Merileväleipä
Kirjoittelin pari viikkoa sitten merileväleipäkokeilusta. Silloin oli vähän epäonninen leivänleipomispäivä, eikä uunista putkahtanut leipä ollut julkiseen levitykseen soveltuvan näköistä materiaalia. Tänään onnistui paremmin!
Olen tässä säästökuurin tiimoilta tyhjennellyt ruokakaappeja kaikesta sinne kertyneistä ruokatarvikkeista. Minulta löytyy kaapeista edelleen aivan uskomaton määrä merilevää, varsinkin kun ottaa huomioon, etten edes pidä siitä ;) Osaltaan merileväongelmani on aiheutunut vegaanien ruokapakettivaihdosta. Viimekesäinen pakettikaverini oli Japanista, ja sieltä tuli jos jonkunlaista merilevätuotetta, joita nyt yritän saada väkisin tuhottua.
Merileväleivän tekeminen on itse asiassa kummitellut mielessäni jo vuosikausia. Leipäinspiraationani on tällä kertaa ollut Meri-Tuuli Lindström, joka teki merileväsämpylöitä monta vuotta sitten ruokaohjelmassa jonkanimeäenjuurinytmuista. Vaikka ei merilevästä tykkäisikään, niin tässä muodossa se on aivan syötävää :) Jos siis kärsit mystisestä kaappeihin kertyneen merilevän ongelmasta tai etsit muuten vain kyseiselle raaka-aineelle uusia sijoituskohteita, on leipä varsin oiva vaihtoehto! Tämä sopii myös pientä merileväkammoa poteville. Jos syöt merilevää sujuvasti, voi leipätaikinan joukkoon upottaa vähän isommankin määrän levää.
Merileväleipä
2 kpl
- 0,25 dl silputtua merilevää + kylmää vettä
- noin 9 dl vehnäjauhoja
- 3 dl ohrajauhoja
- 1 pss kuivahiivaa
- 1,5 tl suolaa
- 1 tl sokeria
- 5 dl vettä (42 °C)
- 0,5 dl öljyä
- Laita merilevä likoamaan kylmään veteen noin vartiksi. Purista ylimääräinen vesi pois nyrkissä.
- Yhdistä kuivat aineet. Lisää lämmin vesi ja öljy. Sekoita taikina ja vaivaa sitä jauhotetulla alustalla hetken aikaa. Anna kohota leivinliinalla peitettynä kaksinkertaiseksi.
- Jaa taikina kahteen osaan ja vaivaa muutama minuutti. Muotoile leiviksi ja laita ne leivinpaperin päälle uunipellille. Leikkaa muutama viilto leipien päälle terävällä veitsellä. Anna vielä kohota.
- Paista leipiä 200 asteessa noin 25 minuuttia tai kunnes ne ovat kauniin värisiä.
Käytin leipään hijiki -merilevää, joka oli sellaisenaan sopivaa silppua taikinaan. Luin tosin jälkikäteen Wikipediasta, että kyseistä levää ei suositella syötäväksi korkean arseenipitoisuuden takia! Japanissa ei kylläkään vastaavaa suositusta ole annettu. Noh, kyllä tässä nyt henki ainakin toistaiseksi pihisee. Jos hijiki ja arseeni ei houkuttele, sopii leipään mainiosti myös esimerkiksi dulse. Jos käytät niitä paahdettuja norilevyjä, ne voisi varmasti silputa ja laittaa leipätaikinaan sellaisenaan ilman liottamista.
10 kommenttia “Merileväleipä”