Lehtikaalisipsien ohjeita on pyörinyt amerikkalaisissa ruokablogeissa jo monta vuotta, mutta sain vasta nyt aikaiseksi itsekin testattua niitä. Oudon hyvää!
Lehtikaali on tähän asti ollut Suomessa yleensä aika kiven alla. Kesäisin sitä on saanut torilta hyvällä tuurilla, mutta tavallisten ruokakauppojen valikoimissa sitä ei ole juuri näkynyt. Lähikauppaani oli nyt kuitenkin tullut espanjalaista lehtikaalia, joten nappasin pari pussia ostoskoriin. Lehtikaali on oiva aines smoothieissa, mutta siitä syntyy kaikenlaista muutakin herkkua. Hollannissa ollessani siellä syötiin lehtikaalta usein myös esimerkiksi perunamuusin joukossa. Täytyisi tehdä sitä kotona itsekin!
Lehtikaalisipsit valmistuvat uunissa nopeasti, joten niitä voi tehdä kokeilumielessä pienenkin erän. Sipsit voi maustaa ihan millä vaan – pelkkä öljy ja suolakin toimii yllättävän hyvin!
Lehtikaalisipsit
- 2 isoa kourallista lehtikaalia
- 1 rkl oliiviöljyä
- suolaa
- chilijauhetta
- sipulijauhetta
- Poista lehtikaaleista paksut lehtiruodit ja revi ne pienemmiksi paloiksi. Huuhtele kaali ja kuivaa lehdet hyvin esimerkiksi keittiöpyyhkeellä.
- Mausta lehdet oliiviöljyllä ja suolalla ja halutessasi muilla mausteilla.
- Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes kaali on saanut aavistuksen väriä. Varo polttamasta lehtiä!
Olen halunnut testata noita sipsejä jo ties kuinka kauan, mutta syksyn jälkeen lehtikaalia ei ole näkynyt kaupoissa, höh. Minusta muuten lehtikaali on ihan parasta minestrone-tyyppisissä keitoissa. Perunamuusin kanssakin pitää kyllä kokeilla.
Mä en ookaan keitoissa vielä kokeillut sitä, mutta aika usein laitan sitä kyllä kaikenlaisiin mitäkaapistalöytyy -kasvispapumössöihin.
Kiitos ensinnä monista hyvistä ruokaohjeista, joita olen soveltanut refluksi-ruokavaliooni.
Kokeilin lehtikaalichipsejä hieman makeampana versiona soveltamalla amerikkalaisista ruokablogeista löytämiäni ohjeita. Refluksin vuoksi jätin pois tuliset mausteet ja sitrushedelmät.
Paahdoin runsaan ruokalusikallisen seesaminsiemeniä pannulla ja murskasin huhmareessa. Sekoitin suuressa kulhossa seesaminsiemenjauheen, lorauksen oliiviöljyä, lusikallisen juoksevaa hunajaa ja palan hienonnettua inkivääriä. Pyörittelin lehtikaalinpalat seoksessa ja paahdoin uunissa. Osa tosin vähän kärähti, kun meni Fahrenheitit ja Celciukset sekaisin. – Amerikkalaiset ovat niin kiintyneitä omaan asteikkoonsa. He tuntuvat myös suosivan granaattiomenan siemeniä lehtikaalin kanssa.
Hyviä tuli näistäkin, maku tuo mieleen kotoisen kaalilaatikon.
Olenko mä ainoa, jonka mielestä lehtikaali ei edes oikeastaan maistu kaalilta?
Oi, näyttää tosi hyvältä. Olen välillä Ruohonjuuresta ostanut valmiita lehtikaalisipsejä, mutta ne on niin kalliita ettei raaski kovin usein ostaa. :) Näin viimeksi Stockan herkussa lehtikaalia, pitää suunnata sinne ja kokeilla näitä itsevalmistettuja.
Toivottavasti lehtikaalia alkaa pian saamaan kaikista lähikaupoista!
Stockalla näytti olevan sitä saman merkkistä tuoretta lehtikaalia kuin mitä tohon meidän lähikauppaan on ilmestynyt. Toivottavasti se tosiaan leviäisi vähän laajemmallekin :)
Mä en olekaan maistanut noita valmiita sipsejä, mutta en tiedä kannattaako niitä ostakaan, kun itse tehdyt valmistuu muutamassa minuutissa.
Lehtikaali tuli löydettyä juuri viime syksynä lähimarketin hyllyltä. Toivottavasti on tullut jäädäkseen myös tuo suomalainen versio. Pitkään olin ehtinytkin haikailla kateellisena kalen perään varsinkin kun Thrive / Brendan Brazier on sitä hehkuttanut. Smoothieen, salaatteihin ja ihan leivän päälle olen sitä tykännyt laittaa.
Mäkään en osais yhdistää lehtikaalin makua muihin kaaleihin, sen verran voimakas ja erilainen se on muihin sukulaisiin verrattuna.
Mun makuaistissa on kyllä sit ihan selkeästi tän kohdalla joku vika, kun ei se mun mielestä maistu oikein millekään (tuoreena) :D
Ehkä toi espanjalainen versio on mitättömämpää maultaan. Mulla on vaan kokemusta kotimaisesta viime syksyltä.
Ostin kanssa juuri lehtikaalia, kun lähi-Prismaan oli ilmestynyt. Ihmettelin, kun se oli ihan erilaista kuin aiemmin käsittelemäni lehtikaali – paljon pienempää ja tiiviimpää. Ensimmäistä kertaa olen tehnyt siihen tuttavuutta Tampereella, kun tuttava antoi itse kasvattamaansa ja hän käski kohdella sitä samaan tapaan kuin parsakaalia, minkä olen todennut ihan toimivaksi!
Tein sitten tänään siitä caldo verde -soppaa Jamie Oliverin reseptin mukaan . Perinteisesti se on pohjaltaan vegaanista, mutta lopuksi mukaan lykätään mausteista makkaraa. Olisko tähän mitään vegaanista ideaa mielessä?
Vegaanista, mausteista makkaraa mukaan! Esim. seitanchorizoa.
Nämä ovat aivan ihania!
Olen tehnyt melekin samalla ohjeella jo monta kertaa ja yllätyksenä myös 3-vuotias kasviksille nirso poikani rakastaa näitä. Mitään muuta kaalia ei suostu syömään missään muodossa :D
Näissä on kyllä aika hauska suutuntumakin, voi olla, että senkin vuoksi uppoaa :)
Tein ekan erän kans saman virheen ku nokkossipseissä – eli roimasti liikaa suolaa ja öljyä… Unohdin, että menevät niin paljon kasaan! Huomenna uusi yritys :)