Tal Ronnenin The Conscious Cook löysi tiensä keittiööni jo hyvissä ajoin ennen joulua, mutta en ollut juurikaan ehtinyt tutkia kirjaa selailua enempää. Kirjaa mainostetaan mahtipontisesti, että se tulee muuttamaan kaikki lukijan syömistottumukset, ja onpa se ehtinyt saada muutaman tunnustuksen vuoden 2009 parhaasta keittokirjasta. Paljon melua (melkein) tyhjästä, sanoisin.
The Conscious Cook on jaoteltu kuuteen pääosioon: alkupaloihin, salaatteihin, keittioihin, voileipiin, pääruokiin ja jälkiruokiin. Lisäksi mukana on se perinteinen alustus siitä, miksi ollaan vegaaneita, mitä hyvää se tekee mielelle ja keholle ja mistä saadaan proteiinit ja vitamiinit. Kirjassa on pienen esittelyn kera mukana myös Ronnenin kokkikavereita, jotka ovat tehneet vieralevina tähtinä muutaman reseptin kirjaan.
Kiinnitin kirjassa heti ensimmäiseksi huomiota siihen, että se on kovakantinen. Kovakantisesta kirjasta tulee paljon asiantuntevampi ja laadukkaampi fiilis, kun ei tarvitse lukea mitään lörppäpokkareita, joissa on kulmat hiirenkorvilla ensimmäisen kokkaussession jäljiltä. Joku kirjan ulkoasussa mättää noin muuten. Kirjaan on selvästi haettua raikasta ja modernia ilmettä, mutta se päätyy näyttämään vähän tylsältä. Valokuvatkaan eivät ole kovin hyviä ja aika harva ruoka näyttää siltä, että sitä tekisi mieli kokeilla kotona. Kirjan taitto on kyllä siinä mielessä onnistunut, että reseptejä on helppo seurata. Parhaimmat näköiset ruoat ovat niitä, joita osaan tehdä ilman keittokirjaakin – vai kuulostaako tofu, korianteri ja porkkanasalaatti patongin välissä kovin eksoottiselta?
Resepteissä ärsyttää kaikkein eniten se, että niiden kantava voima tuntuu olevan Gardeinin feikkilihat. Varmaan hyvää, mutta eipä paljon lämmitä täällä Suomessa. Ehkä olisin arvostanut enemmän jos Chef Tal olisi tarjonnut vaikka jonkun maata mullistavan seitanreseptin, mutta toisaalta Inna Somersalo teki sen jo Yllin Kyllin-kirjassaan ohjeistamalla, että seitantaikinaan laitetaan gramjauhoja.
Ei The Conscious Cook kuitenkaan aivan toivoton opus ole. Innostuin suunnattomasti kirjan banaani-rommi juustokakusta, sipuli-filotaikinanyyteistä ja cashewtuorejuustosta. Kirjassa on myös aihealueiden välissä Ronnenin my favorite -osioita, joissa esitellään esimerkiksi kokin suosikkijuureksia, -yrttejä, ja -sieniä pienin kokkausvinkein. The Conscious Cook on varmasti paikallaan ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita vegaanisesta ruokavaliosta, mutta eivät oikein tiedä mistä ja miten lähtisivät liikkelle. Kirjan ruoat ovat helposti lähestyttäviä ja vaikuttavat suhteellisen helpoilta valmistaa. En ehkä kuitenkaan lähtisi suosittelemaan tätä kirjaa paljon ruokaa laittavalle, ruoanlaitosta innostuneelle vuosikymmenen vegaanina viihtyneelle foodielle, joka tuskin saa kirjasta kovinkaan paljoa uutta irti.
P.S. Tal Ronnen on muuten se tyyppi, joka kokkasi Oprah Winfreylle hänen 21-päiväisen vegaanisen puhdistuskuurinsa aikana.
Harmi ettei tuo kirja ole sen parempi,olin itsekin vähän tutkinut sitä Amazonissa.Joten hyvä tietää,ettei se niin hyvä olekaan.Tal Ronnen on täällä syntynyt,onko kirjassa mitään reseptejä täältäpäin?
Kiitos referaatista, eipä tarvitse sitten itse pähkäillä kirjan hankinnan suhteen. Nimi kyllä kuulostaa hyvältä. Ja niinhän se on, että harvat vegaanisetkaan keittokirjat puhuttelevat tosi-foodieita. Blogimaailmasta tuntuvat löytyvän ne tuoreimmat jutut.
Ihan kuin olisin jostain lukenut että tuolla kirjan kirjoittajalla on oikeasti jotain kytkyjä siihen feikkiliha-firmaan…
Yaelian, kirjan reseptit ovat enimmäkseen aikalailla länsimaisesta keittiöstä, osa aasia-/thaivivahteella.
Okriina, oon viime aikoina lueskellut pääasiassa sekaruokakeittokirjoja ja ammentanut niistä enemmän ideoita kuin mistään vegaanikeittokirjasta pitkiin aikoihin. Leivontakirjat on sitten asia erikseen, Vegan Cookies Invade Your Cookie Jar esimerkiksi on todella inspiroiva ja hyödyllinenkin.
Heli, no nettisivujen perusteella ainakin vähän vaikuttaisi siltä…
Nyt täytyy vähän puolustaa Ronnenia. Sain kanssa tuon kirjan ihan juuri, ja omaa keittokirjakasaani se kyllä täydensi mukavasti. Tietty, riippuu mitä siinä hyllyssä entisestään könöttää ja mitä kirjalta odottaa. Mulle tämä oli vaihtoehto Great Chefs Cook Vegan -kirjalle, joka kommenttien perusteella kuulosti lähinnä tyypilliseltä lihansyöjien käsitykseltä kasvisruuasta. Samassa paketissa tullut Dining with Friends, joka on saanut Amazonissa pelkkiä viiden tähden arvioita, sen sijaan oli iso pettymys.
Helppoa arkiruokaa vegaanille tuo ei missään nimessä ole, ennemminkin haute cuisine -luokan kokin opas vegaaniseen ruuanlaittoon, jollaisesta on ollut selkeä puute. Opusta selaillessani on ekaa kertaa alkanut oikeasti tehdä mieleni maistella tämäntyyppistä ”fiinimpää” murkinaa. Ei ehkä ihan tyypillintä omaa ruuanlaittoani, mutta varmasti joitain ideoita tulee käytettyä seuraavilla illallisilla. Plussaa tulee siitä, että ohjeet ovat harvinaisen selkeitä ja opettavaisia. Tuo pakollinen etiikkaosuus tuntuu minustakin etikalta, mutta konteksti huomioiden lienee tällä kertaa paikallaan.
Ronnen kutsuu Gardeinin keksijää ihan implisiittisesti ystäväkseen, ja mukana on parin sivun haastattelu hänestä. Kaikilla on varmaan omat lempparinsa ”feikkilihoissa”, mutta niin kauan kuin samaa valmistustapaa voi käyttää muihinkin, en pitäisi sitä ongelmana. Tosin, olenkin huono noudattamaan reseptejä sellaisenaan.
Kiitos kommentista Malitsu! Hyviä pointteja tossa sun tekstissä.
Voi olla, että käsitykseni kirjasta olisi tällä hetkellä hiukan erilainen, jos sitä ei olisi hypetetty noin hirveästi ja vähän väärin perustein.
Ennakko-odotuksethan vaikuttavat aina huimasti vastaanottoon. Ikävää, mutta eipä noita ameriikankielisiä kirjoja pääse oikein etukäteen selailemaankaan. Itse en ollut kuullutkaan tästä opuksesta muualta kuin Amazonista, joten sain suurin piirtein mitä odotinkin. Käyn aina sieltä lukemassa kirjan saamat haukut ennen ostopäätöstä, mutta aina välillä silläkin metodilla tulee metsäretki, niinkus juurikin tuon Dining with Friendsin kanssa.