Miksi olen vegaani?

Olette varmasti panneet merkille, että en täällä juuri paasaa eläinten oikeuksista enkä levittele kauhuvideoita eläintuotantotiloilta. Saan kuitenkin aina silloin tällöin ruokavalioni taustoihin liittyviä kommentteja ja kysymyksiä, joten ajattelin nyt reilun kuuden vuoden ruokablogin pitämisen jälkeen hiukan avata asiaa.

sidekick

Veganismi on ruokavalio ja elämäntapa, joka pyrkii välttämään kaikkea eläimille vahingollista toimintaa. (Wikipedia)

Mistä kaikki sai alkunsa?

Olin lapsena ja nuorena kovin eläinrakas juurikin sillä tavalla kuin se kulttuurissamme yleisesti ymmärretään: eläimen arvo määräytyy sen mukaan, minkälaista viihdykearvoa tai hyötyä se ihmiselle tarjoaa. Kuten moni muukin ikäiseni, kävin lapsena ratsastamassa ja meillä oli olohuoneen nurkassa kani häkissä. Vasta vanhempana aloin ymmärtää, millaisia eettisiä ongelmia esimerkiksi ratsastuskoulutoimintaan ja lemmikkien jalostusbisnekseen liittyy. Ehkä kuitenkin jo jossain kohtaa lapsena aloin pohtia mikä ero lopulta on lautaselle päätyvällä possulla tai koiralla. Ratsastuskouluaikoina en olisi voinut kuvitellakaan, että olisin syönyt hevosenlihaa. Oli pohdinnan paikka, miksi kuitenkin lehmän syöminen oli ok.

Uskon, että yksi käänteentekevät hetki oli, kun noin 8-vuotiaana olin eräällä Venäjän-reissullamme paikalla todistamassa sian teurastusta. En nähnyt itse tapahtumaa, mutta kuulen vieläkin korvissani sian huudon. Ja ne kuistin vieressä ammeessa lojuneet suolet. Huh. Se oli aika kova paikka eläinrakkaalle lapselle, mutta taatusti aiheutti jo sen ikäisenä omien syömistottumusten pohtimista. Onko lihaa pakko syödä, jos eläimen tappaminen tuntuu pahalta? Nykyihminen on monesti aika vieraantunut siitä, miten se lihanpala päätyy kaupan kylmätiskiin.

Vaikka liha kuului lapsuudessa ruokavaliooni, meillä on kuitenkin kotona aina syöty paljon kasviksia. Äitini on kala-kasvissyöjä ja lapsuudenkodissa opin syömään nirsoilematta kaikkia kasviksia. Kasvissyöjäksi ryhtyminen ei siis ollut mikään valtaisa ruokavaliollinen muutos, mutta omaa ajatusmaailmaa se muokkasi huomattavasti enemmän.

10805683_744549718972820_7230567113382672712_n

Taival vegaaniksi

Päätin lopulta luopua lihansyönnistä 13-vuotiaana. Viimeinen niitti oli lehdestä luettu artikkeli broilerinkasvatuksesta, jonka jälkeen päätin, ettei lihaa enää löydy lautaseltani. Samoihin aikoihin innostuin lukemaan eläinten oikeuksia käsitteleviä tekstejä, kuten Peter Singerin Oikeutta eläimille (vaikka en silloin siitä varmasti juuri mitään ymmärtänytkään) sekä aikansa kotimaisen klassikon Ulos häkeistä.

Tuijottelin iltaisin Internetin ihmemaasta löytyneitä kauhukuvia eläintuotantotiloilta. Löysin myös uusia virtuaaliystäviä nykyään jo hiljentyneeltä Eläinoikeusfoorumilta. Olin 15-vuotias, kun ryhdyin vegaaniksi. Kaiken luetun jälkeen tuntui siltä, ettei minkään eläinperäisen tuotteen käyttämisessä ollut järkeä. Maitotuotteita ja kanamunia käyttävä kasvissyöjä on ihan yhtä lailla mukana eläintuotantobisneksessä, eikä esimerkiksi villantuotantokaan ole niin eettistä touhua kuin tuottajat mielellään antaisivat ymmärtää.

Oli helpompi sanoutua irti koko touhusta kuin potea huonoa omaatuntoa omista kulutusvalinnoistaan.

10415699_744550195639439_9107787222724109142_n

Entäs nyt, 14 vuotta myöhemmin?

Nyt jälkikäteen tarkasteltuna kasvissyönti ja veganismi oli minulle osaltaan varmasti teini-iän kapinointia. Mutta hyvä niin, se muokkasi omaa ajatusmaailmaani ja opin tarkastelemaan asioita totuttujen normien ulkopuolelta. Tässä sitä nyt kuitenkin edelleen ollaan samalla polulla vaikka kolmekymmentä alkaa kohta olla lasissa. Vaikka ajatus eläinten oikeuksista on edelleen vahvasti läsnä, en enää kiduta itseäni kauhuvideoilla tai lue muutenkaan juuri mitään eläintuotantoon liittyvää. En halua olla asian kanssa enää missään tekemisissä. En haluaisi eläimiä kasvatettavan ollenkaan sen takia, että ne voidaan tappaa ja syödä.

Eläinten oikeuksien rinnalle on vuosien varrella tullut vahvemmin mukaan myös ympäristö- ja terveystekijät. 14 vuotta sitten ruokavalion ympäristövaikutuksista ei juuri puhuttu, mutta nykyään on selvää, että esimerkiksi vegaanin hiilijalanjälki on tavanomaista sekaruokavaliota noudattavan jalanjälkeä merkittävästi pienempi. Kasvisruoan tuotanto myös kuluttaa vähemmän vettä ja vie pienemmän peltopinta-alan.

Ja se terveys. Koen, että vegaanisella ruokavaliolla voin kaikin puolin hyvin. Olin teini-ikäiseksi saakka todella ylipainoinen, mutta kasvissyöjäksi ryhtyminen pakotti opettelemaan terveellisempiä syömistapoja. Varmasti millä tahansa muullakin ruokavaliolla ihmisen on mahdollista voida fyysisesti hyvin, mutta vegaanina voin erinomaisesti senkin takia, etteivät eettiset ruokavalinnat hierrä omaatuntoa.

Suhtaudun omaan ruokavaliooni ja elämäntapaani melkoisen rennosti. Veganismi ei ole minulle oman egon pönkittämistä, enkä kuvittele olevani moraalisesti muiden yläpuolella. Veganismista on tullut niin luonnollinen osa jokapäiväistä elämääni, ettei sitä edes tarvitse sen kummemmin ajatella. Olo on kuitenkin rauhallinen, kun tietää päivittäin tekevänsä parempia valintoja.

10696383_749214928506299_8919646021109368353_n

Ota vegaanihaaste vastaan!

Jos sinulla on intoa kokeilla, miltä vegaanina eläminen tuntuu, nyt siihen on taas oiva tilaisuus! Vegaanihaaste järjestetään jälleen ensi kuussa. Haastetta ei tarvitse suorittaa yksin, vaan saat kuukauden aikana säännöllisiä informatiivisia uutiskirjeitä ja voit halutessasi valita itsellesi oman vegaanituutorin, joka auttaa kaikissa mahdollisissa eteen osuvissa pulmissa. Oma tuutoroitavien kiintiöni on jo täynnä, mutta toki täältä blogin kautta saa myös aina vertaistukea. Ota vegaanihaaste vastaan täältä.

Vegaanihaaste 2015 Logo Print

Jutun piirroskuvat: Vegan Sidekick

 

Verified by MonsterInsights