Olen ollut aikeissa tehdä tuorepuuroa jo monta kuukautta, mutta olen aina unohtanut laittaa sen illalla jääkaappiin tekeytymään. Eilen muistin!
Mikään ei voita kattilassa kaikessa rauhassa keitettyä kaurapuuroa, mutta aamuisin ei yleensä riitä aika eikä kiinnostus sen väsäämiseen. Pikapuurot eivät yleensä ole mitään makuelämyksiä ja niitä minulla onkin yleensä töissä varasto vain hätävarana, jos eväät sattuu unohtumaan kotiin tai edellisenä iltana ei ole ruoanlaitto innostanut. Tuorepuuro osoittautui oikeastaan aika hyväksi vaihtoehdoksi – se on maultaan melkein yhtä pehmeää kuin kattilassa keitetty puuro, mutta ei vaadi oikeastaan mitään vaivannäköä.
TUOREPUURO
- 0,75 dl luomukaurahiutaleita
- 1,5 dl Alpro Light -soijamaitoa
- tuoreita viikunoita
- banaania
- hasselpähkinöitä tai pistaaseja
- (agave- tai vaahterasiirappia)
- Yhdistä kaurahiutaleet ja soijamaito ja laita seos tekeytymään yön ajaksi jääkaappiin.
- Lisää puuron päälle aamulla viikunoita, banaania ja pilkottuja hasselpähkinöitä. Makeuta tarvittaessa siirapilla.
Esittelen teille samalla rakkaimman esineeni:
Kanalusikka on palvellut uskollisesti lapsesta saakka. Olen raahannut sen lapsuudenkodistani mukanani kun muutin omilleni ja se on edelleen ahkerassa käytössä. Mysli, puuro tai jäätelö ei maistu samalta ilman oikeita välineitä!
Onko lukijoilla lempimukia, -haarukkaa, -kippoa tai -lautasta joka ei sovi muun astiaston kanssa yhteen, mutta ilman ei pärjäisi?
mulla ei, mutta sopimattomuudesta tuli mieleen että avokilla on semmoset jalallisen kananmunanmuotoiset (!) suola- ja pippurisirottimet, jotka se varmaan vaan mun kiusaksi laittoi näkyville :D onneksi tajusi maustemyllyjen autuuden enkä tunne enää itseäni keittiönatsiksi..
On mulla lempilusikka, joka on muuten täysin samanlainen kuin toi sun :D
nonnis, hehe, onneksi meille ei ole eksynyt tuollaisia kapistuksia :D Meillä meinaa toisella puoliskolla mennä välillä hermot, kun kaapit on täynnä kaikennäköisiä eripariastioita kuvausrekvisiitaksi – mä en laske niitä astioiksi laisinkaan, kun ei ne kerran ole syömiskäytössä…
erika, mikä sattuma :D Mistähän tämä lusikka on mahdettu aikoinaan hankkia?
Äh, sun ihania reseptejä lukiessa tulee usein kova viikunanhimo, sääli, etten oo vakiokaupoistani löytänyt kuin nahistuneita ja mätiä. :(
Raisa, ehkä sieltä voisi kysäistä, milloin seuraava viikunaerä saapuu, ja olla silloin kärppänä paikalla? :) Viikunat eivät tosiaan ole aina Suomen kaupoissa mitään valiokamaa. Näin syksyllä on kyllä viikunoiden sesonkiaika.
Hölmö kysymys, mutta onko tuo tuorepuuro siis tarkoitus syödä semmoisena kylmänä kaurahiutale-soijamaitomössönä jääkaapissa tekeytymisen jälkeen?
Ninni, joo, se on se tuorepuuron idea :)
Kun olin lapsi, meillä syötiin aina ilta- tai aamupalana tuollaista ”puuroa”, joskin sen nimi oli KAURASUTTU. Siinä oli viikunoiden tilalla kyllä puolukkasurvosta, mutta hyvää oli. Sen annettiin olla kulhossa vain muutama minuutti, että kaurat ehtivät sopivasti imeä maitoa. Nyt en ole sitä varmaan kymmeneen vuoteen syönyt.
annika, kaurasuttu kuulostaa ihanan sympaattiselta :)
Ihana lusikka! Se taitaa olla samaa sarjaa kuin puolisoni lapsuudesta peräisin olevat haarukka ja veitsi. Sama muotoilu ja samantyyliset kuviot, ja aivan ihanat käyttää. Sääli, ettei meillä ole sitä lusikkaa.