Jostain syystä olen viime aikoina saanut tänne paljon ihmetteleviä kyselyitä siitä, minkä takia kasvissyöjät syövät lihan näköisiä ja -makuisia ruokia. Asia tuntuu herättävän sen verran kiinnostusta, että tästä oli pakko kirjoitella enemmänkin.
En ryhtynyt kasvissyöjäksi sen takia, että liha ja muut eläintuotteet olisivat pahan makuisia, vaan koska pidän niiden syömistä epäeettisenä. En kaipaa 10 kasvissyöjänä vietetyn vuoden jälkeen lihan makua, vaan ehkä pikemminkin sen suutuntumaa ja toisaalta myös sosiaalista merkitystä. Onhan se vähän ankeaa mutustella salaattia sillä välin, kun vierustoverit jauhavat sisäfileepihviä.
Lähtökohtaisesti en pidä hirveän houkuttelevana sitä, että ruokavalio koostuisi pelkästään eläintuotteita apinoivista pitkälle prosessoiduista valmisruoista. Minä en välttämättä näe mitään mieltä siinä, että tehdään tämän näköisiä kasvisruokia, mutta jos ne jollekulle maistuvat, niin en lähtisi tofukalkkunan syömistä hirveästi kritisoimaankaan. Keneltä sen syöminen on pois? En oikein ymmärrä ajatusta siitä, että kasvissyöjä pettäisi oman aatteensa syömällä lihan näköisiä ruokia. Täytyykö samalla logiikalla vaatia vegaania kulkemaan loskakelit, mummon hautajaiset ja omat häänsä hampputennarit jalassa, ettei kukaan vaan erehdy luulemaan synteettistä materiaalia olevia kenkiä nahaksi? Samalla voi vaihtaa lämpimän akryylikaulaliinankin puuvillarättiin, ettei vaan kukaan epäile vegaanin kulkevan villahuivi kaulassa!
Ymmärrän sen, että jotakuta saattaa häiritä vegeversioiden nimeäminen lihajalosteiden mukaan. Vegepekoni ei maistu pekonille, mutta sen nimeäminen käyttötarkoituksen ja suutuntuman mukaan tuntui helpoimmalta. Vege-etuliittellä varustetut ruoat kuulostavat helposti feikeiltä ja korvikkeilta, vaikka monissa tapauksissa kasvisperäinen versio maistuu paremmalle. Nakki ja pihvi -termitkin viittavat mielestäni enemmän ulkonäköön ja koostumukseen kuin itse raaka-aineeseen.Toisaalta käytössä on jo paljon vakiintuneita termejä, kuten soijamaito, joka istuu hyvin normaaliin kielenkäyttöön, eikä kukaan näe punaista. Kaupassa toki myydään soijajuomaa, mutta kuka sitä oikeasti kutsuu sillä nimellä?
Minulle on tärkeintä se, että pystyn syömään ennen kaikkea hyvänmakuista, mutta myös ravitsemuksellisesti täysipainoista, terveellistä ruokaa ja vältän samalla tappamasta ketään sen takia. Jos joku menettää yöunensa sen takia, että syön jouluisin seitankinkkua ja laitan leivän päälle soijajuustoa, niin suosittelen hankkimaan parempaa mietittävää :)
Onko lukijoilla hyviä ajatuksia aiheeseen liittyen?
Olen myös sitä mieltä, että monien alunperin liharuokiin liittyneiden nimityksten, kuten kinkku, paisti jne. merkitys on laajentunut käsitteiksi tarkoittamaan tietyn tyyppistä ruokalajia. Tähän liittyy juuri tuo suutuntuma, ulkonäkö, rakenne, käyttöyhteys jne. Puhutaanhan yrttiteestä ja viljakahvistakin ihan sujuvasti, ja kaikki tietävät, että kyseessä on oikeasti esim. mintusta tehty hauduke. Eli pihveillään me vaan ihan vapaasti ;)
Aivan samaa mieltä olen minäkin.Esim.seitan-nakeissa on sellainen kiva suuntuntuma,joka tekee niistä hieman ”nakkimaisia” .
Hienoa, että asiaa tuodaan esille. Ruokien ja raaka-aineiden nimet ovat, ainakin netin keskustelupalstoilla, joillekin arka paikka. Ei kai niitä kukaan omista :) Muotoina makkarat, pihvit, pyörykät jne toimivat. Padat, risotot, pastat jne. ovat ruokia ilman lihaakin. Nimet kuvaavat, kuten Okriina kirjoitti, suutuntumaa, ulkonäköä, rakennetta ja käyttötarkoitusta. Näiden lisäksi tuttu nimi tuo kasvisruoan lähemmäksi tavallista syöjää, joka ei ehkä uskaltaisi kokeilla erikoisen nimistä ruokaa.
Tietämättömyys ja pelko kasvisruokia kohtaan aiheuttaa kummallisia reaktioita. Tämä nimiasia ei kovin tärkeä, mutta kertoo paljon siitä, kuinka vaikeaa on saada ”minäenvoielääilmanlihaa”-ihmisiä edes kokeilemaan kasvisruokaa.
Juuri näin!
Lisäisin tuohon vielä sen, että itse käytän pihvejä, nakkeja ym. usein vegaanistetuissa versioissa ei-vegaanisista ruoista. Esimerkiksi hodari ei menetä mitään, päin vastoin maistuu paremmalta minusta, jos se nakki on sian sijasta soijaa. Hodari ilman nakkia (tässä kontekstissa nakki = pitkähkö, pyöreäpäinen, tietynkokoinen proteiinipötkö, materiaalista riippumatta) taas ei olisi kauhean noh, hodarimainen.
Tietyt ruoat vaativat koostumuksensa ja ideansa vuoksi tietyllä tavalla rakennettua proteiinia tai ’juustoa’, eikä sillä ole mitään tekemistä lihan kaipuun tai vastaavan kanssa. Harvoin kukaan myöskään haluaa näiden maistuvan lihalta.
Periaatteessahan tässä tilanteessa vain parannellaan alkuperäistä reseptiä laittamalla siihen itselleen mieluisampi tuote. Kukaan ei itke chiliin hullantuneelle sekasyöjälle jonka hodarissa on chilinakki tai chilikastiketta, eikä mielestäni se kasvisnakki tilanteesta yhtään sen enempää poikkea. Kumpikaan ei kuulu reseptiin vaan on syöjän tekemä muokkaus siihen niin, että hänelle itselleen tulee parempi ruokaelämys.
Myös minä olen käynyt monta keskustelua aiheesta ”miksi kasvissyöjä syö lihan näköisiä ruokia”. Eikä loppua näy. En näe ongelmaa siinä, että korvaan lihan sen näköisillä tuotteilla joskus – koska kukaan ei siitä kuole. Myydäänhän sokerittomia karkkeja ja gluteenitonta leipääkin – ihmiset haluavat syödä tuttuja ruokia.
Kiitos kommenteista kaikille!
Olisi kiva kuulla myös lihaa syöviltä, mikä siinä ärsyttää, jos joku syö seitannakkia tai soijajogurttia?
Hyvä postaus! Komppaan!
Onhan olemassa esim. kalanugettejakin, joiden esiäiti on kaiketi kananugetit, ja silakkapihvitkin ovat kaukana lihapihveistä. Lisäksi minun lähikebabpizzeriassa myydään kanakebabbia. Tosi ehtaa ja autenttista! Eli kyllä siis lihansyöjätkin soveltavat näitä termistöjä raaka-aineiden mukaan ihan siinä missä kasvissyöjätkin. Big deal?
Hyvä kirjoitus. ;) Itsekään en varmasti olisi vegaani ilman soijamaitoja yms.
Kuitenkaan ei kannata olettaa, että kaikki kasvissyöjät tykkää soijanakeista yms mahdollisimman lihaa muistuttavista asioista – jotkut kun oikeesti on syömättä lihaa koska ne ei tykkää siitä, ja sillon tuskin pitää myöskään lihaa matkivista jutuista.
Mäkään en oo koskaan ymmärtänyt sitä hirveää kiihkoa joka ”vastapuolessa” nousee kun toinen syö kasvisnakkia.
Ja sitte taas toisaalta ihmetyttää se, että niin kurjaa ruokaa ravitsemuksellisesti kuin kasvispihvit ovatkin, niin niitä on ihan normaalia ja ok sanoa pihveiksi, mutta auta armias jos menet sanomaan soijarouheesta tehtyä pihviksi… O_o Ei tajua.
Onhan olemassa vaikka kalkkunanakkeja, jotka eivät ole ollenkaan sitä mitä nakit on historiallisesti alun perin olleet. Silti ne on nakkeja. Miksei vehnägluteeninakit sais olla nakkeja? Tai soija- tai hamppunakit?
Mä oon aina ajatellut että joku ”paisti” tai ”makkara” viittaa enemmän siihen formaattiin missä se ruoka tarjoillaan. Ja miks mä muistelen, että luin jostain jotain etymologista taustaa, että ”paisti” tulee itse asiassa alunperin naurispaistikkaista. In your face, nakkioppositio.
Olen kyseenalaistanut lihan näköistä kasvisruokaa, sillä nakit ja pihvit eivät minusta ole kovin kauniita, enkä yleensä pidä niiden suuntuntumastakaan. Olen siis ajatellut kasvisruoan valtiksi nimenomaan sen, että se *ei näytä* lihalta.
Nakkioppositioon en kuulu vaikken porkkanoistani tai rouheistani ’pihvejä’ teekään, tuntuu kyllä kummalta että jollekin tuollaisesta voi muodostua ongelma. Hauska aihe!
Minä mietiskelin tätä samaa blogissa joskus ja on se kyllä kumma juttu, että makkaran muoto olisi muka lihalle varattu? Entäs kurkut, kesäkurpitsat, porkkanat? Makkaramaisiahan nekin ovat.
http://jokapaivaistaleipaa.blogspot.com/2008/08/miksi-vegeruoka-nytt-makkaralta.html
Hanna, kiitos linkistä! Hyvä kirjoitus, en ollutkaan huomannut tuota aikaisemmin.
mä en ole kyllä oikeen tajunnut liharuokien nimellä olevia kasvisruokia ja näköisversiota.. yksi syy miksi söin kasviksia oli se etten pitänyt lihasta ja niistä tuoteista.. seitankin on vähän kun kasviksesta tehtyä läskiä, juuri se josta tahdoin pois :)
pihvi nimi on kyllä selkeästi jo levinnyt niin että läjät joita paistan pannulla on pihvejä..
Kai sitä sitten ajatellaan kasvissyöjien olevan jotenkin tekopyhiä, jos syövät god-forbid-soijanakkoa. Eihän kasvissyöjän pitäisi himota nakkia, ja jos himoaa, ei oikeasti ole kasvissyöjä laisinkaan. Olen minäkin törmännyt tuohon ajatusmalliin, ja saanut kovastipaljon silmienpyöritystä osakseni, kun olen todennut grillaavani tofunakkeja. Että jos kerran pitää leikkiä syövänsä nakkia, eikö voisi syödä ”oikeaaa” nakkia.
On se köyhä elämä joillain, kun tuosta pitää itselleen vihamissio ottaa.
Näin vahingossa eksyttyäni, pisti vain silmään…
Itse syön lihaa ja tuntuu hassulta, että ihmiset valittavat jostain tällaisesta pikkujutusta.
On kasvispihvejä, porsaanpihvejä, naudanlihapihvejä… Sanan jälkimmäinen osa viestii vain tuotteen muodosta, ensimmäinen osa sanasta on se tarkennus tuotteeseen.
Sitä paitsi helpompaa ylipäätänsä kaikille käyttää sanoja, jotka ihmiset tuntevat ja tietävät miltä sen ruoan pitäisi näyttää.
Voisi olla ihan mukava kokeilla jotakin reseptiä, kuulostivat monet ihan hyviltä, vaikka itse en lihasta ainakaan vielä ole valmis luopumaan.
Kannatti todella eksyä :)
Itse nyt olen kasvissyöjä ja voin kertoa sen, että välillä syödessäni esim. soijanakkeja tulee inhoava olo. Muistan edelleen tarkasti miltä tuo liha maistuu ja välillä mietinkin syönkö oikeastaan liha- vai kasvisnakkeja. Muta täytyy myöntää, että olen koukussa näihin kasvispihveihin, nakkeihin…. :D Kerran syötin kaverilleni soijanakkeja muun aterian ohella ja hän ihmetteli että kyllä näissä jotain lihaa täytyy olla. Soijamaito vielä ei täysin nappaa, mutta pikkuhiljaa yritän siihenkin totutella ja tähän asti olenkin tyytynyt veteen tms.:) Ja mitä tulee noihin muoto ilmauksiin, itse en pidä edes kasviskinkkua korvikkeena, minulle se on elämäntapa, ja kyllä se siinä lihakinkun vierellä roikkuu hyvin. kinkku tulee juuri enemmänkin muodon perusteella, pihvejä, makkaroita, kinkkuja, eri aineista vain. Mitäs ihmeellistä siinä on?:)
Entäs hedelmälihaa sisältävät mehut…? ;)
N. 27 vuotta valitettavasti söin lihaa, koska ikävästi sen opetettiin olevan ok ja tuon verran aikaa minulla meni tämän harhan oikaisemiseen. Nykyään olen kasvissyöjä; muutama vuosi sitten homma lähti kokeilusta ja sillä tiellä ollaan. En muista olisiko ollut aluksi muita syitä kuin halu kokeilla uudenlaista elämää, mutta kokeilu osoitti nopeasti, että olentojen tappaminen ravintoarvoiltaan riittoisan, terveellisen ja hyvän ruoan tekemiseksi on tarpeetonta. Tämä on fakta. Ja jos tappaminen (tai oikeastaan tapattaminen) on tarpeetonta, eikö olisi mielipuolista tehdä niin? Ja ei, elämäni ei ikävä kyllä ole millään tavalla vaikeampaa nykyään.
Hieman ehkä harhaili tuo kappale asian vierestä, mutta ehkäpä tarpeellinen alustus :).
Siispä, olen lähes koko elämäni tottunut lihan makuun sekä tuntuun ja myöskin kehoni ei pelkästään ole tottunut vaan tarvitsee proteiinia, jota lihassa, soijassa ja seitanissa on runsaasti. Sen lisäksi, että terminologia, muodot ja koostumus ovat tuttuja, niin myös ruokakulttuurimme on pitkälti rakentunut tämän valitettavan toiminnan (lihan syömisen) värittämänä, joten on vain luonnollista ja järkevää käyttää näitä tuttuja nimiä ja muotoja tiettyjen vegeruokien nimeämiseen.
Miksi keksiä uusia nimiä, kun vanhat hyvät tutut ovat jo olemassa. Polkupyörää kutsutaan polkupyöräksi riippumatta siitä, onko sen runko tehty hiilikuidusta vai alumiinista. Sekä pahvilaatikkoon että puukoteloon rakennettua kaiutinta kutsutaan kaiuttimeksi. Valkosipuli on tietyn tyyppinen sipuli. Soijamakkara on tietynlainen makkara.
Jos asiaa ajattelee lihansyöjien kannalta, siis sitä mistä vihaisuus näitä juttuja kohtaan syntyy, niin ehkäpä yksi voi olla se, että näillä tuotteilla menestyksekkääsi todennetaan lihan syönnin ja sillä aiheutetun tapattamisen ja väärinkohtelun tarpeettomuutta.
Ihminen ei yleensä tykkää siitä, kun saa tietää olevansa väärässä, toimineensa tai toimivansa väärin. Varsinkin jos kyseessä on jokin perustavaa laatua oleva elämän turvallinen tuttu asia.
Valtaosa ihmisistä eivät valitettavasti ole itsenäisesti kykeneväisiä ymmärtämään yhteisvastuullisuuden käsitettä ja merkitystä kuin hyvin rajoittuneesti ja sen takia näiden poikkeuksellisten vastakohtien vastuullisena tehtävänä on auttaa heitä ymmärtämään.
Tiedän, ettei minkään sortin syyllistäminen ole kenenkään edun mukaista liki koskaan ja se ei olekaan tarkoitukseni, toin vain esille asian, jonka epäilen voivan selittää tätä ilmiötä.
Yhdyn myös siihen Elinan kommenttiin, että salaatin vetäminen naamariin muiden syödessä pihviä vieressä on jokseenkin ankeeta :).
Kiitos Elina mahtavasta, hyvällä asialla (what an understatement?) olevasta blogista!
Luulen että tämä on ongelma vain ns. ääripäille. Nettipalstoilta löytyy aina se mukanokkela lihansyöjä joka tästä asiasta länkyttää. Oikeasti hänelle se luultavasti on aivan yhdentekevää, mutta ei nyt parempaakaan keksi niin sillä mennään sitten. Haluaa vain ärsyttää.
Henkilökohtaisesti olen törmännyt enemmän vagaaneihin, jotka valittavat tästä. Osa siksi että kaikki prosessoitu ruoka on pahasta ja kehon myrkytystä ja osa siksi että jo pelkkä sana nakki ällöttää. Itse en tuota ihan ymmärrä kun ei kai kukaan sitä soijanakkia kurkusta alas pakota. Jos joku toinen sitä suutuntumaa tai jopa makuakin kaipaa niin mitäs se muille kuuluu.