että taikinassa on liikaa jauhoja.

    Joskus pitää myös vähän enemmän säätää esim. margariinimäärien kanssa; olen huomannut että jos muffinitaikinasta jättää munat pois pitää perinteisten kananmunallisten reseptien margariinimäärää vähän vähentää, mutta toimivat reseptit oppii joko itsekseen kokeilemalla tai lukemalla netistä muiden jo hyväksihavaitsemia vegaanisia reseptejä.

    ”Kun tekisin ruokaa muillekin kuin itselleni, ei halukkaita syömämiehiä löydy, mutta kun leivon perheelleni muuten (salaa) vegaanisesti, ja jätän itse syömättä, heti maistuu. Olettavat tällöin heti että olen “kunnolla” munan ja voin kanssa leiponut.”

    Eikö tässä tilanteessa nimenomaan kannattaisi kertoa ruuan olevan vegaanista? Luulisi, että ennakkoluulot alkaisi vähitellen karista kun kasvisruokaa parjaava sekasyöjä saisi kuulla juuri syöneensä hyvällä ruokahalulla täysin vegaanista ruokaa. Ei kai ihmisten ajatusmalli millään avarru, jos vegaaniruokaa tekee ja tarjoilee vaan salassa.

  25. Sen jälkeen kun sain käyttööni kaasuhellan ei enää mikään ole ollut vaikeaa! Lämpötilan saa juuri mielensä mukaiseksi -mitä korkealaatuinen ruoanlaitto vaatii.
    Sähköliesi tuotti silloin tällöin harmaita hiuksia kun herkät soijakermat/-maidot meinasivat kuumua liikaa.
    En asu Suomessa vaan Keski-Euroopassa, joten vegaanisten tuotteiden anti on runsas, eikä hinnatkaan päätä huimaa. Vuosia sitten esimerkiksi tiramisun tekeminen tuntui hankalalta koska ei ollut niitä oikeanlaisia italialaisia ”lusikka”keksejä, ja kermasta ei meinannut tulla tarpeeksi kovaa. Viime viikolla ystäväni kertoi syöneensä aitoa italialaista tiramisua, mutta vakuutti minun vegaanisen misun olevan parempaa.

  26. Haastavinta on täysin uuden ja innovatiivisen ruuan tai leivonnaisen keksiminen, mikä olisi samaan aikaan ravintoarvoiltaan kohdallaan! Internet on pullollaan veganoituja, vegaanisiksi _muunnettuja_ ruokia ja leivonnaisia: soijaNAKKIA, kasvisPIHVIÄ, soijaSTROGANOFFIA, pullaa sun muuta ilman kananmunaa, jne. Itse en ole edes ihan vegaani, vaan välttelen liharuokia ja joskus kananmunaakin ihan vaan puhtaan kuvotuksen ansiosta. Olenkin hyvin kyllästynyt tällaisiin ”lihankorvikkeisiin” ja kaikenlaisiin muunnelmiin. Harvoin saa aikaiseksi jotain täysin uudenlaista ja maistuvaa, todella toimivaa ja ravitsevaa, uutta ”pullaa” tai ”pihviä”. Tofut ja seitanit ovat vanhoja (vaikkakin ihania) keksintöjä, joiden lisäksi kaipaan ruokavaliooni jotain uutta (ja tässä kohtaa ujutankin kiitoksen tästä blogista, joka on auttanut kys. ongelman suhteen (: ).

  27. Vegaanisessa ruoanlaitossa ei tulee paljon koskaan vastaan ongelmatilanteita, koska kaikki voit ja kermat voi korvata vegaanisilla versioilla ja ne toimivat hyvin, eli maku ja rakenne ovat kohdallaan. Kuten useampi kirjoittaja mainitsi, leipominen on se hankalampi homma: marjapiirakat ja piparit onnistuvat ilman muniakin, mutta täytekakusta en vaan saa sellaista kaunista, korkeaa ja kuohkeaa ilman munia, vaan tuloksena on useamman kerran ollut kuiva lättänä :p ehkä vika on leipojassa, ehkä resepteissä! Toisaalta olen löytänyt monta mehevää muuta vegekakkuohjetta, että ehkä sen täytekakun voi suosiolla unohtaa..

  28. Raaka-aineiden hankkiminen & niiden hinta, varsinkin jos puhutaan suurista määristä. Tukkujen kanssa on ihan toivotonta asioida kun ihan jo peruskermojen ja -maitojenkin saatavuus on surkeaa, saati sitten vegaanisen tuorejuuston tai oluthiivahiutaleiden.

  29. Reseptejä ja hyviä vinkkejä kasvis- ja vegaaniruokaan löytää netistä (esimerkiksi tästä blogista!) tosi hyvin, mutta itselleni hankalinta on ainesten metsästäminen, koska käyn erikoiskaupoissa tosi harvoin, niihin on pitkä matka ja oma laiskuuskin rajoittaa, ja reseptien aineita, esimerkiksi gram-, gluteeni- ja soijajauhoa tai mausteita (esimerkiksi nestesavua tai savupaprikaa en ole päässyt kokeilemaan koska en ole toistaiseksi löytänyt niitä mistään) ei löydy lähimarketeista, joista usein on tofu tai maustamaton soijajugurttikin loppu. Liivatekin olisi tosi helppo vaihtaa agar-agariin jos valinnan voisi tehdä siinä lähikaupan hyllyllä eikä jälkimmäistä tarvitsisi hakea apteekista.

    Monet leivonnaiset onnistuvat hienosti vegaanisinakin, mutta yksi murheenkryyni on täytekakku, jonka joku jo ylläolevissa kommenteissa näyttikin mainitsevan, kun siitä ei vain tule oikeanlaisen kuohkeaa ja kuorrutus jää veteläksi. Joskus kasvisruokien tekeminen myös tuntuu aika vaivalloiselta verrattuna valmiiksimarinoidun kanasuikalepaketin heittämiseen paistinpannulle, siis etenkin jos haluaa vaihtelua iänikuiseen tofuun ja soijarouheeseen ja -suikaleisiin, tuntuu seitanin vaivaamisen tai linssien liottamisen aloittaminen vähän hiukan aikaavievältä. Toki tiedän, että vegeruokaakin saa puolivalmisteina, mutta jälleen pitäisi lähteä lähikauppaa kauemmas ja esimerkiksi valmisseitanin hinta tuntuu opiskelijabudjetille aika kovalta.

  30. Minulle vaikeinta on ollut hapanmaitotuotteiden korvaaminen. Leivonnassa soijajogurtti paikkaa kermaviiliä ihan näppärästi, mutta maitorahkalle en ole vielä löytänyt pätevää vastinetta.

    Kakkujen ja muiden makeiden herkkujen leipominen ilman kananmunaa sujuu jo rutiinilla muutaman hyvän perusreseptin ansiosta, mutta vegaanista kääretorttua en ole vielä saanut onnistumaan. Minulle suurin haaste keittiön puolella taitaakin tällä hetkellä olla vegaaninen versio rahkatäytteisestä unelmatortusta! =)

  31. Haastavinta on maustaminen, koska itse en ole tujuen mausteiden ystävä ja usein kaikki ohjeet pitävät sisällään paljon chiliä tms. Minua kiinnostaa ns. tavallinen raikas perusruoka.

    Toinen ongelma on niiden sopivien ohjeiden löytäminen. Nimittäin leipominen kyllä sujuu, jos on oikea ohje. Joskus saatan eksyä jonnekin sivuille missä tällainen taitamaton ei ehkä osaa poimia niitä pommin varmoja ohjeita.

    Lisäksi olen huomannut raakaravinnon lisääntyneen vegaanikokkaajapiireissä, mutta en itse ole vielä siinä pisteessä enkä tiedä haluanko edes lähteä siihen, koska en jaksa sitä työn määrää. Kyseiset ohjeet skippaan ihan suosiolla ja hyvien ns. tavisohjeiden löytäminen on tullut haastavemmaksi.

  32. Täytyy sanoa et aika kauan sain miettiä ennen kun keksin mikä vegaanisessa leivonnassa olis vaikeeta! Mulla on jo monia hyviä keittokirjoja ja tää blogi, kaikki on helpottunu sen jälkeen :) Leivonnaisten kuohkeus ei oo mikään ongelma, ja täytekakustakin saa mehukaan kun kostuttaa vaan oikein! Oon huomannut aika usein, et ongelmat leivonnassa johtuu ennemminkin reseptistä tai leipojasta kun vegaanisuudesta, kyllä mun eka vegetäytekakku oli aika tiivis,mut nykysin ne on oikein mainioita.

    Ainoo asia, missä en vielä ole onnistunut, on agar agarin käyttö. Mut se ei kauheasti haittaa, koska en muutenkaan käyttäsi sitä oikein mihinkään. Ja kermvaahdosta on hankala saada pursotettua kuvioita, varsinkin jos ei aina haluaisi lisätä siihen suklaata ”kovuuden” lisäämiseksi.

    Mut suurin ongelma on oma laiskuus :D Uusia reseptejä tulee kokeiltua harvoin kun on vaan helpompaa tehdä jotain niistä aineista mitä löytyy kaapista. Nyt oon kyllä päättänyt, et alan kokeileman uusia juttuja enkä uraudu niin paljon :)

  33. Vegaanileivonnassa on se huono puoli, että keittokirjakaupat ja Internet on täynnä ihanalta kuulostavia reseptejä, joita ei koskaan ehdi kokeilla kaikkia.

  34. itseäni vaivaa se, etten saa vispi’kermoista’ riittävän paksua vaahtoa pursotusten tekemistä varten :(

  35. 1) Raaka-ainevaraston perustaminen on haastavaa etenkin, jos ei asu Ruohonjuuren tai Punnitse&Säästä -tyylisten putiikkien naapurissa.
    2) Pomminvarmoista, useiden kokeilemista, helpoista ja edullisista vegeresepteistä olisi kiva saada jokin kunnollinen tietokanta. Ylempänä on mainittu myös raw-suuntaus, joka karkottaa myös minua. Myös ongelma #1 liittyy tähän.
    3) Maitorahkalle en ole löytänyt korvaajaa.

  36. Heippa! Tämä ei varmaankaan ole kaikkein paras ja joukosta erottuvin vastaus, mutta yritetään kuitenkin arvonnassa. =)
    Aikaisemmin vaikeinta oli löytää tarpeeksi tietoa ja tarvikkeita, nyt netin ja suuremman kaupungin mahdollisuuksien turvin ongelma on enemmän valintojen vaikeus ja runsaudenpula, pistäähän se ahdistamaan kun ei kaikkea ihanaa ehdi kokeilla.
    Vaikeaa on ollut kiireessä kokkaaminen ja tilanteet, jossa ruokaa kaipaa nopeasti – esimerkiksi mitä leivän päälle, kun soijajuusto on kallista (ja pahaa), talviaikaan vihannekset kalliita ja epäekologisia, mitä syödä pikaruokaloissa, kahviloissa yms.
    Juustofriikkinä maitotuotteiden vähentäminen (olen vegaanin-suuntaan-siirtyvä-lakto-ovo, jos tarkkoja ollaan) on tuottanut tuskaa, onneksi oluthiivahiutaleet+kaurakerma-yhdistelmillä on saanut hiukan helpotusta vieroitusoireisiin.
    Vaikeaa on kohdata ennakkoluuloja ja vastustusta, lakto-ovona saa kuulla syytteitä tekopyhyydestä, mun valinnat nähdään hyökkäyksenä kaikkia sekasyöjiä kohtaan, vaikka en ruuastani mitään numeroa itse teekään.

  37. Tulee mieleen kaksi ongelmaa, joihin törmään joka kerta. 1. Pullista ei saa ikinä pehmeitä ja mehukkaita vaan niistä tulee ennemminkin sämpylämäisiä. Korvapuustit kyllä onnistuvat mainiosti, mutta jostain syystä ”tavallisista” pullista tulee aina kuivia. Varsinkin pullien pinnasta tulee liian kuiva. 2. Falafelpyörykät hajoavat aina, varsinkin jos niitä koittaa uppopaistaa öljyssä. Ainoa tapa saada falafelit pysymään kasassa tuntuu olevan vehnäjauhojen lisääminen, jolloin niistä tulee jo liian jauhoisen makuisia. Haluaisin tehdä siis falafelejä, joissa on pääasiassa kikherneitä jotta proteiinipitoisuus pysyisi korkeana.

  38. Hyvien ja inspiroivien reseptien löytäminen varsinkin leivontaan on haastavaa! En ole kovin kekseliäs leipoja, joten selailen paljon ruokalehtiä, -kirjoja ja -blogeja. Harmittavan harvoin löytyy uusia, jännittäviä ideoita, jotka sopisivat myös vegaaneille tarjottavaksi. Onneksi tilanne on ilmiselvästi paremassa pikkuhiljaa…

  39. Haastavinta on se aloittaminen eli mitä valmistaisi ja koska…
    Tavoitteena tehdä hampurilaisia soijarouhepihvein… sitten joskus.

  40. Vaikeinta vielä tässä vaiheessa kun opettelee ja tutustuu uusiin raaka-aineisiin on soveltaminen. Lähes aina reseptejä pitää kaivaa netistä (onneksi on tämmöisiä ihania blogeja) mikä tuottaa toisinaan päänvaivaa, kun mieleen ei putkahtele vielä omia ideoita. Monissa leivonnaisissa ja ruoissa, kuten murekkeissa tai pihveissä oikean koostumuksen löytäminen on myös haastavaa.

  41. Kananmunan korvaaminen sekä terveellisyys. Yritän vältellä transrasvoja enkä halua käyttää superprosessoituja margariineja. Hyi.

  42. Minulle varmaan haastavinta on kehittää omaa viitseliäisyyttä ja malttia. Olen siis lakto-ovo-vege, jolla on aina silloin tällöin vegaanisia kausia. Osaan tehdä vegaanisena melkein kaikkea, mitä mieleeni nyt saattaa juolahtaa valmistaa, ja usein varsinkin vierasleipomukset toteutan vegaanisina. Usein leipomuksiin kuitenkin tarvitaan joko etukäteisvalmistelua tai jotain hiukan harvinaisempaa raaka-ainetta (esim. maustamaton soijatuorejuusto), jota ei lähikaupasta noin vaan löydykään, jos yht’äkkiä tulee mielihalu leipoa jotain hauskaa. Tällöin malttamattomana henkilönä otan joko vastaavan ei-vegaanisen tuotteen tai päätän unohtaa koko homman. Aijai.

  43. Hei,

    Ensinnäkin kiitokset blogistasi! Se on ollut minulle todella suureksi hyödyksi.

    Olen pienten lasten äiti, joka vasta harjoittelee eläinperäisten tuotteiden poisjättämistä ruokavaliostaan. Ja alku on tunnetusti aina hankalaa…

    Olen sentään päässyt jo suurimman alkutahmeuden ohi, eli lihaa ja muita eläintuotteita sisältämättömiä ateriakokonaisuuksia alkaa olla repertoaarissani ihan hyvä määrä. Itse olen tästä aivan taivaissa, minusta kasvis-, papu-, soija- jne. ruoat ovat paljon maukkaampia kuin mikään liha koskaan!

    Suurin haaste tässä vaiheessa ovatkin ne monen muunkin kohtaamat ennakkoluulot, minulla kuitenkin hieman eri taholta kuin yleensä. Olen mennyt tarjoamaan lapsille niiden ensimmäiset elinvuodet pihviä, jauhelihaa, makkaraa, munakasta ja vaikka mitä. Niitä ne kaipaavat nyt sinnikkäästi – soija on yäk, kasvikset vielä enemmän yäk ja pavut ja linssit ihan superyäk. Kotona ei nyt enää ole lihaa tarjolla, joten lapseni elävät nyt lähinnä kuivalla pastalla, perunalla ja leivällä :/ Mies on urheasti – vaikkakaan ei ihan täydestä sydämestään – mukana tässä muutoksessa, ja lohduttelee että varmaankin lapset jossain vaiheessa tottuvat… En tiedä kauanko uskallan tätä linjaa jatkaa, aika yksipuoliseksi on lasten ruokavalio käynyt, ainakin proteiinien osalta.

    Onko jollain kokemusta perheen ruokavalion muuttamisesta vegaaniseksi? Kuulisin hurjan mielelläni jonkun rohkaisevan tarinan lasten sopeutumisesta muutokseen!

  44. Minusta munien korvaaminen on tosi helppoa ja lopputulos on yleensä jopa parempi kuin munaversiossa.

    Maitorahkan voi esim. rahkapiirakoissa korvata vallan hyvin tofulla (tai sekoittaa vaikka tofua ja soijajugurttia), ainakin jos tekee marjarahkapiirakkaa, eikä sellaista, jonka täyte on pelkkää rahkaa.

    Minua ihmetyttää, miten täällä on valitettu kunnollisista kerma(vaahdo)n korvikkeista. Minusta GoGreenin Vispi on varsin hyvää ja erittäin nirso sekasyöjäpoikaystäväni on sitä mieltä, ettei sitä erota normaalista kermavaahdosta (minusta erottaa, mutta ero on hyvin pieni).

    Minusta hankalinta on se, että juustoa tekee mieli, eikä Suomesta saa oikein mitään kunnollisia vegaanisia juustoja. Kaikki maistamani ovat olleet ihan kauheita. The Uncheese Cookbook ja muut keittokirjat ovat kyllä auttanut ja osaan tehdä nyt päästäni ties mitä herkullisia ja oikean makuisia ”juustokastikkeita” ja gratiineita, mutta mozzarella ja blokkijuustot eivät vain ole sama asia.

  45. Suurin haasteeni on korvata tutut maut uusilla. Makunystyräni väittävät kivenkovaan, että voilla leivottu pulla on parempaa kuin kasvismargariini. Jospa joku tekisi voiaromia? =P Myös soijan maku puskee jokaikisestä jugurtista läpi. Suklaa tuntuu peittävän osan mausta, mutta marja- ja hedelmätjugut on kyllä historiaa.

  46. Mielenkiintoista lukea mitä ihmiset kokevat vaikeaksi kasvisruoassa, ja kiitos tästä blogista.
    Olen vasta viimeaikoinan keksinyt blogit erinomaiseksi inspiraation lähteeksi ruoanlaitosta, kun välillä on vaikeata keksiä mitä sitä taas laittaisi.

    Vaikeinta silti on minusta laittaa kunnon täyttävää ruokaa missä riittävästi proteiinia.
    Kevyttä työtä tekevälle hennolle nais-ihmiselle kiva salaatti parilla falafel-pallerolla riittää, mutta mieheni on ruumillista työtä tekevä äijäke joka tarvitsee kunnon tuhtia murkinaa.

    Ainakin liisa kyseli lasten vegaaniruokkimisesta… minulla on kolme pientä lasta, jotka ovat kasvisruokaan siis tottuneita, mutta lihansyöjalapsille (ja aikuisille) on aina kelvannut ainakin nämä, proteiininlähteeksi siis:

    -”lihapulliat”, soijarouheesta
    -lasange
    -seitan!
    -”jauhelihakastike” (soijarouheesta)
    -makaroonilaatikko
    -keitot
    -falafel-pullat
    -erilaiset papupihvit (rapeaksi paistettuina!)
    -pitsa

    Asun Belgiassa ja täällä saa ostettua quornia jota käytän paljon, sitä ei ikävä kyllä käsittääkseni taida juuri suomestä löytyä.

  47. Kokeiltuani soijarouhetta ensimmäisen kerran en ole koskenut enää jauhelihaan. Pelkkä ulkonäkö riittää jo laukaisemaan ällötyksen. Olen vasta aloittelija vegaaniruuissa, mutta kaikesta muusta lihasta olen luopunut paitsi kanasta ja kalasta, sillä korvaavat tuotteet ovat niin mahtavia. Ehkä suurin haaste jonka olen kohdannut on liika valinnanvara (hyvässä mielessä tietysti). Kaupoissa on niin paljon erilaisia vegaanisia tuotteita eikä aina tiedä mistä lähtisi kokeilemaan.
    Tietysti itselläni ei ole sitä ongelmaa kuin suurella osalla että pitäisi ruokkia koko perhe vaan saan rauhassa kokeilla ja tutustua uusiin makuihin.
    En ole (vielä) kohdannut mitään suuria haasteita tai vaikeuksia vegaanisessa ruuan laitossa, mutta kunhan leipomis kipinä iskee voi tulla joitain pieniä mutkia matkaan..
    Mutta kunhan vain kokeilee ja maistaa kaikkea ennakkoluulottomasti niin jokaisella olisi mahdollisuus korvata eläinperäiset tuotteet!

  48. Haastavaa vegaanisessa leipomisessa koossa pitäminen; oikean koostumuksen löytäminen. Onneksi äidin tekemä omenahillo korvaa kananmunan makeissa leivonnaisissa täydellisesti!!! (kunhan vain muistaa vähentää reseptin sokerimäärää, jottei tule liian makiaa:)

    Kananmunan puutteen myötä esim. pulliin, en ole vielä löytänyt sitä voiteluainetta, joka tekisi pullista yhtä kauniin kiiltäviä kuin kananmunalla voideltuina..

    Toisinaan suolaiset leipomukset eivät ole niin meheviä kuin aikaisemmin, mutta veikkaan, että siinä ei ole niinkään kyse vegaanisista aineista vaan siitä, että laitan aina vähän vähemmän rasvaa kuin ohje sanoo. Eli oma vika.

  49. Ihan mahtavan hyviä vastauksia kaikilla! Vielä pari päivää aikaa osallistua :) Palailen näihin vastauksissa esiin tulleisiin ongelmiin luultavasti jossain vaiheessa uuden postauksen muodossa.

  50. Omituiset ja kalliit raaka-aineet. Niiden löytäminen opiskelijalle sopivaan hintaan tuntuu useasti mahdottomuudelta.

    Lisäkisi tietenkin tiskit, jo ennestään likaisina olleet mitä tarvitsisi juuri sillä hetkellä sekä tulevat.

  51. Ellu, mä olen pullat voidellu siirappivedellä, ja se on toiminu hyvin. Tulee semmoinen kiilto ja pullan pinta ruskistuu kauniimmin. Pari ruokalusikallista siirappia ja kuumaa vettä semmoinen n. desi, aika juokseva ja vesimäinen saa seos olla. :)

  52. Agar-agarin käyttö on haastavaa. Kerran olen yrittänyt tehdä vegaanista ”juustokakkua” synttäreille. Maussa ei ollut valittamista, mutta se koostumus… Onneksi ei koin usein tule tarvetta tehdä hyytelökakkuja.

    Toinen haastava juttu ovat nuo vegaaniset juustot. Niiden maku ei miellytä. Kumpa saisi vaikkapa hyvää vegaanista vuohenjuustoa!

  53. Itse leipominen ja ruuan valmistus on yleensä ongelmatonta – munaton leivonta onnistuu hyvin ja agar-agarkin pienen harjoittelun jälkeen osoittautui mainioksi aineeksi. Koostumus sen sijaan on joskus turhan tuhti, munalliset leivonnaiset kun ovat usein ilmavampia vegaanisiin verrattuna.

    Opiskelijana ongelma muodostuu tuossa jo pariin kertaan mainitussa erikoisemmissa raaka-aineissa, joista kaikkia ei tällaisesta pienestä kaupungista saa. Ei ole pahemmin varaa kyseisiä tuotteita ostaa saati sitten tilata netistä, jolloin postimaksut tulevat kaupan päälle. Moni resepti myös tarvitsisi melko laajan einesskaalan ja moni ruoka on jäänyt kokeilematta nimenomaan suuren alkuinvestoinnin vuoksi.

  54. Vegaaniruokien valmistamisessa mielestäni haastavinta on oikean luontaisten kasvisten makujen säilyttäminen mutta kuitenkin oikea maustaminen. Kuinka saa ruuasta esiin kasviksen maun peittämättä sitä jollain muulla mausteella. Usein syömäni kasvis ruoat ovat joko todella tylsän makuisia tai sitten ne on pilattu liiallisella chilin käytöllä. Itse olen ollut 8 vuotta kasvissyöjä ja pikku hiljaa oppinut erilaisia niksejä maustamiseen ja mehukkuuden säilyttämiseen. Luulen että myös oma makupalettini on kasvanut samalla. Olen myös huomannut että hyvää kasvisruokaa pystyy saamaan myös ilman voin ja kerman kanssa läträilyä-maustaminen tulee taas avain sanaksi.

  55. Hei!
    Ruokien maustaminen. Yritän käyttää vähän suolaa ja rasvaa ruoassa, mutta tuntuu, että kasvisten kypsentäminen poistaa paljon makua, jota löytyy tuoreista ja raikkaista kasviksista. Tähän yritän aina löytää vinkkejä kun luen blogiasi!

  56. Nythän sen keksin.

    Vaikeinta on tehdä omni-friendly juhlava menuu. Muuten onnistuu, mutta sekasyöjäsukulaiset odottavat juhlilta aina paistia, kinkkua tai muuta sellaista kokolihaa, koska eihän nyt mikään muu voi olla juhlavaa <_< Kaikenlaiset kiusaukset ja kastikkeet ja muut sörsselit onnistuvat mainiosti kasviksena tottumattomille sekasyöjille kelpaavan makuisina, mutta juhlavat asiat (itse suosin yleensä tofua yms) ovat huomattavasti vaikeammin omaksuttavia.

    Eli vaikeana on tehdä perinteisesti juhlavaksi miellettävää ruokaa kun samalla sen pitäisi olla helposti omaksuttavaa ja itsestäänselvästi maukasta myös juhliin tulevien ikäihmisten mielestä. Ja hyvää mainosta veganismille, tietysti.

  57. Heippa, oon jo jonkin aikaa lueskellut blogiasi ja olen aivan myyty! :)

    Minulle haastavinta taitaa kokkailussa olla valinnan vaikeus ja yksinkertaisuus. Vegaanituotteita on niin valtavasti, ja jo kaupassa iskee epätoivo, kun kaikki näyttää niin hyvältä. Keittiössä kokkailuni usein meneekin sitten siihen, että haalin kaapeista kaikki suosikkini(joita ovat lähes kaikki mahdolliset raaka-aineet) ja pyrin tunkemaan ne samaan ruokaan. Lopputulos onkin sitten aina yllätys.

    Yksinkertaisuus on kaunista…kunhan minäkin muistaisin sen!

  58. ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Kiitos kaikille vastanneille, yritän saada voittajan arvottua viikonlopun aikana :)

  59. Olisin vielä kommentoinut Kirsin postia sen verran, että käsittääkseni quorn ei ole koskaan vegaanista, vaan siihen olennaisena osana (valmistajan mukaan) kuuluu kananmuna. Mulle on ulkomailla, jossa quorn on tavallista, tosi monta kertaa käynyt niin, että kun olen ilmoittanut jonnekin mennessäni olevan vegaani, niin mulle on tarjottu quornia. Kun olen huomauttanut sen sisältävän kananmunaa, on reaktio aina ollut yllättynyt – kyllähän meillä ennenkin on tätä vegaanit syönyt mielellään. En ymmärrä.

  60. Tiedän että arvonta on jo ollut ja mennyt mutta pakko on päästä kertomaan omakin näkökulma aiheeseen.

    Itse en ole niinkään täydellisyyteen pyrkivä kuin pikemminkin innokas kokki. Ruuanlaitto on vaan niin ihanaa! Ongelma onkin se että asun kavereideni (sekasyöjiä enimmäkseen) mielestä liian kaukana niin että vaikka he kaikkii mielellään söisivätkin kokkailujani niin vain harvoin saan tehdä ruokaa riittävän suurelle joukolle. Onneksi puoliso tykkää kaikista mun kokeiluista ja naapurikin tulee murkinoimaan aina kun ei ole jollain laihdutuskuurilla.

    Ratkaisuksi olen keksinyt sen että vien leivonnaisia tapahtumiin aina kun jaksan (niitä on helppo kuljettaa) ja kyllä ne tuntuvat työpaikan perusjunteillekin maistuvan vaikka aina muistan kertoa että se on sitten vegaanista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *