Ruokakirjat ovat olleet taas ahkerasti selailussa, vaikka en ole kovin paljoa ehtinyt laittaa ruokaa viime viikkoina. Tässä muutamia suosituksia teillekin!
Kukkaruokaa
Nyt erittäin ajankohtainen kirja on Anne Paalon Kukkaruokaa (löysin Kirjapörssistä hintaan 9,90!), josta löytyy vinkkejä siihen, miten kukkia voi käyttää ravinnoksi. Nyt on paras kukkienkasvatusaika, joten Kukkaruokaa -kirjasta on paljon iloa kaikille keittiötarhureille! Kirjasta löytyi minullekin paljon uutta tietoa; en esimerkiksi tiennyt, että verenpisaran kukat ovat syötäviä (ajatelkaa, miten ihania kakunkoristeita niistä saisi!) tai että valkoliljan sipulit maistuvat keitettyinä makealle. Kirjasta löytyy myös mielenkiintoiset osiot kukkaruoan historiasta, kasvien myrkyistä sekä ruokaohjeita.
Easy vegan
Ryland Peters & Smallin toimittaman Easy veganin hankin hyllyyni jo aikapäiviä sitten, mutta se on edelleen ahkerassa selailussa! Kirja on herkullinen kokoelma helppoja ja nopeita vegaanireseptejä, mutta kuitenkin elegantteja sellaisia. Jos kaipaa erilaisia feikkilihaohjeita, tämä ei ole oikea kirja. Sen sijaan Easy veganista löytyy paljon ohjeita innovatiiviseen kasvisten käyttöön. Proteiinejakaan ei unohdeta, sillä papuja, pähkinöitä tai tofua löytyy useimmista ohjeista. Ja mikä parasta, jokaisesta ruoasta löytyy kaunis kuva. Tämä on ollut hinta-laatusuhteeltaan yksi parhaimpia keittokirjahankintojani, sillä taisin maksaa kirjasta noin 8€.
Leipää monella tavalla
Aika ei koskaan (muka) tahdo riittää siihen, että opettelisin leipomaan kunnon leipää. Teen kyllä sämpylöitä ja erilaisia ei-tarvitse-vaivata -leipiä, mutta oikeaoppisesti valmistetut leivät odottavat edelleen tekijäänsä meidän keittiössämme. Nyt löytyy hyllystä kuitenkin hyvä opas siihen tarkoitukseen, Richard Bertinetin Leipää monella tavalla. Kirjasta tuli juuri uusi painos, mutta onnistuin bongaamaan kirjakaupan tarjouskorista vielä edellisen painoksen kovakantisen version.
Kirjan ohjeet ovat selkeitä ja perustaikinan teko neuvotaan kuvien kera vaihe vaiheelta. Monet leipäkirjat ovat vähän turhan monimutkaisia. Esimerkiksi omistamani The Bread Bible -kirjan leipäohjeet ovat niin pitkiä ja perusteellisia, ettei kärsivällisyyteni millään riitä niiden seuraamiseen, mutta tämän kirjan ohjeilla luulisi leivänteon onnistuvan kärsimättömämmältäkin leipurilta.
Aion ensimmäiseksi kokeilla ainakin salaattipiiloja ja merileväleipää.
Canning for a New Generation
Mummojen etikkakurkuissa ja mansikkahilloissa ei ole mitään vikaa, mutta säilömällä saa aikaseksi niin paljon muutakin! Liana Krissoffin Canning for a New Generation on ehdottomasti mielenkiintoisin ruokakirjahankinta pitkään aikaan! Säilykekurkkujen sijaan kirjan ohjeilla voi purkittaa vaikka inkivääriä, kamomilla-raparperisiirappia, thai-yrteillä maustettua mansikkahilloa, chilihyytelöä tai tomaatti-cashewchutneya.
Kirjasta löytyy säilöntäreseptien lisäksi ruokaohjeita, mikä on mainio lisä! Hillot, chutneyt ja säilykkeet kyllä tekee, mutta ongelma yleensä onkin se, mihin niitä käyttää. Kirjan ohjeet on jaoteltu kevääseen, kesään ja syksyyn, joten säilöminen kannattaa aloittaa jo nyt, eikä vasta syksyllä.
P.S. Saara Törmän Saa vaivata on yksi ihanimpia leivontakirjoja, ja siitä on nyt tullut uusi painos. Suosittelen hankkimaan opuksen heti pikimmiten, jos et vielä omista sitä! :)
Hei ihanaa että vinkkasit Saa vaivatan uudesta painoksesta! Se on ihan paras! Porkkanakakkuohje on klassikko!
kamomilla-raparperisiirappi kuulostaa hurrrjan kiinnostavalta!
Tea, Saa vaivata on kyllä ihana :)
Merituuli, niin kuulostaa! Ja tossa kirjassa on kyllä ihan hirveästi kaikkia muitakin ihanan kuuloisia juttuja, joita on pakko kokeilla!
Mullakin on tuo Easy Vegan yöpöydällä pyörimässä. Mä tykänny erityisesti sen erilaisista kastike- ja salaattiresepteistä.
Toi Saa vaivata -kirjan uusi painos on kyllä jo ulkomuodoltaan niin ihana, että täytyihän se Kirjan ja Ruusun päivästä kotiuttaa ;) Nyt odotan innolla kaikkia kesän juhlia, jotka antavat hyvän tekosyyn leipoa vähän useammallekin syöjälle :)
Kiitos vinkeistä!
Ihanan oloinen tuo Kukkaruokaa! Minuakin alkoi kiinnostamaan että verenpisaran kukat on syötäviä. Mun kesätyöpaikalla on pari-kolmevuotisia verenpisaroita, siis sellaisia pieniä puita jo. Ne on menossa johonkin kaupungin istutuksiin, mut haaveilen sellaisesta jo itsellenikin. Nepalissa vuoristoseudulla oli parimetrisiä verenpisaroita ja vitsi ne oli komeita!
Leipäkirjatkin kieltämättä kiinnostaa. Minua on viimeaikoina kiinnostanut vaalean leivän teko juuresta, mut se ei ilmeisesti kiinnosta minua vielä tarpeeksi kun en vieläkään ole saanut aikaiseksi kokeilla.
Pia, joo toi Saa Vaivata -kirjan uusi kansi on ainakin tosi houkutteleva! Sisältö lienee pysynyt samannäköisenä?
Kaisla, tossa kirjassa kyllä mainitaan, etteivät ne verenpisaran kukat ole kovin hyvänmakuisia – mutta syötäviä silti ja tosiaan kakunkoristeina varmaan ihania!
Onneksi olkoon – olet löytänyt aivan loistavan leipäkirjan, jolla saa minimaalisella vaivalla uskomatonta jälkeä. Tarvitaan vain kirjan tarjoama pieni oivallus oikeasta valmistustekniikasta, niin lopputulos näyttää tältä (aiempia yrityksiä tämän kumina-rusinaruisleivän kanssa oli vain kolme, ja jo toisella kerralla maku ja ulkonäkö olivat ihan toista kuin aiemmissa leivänleivontayrityksissäni):
http://safkaseireeni.blogspot.com/2011/02/rusina-kuminaruisleipa.html
Safkaseireeni, kiva kuulla, että tuli tehtyä hyvä ostos! Aika mahtavan näköistä leipää oot saanut aikaiseksi!