Sari herätteli Cantina Azteca -postauksen kommenttilootassa mielenkiintoisia kysymyksiä ravintolassa syömisestä, joten ajattelin kirjoitella aiheesta lisää. Kasvisravintola Veganissimon konkurssi on herättänyt vegaanipiireissä viime kuukausina enemmänkin pohdintaa aiheesta. Millaista kasvisruokaa ravintoloiden pitäisi tarjota, ja toisaalta, miten sekasyöjät saadaan houkuteltua kasvisravintolaan?
Vaikka nautinkin ruuanlaitosta ja viihdyn keittiössä, on ulkona syömisessä aina oma hohtonsa. Useimmiten vegaanisen ruuan saaminen ravintolassa on kuitenkin sellaisen säädön takana, että olisin monissa tapauksissa tehnyt pienemmällä vaivalla kotona itselleni kymmenen kertaa parempaa ruokaa. Kaikkein mieleenpainuvin tapaus sattui muutama vuosi sitten laivalla, jossa sain ravintolassa pöytääni 2 keitettyä perunaa ja kasan ilman rasvaa paistettuja kesäkurpitsoja ja paprikoita, joita ei ollut maustettu edes suolalla. Nami nami!
Toisaalta ymmärrän ravintoloiden nihkeilyn vegaaniruuan suhteen, sillä ammattitaidottomasti valmistettu kasvisruoka ei todellakaan ole mikään myyntivaltti. Hyvän kasvisaterian valmistaminen vaatii vähän paneutumista asiaan, eikä käsittääkseni ravintola-alan koulutuksessakaan juuri panosteta aiheeseen. Kasvisruoka kuulostaa edelleen monen korvaan pelkältä lisukkeelta.
Useimmat tuntemani vegaanit ovat hyviä kokkeja, mikä lienee pakon edessä opittu taito, mikäli mielii syödä jotain muutakin kuin makaronia ja soijarouhetta. Asiakaskunnan hyvät ruuanlaittotaidot tuovatkin lisähaastetta kasvisravintoloille. Minä en ainakaan viitsi maksaa keskinkertaisesta ruuasta, koska osaan tehdä itse yhtä hyvää tai parempaa ruokaa kotona. Kasvissyöjät ja erityisesti vegaanit ovat kuitenkin ainakin toistaiseksi melko pieni asiakasryhmä, joten kasvisravintolan täytyisi pystyä houkuttelemaan paikalle myös sekasyöjiä, mikä saattaa olla jo vähän vaikeampi tehtävä.
Suurin kynnys kasvisravintolalla on ennakkoluulot. Kasvisruoka kun tosiaan elää edelleen jonkun omituisen terveysruuan maineessa, eikä moni ole kiinnostunut edes kokeilemaan mitä vaihtoehtoja pippuripihville voisi olla. Lounasaikaan palvelevat kasvisravintolat tuntuvat porskuttavan eteenpäin vuodesta toiseen (esimerkiksi Zucchini ja Silvoplee Helsingissä tai Kasvisravintola Keidas Turussa), mutta illallisella kasvisruokaa tarjoavia ravintoloita ei yleensä kovin pitkään nähdä kaupungin ravintolakartalla.
Erilaiset seitanruuat, ruokaisat pastat, bataattikeitto sekä erilaiset leivonnaiset ovat ainakin meillä tuon lihaakin lautaselleen kelpuuttavan tyypin suosiossa. En mielellään itsekään käy mitään ideologiaa liputtavassa ruokapaikassa syömässä (ikävä kyllä monet kasvisravintolat ovat varsinkin ulkomailla aina jotain joogamestoja), vaan joku täysin neutraali maaperä olisi kaikkein houkuttelevin vaihtoehto. Veganissimo oli sinänsä ideana varsin mainio, mutta ruoka ei ehkä kuitenkaan ollut ihan hinta-laatusuhteeltaan kohdallaan ja ravintolan sisustuskin taisi jäädä puolitiehen. Mies jaksaa edelleen mainita ravintolan likaisista pöytäliinoista, vaikka se nyt tuskin paikkaa kaatoi ;)
Itselle olisi ehkä eniten käyttöä baarin, ravintolan ja kahvilan yhdistelmälle, josta saisi niin pikkupurtavaa, illallisia kuin erilaisia juomia. Jos ruoka olisi hyvää ja tunnelma kohdallaan, niin minä muuttaisin taatusti olohuoneeni ravintolaan, enkä epäile ollenkaan, ettenkö saisi sekasyöjiäkin houkuteltua mukaani paikalle.
P.S. Chocochilin faniksi voi liittyä nyt Facebookissa!
Kasvisruoka mielletään terveysruoan lisäksi usein ituhippeilyksi. Kasvisravintoloiden hippimaine ja ideologinen suhtautuminen tekemiseensä karkottaa helposti sekasyöjät eli enemmistön maksukykyisistä asiakkaista.
Jo pelkkä ”kasvisravintola”- tai vielä tarkemmin ”vegaaniravintola”-kyltti saa helposti siihen pippuripihviin tottuneen asiakkaan kääntymään kannoillaan, varsinkin jos ravintola on vain puolillaan eikä siis vaikuta suositulta. Kuinka moni sekasyöjä loppujen lopuksi edes valitsee kasvisannoksen ravintolassa? Vaikka kasvisvaihtoehto vaikuttaisi kuinka herkulliselta tahansa, usein sivu kääntyy edes vaihtoehtoa tarkastelematta ja pöytään kannetaan juuri se pippuripihvi lohkoperunoiden kera ainoana vihanneksenaan persiljatupsu.
Oma perheeni ja lähipiirini suhtautui vegaaniksi ryhtymiseni alussa asiaan hyvin kielteisesti ”mitä sä nyt tollaista pelleilet?” -asenteella. Jokaisen onnistuneen aterian jälkeen kommentit kuitenkin vähenivät ja nyt suunnittelen suurelle suvulle vegaanisia ylioppilasjuhlia ja järjestän usein tarjoilut myös – paikalla ollessani – pienemmille perheemme suku/ystäväillallisille.
Negatiivinen asenne kasvisruokaa kohtaan on tiukassa, mutta toivon sen vähitellen hellittävän otettaan. Unelmana, toiveena ja tavoitteena olisi perustaa joskus hamassa tulevaisuudessa juuri toiveesi mukainen, hyvälaatuinen à la carte vegaaniravintola ilman sen suurempia hippi- tai terveyshöpinöitä. Ehkä sekasyöjätkin uskaltautuisivat sisään, jos ikkunaan ei laittaisi sitä ”vegaaniravintola”-tekstiä?
Itse syön Suomessa ollessani aika harvoin ravintoloissa, koska ruoka on kallista. Veikkaisin, että näin on monilla muillakin ja ainakin tuttavapiirissäni kasvissyöjät tienaavat vielä keskimääräisesti vähemmän kuin sekasyöjät (paljon opiskelijoita tai vastavalmistuneita, ammatinvalinnat erilaisia…), joten siksikin on vielä vähemmän intoa laittaa rahojaan ravintolakäynteihin. Vähän ihmisiä ja harvat käynnit eivät kannata.
Sekasyöjien saaminen mukaan on sitten ihan oma lukunsa. Vähemmän hippi ulkomuoto auttaisi varmasti. Samoin tutun kuuloiset nimet (esimerkki http://www.yellow-sunshine.com/ Fakin’Fish burger – vegaani ”kalahampurilainen”). Ja ehkä ihan pelkän vegaaniravintolan perustaminen on turhan hankalaa – pieni luomukala/-lihalista voisi olla ihan paikallaan… Jopa Berliinin kokoiseen kaupunkiin kasvisravintoloita mahtuu rajallinen määrä ja täällä sentään ruoan hinta on alhaisempi kuin Suomessa.
Jos haluaa vegaaniravintolana/kahvilana kosiskella myös sekasyöjiä asiakkaikseen, voisi minusta paikan profiloida esimerkiksi viileeksi hipster-mestaksi, josta saisi erikoiskahveja, ihania ciabatta-leipiä, keittoja, leivonnaisia, salaatteja ja pastoja. Paikka olisi suht keskeisellä paikalla keskustan laidalla (keskustassa on yleensä enemmän tavisten ketjuravintolat) ja asiakkaana muodikkaita ja tiedostavia nuoria kaupunkilaisia, jotka eivät katso lihattomia ruokia kieroon vaan tietävät kasvisruuan edut, ja voivat jopa ajatella vegaaniannoksia juuri sopivan erikoisena ruokana tyydyttämään oman erikoisuudentavoittelun tarpeensa. Tämä nyt tosi tosi kärjistetysti sanottuna ;)
Mun on tosi vaikea miettiä, millainen voisi olla koko kansan vegaaniravintola, joten tiettyjen kohderyhmien kosistelu on varmasti vegaaniraflalle tarpeen. Olkoon se sitten hipsterit, perheet, eläkeläiset tai jotkut muut. Ja Elinan mainitsema olohuonemainen kahvila/baari/ravintola toimisi varmasti paremmin kuin pelkkä ravintola.
Itse olen sekasyöjä, mutta viimeksi eilen kuulin kommentin ruokaa laittaessani, että enpä ole nähnyt pisamaa ennen liharuokaa tekemässä (ja nytkin kyseessä luomulammas, pakko huomauttaa). Teen yleensä kasvisruokaa ja kerran viikossa kalaa. Haaveilen oman kahvilan perustamisesta, kuten aika moni muukin kolmeakymppiä lähestyvä tai sen ohittanut, ehkä vähän elämäänsä kyllästynyt toimistotyöntekijänainen. Omassa kahvilassani olisi ehdottomasti kasvisruokaa sesonkien mukaan. Vaikea kuvitella että ihmiset jättäisivät tulematta kun patongin välistä ei löydy lihaa jos ruoka on muuten hyvää, ennemminkin syyttäisin silloin kokkaustaitojani ;) Parastahan olisi lyöttäytyä yhteen jonkun innokkaan ja lahjakkaan kasvissyöjän kanssa, jolloin molemmat voisivat tuoda skilssinsä esiin eri osa-alueilla ja molemmat tietäisivät mikä siihen ”omaan porukkaan” parhaiten uppoaa.
Uskon että aika tulee korjaamaan vähitellen nämäkin puutteet maailmassa. Sen lisäksi että kasvissyöjien määrä kasvaa niin heidän vaikutuksestaan myös ystävät ja sukulaiset alkavat suosimaan kasvisruokaa liharuoan ohella, etenkin tarjonnan parantuessa. Opiskelijalounasravintoloissa on hyvin tavallista että omnivoorit ottavat jopa useammin kasvisvaihtoehdon, koska se on herkullisemman näköinen. Tämä kehitys tulee myös vähitellen tapahtumaan a la carte-ravintoloissa, kunhan he oppivat tekemään hyvää kasvisruokaa.
Kesällä vietettiin veljeni häitä lapissa ja pariskunta olivat vaatineet laadukasta kasvisruokaa häihinsä ja yllätyin hotelliravintolan osaamisesta. He olivat tehneet kaksi erisorttista papupihviä, kummatkin maustettu omalla tavallaan ja aseteltu kauniiseen kekoon muistaakseni yrttien, siemenien ja tietenkin kastikkeen kera. Oli proteiinipitoisen täyttävää ja herkullista. Paikan nimi oli muuten Lapland Hotel Sky Ounasvaara ja tämä ruoka löytyy tietääkseni myös heidän menusta.
Etenkin häät ja juhlat tuntuvat ongelmallisilta. Minä ja Sebastian menemme lähitulevaisuudessa naimisiin ja aiomme tietenkin tarjota kasvisruokaa. Häissä, jossa pariskunta on kokkailusta kiinnostuneita monen vuoden kasvissyöjiä, vaatimustaso on korkea. Olen lähes 100 % varma ettei Kokkolassa (josta kummankin suku on ja jossa häät siten järjestetään) ole ravintolaa tai catering-palvelua, joka taitaa ”lihaisan” ja juhlavan kasvisruoan teon taidon. Olen harkinnut että opettaisimme heille Seitanin teon taidon, sen sijaan että tekisimme itse vajaalle sadalle hengelle etukäteen Seitanit, jotta he voisivat tarjota sitä myös jatkossa kasvissyöjille.
Harppausaskel kehityksessä olisikin jos ravintolan pitäjille järjestettäisiin kurssi proteiinipitoisen kasvisruoan valmistamisessa. Mutta kuka järjestää?
Ravintoloista puheen ollen, me käymme lähes aina ulkona syödessämme, sekä Suomessa että ulkomailla, intialaisessa ravintolassa, koska he osaavat tehdä kikherneistä mausteisen ja hintansa arvoisen, aterian. Typerin ennakkoluulo kasvissyöjistä on, etteivät he pidä mausteista. Juhlassa, johon järjestäjä oli pyytänyt kasvisvaihtoehdoksi jotain, joka muistuttaa lihavaihtoehtoa (poronkäristystä), sain keitettyjä kasviksia, jotka keittäjä kertoi iloisesti olleen keitetyn ”vain kasvisliemessä”. Ärsytti, etenkin sen takia että olin kuvitellut järjestäjän puheista että saan kokea, jotain mielenkiintoista, että he ehkä olivat keksineet käyttää soijarouhetta tai -suikaleita. Ei ihme että joillakin lihasyöjillä on huono käsitys kasvisruoasta, jos kuvittelevat meidän syövän vain keitettyjä tai paistettuja kasviksia!
Joskus ravintoloiden (valitettavan usein tosin) kasvisruoat ovat todellakin yksikertaisia. Esimerkkiäsi vastaava kokemus oli joku ”puutarhurin annos”, jossa oli muistaakseni paahdettuja munakoiso-, tomaatti- ja kesäkurpitsarenkaita. Lähes ilman mausteita ja munakoiso vielä liian raakana. Täysin mielikuvituksetonta, ja lähes pahaa. Toinen itseäni kiukuttava tekijä on kasvisravintoloiden papuruoat. Niistä onnistutaan aina saamaan kuivia, kitalakeen takertuvia pöperöitä. Mutta jotain hyvääkin! ”Tavallisista” ravintoloista saa mielestäni usein ihan hyvä kasvisannoksia, tosin hyvin harvoin vegaanille sopivia. Esimerkiksi Kynsilaukka on suht herkullinen, eikä ihan kalleimmasta päästä. Ja jos nyt oikein haluaa olla positiivinen, niin mieluummin jatkuvasti hyvää ruokaa kotona, kuin silloin tällöin ravintolassa:).
Kannattaisi varmaan kokeilla myös lähi-idän reseptejä, asun itse sillä suunnalla ja täällä normaali kotiruoka ja monesti ravintola-annos on kasviruokaa ja valinnanvaraa löytyy makujen suhteen. Uusia ideoita ja hyvä mainonta. Täällä toki tarjonta kasvisten suhteen on toista kun Suomen oloissa johtuen jo ilmastostakin ja hyvä tarjonta ja huokea hinta on opettanut ihmiset jo vuosisatoja kokkaamaan myös paljon kasviruokia jotka ovat muodostuneet perinteeksi vrt. Suomessa makaroonilaatikko ja hernekeitto, täällä ne voisivat olla papumuhennos kera pilahvin ja linssikeitto.
Ihanan pitkiä kommentteja kaikilta, kiitos näistä!
Q, ituhippeily karkottaa myös osan vegaaneista, ainakin allekirjoittaneen. Eikä mun mielestä paikan tosiaan tarvitse erikseen mainostaa olevansa kasvispaikka – Suomen kokoisessa maassa vegaanit löytävät ihan varmasti paikalle puskaradion kautta.
Tuazophia, mä en ole hirveän innoissani noista feikkilihoista, ja jos mulla olisi ravintola, niin ei siellä kyllä tarjottaisi mitään, missä on sana kala tai liha. Kunnolla valmistettu kasvisruoka on itsessään niin hyvää, ettei sinne tarvitse väkisin sekoittaa joukkoon mitään feikkikaloja.
Minulla ei sinänsä ole mitään ongelmaa käydä syömässä ravintolassa, jossa tarjotaan myös lihaa, mutta kuinka moni lihaa syövä on valmis panostamaan vegaaniseen ruokalistaan liharuokien ohella, ja toisaalta kuinka moni vegaani suostuu ottamaan lihaa ravintolansa listoille? Monipuolisempi asiakaskunta sillä olisi toki taattu.
pisama, tosi hyviä pointteja ja ideoita. Jos olet perustamassa kahvilaa, niin täältä voisi irrota yksi elämäänsä kyllästynyt kasvisruokaa kokkaava puutarhuri sulle töihin ;)
Solveig & Kirsikka, kasvisruoka ei sinänsä olekaan mikään ongelma, jos puhutaan lakto-ovo-ruoasta. Kasvisruoka kun on ravintoloissa yleensä yhtä kuin juusto ja kananmuna. Ei Suomessa enää taida olla kovin montaa paikkaa, mistä ei saisi jotain lakto-ovolle sopivaa syötävää, mutta vegaanilla on edelleen hankalampaa.
P, olisipa asiat täälläkin yhtä hyvin :)
Pakko ottaa osaa keskusteluun alalla työskentelevänä kasvispainotteisena sekasyöjänä.
Pisaman ehdottamat ideat viilestä kaupinkinuorten paikasta tod. näk. pysyisi pystyssä alle puoli vuotta koska tuon tyyppinen konsepti houkutteelee todella marginaalista ihmisryhmää.
Suurin asiakaskunta koostuu kuitenkin keskituloisista perheellisistä ja työssäkäyvistä aikuisista, joille kahvilantarjonnassa parhaiten myy savulohi ja kana. Kymmenen vuotta kahvilayritystä pyöritetty.
Luulen että ravintola ei pysy pystyssä jos se on tarkkaan profiloitu esim vegaaniravintolaksi. Sen sijaan voi hyödyntää esim Chicosin liikeideaa jossa kaikki listan burgerit on saatavana myös soijapihvilla ja vegaanisina. Tämän lisäksi tarjolla voisi olla jossain kommentissa mainittuja luomulihoja, -kaloja yms, jotta myös lihansyöjät saatasi houkuteltua paikalle. Tietenkään siis unohtamatta huomattavasti laajempaa ja monipuolisempaa kasvisruokatarjontaa kuin oikeastaan missään nykyään on, etnisiä ravintoloita lukuun ottamatta.
Yleensä ravintoloiden henkilökunta ja tuotetuntemus on nykyään valitettavan rajallista. Nykyisessä työpaikassani olen aktiivisesti yrittänyt saada edes jotain järjellisiä kasvivaihtoehtoja listalle, vegaaneja unohtamatta. Mutta työpaikkani kaltaisessa ketjukonseptiravintolassa raaka-aineet ja mahdollisuudet ovat melko vähäiset.
Parempia aikoja odotellessa :)
Krista, tuleeko niitä parempia aikoja koskaan, jos ei riitä rohkeita yrittäjiä, jotka uskaltavat tarjota kansalle jotain muutakin kuin lohta ja kanaa?
Chicos myös erittäin asiantuntevasti mainostaa nettisivuillaan, että kasvisruokavalioon sopii mm. ”smoked shrimps”, ”tangy tuna burger” ja ”seafood salad”. Ehkä siellä vegaanikin saa hampurilaisen ekstrajuustolla, kun kerran kalakin on kasvis ;)
Edellä olevasta keskustelusta tulee mieleen Tukholman mahtava Hermans-ravintola. Siellä käydessä olen aina miettinyt, kuinka he ovat onnistuneet kalastamaan itselleen niin laajan asiakaskunnan! Viimeksi muistan, että paikka oli täynnä eläkeläisiä ja lapsiperheitä. Ehkä salaisuus on osaltaan perinteisissä kasviruoissa ja kausivihannesten käytössä. Tämähän on tuttua ravintoa kaikille vanhemman polven ihmisille…
Itse syön satunnaisesti kalaa, mutta kävisin joskus mielelläni laadukkaassa vegaaniravintolassa illallisella. Kiitos blogistasi Elina, sitä on todella ilo lukea :-)
Kristan kommenttiin liittyen, itse tarkoitin nuorilla hipstereillä yli tai alle kolmekymppisiä työssäkäyviä ihmisiä enkä esimerkiksi teinejä. Uskon myös työssäkäyvien ostovoimaan, mutta en usko, että tarjolla pitää olla vain bulkkisafkaa.
Elina, katsotaan sitä kahvilaa sitten jos tai kun saan burnoutin tai kroppa alkaa prakaileen toimistohommista. Pysytään samassa kaupungissa ;)
Vilmako, en ole itse käynyt tuolla Hermansissa, mutta en oikein kauheasti pidä yleensä noista buffet-tyyppisistä ravintolaratkaisuista. Tykkään enemmän siitä, että saa rauhassa istua pöytään ja valita listalta mitä haluaa.
Ja kiitos blogikehuista :)
pisama, sovitaan näin ;)
En kommentillani tarkoittanut että kanan ja kalan olisi oltava ainoita tarjottavia, vain sitä että se on kysytyintä ja sillä firma on helpoin pitää pystyssä ja silloin on yleensä helpompi markkinoida suuremmalle yleisölle, koska tuotteet on tuttuja ja helposti lähestyttäviä. Monien kasvisravintoloiden ongelma kun lienee juurikin se vaikeaksi koettu lähestyttävyys tiukan profiloinnin ja (asiakaskunnan) puutteellisen tuotetuntemuksen takia. Edes jotkut 15 vuotta kasvissyöjinä olleet ystäväni eivät tienneet mitä seitan on ennen kuin kerroin.
En ole Chicosin nettisivuihin tutustunut mutta hampurilaisella käydessä on aina kysytty tähän mennessä saako olla eläinkunnantuotteita vai ei kun olen sen soijaversion tilannut.
Jostain syystä monet ”kasvissyöjät” tuntuvat kuvittelevan että merenelävät lasketaan kasviksiksi. Olen useammin kuin kerran saanut haukut kun en ole näitä tuotteita ”kasvissyöjille” tarjonnut.
Paras/pahin oli eräskin asiakas joka kahteen kertaan tuli päivän aikana kysymään että eikö ole muita kasvisvaihtoehtoja sämpylöissä kuin juustoa kun hän on niin kyllästynyt ja olisi pitänyt saada katkarapuja. Ensimmäisellä kerralla tarjouduin tekemään, toisella ei enää olisi ollut tarvikkeitakaan. Sillä kertaa en osannut pitää suutani kiinni rapujen kasvisominaisuudesta, joten eipä sitäkään potentiaalista asiakasta sen jälkeen näkynyt. Ja saipahan samalla hetkellä sisään tulleet duunarit hyvät naurut mimmin kipittäessä pihalle naama punaisena. (Ja näitähän en saisi kertoa…)
Krista, ehkä se suurin ongelma lienee, ettei aika ole vielä kypsä vegaaniravintolalle? Olen aika varma, että vegaanien määrä lisääntyy kuitenkin koko ajan ja kasvisruoka tulee muillekin tutummaksi. Suomi on kaikkien asioiden suhteen aina viimeisenä liikenteessä, mutta eiköhän tännekin vielä joku päivä saada kannattava kasvisravintola.
Vaikka itseäni aina silloin tällöin ärsyttää tuo jatkuva terminologiasta vääntäminen tietyissä piireissä, niin juuri mainitsemiesi asioiden takia olisi suotavaa, että vain ne, jotka eivät syö mitään lihaa (jota myös kala on), kutsuisivat itseään kasvissyöjiksi.
Vähän myöhäisherännäisenä otan osaa tähän keskusteluun. Olen ihmetellyt, miksi tarvitaan kasvis- tai vegaaniravintoloita? Minulle riittäisi, että ravintolasta saa hyvää ja laadukasta kasvis/vegaaniruokaa eläinkunnan tuotteiden lisäksi.
Ehkä sekasyöjienkin olisi helpompi lähestyä kasvisruokaa tällaisissa tutuissa ympyröissä? Kysymys on silloinkin, miten houkutella ihmisiä kokeilemaan jotain uutta. Itselleni ravintolasyömisessä ei ensisijaisesti ole kysymys lihansyöjien ”käännyttämisestä” vaan siitä, että itse voin nauttia hyvää ruokaa myös ravintolassa.
On kuitenkin totta, että erityisesti julkisissa keittiöisä ja lounasravintoloissa olisi valikoimaa editoimalla mahdollista tuoda kasvisruokaa tutummaksi suurelle yleisölle. Eikä silloinkaan tarvitsisi huutaa ruoan olevan KASVISruokaa vaan yksi vaihtoehto muiden joukossa.
Marja, totesin tuolla kommenteissa ylempänä: ”Minulla ei sinänsä ole mitään ongelmaa käydä syömässä ravintolassa, jossa tarjotaan myös lihaa, mutta kuinka moni lihaa syövä on valmis panostamaan vegaaniseen ruokalistaan liharuokien ohella, ja toisaalta kuinka moni vegaani suostuu ottamaan lihaa ravintolansa listoille?”
Ongelmina taitaa olla enimmäkseen liharuokien parempi menekki ja se, ettei ravintolahenkilökunta osaa tehdä hyvää kasvisruokaa.
Hei! Olen etsinyt tuollaista metallista mittalusikkasettiä kaikkialta! Mistä olet tuon hommannut?
Leena, tuo on ostettu muutama vuosi sitten joko Indiskasta tai Mokosta, mutta ei varmaankaan enää ole valikoimissa.
Mikä helvetti on hipsteri?
Jaska, Wikipedia.