Ravintolassa syömisen vaikeus
Sari herätteli Cantina Azteca -postauksen kommenttilootassa mielenkiintoisia kysymyksiä ravintolassa syömisestä, joten ajattelin kirjoitella aiheesta lisää. Kasvisravintola Veganissimon konkurssi on herättänyt vegaanipiireissä viime kuukausina enemmänkin pohdintaa aiheesta. Millaista kasvisruokaa ravintoloiden pitäisi tarjota, ja toisaalta, miten sekasyöjät saadaan houkuteltua kasvisravintolaan?
Vaikka nautinkin ruuanlaitosta ja viihdyn keittiössä, on ulkona syömisessä aina oma hohtonsa. Useimmiten vegaanisen ruuan saaminen ravintolassa on kuitenkin sellaisen säädön takana, että olisin monissa tapauksissa tehnyt pienemmällä vaivalla kotona itselleni kymmenen kertaa parempaa ruokaa. Kaikkein mieleenpainuvin tapaus sattui muutama vuosi sitten laivalla, jossa sain ravintolassa pöytääni 2 keitettyä perunaa ja kasan ilman rasvaa paistettuja kesäkurpitsoja ja paprikoita, joita ei ollut maustettu edes suolalla. Nami nami!
Toisaalta ymmärrän ravintoloiden nihkeilyn vegaaniruuan suhteen, sillä ammattitaidottomasti valmistettu kasvisruoka ei todellakaan ole mikään myyntivaltti. Hyvän kasvisaterian valmistaminen vaatii vähän paneutumista asiaan, eikä käsittääkseni ravintola-alan koulutuksessakaan juuri panosteta aiheeseen. Kasvisruoka kuulostaa edelleen monen korvaan pelkältä lisukkeelta.
Useimmat tuntemani vegaanit ovat hyviä kokkeja, mikä lienee pakon edessä opittu taito, mikäli mielii syödä jotain muutakin kuin makaronia ja soijarouhetta. Asiakaskunnan hyvät ruuanlaittotaidot tuovatkin lisähaastetta kasvisravintoloille. Minä en ainakaan viitsi maksaa keskinkertaisesta ruuasta, koska osaan tehdä itse yhtä hyvää tai parempaa ruokaa kotona. Kasvissyöjät ja erityisesti vegaanit ovat kuitenkin ainakin toistaiseksi melko pieni asiakasryhmä, joten kasvisravintolan täytyisi pystyä houkuttelemaan paikalle myös sekasyöjiä, mikä saattaa olla jo vähän vaikeampi tehtävä.
Suurin kynnys kasvisravintolalla on ennakkoluulot. Kasvisruoka kun tosiaan elää edelleen jonkun omituisen terveysruuan maineessa, eikä moni ole kiinnostunut edes kokeilemaan mitä vaihtoehtoja pippuripihville voisi olla. Lounasaikaan palvelevat kasvisravintolat tuntuvat porskuttavan eteenpäin vuodesta toiseen (esimerkiksi Zucchini ja Silvoplee Helsingissä tai Kasvisravintola Keidas Turussa), mutta illallisella kasvisruokaa tarjoavia ravintoloita ei yleensä kovin pitkään nähdä kaupungin ravintolakartalla.
Erilaiset seitanruuat, ruokaisat pastat, bataattikeitto sekä erilaiset leivonnaiset ovat ainakin meillä tuon lihaakin lautaselleen kelpuuttavan tyypin suosiossa. En mielellään itsekään käy mitään ideologiaa liputtavassa ruokapaikassa syömässä (ikävä kyllä monet kasvisravintolat ovat varsinkin ulkomailla aina jotain joogamestoja), vaan joku täysin neutraali maaperä olisi kaikkein houkuttelevin vaihtoehto. Veganissimo oli sinänsä ideana varsin mainio, mutta ruoka ei ehkä kuitenkaan ollut ihan hinta-laatusuhteeltaan kohdallaan ja ravintolan sisustuskin taisi jäädä puolitiehen. Mies jaksaa edelleen mainita ravintolan likaisista pöytäliinoista, vaikka se nyt tuskin paikkaa kaatoi ;)
Itselle olisi ehkä eniten käyttöä baarin, ravintolan ja kahvilan yhdistelmälle, josta saisi niin pikkupurtavaa, illallisia kuin erilaisia juomia. Jos ruoka olisi hyvää ja tunnelma kohdallaan, niin minä muuttaisin taatusti olohuoneeni ravintolaan, enkä epäile ollenkaan, ettenkö saisi sekasyöjiäkin houkuteltua mukaani paikalle.
P.S. Chocochilin faniksi voi liittyä nyt Facebookissa!
20 kommenttia “Ravintolassa syömisen vaikeus”