Tunnustan: en ole ikinä ennen tehnyt itse marmeladia. Ensimmäinen kokeilu onnistui mainiosti, joten jatkan varmasti erilaisten makuyhdistelmien testaamista. Voi olla, että läheiset saavat jatkossa syntymäpäivä- ja joululahjoiksi pelkkää marmeladia :)
Ruokaa voidaan vaihtoehtoisesti kutsua myös nimillä mitäkaapistalöytyy tai palkkapäivääodotellessa. Sen verran hyvää tästä kuitenkin tuli, että raaka-aineiden takia kannattaa kyllä lähteä kauppaan asti, mikäli kaikkea ei löydy valmiiksi kotoa.
Löysin pakastimesta rasiallisen puolikoita ja aloin välittömästi himoita vispipuuroa. Vispipuuro kuuluu niihin herkkuihin, joita tykkään syödä, mutta en jostain syystä tule koskaan valmistaneeksi itse. Kilon mannasuurimopussi pitänee huolen siitä, että tätä tulee tehtyä lähiaikoina toistekin.
Onneksi salaatin syöminen ei tarkoita sitä, että täytyy mutustella pelkkää kiinankaalia ja hernemaissipaprikaa.
Kyselin lukijoilta alkuvuodesta, olisiko tarpeen kirjoitella yksityiskohtaiset ohjeet esimerkiksi seitanin valmistamiseen, tofun marinoimiseen ja kananmunan korvaamiseen leivonnassa. Idea sai hyvän vastaanoton, joten tässä kokkikoulun ensimmäinen osa. Miten tehdään hyvää seitania?
Jostain syystä olen viime aikoina saanut tänne paljon ihmetteleviä kyselyitä siitä, minkä takia kasvissyöjät syövät lihan näköisiä ja -makuisia ruokia. Asia tuntuu herättävän sen verran kiinnostusta, että tästä oli pakko kirjoitella enemmänkin.
Juuri ilmestynyt vegaaninen leivontakirja Puputyttö ja vohvelisankari tuli ihan täytenä yllätyksenä! Tällaisia spektaakkeleja kuuluisi hehkuttaa joka paikassa vähintään vuotta etukäteen.
Jos vuodenaika sallii, nämä kannattaa tietysti valmistaa tuoreista, nopeasti pannulla paistetuista sienistä. Keskellä talvea säilykesienet ajavat asiansa kuitenkin ihan mainiosti.
Ruokabloggaajana voi aina välillä leipoa kakun ihan vain sillä tekosyyllä, että olisi jotain tarjottavaa lukijoille. Onneksi kaiken saa kuitenkin syödä itse ;)
Usein kun löydän jonkun hyvän raaka-aineen (tai muistan vanhan olemassaolon), syön sitä niin kauan, että sitä tulee korvistakin ulos. Viimeksi podin avokadohimoa, nyt vuorossa on ruusukaalit. Ikävä kyllä ruusukaaliaika alkaa vedellä viimeisiään.
