Metsäsienifocaccia

Itse kerätyt metsäsienet on kiireiselle kaupunkilaiselle sellaista superherkkua, ettei niitä raaski piilottaa ihan mihin tahansa. Parhailta tuoreet metsäsienet maistuukin muiden mahdollisimman puhtaiden makujen kanssa. Vaalea leipä, kylmäpuristettu oliiviöljy ja merisuola on sienten kanssa lyömätön yhdistelmä!

Focaccian pohjan tein samalla reseptillä kuin ennenkin, mutta tällä kertaa laitoin taikinaan puolet spelttijauhoja ja vaihdoin tietysti päälliset sieniin. Tämän herkun kanssa kannattaa tarjota jotakin ihanaa lämmittävää keittoa, joita löytyykin varmasti joka makuun Chocochilin reseptiarkistosta.

Metsäsienifocaccia

• 6-7 dl vehnäjauhoja (tai puolet spelttijauhoja)
  

• 1 pkt kuivahiivaa

• 1 tl suolaa

• 3 dl kädenlämpöistä vettä

• 2 tl kylmäpuristettua oliiviöljyä

Täyte:

• noin litra metsäsieniä (esim. kantarelleja, suppilovahveroita ja mustatorvisieniä)

• 1 sipuli

• 2 valkosipulinkynttä

• 2 tl balsamiviinietikkaa

• ripaus suolaa

• kylmäpuristettua oliiviöljyä ja merisuolaa myllystä

1. Sekoita suuressa kulhossa 6 dl jauhoja, kuivahiiva ja suola. Lisää vesi ja pari teelusikallista oliiviöljyä. Lisää tarvittaessa vielä desin verran jauhoja ja vaivaa taikinaa, kunnes se alkaa irtoamaan sormista. Taikina saa jäädä kuitenkin melko löysäksi. Kohota taikinaa lämpimässä paikassa puolisen tuntia.

2. Pilko sienet, sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita hetki paistinpannulla öljyssä. Mausta balsamiviinietikalla ja lisää sienet pannulle. Mausta seos ripauksella suolaa. Paista, kunnes sienistä ei enää irtoa nestettä.

3. Vaivaa focacciataikinaa hetki, ja levitä se öljytyin käsin uunivuokaan (28x28cm tai vähän isompi) leivinpaperin päälle. Voitele taikinan pinta oliiviöljyllä ja levitä sieniseos pinnalle. Rouhi myllystä päälle merisuolaa ja valuta pinnalle vielä hiukan oliiviöljyä.

4. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Parhaimmillaan focaccia on ihan tuoreena ja vielä vähän lämpimänä!

Harmi, etten vielä kotona asuessani osannut arvostaa sitä, että sienimetsä oli käytännössä takapihalla. Täällä kaupungissa kun sienimetsään on pakko varta vasten lähteä. Onneksi sain eilen vanhemmilta sellaisen sienilähetyksen, että niitä saa kyllä nyt seuraavat pari viikkoa upottaa ruokaan kuin ruokaan. Mahtavaa!