Farang
Vegaanina pääsee harvoin kokemaan ravintolassa elämyksiä, mutta illallista Farangissa muistellaan varmasti vielä pitkään!
Olin haaveillut illallisesta Farangissa siitä lähtien, kun ravintola avasi ovensa vuonna 2009. Nyt saimme vihdoin ja viimein tarpeeksi hyvän tekosyyn raahautua Helsinkiin ja Farangiin syömään meidän 10-vuotispäivämme kunniaksi. En ole ikinä ennen käyttänyt ravintolaillalliseen noin paljon rahaa, mutta ruoka (ja juomat) olivat kyllä ihan joka sentin arvoiset. Itse ruoka oli aivan erinomaista, mutta vähintään yhtä tärkeää oli se, kun kerrankin tuntui siltä ettei vegaanina jää mistään oleellisesta paitsi. Farangissa vegaaneille ei tarjoilla mitään liharuokien lisukkeista värkättyjä rääppeitä, kuten toisilla ravintoloilla on tapana, vaan kasvismenu on ajatuksella suunniteltu muiden menujen veroinen kokonaisuus.
Oli alusta asti selvää, että haluan syödä vegaanisen maistelumenun. Nettisivuilla mainitaan, että maistelumenut tarjoillaan ainoastaan koko pöytäseurueelle, mutta kasvismenun syöminen yksin ei aiheuttanut minkään sortin ongelmaa. Otin maistelumenun lisäksi myös suositusviinit. Palvelu pelasi ravintolassa koko illan moitteettomasti, joskin alkuruokien ja pääruokien välillä oli vähän turhan pitkä viive.
Otin alkudrinkiksi White Warrior -nimisen drinkin, jossa oli ainakin ananasta ja kookoskermaa. Jo alkudrinkki vakuutti, että illasta on tulossa melkoisen hyvä, sillä se oli ehdottomasti yksi parhaimpia drinkkejä mitä olen ikinä juonut!
Ensimmäisenä pöytään tuotiin cha plu -lehdellä tarjoiltua tempehiä, kookosta ja tamarindia. Mielettömän hyvää! Annoksessa oli kaikenlaisia uusia makuja, joita en ole koskaan ennen maistanut. Kevyt valkoviini sopi annokseen loistavasti. Seuraavaksi pöytään saapui tofua, daikonia, yrttejä ja mustariisietikkakastiketta. Daikon oli minulle uusi tuttavuus, ja annoksen kastike ihan uskomattoman hyvää. Kolmas alkuruoka oli vihreästä papaijasta tehtyä salaattia ja maapähkinää, mikä vei kielen mennessään.
Pääruuista heikoin lenkki oli vesikrassin kanssa tarjoiltu tofu, jossa oli esittelystä poiketen lisäksi paksoita. Annos löytyi myös miehen maistelumenusta, joten se tarjoiltiin samaan aikaan kummallekin. Annos oli kaiken kaikkiaan aika mauton, mutta kaksi muuta pääruokaa pelasti tilanteen. Aasialaiset sienet olivat todella maukkaita ja koostumukseltaan ihania. Annoksen munakoiso oli myös aivan täydellisesti valmistettua – se suorastaan suli suuhun! En ole mikään suuri munakoison ystävä, mutta se ihan selkeästi johtuu siitä, että sen valmistaminen oikeaoppisesti ei ihan kaikilta onnistu. Kermainen kurpitsacurry oli ihanan täyteläistä. Makumaailma toi mieleen thairavintoloiden curryt, mutta makujen intensiteetti oli aivan toista luokkaa. Pääruokien kanssa tarjottiin kevyttä pinot noiria.
Jälkiruuaksi sain mango-mandariinisorbettia, marinoituja hedelmiä ja kookoskermaa. Sorbetti oli ihanan raikas päätös aterialle, ja vihreälta omenalta maistunut jälkiruokaviini oli täydellinen kumppani sen kanssa. Otin vielä toiseksi jälkiruuaksi drinkkilistalta kookoskermaa, espressoa ja kahvilikööriä sisältäneen drinkin. Ah!
Eipä siinä sen ihmeempiä. Menkää ja maistelkaa! Suosittelen lämpimästi.
17 kommenttia “Farang”