Kyselin jo aika kauan aikaa sitten arvonnan yhteydessä, mitä asioita lukijat pitävät vaikeina tai haastavina vegaanisessa ruoanlaitossa ja leipomisessa. Tämä postaus on roikkunut puolivalmiina jo puolisen vuotta, joten nyt lienee hyvä aika vihdoin saattaa tämäkin projekti valmiiksi ;) Olin aika yllättynyt joistain arvontaan tulleista vastauksista – en ollut tullut ajatelleeksi, että jotkut pitävät vielä esimerkiksi proteiininsaantia ongelmana!
Tässä väitteitä ja vastineita:
Leivonnaisista ei tule kuohkeita ja ilmavia ilman kananmunaa
Minulla ei ole mitään yksiselitteistä ratkaisua kuohkean kakkupohjan tekemiseen. Kananmunalla on tiettyjä ominaisuuksia, joita ei kaikissa leivonnaisissa voi korvata ja saada aikaan samaa lopputulosta. Mutta entä sitten? Vegaaniset cupcaket, suklaakakut ja piirakat hakkaavat kermakakut mennen tullen. Cupcakeista saa helposti kuohkeita ja ilmavia, joten juhlissa voisi hyvin korvata kermakakun kerrosvadillisella erilaisia cupcakeja! Kokeile myös vaikka vegaanista sacherkakkua, suklaaruutuja tai vadelmapiirakkaa.
Vegaaninen ruoanlaitto vaatii liikaa erikoisia aineita
Ostan itse suurimman osan ruokatarvikkeistani lähikaupasta. Tofut, soijamaidot ja -jogurtit, pähkinät, pavut, leivät ja vihannekset kuuluvat kaikkien kauppojen valikoimiin ja niilla pärjää vegaanikin. Erikoisempia raaka-aineita, kuten gram- ja gluteenijauhoja tai agar-agaria saa erikoiskaupoista (Ruohonjuuri, Punnitse & Säästä) tai nettikaupoista, jos paikkakunnalta ei löydy em. puoteja. Tavallisten kauppojen vegaanisten tuotteiden valikoima on parantunut huimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, eikä enää oikein voi kitistä siitä, etteikö tarjontaa olisi. Muistan kun itse ryhdyin vegaaniksi, kaupassa myytiin ainoastaan yhtä oksennuksenmakuista soijamaitoa – nykyään kasvimaidot ovat oikeasti hyvänmakuisia ja niitä on joka kaupassa useampaa eri laatua ja makua.
Oikeastaan kyse on loppujen lopuksi vain tottumuksesta – vegaanikokkailu toki painottuu hiukan eri raaka-aineisiin kuin sekaruokavaliolla elävän keittiöpuuhat.
Vegaaniruoasta on vaikea saada riittävästi proteiinia
Tofu for Two -blogin Heikki vastasikin jo arvontapostauksen kommenttiosiossa tähän väitteeseen niin hyvin, että kopioin sen tähän:
Harva syö 100 g soijarouhetta aterialla, mutta eipä tarvitsekaan, sillä siinä täyttyy monille päivän proteiinintarve! Vegaaneille, jotka syvät lähinnä kokojyvätuotteita, suositellaan päiväannokseksi 0,9 g proteiinia per oman ruumiin painokilo. Eli 61 kg painava tarvitsee 55 g proteiinia päivässä (Davis & Melina 2000: Becoming Vegan). Neljästä siivusta jälkiuuniruisleipää saa jo n. 10 grammaa proteiinia tai 2 dl soijamaitolasillisesta 6 grammaa. Proteiinia saa yllättävän paljon sellaisistakin ruoka-aineista, joita ei mielletä ensisijaisesti proteiininlähteiksi.
Näiden lisäksi kun syö vielä leivän päällä vaikkapa savutofua ja aterioilla täysjyväpastaa sekä linssejä/papuja, niin päivän proteiinintarve on äkkiä kasassa.
Vegaaniset tuotteet ovat kalliita
Kasviperäiset proteiininlähteet, kuten pavut ja linssit, ovat lihaa edullisempia. Varsinkin maitotuotteiden vaihtoehdoilla on kieltämättä hintaa, mutta erikoistuotteiden hinnatkin ovat laskeneet viime vuosina suhteessa muihin tuotteisiin. Olen elänyt vegaanina opiskelijana, eikä tällä puutarhurin palkallakaan nyt varsinaisesti juhlita – siitä huolimatta rahat on aina riittäneet hyvin syömiseen. Edullisesti syöminen tarkoittaa toki sitä, että ruokaa täytyy tehdä paljon itse, eikä leivän päälle voi joka päivä lätkiä valmiita seitanfileitä.
Toivotaan, että liharuoalle lätkäistään jonain päivänä ylimääräinen ympäristö- ja terveysvero ja maataloustuet ohjattaisiin jatkossa enemmän kasvien tuotantoon.
Vegaaninen ruoanlaitto vaatii liikaa etukäteissuunnittelua ja -valmistelua
Lähikaupan tarjonnan oppii aika pian ulkoa ja kokkaukset voi miettiä sen mukaan. Kaappeihin voi hyvin varata säilyviä aineita kokkausinspiraatiota odotellassa. Kannattaa muistaa, että vegaaniset tuorejuustot, kermat ja maidot säilyvät kuukausitolkulla.
Ihmiset suhtautuvat vegaaniruokaan ennakkoluuloisesti
Vegaaniruoka elää kieltämättä edelleen pupunruoan ja terveysmössöjen maineessa, mutta onneksi siihen voi jokainen vaikuttaa. Nyt kun ympäristöasiat ja eläinten kohtelu ovat olleet pinnalla enemmän kuin koskaan, on vegaaniruokakin vähän nostanut profiiliaan. Suomeksi on ilmestynyt jo monia ihania vegaanikeittokirjoja ja mitä enemmän ihmiset pääsevät maistelemaan vegaanisia ruokia, niin sitä mukaa ennakkoluulotkin murtuvat. En ole kuullut mitään mutinaa vegaanisten leivonnaisten kuivasta ja mauttomasta olemuksesta sen jälkeen, kun olen syöttänyt vegaanista juustokakkua, porkkanakakkua, mokkapaloja tai pestosarvia vieraille.
Vegaanisen ruoan tekeminen vaatii liikaa mielikuvitusta
Jos oma luovuus ei riitä, netti on pullollaan vegaanisia reseptejä. Keittokirjoistakaan ei tule pulaa, varsinkin jos englanti taipuu.
Sisäfileepihviä, vuohenjuustoa eikä kuohukermaa saa vegaanisena!
Seitanista ei tosiaan saa sisäfileepihviä, tofua ei saa maistumaan vuohenjuustolta, eikä kauravispi oikein pelaa irish coffeen päällä. Onneksi on niin paljon kaikkia muita ihania herkkuja, jotka on jo valmiiksi vegaanisia.
P.S. Uusimmasta Vegaaniliiton Vegaia-lehdestä löytyy Inna Somersalon kehittelemänä reseptit vegaaniselle marengille, macaron -leivoksille sekä vaahtokarkeille.
