En olekaan vielä muistanut kirjoittaa uusimmista keittokirjahankinnoistani.
Keittokirjoja on tullut hankittua muutamia lisää kevään ja kesän aikana. Nyt odotan mielenkiinnolla ihan kohta ilmestyvää Herne rokkaa -kirjoittajan Vegaanin kotiruokakirjaa.
Terry Hope Romero: Viva Vegan!
Romeron uusimman kirjan kanssa kävi oikeastaan samalla tavalla kuin Isa Chandra Moskowitzin Vegan Brunchille, josta kirjoitin aikaisemmin täällä. Olin odottanut tätä kirjaa innolla, mutta se ei oikein täyttänyt odotuksia. Suurin puute kirjassa on jälleen kerran se, ettei siinä ole kuvia. En vain jaksa innostua mattapintaiselle paperille painetusta mustavalkoisesta tekstistä, jota on melkein 300 sivua. Keittokirja ei ole romaani! Toki kirjan keskellä on kuvaliite, mutta se on lopulta aika laiha lohtu.
Kirjan reseptit ovat varmasti hyviä ja kuulostavat herkullisilta – jos ne jaksaisi lukea läpi. Reseptit eivät myöskään ole kovin helpon oloisia. Tätä voi oikeastaan suositella vain kärsivällisille kokeille. Minä en edes harkitse ruoanlaiton aloittamista, jos resepti on 2,5 sivua pitkä!
Lacey Sher & Gail Doherty: You Won’t Believe It’s Vegan!
Eräs Chocochilin lukija kävi tiputtamassa tämän postiluukusta eräänä iltana, kiitoksia vaan vielä! :)
Tätä kirjaa vaivaa samainen kuvaongelma, kuin edellistäkin kirjaa. Kuvaliite on Viva Veganiakin suppeampi, mutta kuvat ovat kyllä paremman näköisiä. Kirjan reseptit kuulostavan herkullisilta ja helpoilta valmistaa. Erityisen hyviltä kuulostavat kirjan salaatinkastikkeet: fenkoli-omenakastike ja avocado-ranch dressing täytyy pistää pikimmiten testiin.
Jos kirjassa ei ole kuvia, lukijaa helpottaa kummasti, jos reseptit on selkeän näköisiä ja helposti luettavissa. Toisin kuin Viva veganissa, tässä ainesosaluettelo oli omassa laatikossaan sivun laidassa ja työvaiheet vieressä. Selkeää, ja helpottaa kokkaamista!
Kirjan kannessa on muuten kolme erittäin herkullisen näköistä ruokaa: pannukakkuja, jotakin salaattia ja suklaakakkua. Missään ei kuitenkaan ollut mainintaa, miltä sivulta ne kirjasta löytyvät. Harmillista.
Tamasin Noyes: American Vegan Kitchen
Vaikka olenkin suomalainen, niin amerikkalaisessa comfort foodissa on jotain erityisen kotoisaa ja lohduttavaa. Amerikkalaisten pannukakkujen, hampurilaisten ja omenapiirakoiden arvoa mielialan kohottajan ei voi vähätellä! American Vegan Kitcheniin on koottu vegaaniversiot tutuista klassikoista, jotka löytyvät minkä tahansa amerikkalaisen dinerin tai vaikka modernimman newyorkilaisdelin ruokalistoilta.
En meinannut pysyä housuissani, kun kirjaa selaillessani törmäsin friteerattuihin avokadolohkoihin. En ihan äkkiä keksi mitään, mikä voisi kuulostaa paremmalta! Uppopaistamisen opettelu on vieläkin to do -listalla, mutta olen aikan varma, että tuo on se resepti, jonka takia kannattaa vaikka polttaa koko keittiö!
Tässäkin kirjassa on kuvaliite, joka on kaiken lisäksi vielä todella ruma sellainen.
Sirpa Talka: Makeaa ja suolaista puutarhasta
Makeaa ja suolaista puutarhasta ei ole vegaaninen keittokirja, mutta yleensä innostunkin eniten ei-vegaanisista kirjoista. Parasta vegaanikokkailussa on juuri se, että inspiraatiota ja ideoita voi imeä joka puolelta, mutta kaikkea saa soveltaa ja muunnella itselleen sopivaksi.
Kirja on jaoteltu kolmeen osioon: kevätkesään, keskikesään ja syyskesään, eli niin sesonkeihin, jolloin omasta puutarhasta saa satoa. Makeaa ja suolaista puutarhasta on leivontakirja, ja suurimmasta osasta reseptejä pystyy hyvin soveltamaan vegaaniset versiot.
Makeaa ja suolaista puutarhasta -kirjan on valokuvannut Arto Vuohelainen, ja ruokakuvat ovat kyllä ihan mielettömän herkullisen näköisiä ja koko kirjan visuaalinen ilme ihanan kotoisa. Kirjaa selaillessa tuntuu, kuin olisi mökillä tai mummon keittiössä.
Kurumi Hayter: Soijaa moneen makuun
Tätä kirjaan olin joskus aikaisemmin selaillut englanninkielisenä Akateemisessa kirjakaupassa, mutta nyt siitä on tullut Moreenin kustantamana suomenkielinen versio. Kirjan kaikissa resepteissä käytetään soijaa jossain muodossa: tofuna, soijakastikeena, soijajuustona, soijakermana, tempehinä…
Tätä, kuten monesti muitakin käännöskirjoja vaivaa se, että reseptit kuulostavat osin vähän kömpelöiltä suomalaisia raaka-aineita ajatellen. Mistä Suomesta muka löytyy soijamargariinia tai mistä lähtien tempeh on ollut suomeksi tempe? Vegaaniliemikin on vähän hämmentävä ilmaus. Lihaliemi, kalaliemi, kanaliemi, vegaaniliemi? Soijamakkaroiden runsas käyttö myös vähän harmittaa, kun ei niitä täällä niin hirveästi ole tarjolla. Tofugrilleriä ja mintunmakuista couscoussalaattia? I don’t think so.
Soijaa moneen makuun on selkeä ja nätin näköinen kirja, jossa on paljon kuvia. Tästä tulee varmasti napattu ideoita omiin kokkailuihin. Kirjassa käytetään aika monessa reseptissä misoa, joka on minulle vähän vieraampi raaka-aine. Lisää juttuja to do -listalle!
Se on kyllä totta että monen reseptin toteutus Suomessa on hankalaa just hankalien käännösten takia, jotain tuotetta saattaa löytyä laajaltikin mutta jos ei tiedä sen ”oikeaa” suomalaista nimeä on sitä hankala etsiä. Valmiiseen mintunmakuiseen couscous miksaukseen olen törmännyt nyt kaupassa kokoajan ja aina mietin että kuka sitä ostaa.
millimolli, mintunmakuinen couscous kuulostaa oikein hyvältä, mutta en yhdistäisi sitä kyllä tofugrillerin kanssa, joka tosiaan on se ainoa yleisesti myynnissä oleva vegaaninen soijamakkara ;)
Yleisesti ottaen olisi kyllä varmasti hyvä, jos varsinkin muutamia vegaanikeittiön perusteoksia suomennettaisiin. Veganomicon olisi ainakin yksi sellainen!
Mäkin ootan innolla tuota uutta Jere Niemisen kirjaa. Oon kans ite turhautunut, kun useimmissa resepteiltään ihan huipuissa jenkkivegaanikirjoissa ei oo kuvia, ku enintään muutaman sivun verran. En tiiä, miten Turun kirjastoissa, mutta pk-seudun kirjastoverkostosta Helmetistä löytyy aikas paljonkin noita amerikkalaisia vegaanikeittokirjoja. Yleensä ne on hyllyssä jossain tosi kaukana, mutta 50 sentin varausmaksulla ne saa tilattua lähikirjastoon. On just tällä hetkellä lainassa mm. Vegaomicon ja Vegan Cook’s Bible. Mutta mur, molemmissa noissa huonot kuvat.
Käsittääkseni tempe on alkuperäinen (indonesialainen) nimi ja englantilaiseen versioon on lisätty h ääntämisen helpottamiseksi. Mielestäni tempe myös sopii suomeen ja suomen taivutukseen paremmin eikä sitä ylimääräistä h:ta tarvita.
Pia, en oikeastaan tiedä Turun kirjaston keittokirjatarjonnasta mitään. Yleensä kyllä ostan hyvät opukset kotiin, kun ei se kokkausinspiraatio yleensä ikinä synny sen kirjan laina-aikana.
Ihmettelen kyllä, miten tuolla valtameren takana riittää kustantajia noille kirjoille. Tuntuu, että tässä parin viime vuoden aikana on tullut ihan mieletön määrä lähestulkoon kuvattomia ja keskinkertaisilla resepteillä varustettuja vegaanikeittokirjoja.
tofuhead, kiitos infosta! En tosiaan tiennyt, että tempeh on oikeasti tempe.
Hei, kiva kun olet kirjoittanut kommentteja uusista keittokirjoista. Minäkin seurailen tarkkaan kasviskeittokirjauutuuksien julkaisuja, ja melkein kaikki suomenkieliset/suomeksi käännetyt teokset on ollut pakko hankkia. Hauska silti lukea muidenkin mielipiteitä niistä.
Täällä odotellaan kovasti Jere Niemisen uutta opusta – ainakin esittelytekstin perusteella se vaikuttaa lupaavalta. Onnea myös omalle keittokirjailijan urallesi! Minusta saat varmasti innokkaan lukijan :)
Olin itsekin ihmetellyt joskus tuota, miten niissä harvoissa amerikkalaisissa keittokirjoissa, joita Suomessa olin nähnyt, tuntui olevan niin huonot kuvat. Tai siis etupäässä pelkkää tekstiä.
Viime syksynä opin työn puolesta hurjan paljon uutta keittokirjoista: muun muassa sen, että amerikkalaisissa keittokirjoissa kuvien vähäisyys on enemmän sääntö kuin poikkeus! Niinpä Suomessa myytävät englanninkieliset kirjat onkin usein brittiläisiä versioita – heillä kun maku kirjan ulkoasun suhteen on hieman samanlaisempi.
Tosi kummallista kyllä mun mielestä! Jotenkin ajattelisi, että pohjoisamerikkalaiset ovat tosi visuaalisia ihmisiä.