Miksi olen vegaani?

Olette varmasti panneet merkille, että en täällä juuri paasaa eläinten oikeuksista enkä levittele kauhuvideoita eläintuotantotiloilta. Saan kuitenkin aina silloin tällöin ruokavalioni taustoihin liittyviä kommentteja ja kysymyksiä, joten ajattelin nyt reilun kuuden vuoden ruokablogin pitämisen jälkeen hiukan avata asiaa.

sidekick

Veganismi on ruokavalio ja elämäntapa, joka pyrkii välttämään kaikkea eläimille vahingollista toimintaa. (Wikipedia)

Mistä kaikki sai alkunsa?

Olin lapsena ja nuorena kovin eläinrakas juurikin sillä tavalla kuin se kulttuurissamme yleisesti ymmärretään: eläimen arvo määräytyy sen mukaan, minkälaista viihdykearvoa tai hyötyä se ihmiselle tarjoaa. Kuten moni muukin ikäiseni, kävin lapsena ratsastamassa ja meillä oli olohuoneen nurkassa kani häkissä. Vasta vanhempana aloin ymmärtää, millaisia eettisiä ongelmia esimerkiksi ratsastuskoulutoimintaan ja lemmikkien jalostusbisnekseen liittyy. Ehkä kuitenkin jo jossain kohtaa lapsena aloin pohtia mikä ero lopulta on lautaselle päätyvällä possulla tai koiralla. Ratsastuskouluaikoina en olisi voinut kuvitellakaan, että olisin syönyt hevosenlihaa. Oli pohdinnan paikka, miksi kuitenkin lehmän syöminen oli ok.

Uskon, että yksi käänteentekevät hetki oli, kun noin 8-vuotiaana olin eräällä Venäjän-reissullamme paikalla todistamassa sian teurastusta. En nähnyt itse tapahtumaa, mutta kuulen vieläkin korvissani sian huudon. Ja ne kuistin vieressä ammeessa lojuneet suolet. Huh. Se oli aika kova paikka eläinrakkaalle lapselle, mutta taatusti aiheutti jo sen ikäisenä omien syömistottumusten pohtimista. Onko lihaa pakko syödä, jos eläimen tappaminen tuntuu pahalta? Nykyihminen on monesti aika vieraantunut siitä, miten se lihanpala päätyy kaupan kylmätiskiin.

Vaikka liha kuului lapsuudessa ruokavaliooni, meillä on kuitenkin kotona aina syöty paljon kasviksia. Äitini on kala-kasvissyöjä ja lapsuudenkodissa opin syömään nirsoilematta kaikkia kasviksia. Kasvissyöjäksi ryhtyminen ei siis ollut mikään valtaisa ruokavaliollinen muutos, mutta omaa ajatusmaailmaa se muokkasi huomattavasti enemmän.

10805683_744549718972820_7230567113382672712_n

Taival vegaaniksi

Päätin lopulta luopua lihansyönnistä 13-vuotiaana. Viimeinen niitti oli lehdestä luettu artikkeli broilerinkasvatuksesta, jonka jälkeen päätin, ettei lihaa enää löydy lautaseltani. Samoihin aikoihin innostuin lukemaan eläinten oikeuksia käsitteleviä tekstejä, kuten Peter Singerin Oikeutta eläimille (vaikka en silloin siitä varmasti juuri mitään ymmärtänytkään) sekä aikansa kotimaisen klassikon Ulos häkeistä.

Tuijottelin iltaisin Internetin ihmemaasta löytyneitä kauhukuvia eläintuotantotiloilta. Löysin myös uusia virtuaaliystäviä nykyään jo hiljentyneeltä Eläinoikeusfoorumilta. Olin 15-vuotias, kun ryhdyin vegaaniksi. Kaiken luetun jälkeen tuntui siltä, ettei minkään eläinperäisen tuotteen käyttämisessä ollut järkeä. Maitotuotteita ja kanamunia käyttävä kasvissyöjä on ihan yhtä lailla mukana eläintuotantobisneksessä, eikä esimerkiksi villantuotantokaan ole niin eettistä touhua kuin tuottajat mielellään antaisivat ymmärtää.

Oli helpompi sanoutua irti koko touhusta kuin potea huonoa omaatuntoa omista kulutusvalinnoistaan.

10415699_744550195639439_9107787222724109142_n

Entäs nyt, 14 vuotta myöhemmin?

Nyt jälkikäteen tarkasteltuna kasvissyönti ja veganismi oli minulle osaltaan varmasti teini-iän kapinointia. Mutta hyvä niin, se muokkasi omaa ajatusmaailmaani ja opin tarkastelemaan asioita totuttujen normien ulkopuolelta. Tässä sitä nyt kuitenkin edelleen ollaan samalla polulla vaikka kolmekymmentä alkaa kohta olla lasissa. Vaikka ajatus eläinten oikeuksista on edelleen vahvasti läsnä, en enää kiduta itseäni kauhuvideoilla tai lue muutenkaan juuri mitään eläintuotantoon liittyvää. En halua olla asian kanssa enää missään tekemisissä. En haluaisi eläimiä kasvatettavan ollenkaan sen takia, että ne voidaan tappaa ja syödä.

Eläinten oikeuksien rinnalle on vuosien varrella tullut vahvemmin mukaan myös ympäristö- ja terveystekijät. 14 vuotta sitten ruokavalion ympäristövaikutuksista ei juuri puhuttu, mutta nykyään on selvää, että esimerkiksi vegaanin hiilijalanjälki on tavanomaista sekaruokavaliota noudattavan jalanjälkeä merkittävästi pienempi. Kasvisruoan tuotanto myös kuluttaa vähemmän vettä ja vie pienemmän peltopinta-alan.

Ja se terveys. Koen, että vegaanisella ruokavaliolla voin kaikin puolin hyvin. Olin teini-ikäiseksi saakka todella ylipainoinen, mutta kasvissyöjäksi ryhtyminen pakotti opettelemaan terveellisempiä syömistapoja. Varmasti millä tahansa muullakin ruokavaliolla ihmisen on mahdollista voida fyysisesti hyvin, mutta vegaanina voin erinomaisesti senkin takia, etteivät eettiset ruokavalinnat hierrä omaatuntoa.

Suhtaudun omaan ruokavaliooni ja elämäntapaani melkoisen rennosti. Veganismi ei ole minulle oman egon pönkittämistä, enkä kuvittele olevani moraalisesti muiden yläpuolella. Veganismista on tullut niin luonnollinen osa jokapäiväistä elämääni, ettei sitä edes tarvitse sen kummemmin ajatella. Olo on kuitenkin rauhallinen, kun tietää päivittäin tekevänsä parempia valintoja.

10696383_749214928506299_8919646021109368353_n

Ota vegaanihaaste vastaan!

Jos sinulla on intoa kokeilla, miltä vegaanina eläminen tuntuu, nyt siihen on taas oiva tilaisuus! Vegaanihaaste järjestetään jälleen ensi kuussa. Haastetta ei tarvitse suorittaa yksin, vaan saat kuukauden aikana säännöllisiä informatiivisia uutiskirjeitä ja voit halutessasi valita itsellesi oman vegaanituutorin, joka auttaa kaikissa mahdollisissa eteen osuvissa pulmissa. Oma tuutoroitavien kiintiöni on jo täynnä, mutta toki täältä blogin kautta saa myös aina vertaistukea. Ota vegaanihaaste vastaan täältä.

Vegaanihaaste 2015 Logo Print

Jutun piirroskuvat: Vegan Sidekick

 

121 vastausta kirjoitukseen “Miksi olen vegaani?

  1. Todella hyvä kirjoitus! :)
    Minä ja mieheni aloimme vegaaneiksi kesällä, heti juhannusreissun jälkeen. Lapsemme ovat vielä sekasyöjiä, kuulemma koulussa kovat paineet siitä että jos kaverit sitten huomaa ja alkaa haukkua. Eikä olla haluttu tehdä asiasta ehdotonta pakkoakaan heille, mutta kotona syödään pääsääntöisesti vegaania ruokaa. Ja vaikutuksetkin näkee heti, lapsillakin on se ylimääräinen pyöreys hävinnyt. Karkkejakaan emme osta heille, emmekä anna ostaa juuri koskaan lisäaineiden takia, ovat jo aikalailla tottuneet siihenkin ja päässeet sokerikoukusta irti :)
    Hyvin vähän tuntuu olevan ihmisillä edelleen tietoa mitä vegaanius on. Kun eräälle sukulaiselle kerroin että olemme vegaaneja, sain kuulla vain huvitunutta ilkkumista suorastaan..hän kuvitteli että syömme ainoastaan papuja ja linssejä :D
    Ihmiset eivät vaivaudu edes ottamaan asiasta selvää, kaikki uusi on niin ”väärin”.. Suomen kansalla on niin tiukassa lihansyönti perinne, ainakin meilläpäin, ettei mitään uutta voi kokeilla.
    Itse olen voinut ihan loistavasti vegaanina, painokin on tippunut tämän ansiosta valehtelematta 10kg, ja toiset ehdin jo pudottaa ennen vegaaniksi ryhtymistä. Olo on tosi kevyt, tietää mitä suuhunsa laittaa, eikä tule ylimääräisiä myrkkyjä elimistöön. Ja uusien makujen määrä ihan rajaton, ennen meillä ei suostuneet miesväki ollenkaan syömään kasviksia, ero on ihan huikea, kun niitä nyt syödään ihan joka ikinen päivä ;)
    Ihan huippua

    1. Hienoa kuulla, että teilläkin on innostuttu vegaaniruokavaliosta! :)

      Ihmisillä on tosiaan edelleen aika pinttyneitä käsityksiä ja ennakkoluuloja vegaaniruokavaliosta ja sosiaaliset paineet voi olla etenkin nuorilla kovat. Mutta ihan mahtavaa, että vanhemmat kuitenkin näyttävät hyvää esimerkkiä!

    2. Voix vege syödä mm: -sipisiä, -karkkia -jäätelöö – suklaata – limsaa – tietty leivät -mielellää juusto? – kahvi -yms tollaset. Ja jos voi niin pärjääks tollasel ruokavaliolla terveenä? Ja imetys tollasel ruokavaliolla, nyt siis tietty viel syön perunaa riiisii yms ja kanaa lihaa (possua ja lehmää paljon) ja kalaa. Yms. Mut jos lihat jätän pois ni jää kyl melkee kaikki juurekset ja salaatit. Tietty hedelmii sit nvois syödä. Jos ei vegaani voi syödä edellä mainittuja tai ei terveellist ni varmaan pysyn lihasyöjänä?

      1. Heippa, ja pahoittelut, että vastaus hieman kesti!

        Ehkäpä selventää asiaa, jo esität itsellesi kysymyksen tässä muodossa: ”Voix sekasyöjä syödä mm: -sipisiä, -karkkia -jäätelöö – suklaata – limsaa – tietty leivät -mielellää juusto? – kahvi -yms tollaset. Ja jos voi niin pärjääks tollasel ruokavaliolla terveenä?”

        Vastaus on tietysti ei, jos ruokavalion perusta on herkuissa. Ei sellaisella ruokavaliolla pysy terveenä, oli sitten vegaani tai sekasyöjä. Vegaanikin voi toki herkutella siinä missä sekasyöjäkin, vaihtoehtoja löytyy! :) Tsekkaa vegaanituotteet.net -sivusto, sieltä löytyy listattuna ruokakaupoissa myytäviä vegaanisia tuotteita.

        Kannattaa perustaa ruokavalio vihanneksille, hyville kasviproteiinilähteille (tofu, seitan, pavut, soijarouhe yms.) ja sitten sopivasti herkkuja päälle, niin tilanne kuulostaa paljon paremmalta :)

  2. Olipa mielenkiintoista luettavaa :) mulla on myös työn alla vastaava teksti, mutta sitä on vaan jotenkin niin vaikea saada aikaiseksi. Pitää repäistä tammikuussa sitten varmaan :D

  3. ..niin ja en minäkään paasaa tästä hullunlailla jokaiselle, oma asiansa miten syövät. Toivoisin vaan että edes osa tajuaisi muuttaa ruokavaliotaan oikeaan suuntaan.. Ei olisi yhtään pahitteeksi, onhan uutisoitu muutenkin että ylipaino-ongelmat ovat kasvussa täällä suomessa :/

    1. Vegaaniruokahan ei itsessään välttämättä ole mikään oikotie onneen mitä tulee terveellisiin elämäntapoihin ja painonhallintaan. Kyllähän sitä vegaaninakin voi halutessaan elää jäätelöllä, sipseillä, karkeilla ja leivonnaisilla ;)

      1. ..totta, kyllä itsekin välillä sortuu sipseihin :D
        ”onneksi” itsellä on tämä keliakia lisänä, niin rajoittaa aikalailla. Karkit ainakin jääneet lähes kokonaan pois..

        Kiitos muuten vielä siitä keliakialiiton linkistä, siihen kaurakermaan liittyen. Tein sen sienisalaatin :) Tuli herkkua, onneksi ei kukaan miesväestä sitä syö, niin sain itse kaikki :D ja säilyi tiiviissä rasiassa hyvin, joulupvänä tein ja eilen söin loput.

  4. Huh! Ne hirmuiset eläintenkidutuskauhukuvat kuuluvat myös minun nuoruuteeni ja kylläpä ahdisti!! Ja samoin en minäkään halua enää juuri ajatellakaan sellaisia asioita (vaikka tottahan ne tuolla alitajunnassa kummittelevat). Nykyisin keskityn mieluummin ekologisiin syihin ja perustelen asioita sitä kautta.
    Ja olipa muuten turhauttavaa silloin nuorena,kun sai kuulla hörhöilevänsä vain nuoruuden vuoksi!!
    t. 35 v. erilainen nuori :D

    1. Eläinten oikeudet tuntuu nykyäänkin olevan ihmisille t-o-d-e-l-l-a outo konsepti. Helpoimmin asian saa perille juurikin niin, että perustelee näkökulmansa ympäristö- ja terveyssyillä.

      Ja totta! Kyllähän sitä lähipiiri varmasti oletti, että vegaaniruokavalio olisi joku ohimenevä teini-iän hairahdus. Mutta ei se sitten ollutkaan :D

      1. Minä en ole vegaani, mutta perustelen syömiseni juurikin eläinten oikeuksilla. En syö tehotuotettua lihaa, vaan luomua ja riistaa. Kanat ja possut jäänyt suurimmalta osin syömättä viime vuosina ja kasvissyönti lisääntynyt. En paasaa asiasta, mutta kun minulta on kysytty mitä oikein hommaan, sanon, että en halua, että mun rahoja käytetään tehotuotantoon, koska se on hirveää. Kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut mun perusteluja. Siksi minusta tämä lausunto eläinten oikeuksien outoudesta hämmästyttää.

        1. Minusta ei voida puhua eläinten oikeuksista, jos samalla tarkoittaa, että vie eläimeltä sen oikeuden elämään omien makumieltymysten vuoksi.

          Toki on kuitenkin parempi syödä riistaa kuin tehotuotantobroileria.

        2. Alempaan kommenttiin ei voi vastata, joten vastaan tähän.

          Pääasia taisi sinulla mennä nyt ohi. Pointtina oli, että minua hämmästyttää tämä lausunto, että eläinten oikeudet ovat outo asia. Omat syömiseni olen perustellut juuri sillä eikä kukaan ole vänissyt vastaan. Ei se siis ole outo konsepti.

          Kuka puhui makumieltymyksistä? En minä ainakaan.

  5. Mulla on tulossa toinen vegaanitammikuu. Vegaanius on mun haaveeni, se mihin haluan tähdätä. Takan on 9 vuotta pesco-vegetarismia ja nyt on taas sellainen kausi kun kala ällöttää. Voisinkin venyttää vegaanikokeiluni kahdeksi kuukaudeksi ja kokeilla jäisikö se päälle. Toivottavasti

  6. Kiva kun kirjoitit tästä! :) Minusta on aina mielenkiintoista kuulla miten ihmisistä on ”muokkaantunut” vegaaneja. :) Itsellä ajatus lähti noin 3-4 vuotta sitten (en muista tarkalleen) kun medioissa levitettiin videoita turkiseläintiloilta. Muistan katsoneeni ohjelmaa telkkarista mieheni kanssa, istuin sohvalla naama valkoisena, itku kurkussa. Mietimme minkähänlaisissa olosuhteissa ne tuotantoeläimet sitten elävät? Noh, netistä ja muualta sitä tietoa sitten löytyi.. Näin jälkeenpäin ajattelen miten hassua, että en silloin n. 4 vuotta sitten oikeasti tiennyt mistä se liha kauppaan tulee. Ajattelin oikeasti, että eläimet elävät maatiloilla idyllisesti ja mukavasti navetoissaan ja laitumilla. Yeah, right.. tämän jälkeen en voinut enää pistää lihaa suuhuni. Käytin kuitenkin vielä jonkun verran maitotuotteita, kananmunia ja kalaa, joista olen vasta puolen vuoden sisällä luopunut (tästäkin ajattelen, ”mitä minä olen oikein ajatellut?” ;)). Muistan kun äitini sanoi minulle kuulleessaan, että minusta on tullut kasvissyöjä; ”kyllä sinä sitä lihaa sitten viimeistään kesällä syöt, kun ensimmäiset grillimakkarat paistetaan, kyllä se on vaan niin hyvää”. Yök.. kyllä on jäänyt ne makkarapaketit meikäläiseltä kaupan hyllylle. ;)

    1. Ihana kuulla, että teilläkin on innostuttu vegaanisesta elämästä! :)

      Suurin osa ihmisistä ei suostu ajattelemaan laisinkaan, mistä lautasella oleva ruoka tulee. Eikä se kyllä läheskään aina edes kestä päivänvaloa. Monille tuntuu helpommalta haudata pää hiekkaan kuin oikeasti olla sinut sen kanssa, miten ruoka tuotetaan.

  7. Hyvä kun kirjoitit tästä! Kiitos :-)

    Itsellä vege-elämää takana 18 vuotta, joista about neljä vegaanina. Huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi eläinoikeusasiat muuttuvat. Tieto lisää tuskaa ja sitä rataa, mutta paasaaminen ei tosiaan auta, vaikka koen olevani vastuussa eläinten hyvinvoinnista ja heikompia tulee puolustaa. Täytyy keksiä diplomaattisemmat keinot innostaa ihmisiä vegaaniseen elämään….ja sulla on siihen hyvä ote ;-)

    1. Olen kokenut, että kaikkein myönteisimmin vegaanius ja vegaaniruoka otetaan vastaan, kun tarjoaa jotain hyvää syötävää :) Tietoa ja kauhuvideoita kyllä löytyy kaikille halukkaille, mutta se ei ole mun vaikutuskeino. Hyvä kuitenkin, että sitäkin puolta tuodaan esille!

      Ja minullahan nyt ei varsinaisesti ole mitään sen ihmeempää agendaa tässä taustalla. En ole millään vegaanisella ristiretkellä, mutta tottakai aina ihan hurjan innoissani, jos joku on minun innoittamanani alkanut syödä entistä enemmän kasvisruokaa!

  8. Varsin mielenkiintoinen postaus! Minulla on aika samanlainen historia kuin sinulla, mutta en ole vegaani. Kasvissyöjä olen ollut suuren osan aikaa elämästäni, mutta nykyään syön myös kalaa ja joskus kanaa. Veganismia olen aika ajoin miettinyt -ja toki ”täyskasvis” -päiviä on useinkin, joten se ei olisi periaatteessa hankalaakaan. Mutta. Moni asia menisi niin hankalaksi, että epäilen ryhtymistä vegaaniksi. Ensinnäkin mieheni, hän syö samaa ”ei punaista lihaa” -ruokavaliota kuin minäkin, mutta ei hän ihan vegaaniksi lähtisi. Puolisoilla eri ruokavaliot toisivat hankaluuksia yhteisiin aterioihin. Ulkona syöminen hankaloituisi merkittävästi. Asumme puolet vuodesta ulkomaillakin, jossa se olisi vieläkin hankalampaa.
    Enkä ole edes intohimoinen kokkaaja. Haluan yleensä nopeasti lautaselle syötävää, enkä jaksa useinkaan keskittyä seuraamaan reseptiä. Vegaaniksi ryhtyminen toisi mukanaan paljon uutta opettelua, sen verran olen asiaan kuitenkin perehtynyt.
    Kieltämättä minulle ovat tärkeitä eläinten oikeudet, ja vältänkin esim. eläinkokeellisen kosmetiikan käyttöä mikäli vain mahdollista. Olenkin aina vitsaillut, että jos olisin niin rikas että voisin palkata itselleni kokin, haluaisin pelkkää kasvisruokaa -mieluiten elävää ravintoa. Mutta itse olen niin laiska, että toistaiseksi mennään näin. Kuukauden kokeilu vegaanina -sitä voisi oikeasti harkitakin.

    1. Jos eettiseltä kannalta ajatellaan, niin broilerin tuotanto on ehkä kaikkein kauhein eläintuotannon muoto Suomessa. En ole itse oikein koskaan ymmärtänyt punaisen lihan syömättä jättämistä (jos siis syö kaikkea muuta lihaa, maitotuotteita jne.) muuten kuin ehkä terveydellisistä syistä. Eettisyydellä sitä on hankala perustella.

      Oma mieheni on sekasyöjä ja aivan mainiosti meilläkin sujuu yhteiselo :) Mieheni syö todella mielellään vegaaniruokaa (kunhan se on hyvää, ja miksei olisi?) ja jos haluaa joskus syödä lihaa, niin hoitaa sen puolen itse. Tämä ei ole mikään ongelma meillä :)

      Valmiiden vegaaniruokien vaihtoehdot ovat lisääntyneet kaupoissa valtavasti, ja myös erilaisilla puolivalmisteilla saa todella helposti tehtyä ruokaa. Ei vegaaninkaan tarvitse olla mikään gourmet-kokki selvitäkseen arjesta! Helpointa lienee ehkä aloittaa sillä, että opettelee muutamia helppoja ja nopeita arkisia vegeruokia, ja pitää vaikka kerran-pari viikossa päiviä jolloin syö vain kasvisruokaa. Se ei ole ollenkaan ylitsepääsemätöntä!

      Vegaanikuukauden kokeilu ei ole sekään ollenkaan huono idea. Kenties se toimii hyvänä sysäyksenä uusille elämäntavoille!

  9. Sellaista olen aina ihmetellyt että kuinka vegaanit, eläintensuojelijat ym lannoittavat ne omien ruokiensa pellot? Tuotantoeläinten kakkahan on se paras mahdollinen ja luonnonmukaisin lannoite, mutta sekään ei riitä jos lihatuotanto vähenee kun ei riittäisi nytkään yksistään käytettävänä. Apulannan tekeminen on melkoinen ympäristörikos jos tältä eettiseltä pohjalta ajattelee, mutta mennäänkö tässä(kin) kuitenkin sillä linjalla kuten osa lihansyöjistä että poissa silmistä, poissa mielestä? Eli ei oikeasti mietitä loppuun asti tätäkään asiaa. :)

    1. Esimerkiksi merilevalla voi lannoittaa peltoja taysin vegaanisesti, ja kuormittamatta luontoa.

    2. Olli vastasikin tuossa alla jo melko tyhjentävästi tähän aiheeseen, kiitos siitä!

      Lisäisin kuitenkin vielä sen verran, että myös kasvijätteen kompostoinnilla ja makkilannalla (joka on ihan oikeasti aivan varteenotettava vaihtoehto!) voidaan tuottaa lannotteita. Vuoroviljely on sekin unohdettu tehotuotantotaloudessa. Viljelykasvien vuorottelu on oleellinen osa maanparannusta, kun tietyt kasvit sitovat maaperään eri aineita.

      Kemiallisten lannotteiden käyttöä en itse pitäisi valtavana ympäristörikoksena, mutta nykyään sen käytössä suurin ongelma on niiden liikakäyttö joka aiheuttaa mm. vesistöjen rehevöitymistä. Kemiallisia lannoitteita on niin halpa tuottaa ja käyttää, että niitä mätetään pelloille ilman mittauksia siitä, mitä peltoon oikeasti kaivataan.

      1. Hmm… luulin että vegaanit olisivat hiukan tiedostavampia myös ympäristöasioissa. Nimittäin kemiallisten lannoitteiden tuotanto ja käyttö todellakin on ympäristörikos. Kaivosten ympäristövaikutukset ovat valtavan laajoja ja pitkäkestoisia, ja ylipäätään esim. fosforin käyttö on kestämättömällä tasolla sillä ravinteita ei kierrätetä. Kuolee ne eläimet siihenkin kun niiden elintila viedään, joten luomutuotanto olisi eettisempi valinta jos ajatellaan hyvin pitkällä tähtäimellä. Ongelma on toki isompi eläintuotannossa, sillä eläinproteiinin tuottaminen rehusta on niin tehotonta. Suomessa ei olisi järkevää että kaikki olisivat vegaaneja, sillä laiduntamalla saadaan tuotettua ravintoa myös paikoissa, joissa kasvinviljely olisi vaikeaa. Se ei toki olisi nykyisenkaltaista massatuotantoa. Joten ympäristön ja muunkin eettisyyden kannalta asia on huomattavasti monimutkaisempi kuin vegaani/lihaani-vastakkainasettelu. Itse syön hyvällä omallatunnolla juuri paikallisen lammastilan paistia ja luomujuureksia.

        Yksi asia mitä jaksan ihmetellä aina, on liivatteen välttely. Yhtään eläintä kun ei varmasti tapeta sen takia että siitä saadaan liivatetta tehtyä, vaan se on sivutuote josta iso osa menee eläinruokiin tai suoraan jätteeksi. Nykyään teurasjätteinä pidettyjen ruhonosien proteiineilla voi olla merkitystä esim. suoliston terveydelle, joten itse lasken ravitsemukjsellisen hyödyn suuremmaksi kuin eläinten kärsimyksen joka sivutuotteen tapauksessa ei lisäänny. Toki ymmärrän ettei halua mitään tuntevan eliön osaa syödä, mutta kysymys koskekoon niitä joiden veganismin takana on jokin muu syy.

        1. luulin että vegaanit olisivat hiukan tiedostavampia myös ympäristöasioissa
          Vegaani voi hyvin olla myös esimerkiksi terveydellisistä syistä. Tai pelkästään eläinoikeussyistä. Vegaanit eivät ole mikään homogeeninen ryhmä, jotka kaikki keskittyvät elämässään samoihin asioihin. Ja miksi vegaanien pitäisi olla tiedostavampia ympäristöasioissa kuin kenenkään muunkaan?

          Nimittäin kemiallisten lannoitteiden tuotanto ja käyttö todellakin on ympäristörikos. Kaivosten ympäristövaikutukset ovat valtavan laajoja ja pitkäkestoisia, ja ylipäätään esim. fosforin käyttö on kestämättömällä tasolla sillä ravinteita ei kierrätetä.
          Tunnustan, että en ole tähän asti ollut kovin hyvin perillä fosforinlouhinnasta. Aion perehtyä asiaan tarkemmin, kiitos huomautuksesta! Mutta kuten tässä on jo monessa kommentissa tullut esille, ei eläinten lanta ole ainoa tapa kierrättää ravinteita pelloilla. Kuten jo aikaisemmin totesin, vuoroviljely, kasvikomposti ja makkilanta on kaikki oikein hyviä ja varteenotettavia vaihtoehtoja. Suomessahan muuten ollaan puuhattu viemärijätteestä lannoitetta, mutta en tiedä missä vaiheessa projekti on tällä hetkellä.

          Tosin on aivan hypoteettinen ajatus, että koskaan ainakaan minun elinaikanani eläintenpito ruoantuotantoa varten tulisi loppumaan. Ja sitten kun niin käy joskus hamassa tulevaisuudessa, väittäisin, että meillä on teknologia aika paljon kehittyneempää tarvittavien lannoitteiden tuotantoon.

          Suomessa ei olisi järkevää että kaikki olisivat vegaaneja, sillä laiduntamalla saadaan tuotettua ravintoa myös paikoissa, joissa kasvinviljely olisi vaikeaa
          Missä Suomessa on sellainen paikka, jossa eläimet voivat laiduntaa ulkona ympäri vuoden?
          Ruoan kuljetuksessa syntyy päästöjä verrattaen vähän. Moni tuote on ympäristön kannalta järkevämpää kasvattaa jossain muualla kuin Suomessa. Täälläkin kuitenkin kasvaa monet vegaanille tuikitärkeät proteiinikasvit, kuten hamppu, härkäpapu ja pellava. Niiden käyttöä toki kannattaa suosia, jos haluaa syödä lähiruokaa :)

          Itse syön hyvällä omallatunnolla juuri paikallisen lammastilan paistia ja luomujuureksia
          Minusta on aina vähän outoa, että lihaa syövillä tulee tarve puolustella vegaaneille omia syömistottumuksiaan. Minulla ei ole tapana puuttua muiden syömistottumuksiin ja mielestäni jokainen tekee itse päätöksenä siitä mitä syö. Mutta omista ruokavalinnoistaan on kuitenkin hyvä olla tietoinen. Minä en söisi lammasta (tai muutakaan lihaa), vaikka se olisi kuinka ”hyvin” kasvatettu, syistä joita jo tuossa postauksessa kerroin.

          Yksi asia mitä jaksan ihmetellä aina, on liivatteen välttely. — Toki ymmärrän ettei halua mitään tuntevan eliön osaa syödä, mutta kysymys koskekoon niitä joiden veganismin takana on jokin muu syy.
          Tuossa viimeisessä lauseessahan se jo tuli esille, miksi vegaanit välttelevät liivatetta. Mielestäni siinä ei ole mitään ihmeteltävää. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en itsekään ymmärrä sitä ajatuksenjuoksua, että syödään maitotuotteita ja käytetään nahkakenkiä, mutta vältellään liivatetta ja eläinperäisiä juoksutteita. Mutta enpä minä ole mikään siihen mitään sanomaan :)

        2. Eihän sitä tarvitse, mutta vegaaniutta vaan yleensä mainostetaan ympäristöystävällisenä. Omissa piireissäni ympäristönsuojelu on huomattavasti tärkeämpi syy kasvisruoan valitsemiseen kuin eläinten oikeudet, joten siitä siis kumpuaa ihmettelyni näihin ”sääntöihin”.

          Teknologia ei auta lannoitteiden tapauksessa, sillä ainetta ei voi luoda tyhjästä, ja tällä hetkellä ravinteita hukataan rehevöittämään vesistöjä. Mutta kuten sanottu, tämä on vielä enemmän lihantuotannon ongelma, mutta jos haluaa suojella myös villieläimiä niin tätäkin voi miettiä. Toivottavasti et nyt ahdistu, kun juuri kirjoitit ettei vegaanina eettiset ruokavalinnat hierrä omaatuntoa x)

          Ympäri vuoden ei tietenkään laidunnus onnistu, mutta jos ja kun kaikki käytettävissä oleva maa-ala on saatava tuottamaan ruokaa loppumattomasti kasvavalle väestölle, niin laidunnus on yksi tapa käyttää huonoa viljelymaata. Mutta sillä että näin pienimuotoinen lihantuotanto olisi järkevää, ei toki voi perustella tätä sisäfileellä mässäilyä kilokaupalla, joka on aivan älytöntä ökyilyä jonka mahdollistaa lihan epärealistisen halpa hinta. Tulevaisuudessa ainoa vaihtoehto tulee todennäköisesti olemaan että lihaa syödään korkeintaan 1-2 kertaa viikossa. Voi sitä blogivisiittien määrää sitten :D

          Esimerkki omasta ruoastani oli tarkoitus kertoa siitä, että lihan alkuperästä ja tuotantotavasta voi olla hyvinkin tietoinen vaikkei olisi vegaani. Ei se ainakaan eläimiä hyödytä, että nykyisessä keskustelussa molemmat puolet pysyy poteroissaan kun jäädään jankkaamaan siitä että saako eläimiä syödä vai ei. Useimmat ihmiset ovat todellakin harmittavan vieraantuneita ruoantuotannosta, ja siitä kärsii eläimet ja ympäristö.

        3. Teknologia ei auta lannoitteiden tapauksessa, sillä ainetta ei voi luoda tyhjästä, ja tällä hetkellä ravinteita hukataan rehevöittämään vesistöjä. Mutta kuten sanottu, tämä on vielä enemmän lihantuotannon ongelma, mutta jos haluaa suojella myös villieläimiä niin tätäkin voi miettiä.
          Teknologia auttaa siinä tapauksessa, että pystytään jatkossa hyödyntämään paremmin juuri esimerkiksi tuo viemäriliete. Tyhjästä ei tietenkään mitään saa aikaiseksi, en sitä tarkoittanutkaan.

          Toivottavasti et nyt ahdistu, kun juuri kirjoitit ettei vegaanina eettiset ruokavalinnat hierrä omaatuntoa.
          En koe olevani mikään ekojeesus, vaikka olenkin vegaani. Toiminnassani on ihan taatusti miljoona asiaa parannettavana :)

          Tulevaisuudessa ainoa vaihtoehto tulee todennäköisesti olemaan että lihaa syödään korkeintaan 1-2 kertaa viikossa.
          Olen aivan samaa mieltä. Ehkä muutama vegaani tasapainottaa toisessa päässä niitä lihalla mässäilijöitä?

          Esimerkki omasta ruoastani oli tarkoitus kertoa siitä, että lihan alkuperästä ja tuotantotavasta voi olla hyvinkin tietoinen vaikkei olisi vegaani. Ei se ainakaan eläimiä hyödytä, että nykyisessä keskustelussa molemmat puolet pysyy poteroissaan kun jäädään jankkaamaan siitä että saako eläimiä syödä vai ei. Useimmat ihmiset ovat todellakin harmittavan vieraantuneita ruoantuotannosta, ja siitä kärsii eläimet ja ympäristö.
          Hyvin sanottu. Ihmisten moraalikäsityksetkin muuttuvat ajan kuluessa ja olen aika vakuuttunut siitä, että vielä tulee aika kun tätä nykyistä eläinten tehotuotantoa katsotaan taaksepäin yhtenä häpeäpilkkuna historiassa.

          Mä en ole sitä mieltä, että eläinten syöminen on aina absoluuttisesti väärin. En lähtisi itse hirveästi kritisoimaan vaikkapa silloin tällöin kalaa tai riistaa syövää ihmistä. Mutta itse olen mieluummin ilman :)

      2. ”Kemiallisia lannoitteita on niin halpa tuottaa ja käyttää, että niitä mätetään pelloille ilman mittauksia siitä, mitä peltoon oikeasti kaivataan.”

        Hmmm… Anteeksi, mutta tämä ei kyllä pidä ollenkaan paikkaansa. Maanviljelijöiden tulee toimittaa pelloilta maanäytteet, mitkä tutkitaan ja niiden perusteella tehdään lannoitussuunnitelma. Ja tämä on viimeistään EU:n myötä mennyt niin byrokraattiseksi kyykyttämiseksi että jos niissä papereissa on pienintäkään vikaa niin sakkoa tulee nelinumeroinen summa. Näin ainakin Suomessa. Etelä-Euroopan maista en mene vannomaan, vaikka niitä koskee sama EU-lainsäädäntö niin valvonta tuskin on aivan niin tarkkaa.

        Lisäksi, Kemiran myynnin myötä lannoitteiden hinnat ovat nousseet niin järkyttävästi että kukaan maanviljelijä ei varmasti tunge peltoonsa yhtään ylimääräistä. Ennemminkin tiukkoina aikoina kemiallisista (lue: kaupasta ostettavista) lannoitteista pyritään säästösyistä tinkimään.

    3. Esimerkiksi viljelykierto, johon kuuluu viherlannoituskasvien kasvatusta, lisää maaperän typpipitoisuutta. Kotitalous- ym. komposti on niin ikään hyvä lannoite. Ainakin puutarhaviljelyn mittakaavassa myös kateviljely tuo ravinteita pellolle.

      Suuressa mittakaavassa kysymykset varmaan vähän erilaisia, mutta ainakin meillä on vegaaninen luomukasvimaa toiminut hyvin jo parikymmentä vuotta. :)

  10. ”Sellaista olen aina ihmetellyt että kuinka vegaanit, eläintensuojelijat ym lannoittavat ne omien ruokiensa pellot? ”

    En saanut selvää tarkoititko, että (1) vegaanin ei pitäisi syödä mitään minkä viljelyssä on käytetty eläinperäisiä lannoitteita vai että (2) vegaanisessa maailmassa lannoittaminen olisi ongelma. (epäselvästi ajateltu on epäselvästi kirjoitettu :) )

    Vastaus tulkintaan (1):
    Pääsääntöisesti pelloilla käytetään eläinten ulosteita, enkä ole kuullut yhdestäkään vegaanista joka yrittäisi selvittää onko lannoitteina käytetty eläinperäisiä aineita.

    Tässäkin asiassa pitää ottaa huomioon, että yhteiskunnassa jossa eläinten hyväksikäyttö täysin läpäisee kaikki elämän osa-alueet, ei ole mielekäs tavoite olla ”täydellisen puhdas vegaani”. Saako vegaani lentää lentokoneella (siellähän voi olla, ja miltei aina onkin, nahkaistuimet)?

    Tällaiset kysymykset ovat eläinten vapautuksen, joka on veganismin päämäärä, kannalta aivan yhdentekeviä. Ylivoimaisesti suurin ja kammottavin eläinten hyväksikäytön muoto on ruokateollisuus, ja useimmat muutkin tavat käyttää eläimiä nojaavat sen sivutuotteisiin. Sitten kun lihantuotanto on lopetettu, marginaaliset kysymykset ratkaisevat itsensä.

    ”Apulannan tekeminen on melkoinen ympäristörikos” Kerro lisää? Triviaalissa mielessä tietysti kaikki teollinen tuotanto on ”ympäristörikos”, mutta mikä teollisissa lannoitteissa olisi sen pahempaa kuin muissakaan teollisissa valmisteissa?

    Tulkintaan (2):
    En ymmärrä miksi teolliset lannoitteet olisivat ”ympäristörikos”. Kaivos- ja kemianteollisuutta voi harjoittaa monilla tavoilla, ja ympäristönäkökohdat mahdollisimman hyvin huomioimalla ne ovat varmasti eettisempi vaihtoehto kuin eläinten orjuuttaminen.

    Edelleen voisi huomata, että tällä hetkelle suurin osa viljelystuotteista menee eläinten ruoaksi, joten lannoitteita tarvittaisiin paljon nykyistä vähemmän jos tuotanto olisi vegaanista.

    ”Luonnonmukaisuus” ja ”parhaus” ovat epäkiinnostavia attribuutteja tässä yhteydessä. Jos lannoite on ekologisesti (riittävän) kestävä ja yleisesti riittävän hyvä, ei ole väliä onko se luonnonmukaista tai onko joku eläinperäinen parempi.

    1. Minusta kemianteollisuuden lannoitteet ovat suuri ympäristörikos. Luomuviljeyssä käytetään biologisia, eläin ja kasviperäisiä, lannoitteita, jolloin maaperään ja kasvisten syöjiin ei joudu kemikaaleja eikä lannoitteiden tuottamisesta synny ylimääräisiä päästöjä. Lisäki luomuviljelyssä maaperä pysyy elinvoimaisena, kun kaikenlaisia pieneliöitä ja rikkakasveja ei tuhota torjunta-aineilla.

      En ole vegaani vaan kasvissyöjä, mutta omalle palstalleni en kuuna päivänä laittaisi kemiallisia lannoitteita ja ostan lähes yksinomaan luomutuotteita. Ja omalle palstalle olen tarkka, etten laita esim. broileriperäisiä lannotteita vaan valitsen kasvipohjaiset lannoitteet.

      Lannoittaa voi biojätteellä, ruohosilpulla, maanparannus ja viherlannoituskasveilla ja tietenkin viljelykierto on tärkeää. Tällä tavalla viljellen maaperä ei köyhdy.

      1. Jep, näistä luonnonmukaisista vaihtoehdoista on muissa kommenteissa ollutkin puhetta. Kaikki hyviä ja tärkeitä vaihtoehtoja!

        Tällä hetkellä kuitenkin esimerkiksi kerrostalossa asuvan viljelypalstalaisen vaihtehdot ovat vähän suppeammat, kun pihalla ei esimerkiksi voi pitää omaa kompostia eikä vuokrapalstalla viljelykiertokaan onnistu. Mutta onneksi kasviperäisiä lannoitteitakin on saatavilla! :)

        1. Ihan vuokrapalstalla minäkin vilejelen. Voihan siellä harrastaa viljelykiertoa, jos on sama palsta monta vuotta :)

          Mulla on sellaiset lohkot siinä, joissa vaihtelen viljelykierron mukaan eli ekana vuonna paljon ravinteita vaativat ja siihen lohkoon sitten paljon lannoitetta. Seuraavina vuosina sitten vähemmän ravinteita tarvitsevat. Neljäntenä vuonna voisi olla viherlannoitekasveja, mutta tätä en ole vielä saanut kokeiltua.

          Se on kyllä tylsää, että kaupunkien / kuntien palstoilla ei ole yleensä yhteistä kompostia. Olen kyllä kunnalle puhunut tästä, mutta…

        2. Eikö koko palstan maa-ala kynnetä kauden päätteeksi, jolloin maa-aines sekoittuu kaikkien palstojen kesken. Vai olenko väärässä?

          Olispas kyllä mahtavaa, jos palstoille saisi kompostin!

  11. Voipi olla, että liityn vegaanihaasteeseen omalta osaltani, ainakin aion yrittää enemmän kuin tavallisesti :) olen jo pidempään kotona suosinut täysin vegaanisia ruokia, ja saanut jopa maitoa päivät pitkät litkivän poikaystävänikin rakastumaan soijamaitoon. Ainoa ongelma on koulu, siellä lopetettiin vegaanisen ruuan tarjoilu kokonaan vedoten alaikäisiin opiskelijoihin ja säästösyihin. Omia eväitä ei ole vara ottaa mukaan, lakto-ovoruokaa syön tarjonnan mukaan, mutta joskus ”kermassa lilluvat sienet”-tyyppinen ruokavaihtoehto siirtää minut kiltisti salaattipöydän ääreen. Joten katsotaan, mitä tammikuussa tapahtuu :)

    1. Ihana kuulla, että otat vegaanihaasteen vastaan! Toivottavasti kuukausi on antoisa :)

      Tuo kouluruokailu kyllä tarjoaa haastetta. Olisko sun mahdollista esim. ottaa osittain omat eväät mukaan? Esimerkiksi jotain proteiinipitoista leivänpäällistä tai vaikka jotain ruokaisampaa täytettä laitettavaksi koulun salaatin joukkoon? Se tulisi edullisemmaksi kuin kokonaan omien eväiden tekeminen.

      1. Pakko kyllä myöntää, että salaattipöytä useasti voittaa ravintoarvoiltaan tavallisen lakto-ovo-safkan, nykyään sieltä löytyy monenlaisia papuja, pähkinöitä, siemeniä, joskus couscousiakin, kaiken muun salaatin lisäksi siis :) sen sijaan ennen tarjoiltu vegaaniruoka oli n. neljänä päivänä kouluviikosta kuivia porkkanapihvejä, niitten suhteen olin koulun henkilöstön kanssa samalla linjalla että eivät olleet tarpeeksi ravitsevia :D lakto-ovo-ruuankin ”proteiininlähteenä” on lähinnä kerma… Joten salaattipöydän ääreen siirtyminen ei muutenkaan tunnu huonolta idealta :D

        1. No mutta toihan kuulostaa oikeasti tosi hyvältä! En olisi itse ollenkaan pahoillani tuollaisesta salaattilounaasta :)

  12. Kovasti tekisi mieli kokeilla vegaanista tammikuuta, olenhan jo kovasti onnistunut lisäämään kasvisten syömistä sinun blogisi ja nyt myös uuden keittokirjani (ihana ”Vegaanin keittiössä”) ansiosta! Kokkaan nykyisin jo useimmat ruokani sinun ohjeillasi, mutta maitotuotteista en ole päässyt/yrittänyt vielä eroon… Pystyisin siis varmasti hyvin elämään kuukauden esim. ilman rakastamaani pippuripihviä (varsinkin jos päättäisin samalla olla menemättä ravintolaan syömään tammikuussa), mutta ongelmaksi voisi tulla se että kylään mennessä olisi ”pakko” syödä ei-vegaanisesti (en aio vaatia pikkulapsiperheen äitiä kokkaamaan minulle eri ruokia)… Lisäksi edelleen arveluttaa se, että miltä maistuisi kahvi jonkun kasvismaidon kanssa (varsinkin kun käytän kahvimaitoa reilulla kädellä). Entä millä korvaisin rahkan? Minulla kun on tapana syödä iltapalaksi marja- tai hedelmärahkaa, koska se on terveellistä (vähärasvaista, proteiini- ja kalsiumpitoista) ja suurta herkkuani… Olisiko vinkkiä tähän rahka-asiaan?

    1. Heippa Ninni!

      Kiva kuulla, että vegaanisempaan elämään löytyy kiinnostusta! :)

      …mutta ongelmaksi voisi tulla se että kylään mennessä olisi ”pakko” syödä ei-vegaanisesti (en aio vaatia pikkulapsiperheen äitiä kokkaamaan minulle eri ruokia)…
      Kiireistä pikkulapsiperheen äitiä ei varmasti harmita lainkaan, jos viet mukanasi jotain vegaanisia herkkuja kaikille jaettavaksi? Minäkin vien usein kylään mennessäni pientä itse tehtyä purtavaa mukanani, eikä niitä ole vielä koskaan tarvinnut raahata takaisin kotiin ;)

      Lisäksi edelleen arveluttaa se, että miltä maistuisi kahvi jonkun kasvismaidon kanssa (varsinkin kun käytän kahvimaitoa reilulla kädellä).
      Kasvimaidot sopivat todella hyvin kahvin joukkoon! Joskus ongelmana voi olla juoksettuminen (siitä voit lukea lisää kirjoittamastani Kasvimaitojen ABC -tekstistä), mutta jos annostelet maitoa reilulla kädellä muutenkin, ei juoksettumisen vaaraa ole :) Oma kahvimaitosuosikkini on Alpron light -soijamaito. Se sopii ihan täydellisesti, kun keittää espresson mutteripannulla ja kaataa sen kuuman soijamaidon joukkoon. Nam!

      Entä millä korvaisin rahkan?
      Käytän itse maustamatonta soijajogurttia joka paikkaan, mihin muut ihmiset ehkä laittaisivat rahkaa, kermaviiliä tai smetanaa. Tällä hetkellä on tosin sellainen ”ongelma”, että Alpron maustamattomana myytävä soijajogurtti sisältää sokeria, mutta ilmeisesti sieltä on tulossa se vanha oikeasti maustamaton versio takaisin myyntiin alkuvuodesta. Rainbowlla on myös maustamaton soijajogurtti, mutta se ei ole kovin hyvänmakuista.

      Oma suosikkini on kuitenkin ehdottomasti Oatlyn maustamaton kaurajogurtti, johon sekoitan hamppuproteiinia tai -rouhetta sekä marjoja ja pähkinöitä. Ihan paras välipala! Oletko muuten testannut Yosa Sport -välipaloja? Niissä on yhtä paljon proteiinia kuin rahkassa ja ainakin se hedelmäinen versio on musta tosi hyvää.

      1. Kiitos vastauksesta Elina! :) Pitääpä uskaltautua kokeilemaan kahviin tuota Alpron kevyt soijamaitoa. Lueskelinkin joskus jo aikaisemmin tuota Kasvimaitojen ABC – tekstiä, ja silloin jäi arveluttamaan se että jos töissä Kulta Katriina juoksettaa soijamaidon (sinne kun kaikki ostaa aina tuota yhtä ja samaa kahvia)… Itse käytän kotona tummapaahtoista kahvia (keittimenä Moccamaster), ja olin ymmärtävänäni ettei soijamaito juoksettuisi niin herkästi tummapaahtoisessa kahvissa?
        Maustamatonta soijajogurttia olen testannut vain kerran, enkä oikein tykästynyt… Toki makuaisti varmasti tottuisi jos antaisin sille mahdollisuuden. Mutta tuo Oatlyn kaurajogurtti kuullosti kokeilemisen arvoiselta! Yosa-välipaloja en ole testannut, kun ajattelin että niissä olisi turhan paljon sokeria (itse en laita siihen rahka-iltapalaani muuta kuin rahkaa ja marjoja tai esim. mangososetta). Mutta näköjään tuossa Yosa Sportissa ei ole kuin 4,4% sokeria, joten täytyypä testata – kiitos vinkistä!
        Olen nyt monta askelta lähempänä kohti päätöstä viettää vegaaninen tammikuu! ;)

        1. Töissä voit kokeilla sitä kikkaa, että lämmität soijamaidon ensin mikrossa ja kaadat sitten kahvin päälle. Teen itse aina näin, koska laitan kahvin joukkoon aina niin paljon maitoa, että muuten joudun juomaan kylmää kahvia ;)

          Moni vegaaninen tuote maistuu erilaiselta ja makuaistilla menee varmasti hetki tottumiseen. Seitanista ei saa sisäfileepihviä eikä tofusta vuohenjuustoa, mutta se ei tee niistä suinkaan huonompia, vaan erilaisia :) Vegaanitaipaleen alussa joutuu varmasti hetken seikkailemaan oman mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta sieltä löytyy ihan varmasti kaikkia uusia ruokasuosikkejakin!

  13. Ei minunkaan miehestä tullut vegaania, eikä edes kasvissyöjää, vaikka minusta tulikin. Teemme yleensä eri ruoat. Joskus teemme yhdessä esim. pitsaa, jolloin teemme kaksi pitsaa, mutta molempiin omat täytteet. Jos menemme ravintolaan syömään, katsomme etukäteen ruokalistaa, jotta minullekkin löytyisi listalta jotain syötävää. :) Tuntuu että alkuaikoina mies oli kiinnostunut maistelemaan ruokiani (ts. minun ruokani kelpasivat hänelle silloin), mutta nyttemmin se on jäänyt. :/ Tietenkin toivoisin, että mieheni innostuisi kasvisruokailusta ja ryhtyisi joskus vegeksi, mutta en usko että näin tulee koskaan tapahtumaan.. :P

    1. Meilläkään erilaiset ruokavaliot eivät ole minkään sortin ongelma, joskin ymmärrän kyllä, että joillekin voisi tulla ylitsepääsemättömiä ideologisia ristiriitoja.

      Paras tapa saada mies innostumaan kasvisruoasta on kun kokkaa jotain niin hyvää, ettei sitä voi vastustaa :)

  14. Mielenkiintoista oli lukea vegaanihistoriastasi. Olin teininä ja nuorena aikuisena vegaani,tai ainakin lähes;ennen internet.aikaa,jolloin oli paljon vaikeampaa saada tietoa. Raskausaikana hyväntahtoiset ihmiset varoittelivat kaikenlaisilla kauhuskenaarioilla että mitä tapahtuu ,jollen syö lihaa.Eli aloitin uudestaan kanan syönnin,jonka lopetin 7 vuotta sitten. Olin uudestaan muutaman vuoden vegaani,mutta itselleni sopii parhaiten niin että suurimmaksi osaksi syön kuin vegaani,mutta välillä siitä poiketen.Lihaa en kuitenkaan syö.
    Muuten,tuosta kokemuksestasi lapsena Venäjällä,kun jouduit todistamaan teurastusta,tuli mieleen täkäläinen ravintola,jonka keittiöpäällikkö vei kokkinsa katsomaan ravintolaan tulevien lihojen teurastusta.Siitä oli seurauksena se,(ei ihan heti,mutta hiljalleen) että ravintolan kokeista 3 tuli vegaani,ja kaksi heistä on avannut vegaanisen ravintolan…

  15. Joskus opiskeluaikana olin lähes vegaani, koska totesin kasvisruoan olevan niin paljon edullisempaa. Mielummin ostin pussin soijarouhetta kun monen monta pakettia (jauhe)lihaa. Ja tofusta opin tekemään monen monta ruokaa. Ottaisin mielelläni kuukauden veganihaasteen vastaan, mutta minulla on suolistosairaus joka rajoittaa ruokavaliota niin paljon ettei oikein mitään jäis syötäväksi. Kasviksia ja tiettyjä keitettyjä juureksia saan syödä korkeintaan 1 dl/ateria. Siemenet, pähkinät, pavut, linssit, kaalit, sipulit sun muut herkut eivät käy. Onneksi kookos sentään sopii niin sitä voi käyttää joumana ja itse hapattaa jougurtiksi. Lisäksi gluteeni ja moni gluteeniton vilja ei sovi. Kvinoaa söin aikaisemmin paljon, mutta nyt sekään ei sovi. Mutta voisin tehdä henkilökohtaisen haasteen vastaan, että voisin syödä enemmän kasvisruokaa siinä määrin missä oma elimistö kestää :)

    1. Voi ei! Tietysti oma terveys menee edelle, se kannattaa ottaa vakavasti! Mutta tosi hienoa, että olet löytänyt kaikkia kekseliäitä juttuja joilla eläinperäisiä tuotteita voi korvata kasviperäisillä. Se on jo iso askel. Nostan hattua, että jaksat nähdä vaivaa :)

  16. No niin, tänään lähti kaupasta mukaan Yosa Sport – välipala ja purkillinen Alpro Soya Light – juomaa… Kaurajogurttia ei Prismasta löytynyt, täytyy etsiä huomenna vielä Cittarista. Ärsyttää vaan kun noita soijamaitoja ei ole kuin litran tölkkejä, enhän minä saa litraa kulumaan siinä 5 päivässä minkä sen luvataan avattuna säilyvän! Onko kokemuksia voiko sitä pakastaa, eli miten se käyttäytyy sulatuksen jälkeen? Vai pilaantuuko avattu soijamaito jääkaapissa kuinka herkästi, uskaltaako sitä juoda vielä viikon päästä?
    Tänään tulikin sitten taas uusi ”tenkkapoo” (tekosyy) eteen kun harkitsen vegaanista tammikuuta: meillä on ystävän kanssa tapana käydä kaupungilla kahvilla 1-2 kertaa viikossa, ja sitä henkireikää ilman en halua olla viikkoakaan… Ja tästä kaupungista (tuppukylästä) on turha etsiä kahvilaa josta saisi kasvimaitoa kahviinsa. Hmm…ehkä joudun viettämään vain osittaisen vegaanikuun, niin että itse teen pelkästään vegaanista ruokaa ja käytän kotona (ja töissä) kasvimaitoa, mutta kahvilassa hyväksyn sitten ei-vegaanisen vaihtoehdon…

    1. Ärsyttää vaan kun noita soijamaitoja ei ole kuin litran tölkkejä, enhän minä saa litraa kulumaan siinä 5 päivässä minkä sen luvataan avattuna säilyvän!
      Kyllä se säilyy viikon verran ihan hyvänä jääkaapissa :) Mun muistaakseni Alprolla on kyllä ollut jotain soijamaitoa myös 500ml:n purkissa, mutta se taitaa olla vähän huonommin saatavilla. Soijamaitoa voi hyvin käyttää myös esim. puuron keittelyyn jos sitä uhkaa jäädä ylimääräiseksi.

      Tänään tulikin sitten taas uusi ”tenkkapoo” (tekosyy) eteen kun harkitsen vegaanista tammikuuta: meillä on ystävän kanssa tapana käydä kaupungilla kahvilla 1-2 kertaa viikossa, ja sitä henkireikää ilman en halua olla viikkoakaan…
      Mitäs jos kysyisit sieltä kahvilasta, onko mahdollista saada valikoimiin soijamaitoa? Jos käyt siellä usein, niin varmasti ottavat sitä mielellään valikoimiin (jos ei vielä ole)! Nykyäänhän Suomessa kaikista ketjukahviloista taitaa jo saada soijamaitoa, ja ainakin täällä Turussa on harvinaista, jos soijamaitoa ei ole jossain tarjolla.

      Mutta vegaanikuukauden viettämistä ei suinkaan kannata jättää kokonaan välistä yhden pikkuasian takia :) Jos tuosta ei ole mahdollista joustaa, niin se ei maata kaada!

    2. Alprolla on myös n. 2dl soijamaitopurnukoita, yleensä 6 kappaleen paketeissa. Näitä kannattaa markkinoida lempikahvilalleen. Saavat hävikin minimoitua kun ei tarvi pitää isoa purkkia auki. Kätevät muutenkin töissä, reissussa yms.

      1. Ne pikkupurkit on kyllä niin hävyttömän kalliita, että niitä ei kyllä mun keittiössä ikinä näy…

        1. Voi vitsi, ne 2 dl:n pikkupurkit ois just sopivia töihin vietäväksi! Löytyyköhän niitä ihan normimarketeista? Ja kiva kuulla että se litrankin tölkki säilyy hyvin viikon. Enkä tullut tosiaan ajatelleeks että onhan sillä soijamaidolla muutakin käyttöä – pitääpä esim. testata sitä ihanalta kuullostavaa kookos-riisipuuroa! :)

  17. Hei

    Olen seurannut blogiasi vuosien ajan hiljaisesti, enkä malta nyt olla kommentoimatta kun on niin kiihkeitä keskustelujakin ollut.

    Teknologia elää ilman eläinten hyväksikäyttöä on jo olemassa (ei se mitään kvanttifysiikkaa ole), mutta sen mahdollistavan infrastruktuurin toteuttaminen on jäänyt surullisen vähäiseksi. Tämä johtuu poliittisesta tahdosta ja sitten äänestävän väestön yleisestä asenteesta. Enemmistö ihmisistä ei tosiaan mieti syömisiään kuin ensikädessä oman terveytensä ja sitten ehkä ympäristön
    ja ekologisuuden kautta. Usein tosin ensimmäinen ja ainoa ajatus on nälän tyydyttäminen tai herkuttelu totutun mukaan. Näin me ihmiset vaan toimimme. Kuten tällä sivulla aikaisemmin todettua, eettisyys ruokavalintojen perusteluissa vaikuttaisi olevan jotenkin noloa tai out. Mielestäni elämässä ei ole oikeastaan millään muulla väliä kuin sillä että tekee oikein. Oleellisinta on saada aika kulumaan täällä mahdollisimman harmittomasti kuin suinkin ja sitten peräti hyödyllisesti – kaikkien elävien kannalta. Kun olemme tänne syntyneet ja jotain pitää syödä, niin miksemme tekisi sitä niin, että siitä aiheutuisi mahdollisimman vähän harmia kenellekään. Kasveilla ja sienillä ei ole hermostoa, eivätkä ne tunne kipua tai tuskaa kuten eläimet (varmaan tähänkin näkemykseen tulee joskus tulevaisuudessa muutos jolloin voimme elää joinain kvanttihenkinä kosmisella energialla), joten syökäämme siis niitä. Tämä minkä käsitti vasta 13-vuotias Elinakin, on jäänyt sisäistämättä yliopistot käyneiltä päättäjiltä. Filosofisen objektiivisen päättelyn jälkeen on ihan sallittua sanoa, että olet oikeasti moraalisesti korkeammalla kuin sekasyöjät. Ei siitä pitäisi kenenkään kateutta tuntea vaan pyrkiä siihen itsekin.

    Nyt kun meillä on varaa valita on ihan silkkaa hulluutta tai sadisimia valita tappaminen ja riisto kun emme ainoastaan pärjäisi vaan voisimme suorastaan loistavasti ilman niitä. Täällä lännessä jokainen joutuu tekemään joka päivä tämän valinnan kaupassa tai ruokalassa käydessään, loppujen lopuksi kyseessä on vain mitätön käden tai ainoastaan sormen liike (tai sen suuntaminen muualle hyllyssä), joka voi pelastaa henkiä. Ostaminen on siis uutta äänestämistä. Nyt joku ajattelee, että veganismi tappaa Suomen maatalouden saattamalla broilerin- ja naudankasvattajat työttömiksi, mikä taas lisää hätää ja harmia. Tuskin kukaan oli huolissaan orjakauppiaidenkaan työllistymisnäkymistä kun yleinen ilmapiiri oli kääntynyt orjuutta vastaan. Eläintuotanto ei ole yhtään hyväksyttävämpi asia. Tässä tarvitaan laajamittaista koulutusta ja valistusta tietoisuuden lisäämiseksi. Moni aikuinen ei oikeasti tiedä, että esim. maidontuottamiseen lehmä saatetaan (=käytännössä raiskataan) raskaaksi (tällekin oma termi lehmän tietoisen tunnekokemuksen vähättelemiseksi: astuttaa tai hedelmöittää tiineksi) joka vuosi maidon tuotannon pitämiseksi huipussaan. Syntynyt vasikka riistetään lehmältä lähes heti syntymisen jälkeen ja jos se on urospuolinen se useimmiten tapetaan pian ja naaraat kasvatetaan eristyksissä ja kurjalla korvikkeella ilman emon hoivaa seuraaviksi maidontuottajiksi. Lehmä on nisäkäs kuten ihminenkin, eikä vahva vastasyntyneen ja synnyttäjän välinen tunneside ole sillä laadullisesti tai määrällisesti yhtään sen vähäisempi kuin äidin ja vauvan välinen. Se on erityinen ja universaali. Tämän kieltäminen ei ole mitään muuta kuin sairasta julmuutta. Kuvittele itsesi ja lapsesi lehmän sekä vasikan tilalle.

    Usein kuulee sanottavan, jostain vegaanista, että: ”joo vaikka se ei syö mitään eläinperäistä, niin se on ihan ok, kun ei se silleen niiku saarnaa ollenkaan.” Hyvä ja maistuva vegaaninen ruoka on yksi tapa muuttaa tapoja ja ennakkoluuloja ainakin ruuan maistuvuuden suhteen. Veganismissa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse elämästä, kuolemasta ja kärsimyksestä, minkä takia en pelkäisi kertoa eläintuotannon tosiasioita, jos kaveri ei ollut niistä perillä. Ei veganismi ole mikään salaliitto tai vain valittujen hommaa vaan kaikkien pitäisi olla sitä. Tämän jälkeen voidaan sitten syödä joko hyvillä mielin tai puhua lisää (ellei toiselle ole sitten tullut niin paha mieli ja lähtenyt jo kotiin). Jos joku ottaa herneen nenään eläintuotannon epäkohtien asiallisesta esille tuomisesta, voi miettiä onko ystävyys ihan välttämätöntä sellaisen persoonan kanssa (tosi harva aikuinen osaa muuten suhtautua syyllisyyden tunteeseen rakentavasti). Vääryyttä ei tarvitse eikä pidä suvaita. Mitä useampi on vegaani, sen harvempi haluaa olla yksin lihansyöjä. Lihansyönnistä pitää saada riisuttua pois kaikki päälleliimattu miehekäs hohto sekä syvälle juurtuneet nyky-ymmärryksessä käsittämättömät perinteet.

    Olen erittäin iloinen, että otit tämän aiheen esille suositussa blogissasi, Elina! Blogisi ja kirjasi ovat ihan helt toppen.

    1. Hyvä pointti toi aikuisten hankaluus ottaa kritiikkiä vastaan. Se tuntuu nimittäin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Tunnistan sen itsessänikin. Jos joku kritisoi jotain sellaista mitä itse olen tottunut pitämään oikeana kyseenalaistamatta, niin en kyllä taatusti ensimmäisestä vihjeestä osaa muuttaa näkemystäni vaikka perustelut olisivat hyvät. Jos tieto on vastoin aiempaa olettamustani, niin alan kyllä ensimmäisenä kritisoimaan tätä uutta tietolähdettä tai tietoa kertovan tahon luotettavuutta ja puolueettomuutta. Jos sen sijaan kuulen monelta taholta asiasta, mielipiteeni voi alkaa muuttua, mutta mikään perustava muutos harvoin tapahtuu hetkessä.

      Ruokavalioon liittyvä kritisointi on muutenkin olennaisuudessaan aika arka aihe, samaan tyyliin kuin lasten kasvatuskin. Kritiikkiä antaessaan joutuu varautumaan todella huonoon vastaanottoon. Itse olen luonteeltani enimmäkseen ristiriitoja välttelevä mitä tulee vähemmän tuttuihin ihmisiin, joten kokisin suurta epämukavuutta puuttuessani muiden ruokavalintoihin saati sitten jos olisin itse vegaani ja vieraana sekasyöjän ruokapöydässä. Tämä nyt ei varsinaisesti liity siihen miksi käytän myös eläinperäisiä tuotteita ja toisinaan jopa lihaa, vaan enemmän haluan perustella miksi olen aivan liiankin varovainen edes keskustelemaan aiheesta, josta moni tietää liian vähän. Taidan olla vähän pelkuri, en halua olla se joka ensimmäisenä järkyttää toisen ’turvallista’ ruokanäkemystä.

      1. Yritän itsekin vältellä kaikenlaisia konflikteja viimeiseen asti. Olenkin kokenut parhaimmaksi vaikuttamiskeinoksi sen, että teen hyvää ruokaa enkä paasaa. Tietoa on saatavilla kaikille halukkaille, mutta monesti sen tyrkyttäminen saa ihmisillä karvat pystyyn.

        Ehkäpä sitten edes toimin hyvänä esimerkkinä, kun väittelijäksi minusta ei ole :)

  18. Kiitos Elina tästä kirjoituksesta, sen ajoitus oli täydellinen!
    Tekstisi oli todella ajatuksia herättävä ja vaikka herkulliset reseptisi (ja kuvat!) puhuvat puolestaan, niin pieni selvennyt oli silti ihan paikallaan varsinkin nyt kun blogistasi on tullut supersuosittu.
    Otan vegaanihaasteen ilolla vastaan, vaikka se saattaakin tuottaa vähän päänvaivaa tällaiselle lakto-ovo vaiheeseen jumahtaneelle juustojen mussuttajalle.

  19. No niin, vegaanihaaste otettu virallisesti vastaan! :) En onnistunut tänään löytämään vielä niitä pikkupurkkeja soijamaitoa, enkä myöskään sitä Oatlyn kaurajogurttia – ja Yosan kaurajogurttikin oli loppunut. Mutta mukaan lähti pikkupurkki kauramaitoa että saa testata kumpi on enemmän mun makuun kahvimaitona, soija- vai kauramaito. Lisäksi löysin Oatlyn Ruokaan Fraichea (ajattelin kokeilla sitä linssilasagneen valkokastikkeena) ja ostinpa myös Yosan kauravälipaloja sekä ison pussin tummaa soijarouhetta… Tästä se lähtee! :) Ja täytyy tosiaan kysellä kahviloissa kasvimaidon perään. Kiitos neuvoista Elina – saatanpa kysellä taas lisääkin tyhmiä kysymyksiä täällä sun blogissa!

    1. Pidän lemmikkieläinten jalostamisen ja myymisen vääränä ja yleisesti eläimillä rahan tekemisen vääränä. Eläin ei ole kauppatavaraa. Rescue-eläinten pito on mielestäni ihan ok, erityisesti jos myös lemmikkien ruokavalintoihin kiinnitetään huomiota. Tiedän monia vegaaneja, jotka dyykkaavat eläimilleen lihaa.

      Pidän itse henkilökohtaisesti outona sitä ajatusta, että pitäisin kerrostalossa eläimiä, jotka eivät kuulu tällaiseen ympäristöön. Ja että niiden ruokkimiseksi muut eläimet saavat kuolla. Pidän kyllä koirista ja kissoista ja kaikista eläimistä, mutta eivät ne taida kuulua tämänhetkiseen elämääni. Ehkä jos asuisin maalla, voisin pelastaa pihalleni vaikkapa muutaman teurastuomion saaneen tuotantoeläimen.

  20. Jee, ensimmäiset ennakkoluulot vegaanihaasteen onnistumisen osalta on onnistuneesti kumottu: se Alpron Soya Light oli oikeasti hyvää kahvimaitona! :) Kauramaito ei ollut niin mun makuun kahvissa, mutta sitä voisin ajatella juovani ruuan kanssa lehmänmaidon sijaan (mun mielestä jotkut ruuat vaan vaatii maitoa ruokajuomana, esim. ranskanperunat tai hernekeitto)… Kyllä mä nyt vakuutuin siitä että vegaaninen tammikuu tulee onnistumaan hienosti! Kokkasin tänään sitä sun ”parempaa bolognesea” tummasta soijarouheesta, ja oli kyllä herkkua! Mulla on tavoitteena tämän vegaanihaasteen jälkeen jatkaa ”5:2” – ruokavaliolla, eli ajattelin syödä 5 päivänä viikossa vegaanisesti (tai edes lakto-ovovegetaristisesti) ja 2 päivänä (jos mieli tekee) sekaruokaa (luomua suosien silloinkin). Kaukanahan se toki vielä on vegaanisuudesta ja eettisestä ruokavaliosta, mutta iso parannus siihen kun vielä reilu vuosi sitten ahmin lihaa joka päivä!

    Jännä juttu muuten, että samalla kun aloin harkita tätä vegaanihaasteeseen osallistumista, rupesin muutenkin miettimään valintojani ja tottumuksiani, ja nyt on mm. hiustenhoitotuotteeni vaihtumassa sellaisiin joista voin olla varma ettei valmistaja ole käyttänyt eläinkokeita… Ihonhoitotuotteeni ovat sellaisia jo suurimmaksi osaksi (jatkossa 100%) olleetkin, mutta jotenkaan en ole vaan tullut aikaisemmin niin miettineeksi näitä valintojani, vaikka olenkin aina ollut äärimmäisen eläinrakas ja suhtautunut eläimiin jopa ylitunteellisesti (se on varmaan ollut tietoinen päätös, että lihaa ostaessani en edes mieti mistä se on peräisin).

    1. Voi miten kiva kuulla! :) Ja ihanaa, kun käyt täällä raportoimassa! Ihan mielettömän kiva kuulla onnistuneita kokemuksia vegaanihaasteesta!

      Ja tottakai on aina parempi, jos edes vähentää eläintuotteiden kulutusta. Siinä on kuitenkin se vaara, ettei kohta enää tee niitä ollenkaan mieli ;)

      1. Täytyy Elina ihan rehellisesti sanoa, että ilman tätä sun ruokablogiasi en olisi ikimaailmassa edes harkinnut vegaanihaastetta – sun ihanan mausteiset ruokaohjeet uppoaa niin täysillä mun makumaailmaan, että sen ansiosta olen päässyt aiemmasta ”kasvisruoka-kammostani”!
        Ja mitä tulee tuohon sun viimeiseen kommenttiin, niin eipä sekään ihan mahdottomuus enää olisi – soijarouhe-bolognese oli nimittäin mun mielestä jopa herkumpaa kuin viimeksi tekemäni jauhelihaversio… ;)

  21. Hei Elina!

    Olen kiinnostuksella lukenut tätä (ja toistakin) blogiasi nyt jonkun aikaa. Mun haave olis alkaa vegaaniksi ja olen tätä aihetta mielessäni pyörittänyt jo pidemmän aikaa (vuosia)…

    Matkassa on kuitenkin tosi monta mutkaa:
    1) kaikki muut perheenjäsenet on sekasyöjiä, eikä kukaan muu ole taatusti halukas alkamaan vegaaniksi
    2) minä olen meillä se, joka tekee kaiken ruoan
    3) en oikein osaa tehdä kasvisruokia, ja olen muutenkin aika surkea kokki
    4) meillä on monta lihaa syövää eläintä
    5) kukaan ystävä tai tuttava ei ole vegaani – mites kyläreissut?
    6) mielestäni tosi moni vegaaninen ruoka on tosi prosessoitua, esimerkkeinä vaikka kasvismargariinit, kasvimaidot ja -kermat ja soijarouhe, ja mielestäni ne on tosi arveluttavia, epäterveellisiä, haitallisia ja pahanmakuisiakin
    7) käytän tosi paljon maitotuotteita (piimä, jogurtti, rahka, voi, kerma, juustot…), enkä tiedä mitä enää söisin, jos nuo jäis ruokavaliostani pois
    8) en ole millekään allerginen, mutta esim. mantelimaidosta saan aivan järkyt vatsavaivat (tottuiskohan vatsa siihen??)

    Ja niin edelleen. Mä siis todella tahtoisin eettisistä ja terveydellisistäkin syistä olla vegaani, koen jatkuvaa huonoa omatuntoa ruokavaliostani. Mutta. En tiedä miten ylittäisin kaikki esteet tieltäni. No, ajattelin kyllä aloittaa hankkimalla keittokirjasi ja kokeilemalla sieltä ohje kerrallaan erilaisia juttuja, jos vaikka pikkuhiljaa hivuttamalla saisin siirryttyä siihen suuntaan. Olen useampaan kertaan miettinyt vegaanihaasteeseen lähtemistä, mutta en ole vielä uskaltautunut…

    Onko sinulla jotain vinkkiä näiden erilaisten esteiden selättämiseksi? Mua myös erityisesti kiinnostaa mielipiteesi noista prosessoiduista tuotteista.

    1. 1) kaikki muut perheenjäsenet on sekasyöjiä, eikä kukaan muu ole taatusti halukas alkamaan vegaaniksi
      Mitäs sitten? Meilläkin eletään ihan sopuisaa yhteiseloa vegaanin ja sekasyöjän kesken.

      2) minä olen meillä se, joka tekee kaiken ruoan
      No mutta tämähän on sitten aivan mahtava tilaisuus myös niille sekasyöjille syödä ruokavalionsa mukaista ruokaa, eikä pelkkää lihaa ;) Jos lihaa syövä tahtoo kasvisruoan päälle jotain lihaa, niin senhän voi siihen paistaa itse ja lisätä joukkoon myöhemmin.

      Minä en ainakaan ole meillä mikään kodinhoitaja, emme elä enää 50-lukua ;) Muut perheenjäsenet ovat aivan yhtä kelpoisia tekemään ruokaa, tai jos eivät ole, syövät sitä mitä tarjotaan.

      3) en oikein osaa tehdä kasvisruokia, ja olen muutenkin aika surkea kokki
      Ikävä kyllä tähän mulla ei ole mitään oikotietä, mutta onneksi harjoitus tekee mestarin :) Kannattaa ensin aloittaa siitä, että opettelee tekemään muutamia maistuvia perusruokia, jotka on helposti lähestyttävissä myös muulle perheelle.


      4) meillä on monta lihaa syövää eläintä

      Kaupan purkkiruoan sijaan eläimillekin voi syöttää eettisempää lihaa.

      5) kukaan ystävä tai tuttava ei ole vegaani – mites kyläreissut?
      Ei minullakaan ole. Yleensä kysäisen kylään mennessäni, voinko tuoda jotain mukanani ja sitten leivon tai ostan kaupasta jotain kaikille jaettavaa. Sukulaiset ja tuttavat ovat kyllä jo aivan tottuneita ruokavaliooni ja ovat ihania sen huomioimisessa :)

      6) mielestäni tosi moni vegaaninen ruoka on tosi prosessoitua, esimerkkeinä vaikka kasvismargariinit, kasvimaidot ja -kermat ja soijarouhe, ja mielestäni ne on tosi arveluttavia, epäterveellisiä, haitallisia ja pahanmakuisiakin
      Eihän niitä ole mikään pakko käyttää, jos ei halua. Olisin kuitenkin lihansyöjänä enemmän huolissani esim. siitä, että sioille syötetään Suomessa geenimuunneltua soijaa. Minusta se jos joku on arvelluttavaa, varsinkin, kun siitä ei tarvitse olla pakkauksessa mitään merkintää.

      Prosessoitu ei aina tarkoita sitä, että se on automaattisesti pahaksi sinulle. Ja mitä nyt edes tarkoittaa prosessointi? Kaikki ruoanvalmistus esimerkiksi on prosessointia. Tokihan sitä voi myös syödä kaiken raakana :) Ja kasvimaidoista esimerkiksi kauramaidoissa ei monesti ole mitään muuta kuin kauraa, vettä, suolaa ja ehkä lisättyjä vitamiineja. Ei kauhean paha.

      Soijarouhe –> herne- tai härkäpapurouhe
      Kasvikerma –> kookosmaito
      Kasvimargariini –> leivonnassa öljy, leivän päällä erilaiset paputahnat, avokado ja siemenistä tehdyt levitteet

      7) käytän tosi paljon maitotuotteita (piimä, jogurtti, rahka, voi, kerma, juustot…), enkä tiedä mitä enää söisin, jos nuo jäis ruokavaliostani pois
      Ehkä kannattaa tässäkin kohtaa ensisijaisesti ajatella sitä, miksi haluat luopua maitotuotteista. Sitten se muutos muualle ei ehkä enää tunnukaan niin pahalta. Kaikille maitotuotteille ei löydy sellaisenaan ihan samanlaista vaihtoehtoa ja varmasti vaatii hiukan totuttelua. Tofusta ei saa briejuustoa eikä kauramaidosta rahkaa, mutta se ei onneksi maailmaa kaada :) Kasviperäiset vaihtoehdot ovat vähän erilaisia, mutta eivät suinkaan huonompia!

      Tietämättä tarkemmin miten ja mihin käytät maitotuotteita, niin en osaa sen tarkemmin neuvoa miten niistä pääsee parhaiten eroon. Mutta kunhan oppii kokkaamaan hyvää kasvisruokaa ja löytää itselleen sopivat tuotteet, niin ei varmasti enää jää kaipaamaan maitotuotteita. Mutta tämä ei tapahdu yhdessä yössä.

      8) en ole millekään allerginen, mutta esim. mantelimaidosta saan aivan järkyt vatsavaivat (tottuiskohan vatsa siihen??)
      Jos et ole mantelille allerginen, niin vatsa kyllä varmasti tottuu.

      No, ajattelin kyllä aloittaa hankkimalla keittokirjasi ja kokeilemalla sieltä ohje kerrallaan erilaisia juttuja, jos vaikka pikkuhiljaa hivuttamalla saisin siirryttyä siihen suuntaan.
      Tämä kuulostaa aivan erinomaisen hyvältä suunnitelmalta! :)

      Tsemppiä!

      1. Kiitos paljon vastauksestasi!!
        Ehkä nuo mun syyt tuntuu tekosyiltä, mutta ne on todella sellasia isoja asioita, mitkä koko ajan ”pistää hanttiin” kun tätä vegaaniasiaa mietin. Mutta ehkä se pikkuhiljaa tästä onnistuu. Ja meillä muuten on myös lapsia, jotka eivät kyllä handlaa vielä ruoanlaittoa ihan siihen malliin, että voisin heidän omalle kontolle sitä laittaa. Meillä on myös tosi allergista väkeä, ei sovi omenat, ei porkkanat eikä paljon muutkaan kasvikset, ja sen lisäksi erittäin sipulinvastaista kansaa. =D Monta mutkaa matkassa – jos olisin yksin, ei olis mitään ongelmaa, mutta nyt on pakko ajatella muitakin. Mutta yritän nyt kuitenkin ees jotenkin muuttaa asioita. Suurin vaikeus itelle tulee taatusti olemaan leivän päällä käytettävä voi/oivariini ja sen korvaaminen… muuten mä jo aika lailla olenkin kasvissyöjä (+maito ja muna, joskus kala ja hyvin hyvin harvoin liha, eikä koskaan kana…)

        1. Ymmärrän kyllä, että ongelmasi ovat ihan oikeita ongelmia! Jokainen on polullaan siinä kohtaa kuin on, ja monet pikkujutuilta kuulostavat voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä ongelmilta. Suosittelen sulle sitä, että muutat elämäntapojasi pikkuhiljaa vegaanisempaan suuntaan. Ruokavaliota ei tarvitse vaihtaa lennossa kertarysäyksellä, vaan voit kokeilla esimerkiksi vaihtaa aluksi yhden aterian päivässä vegaaniseksi. Ja vähän ajan päästä kaksi jne. Ja tosiaan opetella vähitellen kokkaamaan hyvää kasvisruokaa :)

          Ja meillä muuten on myös lapsia, jotka eivät kyllä handlaa vielä ruoanlaittoa ihan siihen malliin, että voisin heidän omalle kontolle sitä laittaa.
          Sillehän ei myöskään ole mitään estettä, miksei lapset voisi syödä samaa kasvisruokaa kuin sinäkin :)

          Suurin vaikeus itelle tulee taatusti olemaan leivän päällä käytettävä voi/oivariini ja sen korvaaminen
          Jos et halua käyttää margariinia, niin ihan vastaavaa tuotetta ei ole vegaanisena. Mutta paljon muita vaihtoehtoja leivän päälle kyllä löytyy! Törmäsin netissä taannoin myös tällaiseen oliiviöljylevitteeseen. Olisiko tässä sun voinkorvaaja? :) http://www.instructables.com/id/Homemade-olive-oil-spread/

          Vielä voimaisempaakin tavaraa voi tehdä itse. Tämä menee kyllä jo hifistelyn puolelle, mutta jos haluaa, niin tämä on ihan kokeilemisen arvoinen :) http://www.veganbaking.net/recipes/fats/vegan-butters/vegan-butter

  22. Pitkästä aikaa selailin blogiasi, monta herkkua jäi taas korvan taakse – kiitos! Yksi toive tulevan vuoden postauksille: miten luovia allergioiden kanssa vegaaniruokien maailmassa? Meillä mies on vegaani, mutta minulle kynnys on liian korkea, sillä pähkinät, kypsentämätön soija/tofu, monet hedelmät sekä idut ovat poissuljettuja. Aika monessa reseptissä soijamaito on helposti vaihdettavissa kauramaitoon tms, mutta varsinkin pähkinöiden kanssa tulee usein tenkkapoo. Jos koet että sinulla olisi aiheesta jotain sanottavaa, olisi ilo lukea!

    1. Kiitos toiveesta, Annukka!

      Saan aika paljon kyselyitä koskien eri allergioita, mutta ikävä kyllä minulla ei ole omien rahojen (tai ajan) puitteissa mahdollista aina testata kaikista resepteistä montaa eri vaihtoehtoa. Mutta olen yrittänyt huomioida myös allergiset ja ruokavaliorajoitteiset niin, että leivon silloin tällöin gluteenittomia juttuja, teen soijattomia reseptejä jne.

      Nuo sinun allergiat eivät kuitenkaan minusta kuulostaa miltään mahdottomalta esteeltä vegaaniutta ajatellen! Pähkinät voi yleensä vaihtaa reseptissä siemeniin, eikä tofu tai idut ole mitenkään välttämättömiä. Tofun voi korvata esim. soijasuikaleilla tai seitanilla.

  23. Kiitos kun jaoit mietteitäsi ! :)
    Itse olen ollut kasvissyöjä reilut kymmenen vuotta ja lähes vegaani nyt puolitoista vuotta. Lähes vegaani siksi, että aina joskus tulee valitettavasti edelleen ostettua juustoja tai maitosuklaata ihan vain siksi että tekee mieli, vaikka hyvin tietää pärjäävänsä ilmankin.
    Mieheni on myös sekasyöjä ja kunnioittaa kyllä minun ruokavaliotani. Molemmat kokkaavat yleensä omat ruokansa eikä järjestelystä sinänsä ole koskaan ollut mitään hankaluuksia. Välillä kuitenkin ärsyttää se, että toinen elää omia eettisiä periaatteita vastaan… Hän kunnioittaa minun valintojani, mutta entä jos en voi kunnioittaa hänen valintojaan? Onko teillä ollut ongelmia asian kanssa?

    1. Olemme olleet yhdessä kohta 12 vuotta, joten tässä ajassa ollaan kyllä ehditty jo käydä läpi pahimmat eettisiin näkemyksiin liittyvät riidat. Ja siis kyllä niitä on ollut!

      Mutta kaiketi oleellista on se, että tekee itselleen selväksi, mitkä asiat on itselle ylitsepääsemättömiä toimivan parisuhteen kannalta. Minulle se ei ole toisen lihansyönti. Yritän muutenkin elämässäni keskittyä siihen, että keskityn omiin tekemisiini sen sijaan, että moralisoisin muita. Ehkä sitten samalla toimin hyvänä esimerkkinä, en tiedä :)

      Mutta kyllä meillä edelleen väännetään kättä välillä esimerkiksi eläinten syömisestä ja politiikasta. Mutta olen joskus aikaisemminkin sanonut, että mieluummin riitelen oikeista asioista kuin siitä, kuka on vaikkapa levitellyt sukkia pitkin lattiaa tai puristanut hammastahnatuubia väärästä kohdasta.

  24. Olen aina pitänyt kasviksista. Ryhdyin (lähes) vegaaniksi lokakuussa. Onneksi oli Lihaton lokakuu, koska sen avulla oli helpompi päättää, että 1. lokakuuta ryhdyn syömään vegaanisesti. Syyskuun viimeisenä päivänä otin asian puheeksi. Minulle ehdotettiin että ryhtyisin ensin ”tavalliseksi” kasvissyöjäksi, jotta voisin ”opetella kasvissyöntiä”, mutta halusin syödä mieluummin vegaanista ruokaa siitä päivästä alkaen. Kävin myös Ekolossa ostamassa vegaanisia pesuaineita ja kynttilöitä. Olen nyt n. kolmen kk. aikana syönyt suurimmaksi osaksi vegaanisesti, mutta välillä epävegaanista kasvisruokaa sukulaisilla ja ravintolassa. :(

    1. Ihan mahtavaa! Muutamasta epävegaanisesta ateriasta ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Olet ottanut ison askeleen kerralla, hienoa! :)

  25. Hei, löysin Sinut Lapin kansan jutun perusteella. Nopean vilkaisun jälkeen täytyy sanoa, että onpa miellyttävä blogi ja kauniit kuvat. Kiitos erityisesti tästä kirjoituksesta. Tulen varmasti kokkailemaan Sinun ohjeillasi!

  26. Vegaanihaaste alkaa olla lopuillaan, ja ilman muutamaa (tahallista) lipsumista haaste on sujunut hienommin kuin uskalsin edes toivoa! :) Lihaa en ole kaivannut kertaakaan (eilen opintoporukan kokkauskurssilla tosin sitä söin), ja se mun pahin ”kompastuskivi” eli maitotuotteet on myös unohtunut. Tykkään nyt jo soijamaidosta kahvimaitona jopa enemmän kuin lehmänmaidosta, ja olen aivan ihastunut Alpron Mild & Creamy soijajugurttiin – ja vielä on monta jugurttivaihtoehtoa testaamattakin! Koko tammikuun ajan on saanut syödä hyvin (ihmekös tuo, kun olen enimmäkseen kokkaillut sinun ohjeillasi), ja kyllähän se tietoisuus asioista on myös lisääntynyt kovasti. Mä en pysty katsomaan mitään kuvia tai videoita tuotantoeläinten oloista, koska mä olen niin kamalan yliherkkä eläinten suhteen – paradoksaalisesti oon kuitenkin pystynyt syömään lihaa ja käyttämään maitotuotteita ja kananmunia. Mutta se johtunee siitä, että olen kokonaan torjunut tietoisuudestani nämä asiat (plus että sitä oli vaan niin tottunut sekaruokaan ja kaavoihin kangistunut). Nyt haasteen myötä on kuitenkin alkanut tietoisesti ajatella kaikkea sitä mitä liha- ja maitoteollisuuden taustalla on… Ja se on yksi syy – sen lisäksi että vegaaninen ruoka vaan on niin herkullista – miksi mä olenkin päättänyt jatkaa vegaanihaastetta! :) Tosin vain kotivegaanina, kun en ole vielä valmis ns. lopulliseen päätökseen…
    Ja pitää vielä kerran sanoa Elina, että ilman tätä sun blogia ja sun rohkaisua en olisi uskaltanut ikinä lähteä mukaan tähän vegaanihaasteeseen – kiitos kun olet muuttanut ajattelutapaani! <3

    1. Ihana viesti, kiitos tästä <3

      Tsemppiä vegaanisempaan loppuelämään! Ja toivottavasti täältä löytyy ruokainspiraatiota jatkossakin :)

  27. Hei vain! Kiitos Elina perusteluistasi keskustelun aloittajana, vaikka olen aivan samaa mieltä,ettei vegaanina olemistaan pitäisi joutua perustelemaan. Jännittäva viestiketjuhan tuohon edelle kehkeytyi ja luettuani lähes kaikki kommentit en jaksa kuin ihmetellä sitä,miten vähän asenteet on muuttuneet 24 vuodessa,jotka olen vegaani ollut. No tietysti kauppojen tarjonta on toki parempi kuin koskaan,mutta kanssa kansalaisille joutuu edelleenkin silloin tällöin selittelemään valintojaan. Rasittavimpia on kommentit ”no mitä sä sitten syöt”,joiden luulisi jo tällä tietotulvan aikakaudella jääneen historiaan. En paasaa veganismista,sillä se on mun valinta (ja perheeseeni kuulu myös vegaanimies,toinen lapsistani on vegaani,toinen on halunnut kokeilla sekasyöntiä ja voi sitä vapaasti esim. koulussa harjoittaa,mutta kotona en liharuokia tee.) Ja kuten jossain viestiketjun kohdassa todettiin,niin vegaani ei lähtökohtaisesti ole mikään kaikkitietävä ekojeesus, joka vegaaniudellaan on ainut oikeassa oleva,kuten usein tunnutaan ymmärtävän. Toki esim. itselleni eettisyys,kuten ympäristönsuojelu ja eettiset valinnat jokapäiväisessä elämässä on lähtökohtana kaikelle toiminnalleni,mutta vegaanikin saattaa olla erehtyväinen

    1. Mun ei kyllä normaalielämässä juuri koskaan tarvitse väitellä ruokavaliostani. Netissä helposti mielipiteet kärjistyy, mutta tavallisesti mutisijoiden suun voi tukkia jollain vegaanisella herkulla ja väitelly yleensä loppuu siihen :D

  28. Olen ollut lakto-ovovegetaari yli 20 vuotta, ympäristösyistä. Olin jo pidempään miettinyt vegaanikokeilua ja kolme viikkoa sitten päätimme kokeille vegaanielämää viikon verran (sain myös mieheni mukaan väsytystaktiikalla :) Arvelin, ettei vegaanius tulisi olemaan vaikeaa, mutta en olisi koskaan uskonut, kuinka helppoa se oli! Viikon kokeilu on nyt venynyt kolmeksi viikoksi. Mieheni ei halua palata lehmänmaitoon, koska soijamaito maistuu kuulemma paremmalta. Itse en kasvismaidoista välitä, mutta enpä ole kaivannut lehmänmaitotuotteitakaan, vaikka niitä aiemmin runsaasti käytinkin. Suurin syy ruokavalion jatkamiseen on kuitenkin se, kuinka uskomattoman virkeäksi ja pirteäksi tunnen oloni. Ihan mahtavaa!

    Tiina

    Tiina

  29. Moi Elina!

    Olen lukenut blogiasi jo pitkään ja tänään sain käsiini uuden keittokirjasi. On kyllä pakko sanoa, että se on aivan valtavan hieno, joten onniteluni siitä! :) Ensimmäistä kirjaasi en valitettavasti sen ilmestyessä ostanut. Haluaisin sellaisen kuitenkin kovasti, mutta sitä ei varmaan enää saa mistään, vai kuinka? :(

    Päätin alkaa vegaaniksi hieman ennen kuin aloitin lukion, mutta en saanut tukea vanhemmiltani tai keneltäkään muulta lähipiiristäni, vaan itse asiassa sain osakseni lähinnä pelkkää pilkkaa. En koskaan ollut oppinut laittamaan ruokaa, joten alku oli minulle ankeaa aikaa. Söin lähinnä nuudeleita ja sen sellaista. Ihmettelin aikaisemmin usein, että miten voisin ikinä jaksaa elää vegaanina lopun elämääni, kun jokapäiväinen ruokani oli mitä oli.

    Sitten löysin blogisi. Olet auttanut minua niin paljon. En usko että olisin koskaan pystynyt pääsemään näin pitkälle ilman blogiasi. Nykyään tiedän, että voin syödä aivan käsittämättömän maittavaa ruokaa kaikista näistä rajoituksista huolimatta, mutta mikä tärkeintä, tiedän, että kykenen elämään lopun elämästäni niin, etten kannata moraalitonta tehotuotantoa ja viattomien eläinten turhaa kiduttamista. Voin vegaanina fyysisesti ja erityisesti henkisesti paljon paremmin ja vegaaniruokavalion aloittamisen jälkeen ensimmäisen kerran sitten ala-asteen olen jälleen normaalipainoinen. :) Joten suuri kiitos sinulle. <3

    1. Kiitos ihanasta viestistä, Jenni! :)
      Ihan mahtavaa kuulla, että Chocochili on ollut avuksi ja inspiraatioksi.

      Valitettavasti Viiden tähden vegaani on loppuunmyyty. Entinen kustantajani on ollut haluton ottamaan siitä uutta painosta, enkä minä valitettavasti voi tehdä asialle mitään. Kirjaa kannattaa kuitenkin kysellä suoraan kustantajalta, jospa vaikka palautteen myötä innostuisivat uudesta painoksesta: http://www.moreenikustannus.fi/Products.asp?document_id=5&cat_id=5

  30. ”Varmasti millä tahansa muullakin ruokavaliolla ihmisen on mahdollista voida fyysisesti hyvin, mutta vegaanina voin erinomaisesti senkin takia, etteivät eettiset ruokavalinnat hierrä omaatuntoa.”

    Loistavasti sanottu! Koko tekstissä muutenkin tiivistyi se, miten itsekin olen asian mieltänyt… Jo 12-vuotiaana alkanut pyöriä mielessä, että miksi sallin itselleni possun syömisen, kun sängyssä kehräävää kissaanikaan en antaisi sen kaltaisiin olosuhteisiin ”viljeltäväksi”… Koko touhu on niin kaksinaismoralistista, lihansyönti siis, että ihan pahaa tekee ja menee aina tosi lujaa tunteisiin asiasta keskusteleminen :D

    Nyt 19-vuotiaana ja täydellisenä maitopropagandan uhrina on minunkin aika siirtyä ”nextille leveleille”, eli pikkuhiljaa jättää myös toisten tississä roikkuminen… Olen vaihtanut ruokajuoman veteen (ennen join maitoa varmaan 3 lasia päivässä) ja kahvin kanssa menee soijamaito. Ihan hetkeen tuskin päädyn täysin vegaaniksi – just esim. haaveilin hetki sitten, että kun pääsisi kesällä kalaan ja saisi omaa pyytämää ahventa. Mutta ajattelen, että se on tarpeeksi, kun tekee omien voimiensa ja omatunnon mukaan ja sitten siitä lähtee retkeilemään mukavuusalueensa ulkopuolellekin. Näin aina yritän sekasyöjiäkin lempeästi kannustaa ja ohjeistaa :D Olen myös huomannut, että asenteet kasvissyöntiä kohtaan on jonkin verran ennakkoluulottomampia ja tuntuu, et ihmiset alkaa oikeasti tiedostaa millä hinnalla me länsimaalaiset syödään lihaa.

  31. Hei Elina!

    Onko niin, että vegaanit eivät käytä lainkaan vaatteita, joissa on villaa ja nahkaa? Jos näin on, voisiko ajatella, että monet vegaanit kulkevat keinokuitu- ja keinonahkavaatteissa? Mitä mieltä olet näiden eettisyydestä – käytännössähän keinokuidut ovat muovia ja aiheuttavat valtavaa muovijätettä?

    Itse olen myös kasvissyöjä, mutta näen eläinten ja ihmisten suhteen enemmänkin symbioottisena: me olemme kaikki tällä planeetalla auttamassa toinen toisiamme, ja on paljon mitä ihmiset voivat tehdä eläinten hyväksi (pelastaa, suojella elinympäristöjä, rauhoittaa jne), sekä paljon mitä eläimet voivat antaa ihmisille (ravintoa esimerkiksi maidon muodossa, lannoitetta, vaatteita villan muodossa, rakkautta kotieläimen muodossa tai tukea ja apua esimerkiksi opas- tai huumekoirana). Haluan toki tehdä selväksi, että minusta eläimiä ei tämän takia missään nimessä kuuluu tappaa tai pitää ahtaissa häkeissä. Mutta eikö lehmillekin tee hyvä se, että niitä lypsää? Voin olla väärässäkin.

    Kiitos loistavasta blogistasi! :)

    1. Onko niin, että vegaanit eivät käytä lainkaan vaatteita, joissa on villaa ja nahkaa? Jos näin on, voisiko ajatella, että monet vegaanit kulkevat keinokuitu- ja keinonahkavaatteissa? Mitä mieltä olet näiden eettisyydestä – käytännössähän keinokuidut ovat muovia ja aiheuttavat valtavaa muovijätettä?

      Kyllä. Vegaani-ideologiaan kuuluu, että irtisanoudutaan kaikista eläinperäisistä tuotteista. Keinokuitu ei aina tarkoita sitä, että se olisi ympäristölle haitallisempi. Esimerkiksi nahan parkitsemisaineet ovat myrkyllisiä ympäristölle ja haittaavat huomattavasti tuotteen maatumista. Samoin esimerkiksi turkisten tuotanto ja käsittely aiheuttaa huomattavia ympäristöongelmia. Monien keinokuituvaatteiden käyttöikä on pitkä, kunhan valitsee materiaalin oikein. Ja itselläni on tälläkin hetkellä kaikki ”villaksukat” neulottu kierrätyspolyesterilangasta, joka on tehty vanhoista muovipulloista.

      …ja on paljon mitä ihmiset voivat tehdä eläinten hyväksi (pelastaa, suojella elinympäristöjä, rauhoittaa jne)
      Ihminen suojelee eläimiä eniten ihmisen toimilta. Ensin tuhotaan eläinten luonnollinen elinympäristö ja sitten koitetaan suojella ja rauhoittaa. Näen asian hiukan nurinkurisena.

      Itse olen myös kasvissyöjä, mutta näen eläinten ja ihmisten suhteen enemmänkin symbioottisena
      Minä en näe asiaa näin. Kuten kirjoituksessa mainitsinkin, niin mielestäni eläinten arvo ei määräydy sen mukaan, mitä hyötyä siitä on ihmiselle. Kunnioitan eläinten itseisarvoa. Eläimet ovat arvokkaita sellaisena kuin ne ovat: villinä luonnossa.

      Eläinten villa on tarkoitettu eläinten omaksi lämmikkeeksi, turkki omaksi suojaksi ja maito eläimen omia jälkeläisiä varten. Ei ihmisen käyttöön.

      Mutta eikö lehmillekin tee hyvä se, että niitä lypsää? Voin olla väärässäkin.
      Vegaaniliiton sivuilla on hyvä kuvaus maidontuotannosta. Minusta tämä on aika kaukana symbioottisesta yhteiselosta:

      Lehmät tuottavat maitoa jälkeläisilleen samoin kuin ihmisetkin. Jotta maidontuotanto olisi jatkuvaa, lehmän pitää poikia joka vuosi. Lehmät saatetaan tiineiksi useimmiten keinosiemennyksellä. Luontaisesti lehmä imettäisi vasikkaansa vajaan vuoden ajan, mutta maitoteollisuus estää sen, koska maito halutaan ihmisten juotavaksi. Vasikka erotetaan emostaan yleensä miltei heti syntymän jälkeen.

      Maidontuotantoa varten kasvatettavat lehmävasikat jätetään eloon. Ne kasvatetaan maidonkorvikkeilla ja joutuvat lypsylehmiksi jatkuvaan raskauskierteeseen 18–24 kuukauden ikäisinä. Jalostuksen seurauksena lehmillä on muun muassa niin painavat utareet, etteivät ne välttämättä pärjää ilman utareliivejä. Myös esimerkiksi vedinpolkemat, jalka- ja nivelongelmat sekä sorkkasairaudet ovat yleisiä. Sonnivasikat teurastetaan noin 1–2-vuoden ikäisinä ”mulleina”. Osa sonnivasikoista jätetään siitossonneiksi.

      1. Kiitos vastauksistasi.

        Näen kuitenkin ongelmallisena ajattelutapasi koskien synteettisten vaatteiden kuluttamista. En mitenkään näe, että öljypohjaisten polyesterivaatteiden käyttäminen voi olla eettistä maailmassa, jossa öljyä kulutetaan kaikilla mittareilla mitattuna liikaa. Lisäksi öljynporaus saastuttaa luontoa ja erilaiset öljynporaukseen ja -kuljetukseen liittyvät onnettomuudet tappavat sekä ihmisiä että eläimiä. Jos villa, jonka vuoksi ei ole yhtäkään eläintä tapettu, on mielestäsi epäeettistä tässä yhtälössä, en voi muuta kuin hämmästellä logiikkaasi.

        1. Sinulta taisi nyt jäädä lukematta KIERRÄTYSpolyesteri. Sen takia ei porata öljyä, vaan se tehdään jo olemassaolevista materiaaleista, jotka muuten päätyisivät kaatopaikalle.

          Suosin kuitenkin enimmäkseen luonnonkuituja vaatteissani. Sen sijaan esimerkiksi ulkoilu- ja sadevaatteet ja sen sellaiset hankin mieluiten ihan mukavuussyistä keinomateriaaleista. Vai käveletkö sinä ulkona sateella villatakki päällä?

  32. En ole koskaan ollut erityisen eläinrakas (vaikka nyt sattumoisin rescue koira meillä asustaakin), mielellään pidän ne eläimet jossain kaukana metässä :D Musta tulikin vegaani ihmisoikeusajattelun kautta. Minusta jokaisella ihmisellä on oikeus elää ilman riistoa ja kärsimystä riippumatta siitä kuinka ”tuottavia” he ovat ja paljonko veroja maksavat. Sitten kun aloin olla paljon tekemisissä esim vaikeastikehitysvammaisten ihmisten kanssa aloin miettiä että en tiedä missä se raja kulkee, onko vielä ihminen ja ihmisoikeuksien piirissä vaiko eläin jota saa kiduttaa jotain juustoa saadakseen (lihan jätin terveyssyistä pois jo aiemmin). Kun ihminen on kuitenkin vain eläin toisten joukossa miksi oikeus arvokkaaseen elämään pätee ihmisiin muttei muihin eläinlajeihin. Kun en jaksanut käyttää aikaa perustelujen etsimiseen päätin että pääsen vähemmällä kun en vaan osallistu eläinten riistoon :)

    1. Samankaltaisia ajatuksia olen itsekin pyöritellyt.

      Moni sekasyöjä kuitenkin perustelee omaa ruokavaliotaan juurikin tuolla samalla argumentilla, että ihminen on eläin muiden joukossa. Ja koska muutkin eläimet tappavat syödäkseen, on ihmiselläkin siihen oikeus. Mielestäni kuitenkin ihminen eroaa muista eläimistä ennen kaikkea siltä osin, että ihmiset kykenevät moraaliseen päätöksentekoon.

      1. Niin no, jos eläisimme edelleen metsästys-keräily-yhteiskunnassa, jossa hengissä selviäminen tosiaan vaatisi sitä metsästystä (ja naapurikylän kanssaihmisten tappamista kai samalla) olisi tilanne ehkä toinen. Mutta nyt kun kasvisruoalla elää vallan mainiosti ja eläimiä kidutetaan, tapetaan ja syödään pelkästä nautinnonhalusta, ”eläimetkin tappavat” selitykset eivät kyllä mulla mene läpi. Eläimet tekevät paljon muutakin sellaista mitä nykyihmiset eivät keskenään salli, omien jälkeläisten syömisestä alkaen.

        1. Olen samaa mieltä! Lähinnä nyt vaan sitä hain takaa, että monella sekasyöjällä sama ajatuskulku johtaa kuitenkin toisenlaiseen loppupäätelmään :)

  33. Kiitos tästä blogista, täältä on löytynyt monta lempiruokaa, joita kokkaan säännöllisesti! Olen ollut kasvissyöjä noin 7 vuotta, vegaani viimeiset kaksi vuotta. Miehenikin olen saanut hyvin käännytettyä, lihaa ja maitotuotteita ostaa enää silloin tällöin alehyllystä (eli päiväystuotteita, jotka olisivat suurella todennäköisyydellä menossa roskiin) ja kouluruokalassakin valitsee mieluiten kasvisversion.

  34. Howdy!

    Kaikkia kommentoijia kiittäen; eritoten Elinaa ja Jensiä. Itse katson veganismia, eläinten oikeuksia ja ympäristökysymyksiä luomisen näkökulmasta, koska olen teologi. Maan ja taivaan Luoja laittoi aikanaan ihmisen sille paikalle, että tämän tulisi pitää huolta luomakunnasta. Valitettavasti ihminen ei ole oikein onnistunut tässä mandaatissaan ja siitä kammottavana seurauksena luonnon ja eläinten riisto. Itse kutsun rohkeasti tehotuotantoa tehotuhotuotannoksi, koska siinä tuotetaan erilaisia eläintuotteita tuhoa varten (syöminen,juominen,pukeutuminen). Toinen toistaan upeat kirjoittajat ovat edellä useaan otteeseen todenneet, että ihmisellä on VASTUU, koska ihminen on moraalinen olento ymmärryksineen hyvästä ja pahasta sekä oikeasta ja väärästä.Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että tässä viestiketjussa on kunnioitettu toisten mielipiteitä ja liikuttu vahvasti asialinjalla. Kovapanosammuntaviestiketjujakin kun olen tullut lukeneeksi…Ymmärrän myös hyvin niitä henkilöitä, jotka tuntevat syyllisyyttä esim.lihansyönnistä ja nousevat sitten takajaloilleen lukiessaan kasvisruokailun eettisyydestä. Mutta voisiko tuon syyllisyydentunteen eteen pysähtyä ja tarkastella sitä aivan rauhassa, ennen kuin päättää loukkaantua ja mennä henkilökohtaisuuksiin? Tämä on meille tämän uuden ajan ihmisille äärimmäisen vaikeaa,tiedän!Olemme todella kärkkäitä sanomaan sen kuuluisan viimeisen sanan. Mutta totuus nyt vaan on, että meillä kaikilla on omatunto, joka yrittää meitä näissä elämän eri seikoissa opastaa. Ja ehkäpä tunnetuinta tällä alueella on se, että yritämme vaimentaa tätä sisäistä ääntä ristiriitatilanteissa. Tämä siis riippumatta siitä uskommeko mihinkään korkeampaan voimaan tai emme.

    Haluan lopuksi parilla sanalla kertoa omasta elämäntilanteestani, jossa on sekä eettisesti hyviä ja kestäviä ratkaisuja että sitten myös niitä epäilyttäviäkin kohtia. Ja toivon, etten nosta itseäni kenenkään yläpuolelle. Teologina katson asioita tietystä vinkkelistä ja myös tästä toivoisin keskustelua, ehkä ennen kaikkea vastuu/itsekkyys -akselilla. Otin nimittäin vajaa kuukausi sitten vegaanihaasteen vastaan ja se on parhaimpia ratkaisuja tämän lähes viisikymmentävuotisen elämäni aikana. Aikaisemmin olen ollut mm.kasvisruokailija,elävän ravinnon käyttäjä,kala-kasvisruokailija,sekasyöjä sekä karppaaja. Liha vain ei tehnyt keholleni hyvää,menin siitä tukkoon kaikella tavalla. Olen nuoruudessani katsonut kaikki kauhukuvat tehotuhotuotannosta sekä mm.vieraillut teurastamolla noutamassa teurashevosten kavioita vuolukurssien materiaaliksi. Koen, että minun ei enää tarvitse katsoa mitään sellaista, koska tiedän kuinka paha ihminen kykenee olemaan. Niin ikään ajattelen, että koska päättäjät eivät ole OIKEASTI kiinnostuneita ympäristöasioista, on minun vuoroni tehdä asialle se mitä voin. Kulutustottumusteni kautta. Omistan kaksi pientä koiraa, jotka ovat BARF (Bones and Raw Food) -ruokavaliolla eli syövät vain raakaa,kypsentämätöntä lihaa. Koska se on koiraeläimen luonnollisinta ruokaa, jota tämän ajan ihminen kykenee lemmikilleen tarjoamaan. Nämä koirat ovat viimeiset koirani (toinen jo 10 v.). Omistan myös nuoren hevosen ja olen tietoinen sen ympäristökuormituksesta, varsinkin kun se ei ole ns.suoritushevonen, joka tuottaisi omistajalleen edes jotakin. Edelleen omistan myös pienen henkilöauton, koska se on välttämätön seurakuntatyössä.

    Seurakuntaelämään toivoisin kotimaassamme lisääntyvää ympäristöajattelua, vaikka kysymykset näkyvät jo jonkin verran myönnettävinä Ympäristödiplomeina,Reilun kaupan Kirkkokahvina tai luomu Kirkkoviininä. Sen sijaan eläinten oikeudet tahtovat yhä jäädä kirkkohistorian painolastin: ”Ihminen on luomakunnan herra.” alle. Kuinkahan kauan menee aikaa siihen, että muistotilaisuuksissa tarjotaan muutakin ruokaa kuin naudanlihasuikalepataa tai kastejuhlan kahvipöydän kuningas ei enää ole kermamansikkatäytekakku?

    1. Kiitos kommentistasi, Pastori! Hienoa kuulla, että myös seurakuntien sisällä aletaan pikkuhiljaa heräillä eläinoikeusajatteluun.

  35. itekkin olen ovo-lakto-vegaani joka lienee se yleisin eli en syö mitään jonka vuoksi eläin tapettu mutta syön maitotuotteita&kananmunaa herkut (pääasiassa suklaa) kuuluvat ruokavaliooni mutta liivatetta kun on niin vaikea välttää. mummi ja ukki siis myös o-l-veg. mutta sisaret ja äiti&isä ei. Koulussa toki olen kohdannut tämän minkä yksi kommentoija mainitsi mutta en välitä. monet luokkalaiset ovat olleet(ja vieläkin) siinä ajatuksessa että vegaanius on sairautta/jtn vastaavaa ja epäterveellistä mutta tämähän on järkevää luonnolle ja itselle.

  36. Hei, mainitsiko joku jo noista lannoitteista puhuttaessa meidan oman virtsan? Se on mahtava lannoite sopivasti laimennettuna. Ajattelin kokeilla omalla kasvimaalla taas ensi vuonna.

    1. Mainitsin tuolla makkilannan ja viemärilietteen, niitä pitäisi kyllä hyödyntää enemmän! :)

  37. Hei Elina, iso kiitos blogistasi!
    Meidän perheessä on kolme sekasyöjää ja yksi ”pääosin”vegaani. Ruokapolitiikka toimii hyvin. Syömme pari kertaa viikossa mun vegeruokia ja muina aikoina kokkaamme kahta eri ruokaa, tämä ei ole koskaan aiheuttanut ongelmia perheessämme.
    Jätin itse ensin lihan pois pari vuotta sitten, kun liha alkoi yksinkertaisesti ällöttää. Löysin silloin blogisi ja se on ollutkin korvaamaton apu, kun olen opetellut syömään oikein ja terveellisesti. Vuosi sitten myös maitotuotteet ja kananmunat etc alkoivat tuntua pahalta, jolloin jätin myös ne pääosin pois. Toisinaan tulee syötyä niitäkin, esim kyläillessä, koska olen ainoa vegaani lähipiirissämme. Läheiset ystävät ja sukulaiset kyllä osaavat ja haluavat kunnioittaa sitä, mitä syön, mutta kaikki eivät oikeasti tiedä, miten laittaa ruokaa vegaanisti.
    Sen jälkeen, kun liha ja muut eläinperäiset tuotteet ovat jääneet pois, olen voinut paremmin kuin koskaan aiemmin. Aiemmin vaivanneet nivel- ja vatsakivut katosivat ja muutenkin olo on paljon energisempi ja kevyempi. Huomaamatta myös paino on tippunut n 10 kiloa, enkä todellakaan ole jättänyt herkkuja pois tai kituuta millään dieetillä.
    Eettinen puoli on tietenkin myös tärkeää.
    Mutta ennenkaikkea kiitos Elina blogista ja rohkaisuksi kaikille asiaa empiville, ainakin meillä eletään rauhaisaa rinnakkaiseloa, eikä kahden ruoan kokkaaminen ainakaan minua juuri rasita (teen usein samasta ruoasta lihaisan ja vegaanisen version, jolloin käytän paljon samoja raaka-aineita).

    1. Kiitos viestistäsi, Tanja :) Ihanaa kuulla, että olet lähtenyt vegaanisemmalle linjalle! Ja ennen kaikkea ihan mahtavaa, että olo on parempi kuin ennen – kaikin puolin!

      Tsemppiä, ja minuun saa olla aina yhteydessä jos tulee kysymyksiä veganismiin liittyen! :)

  38. Kiitos, blogista ja kertomuksesta tietäsi vegaaniksi. Olen ”uusi” vegaani. Vegaanielämä on alkanut marraskuussa -15. Vastasin mieheni kanssa tuolloin vegaanihaasteeseen. Minulla jatkui vegaanielämä tuonkin jälkeen. Mieheni jäi koti ”vegaaniksi”. Olen ollut aina eläinrakas ihminen, mutta kuten monet muutkin, en ole tiennyt/ymmärtänyt mitä todellisuus on eläintuotannossa. Nuorena olin todellinen lihan syöjä. Suurta herkkua oli hakee kaupasta naudanlihafilettä, ja syödä se autossa jo raakana. Kun lapsemme oli nuori, herkuttelimme ostamalla paistijauhelihaa ja siihen hiukan suolaa. Se raakana, oli suuri nami! Kun aikuinen lapseni tulee kylään meille,
    Ennen vegaani elämääni, oli ollut jo ilman possunlihaa noin 10 vuotta, Reumani takia. Ja ilman nauda tai kananlihaa noin vuoden. Minulle käännekohta oli lokakuussa -15 näkemäni teurastmoissa näkemäni toiminta. En voinut sitä hyväksyä. Oli pakko tehdä jotain. Eli vastasin vegaanihaasteeseen. Sen jälkeen olen paljon saanut/katsonut totuutta silmiin. Se on ollut todella järkyttävää tiedostaa, mihin olen syyllistynyt. Ympäristö-, ja ilmansuojelu on tullut mukana plussana. Tällä hetkellä koen, että paluuta entiseen ei ole. Olossani ei ole tapahtunut käännettä mihinkään suuntaan. Ruoka on alkanut maistumaan liiankin hyvin. Tässä noin 8kk aikana on painoni noussu noin 6kg. Se ei tietysti ole kiva. Muutenkin olen liikuntaelimistäni ”en niin terve” . Oman säväyksen veganiuteeni tuo keliakiani. No kaiken kanssa on toistaiseksi oppinut elämään. Vielä en ole onnistunut tekemään onnistuneesti kluteenitonta täytekakkua vegaanisesti. Se on ainoa jota oikeasti kaipaan entisestä elämästäni. Muuten kluteenitonvegaanisuus on ollut melkein helppoa. Juustoja on löytynyt, karkkeja, sipsejä, jäätelöitä ja muita herkkuja. Vaikkakin ne on jäänyt vähälle nykyisin. Kun vastasin haasteeseen sain tutorikseni todella hyvän ihmisen. Häneen uskallan kyllä tukeutua tarpeen vaatiessa. Tosin leipoja hän ei ole. :) Ihanaa kesää sinulle ja lukioillesi.

    1. Lause jäi kesken ed. kommentissa. Siis kun aikuinen lapsemme tulee käymään, hän syö ihan mielellään vegaaniruokaa. Hän on omassa taloudessa sekaani, ilman lihaa (possu, nauta ja kana).

  39. Hei!

    Kysyisin sellaista, että miten suhtaudut vegaanina metsiemme eläinten kantojen tarkkailuun ja esimerkiksi petoeläinten tappamiseen eläinten määrän hillitsemiseksi? Itse olen tätä pohtinut, mutten tiedä miten suhtautua, sillä uskon että Suomessa metsästysluvat menevät käsi kädessä eläinkantojen kanssa ja niitä ei anneta jos kanta on huvennut. Ja uskon, että jonkinlaista kantojen valvontaa täytyy kuitenkin tehdä, niin onko silloin oikein käyttää eläinten ruhot ihmisten hyödyksi vai jättää metsään petojen syötäväksi?

    1. Mulla ei ole tähän mitään selkeää kantaa. En kuitenkaan pidä metsästystä eläintuotannon kaltaisena ongelmana, vaikka siinäkin tietysti tulee eteen se kysymys, onko eläinten tappaminen moraalisesti oikein. Monesti liian suuret eläinkannat johtuvat ihmisen omasta toiminnasta ja metsästyslupien jakaminen on toisinaan melko ristiriitaista (esim. saukkoja saa metsästää, jos niistä on haittaa kalanviljelylle). Ensisijaisesti lähtisin ratkomaan ongelmaa tästä päästä.

  40. Olen kasvanut pienellä karjatilalla (tyypilisesti <10 lehmää), ja myös isovanhemmillani oli muutama lehmä, ja hevonen. Kanoja ei muistaakseni ollut, sikoja muutama silloin tällöin. Enollani oli kanoja, ja vuohia. Naapurissa oli ja on vieläkin sikatiloja. Mitä muistan tästä ajasta oli aina kunnioitus eläimiä kohtaan. Keräsin enolla munia luonnonpesistä. Kuljetin lehmiä itse laitumelle noin 8 vuoden iässä, metsälaitumelle jossa ne söivät kaikenlaista ruohoa mitä nyt metsästä löytyy. Karjan kasvaessa metsässä vietti aikaansa lähinnä nuorkarja, lehmät olivat peltolaitumella. Talvella toki navetassa, joka oli sekä ihmisten että eläinten mielestä kurjinta aikaa, syynä Suomen kurjahko ilmasto. Tilalla viljeltiin pääasiassa heinää, jonkinverran ohraa ja kauraa. Ohranviljelyä jatkan edelleen, lähistön sikatilan rehuksi, vuoroviljelen viherkesantoa ja niittykasveja viljan lisäksi. Ennen ostolannoitteiden käyttö oli vähäistä, koska lehmien tuottama lanta riitti viljakasveille lähes täysin, heinälle jouduttiin lisälannoitusta antamaan jotta 10 ha pellot riittivät tuottamaan muuten melko omavaraisen tuotannon. Nykyisin suurin osa viljatilistä kuluu ostolannoitteisiin, vuoroviljelystä huolimatta, jotta pelloilta löytyy jotain korjattavaa syksyllä. Toisaalta kukaan, erittäin valitettavasti, ei nykyään tule enää toimeen kymmenen lehmän maitotilillä, jotta kuluttajat saisivat halvempia elintarvikkeita ja kaupoilla olisi varaa rakentaa entistä isompia kauppakeskuksia entistä kaupungistuvampiin paikkoihin joissa ihmiset käyttävät tulonsa — ei ruokaan vaan tiheässäasumiskuluihin ja ylellisyystavaroihin.

    Vaikka koin, ja vanhempani kokivat, jokaisen lehmän ystäväkseen, ei minulle milloinkaan tullut mieleen että jotenkin loukkaan sitä lehmää juomalla sen maitoa. Tuijotin monta kertaa silmiin ja rapsutin sitä sonninmullikkaa joka sitten lopulta päätyi teuraaksi. Kannoin lehmille ja vasikoille tonneittain heinää, vettä, jauhoseosta, lapion tonneittain sontaa ja levitin sitä pellolle sateella ja paisteella. Minusta kaikki tämä on normaalia elämää. Maito on hyvää, liha (nauta, sika, kana) on hyvää, kala on hyvää, ohra, kaura, vehnä ja erityisesti ruis ovat loistavia viljatuotteita. Myös ulkomailla tuotetut tuotteet ovat hyviä, olen intialaisten kasvisruokien ystävä koska niissä on paljon makua ja joskus aivan ihana maitorasva. Pidän myös hedelmistä, parhaillaan yritän päästä eroon mahtavasta omenasadosta, pidän vihanneksista, tomaateista, chilistä, paprikasta. Peruna oikein laitettuna ja kuha, wow. Maidon, lihan, munien, kasvistuotteiden, hedelmien, vihannesten tuotanto, kaikki nämä ovat arvokasta työtä.

    Oikein, kunnioituksella ja taidolla hoidettujen eläinten hyödyntäminen ei haittaa minua sitten millään tavalla. Ne ovat eläneet elämänsä eläiminä koska ihmisiä ne eivät ole, ja jos ne ovat saaneet kunnioitusta ja hoitoa, ei niiden tilanne ole yhtään sen kummoisempi kuin meidän ihmisten, jotka teemme päivittäin työtä toisen palveluksessa, antaudumme hallituksemme määräysvaltaan, ja lopulta päädymme hautaan. Meitä lypsetään päivittäin vaikka ehkä haluaisimme viettää aikaa ystäviemme, rakkaittemme tai jälkikasvumme kanssa. Meidät siirretään avokonttoriin vaikka sattuisimme olemaan introverttejä, koska niin säästetään tilaa, aivan kuin häkkikanalassa verrattuna pieneen orsikanalaan. Seurauksena voi olla ahdistusta, ei nokkimista, koska meillä ei ole nokkaa niinkuin kanalla. Verenpainetta mutta ei saparon syöntiä niinkuin sialla, koska meillä ei ole saparoa. Tavallaan lihakarjan loppu on eettisempi kuin ihmisen, koska siitä valmistettu ruoka voi tehdä edes jonkun onnelliseksi, kun taas ihminen kuollessaan ei ilahduta korkeampia olioita. Toki bakteerit kiittää… onkohan olemasssa humaaneja bakteereita joiden moraali estää ihmisen syömisen?

  41. Itse olen ajatellut ryhtyä vegaaniksi juurikin sen takia että rakastan eläimiä ja jokaisen eläimen kuuluisi elää hyvä elämä. Sillä ihminen pärjää kyllä kasviksillakin. Miten saada vanhemmat tyytymään tähän ratkaisuun? Ajattelen myös maidon kanssa sillä tavalla että jokainen juomani maitolasi on vasikalta pois. Kiitos jo etukäteen vastauksestasi.

    1. Ihana kuulla, että olet kiinnostunut vegaanisesta elämäst, Enni! :) Aika monesti vanhemmat ovat huolissaan parista asiasta: vegaaniksi ryhtyvän ravitsemuksesta, ruoanlaiton hankaluudesta ja ruokalaskun kasvamisesta. Toivottavasti pystytte keskustelemaan asiasta kotona riitelemättä :) Vegaaniliitolta löytyy hyviä ravitsemusesitteitä, joita voit antaa vanhemmillesi luettavaksi ja voit tarjoutua tekemään ruokaa itse kotona. Ehkä nämä kaksi asiaa jo helpottavat vanhempiesi huolta?

      1. Oon 13 vuotta ja melko tuore vegaani vaikka tosin kasvissyöjä oon ollu pidemmän aikaa. Veganismin myötä on tullu hirveästi perehdyttyä eläinten oikeuksiin ja ruokavalion terveellisyyteen ja oon voinu näin paljon paremmin! Jaksan paremmin ja mun iho on terveempi yms. Hyvin koostettuna sopii ainakin mulle loistavasti enkä ajatellut luopua tästä!

  42. Luin mielenkiinnosta tämän vanhan ketjun läpi ja vaikka suhtaudun melkoisen rennosti sekasyöjien mielipiteisiin elämäntavastani, niin huomaan kuitenkin ärtyväni paljon enemmän eriasteisten kasvissyöjien kritiikistä tai kommentoinneista.

    Itselläni yli 20 vuotta kestänyt vegetarismi (en syö mitään eläinperäistä, mutta myöhemmin selviää miksi en voi kutsua itseäni vegaaniksi) on peruiltaan eettistä, mutta siihen on yhdistynyt vuosikymmenien saatossa yhä vahvemmin myös toinen näkökulma, nimittäin se, etten kestä tuhlausta ja luonnonvarojen hukkaanheittoa. Siksi käytän edelleen ennen hurahdustani hankkimani nahkatuotteet (kengät, laukut, lompakot) loppuun. Tästä syystä en siis ole vegaani. Kunhan viimeinenkin laukku ja kengät hajoaa, niin sitten saan käyttää titteliä vegaani ;)

    Tämä periaatteeni on aiheuttanut suoranaista raivoa vegaanitutuissani. Heille tämä on ihan käsittämätön ajatustapa ja osa ei suostu edes ajattelemaan, että maailmanpelastajia löytyy erilaisia. Yhtään eläintä ei ruoakseni ole tapettu kohta 25 vuoteen, mutta 80-luvulla ostettujen nahkakenkien käyttö koetaan kuitenkin rikoksista suurimpana. Siitäkin huolimatta, että yksikään vegaani ei tässä maailmassa voi olla 100% vegaani, koska eläinperäisiä ainesosia on sellaisissakin tuotteissa, joita ei voisi kuvitellakaan. Eli tavallaan toisen tuomitseminen on tekopyhyyttä, koska jo pelkän hiekkapaperinkin käyttäminen tekee vegaanista pelkän vegetaristin (hiekkapapereissa on siasta lähtöisin olevia aineita).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *