Olen kevään mittaan lueskellut keittiöpuutarhaan liittyvää kirjallisuutta, korvikkeena sille, ettei ole omaa pihaa eikä aikaa lähteä kuopsuttelemaan maata vanhempien tiluksille.
Alla olevien kirjojen jäljiltä masentaa entisestään tuijotella parvekkeella elelevää paria yrtinreppanaa, kun vaihtoehtoisesti voisi kasvatella tomaatteja, perunoita, kurpitsoja, papuja, paprikoita, porkkanoita ja kokeilla onneaan okran, latva-artisokan ja melonien kanssa, sekä perustaa kokonaisen yrttitarhan! Huokaus.
Ylipuutarhuri Arno Kasvin Arnon keittiökasvit on ilmestynyt jo pari vuotta sitten, mutta palaan sen pariin aina, kun kaipaan muistutusta jonkun tietyn ruokakasvin kasvuvaatimuksista. Kirjaan on koottuna yleisimpien ruokakasvien, kuten perunan, sipulien, kaalien ja tomaattien, viljelyohjeet, sekä joukko eksottisempien kasvien kasvatuskokemuksia. Miltä kuulostaisi kokeilla kasvattaa omalla pihalla linssejä, soijapapuja tai bataattia? Kirjan lopusta löytyy lisäksi ohjeita niin lannoitteista, katteista kuin lämpöpenkin teosta.
Tällä hetkellä olohuoneen pöydällä on notkunut Minna Siltalan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa, joka on ihanan maanläheinen ja inspiroiva. Kirja sopii mainiosti myös aloittelevalle keittiötarhurille, mutta innostaa varmasti kokeneempaakin puutarhuria. Keittiötarhan 3 vuodenaikaa on samalla myös luomupuutarhan opas – kirjoittaja opastaa nokkoskeitteiden tekemiseen, karkottajakasvien istuttamiseen ja vuoroviljelyyn. Ohjeita löytyy myös parveke- ja ruukkupuutarhaan.
Parasta keittiötarhan 3 vuodenaikaa -kirjassa on se, ettei epäonnistumisia yritetä peitellä. Laventelin ja rosmariinin kasvattamisesta kirjailija kertoo seuraavaa: Mikään ei auta, ei edes viileä ja valoisa lasiveranta – ei tule provence, ei toscana, vaan tulee noutaja, viimeistään tammikuussa.
Nyt kun olen päässyt vauhtiin keittiöpuutarhakirjallisuuden lukemisessa, tilasin itselleni myös Gayla Trailin Grow Great Grub -kirjan. Mielenkiinnolla odotan, millaiselta keittiöpuutarhat näyttävät rapakon toisella puolen!
Kuvassa linssikasvusto Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa viime kesänä:
Kivoja kirjaehdotuksia.
Meilläkään ei ole omaa pihaa, mutta parveke sitäkin täydempänä jos jonkinlaista vihannesta.
Tänäkin vuonna muutaman eri tomaattilajikkeen, paprikoiden, chilien ja munakoisojen taimet kasvavat vahvoina. Nyt vain odotellaan ilman lämpenemistä että pääsevät ulos.
Viime vuonna ensimmäiset tomaatit kypsyivät kesäkuun puolessa välissä.
mustikkapöperö, parvekkeellakin voi tosiaan kasvattaa vaikka mitä! Täällä vaan on tosiaan vielä sekin jo moneen kertaan valitettu ongelma, ettei aurinko paista parvekkeelle. Tai paistaa, yhteen nurkkaan pari tuntia päivässä.
Meidän parvekkeelle paistaa, paistaa niin kovasti, että kaikki kasvit kärventyvät tuhkaksi. Olisko parvekeviljelyehdotuksia kuumalle parvekkeelle?
Ostin myös sen Minna Siltalan kirjan. Vaikuttaa tosi hyvältä ja monipuoliselta. Suosittelen!
”Ketä syyttäisi intohimosta, joka ajaa tavoittelemaan yhä enemmän ja yhä aikaisempaa satoa – toimeentumaan mullan pariin, vaalimaan kasvattejaan? Kompostista nousevia höyryjä, rapeita parsanvarsia lautasella, pienentyvää kauppalaskua vai känsiä kuokkakädessä? Olisiko lehtivihreästä ympärivuotiseksi taikajuomaksi? Sen humalluttamana moni päätyy mullasta haarautuviin aiheisiin”.
Esteria, onko sulla mahdollisuutta varjostaa sitä parveketta jollain? Jos parveke on lasitettu, niin siihenhän saisi lasien taakse laitettua vaikka jonkun bambuverhon tms. tai sitten jonkun säleikön, johon virittelee kasvamaan jonkun köynnöksen. Tomaattikin kyllä kestää aika kovaakin paahdetta, kunhan vaan muistaa kastella (ja huolehtia tuuletuksesta, jos parveke on lasitettu).
Ei ole laseja valitettavasti. Oon kyllä onnistunut tuolla jotain krassia ja sellasta pitämään hengissä, mutta koko ajan saa olla kastelemassa.
Meillä paahtaa koko päivän parvekkeelle mutta varjolla pystyy suojaamaan kasveja liialta kuumuudelta.