Monissa blogeissa on pyörinyt viime aikoina elämän aakkoset -listauksia. Minäkin kirjoittelin omani – ruokaan liittyvinä tietenkin :)
A – Aamiainen
En liikahda aamuisin mihinkään ennen kuin saan ruokaa koneeseen. Aloitan aamuni kahvin ohella vaihtelevasti puurolla, soijajogurtilla ja myslillä tai savutofulla päällystetyillä ruisleivillä. Aamiaiseeni kuulu myös aina jotain tuoretta: hedelmiä, marjoja tai vihanneksia. Joskus surautan aamiaisen kylkeen myös vihersmoothien.
B – B12
B12 -vitamiini on yksi niitä harvoja vitamiineja, joita nappailen purkista. Vegaanille elintärkeä lisäravinne!
C – Curry
En taatusti osaa tehdä autenttista currya (oli sitten kyse intialaisesta tai thaimaalaisesta), mutta käytän erilaisia currymausteseoksia tahnoina ja jauheina lähestulkoon jokaiseen (arki)ruokaan. Currytahna taitaa olla keittiössäni melkein yhtä usein käytössä kuin suola ;) Seuraavaksi voisin kyllä paneutua itse tehtyjen currytahnojen ja mausteseosten tekemiseen.
D – Drinkit
Appleginistä innostuneena voisin ottaa kevään teemaksi uusien drinkkireseptien kehittelyn/testaamisen. Raikkaita, hedelmäisiä ja keväisiä drinkkireseptejä ei liene takataskussa koskaan liikaa.
E – Espresso
Aamut eivät lähde käyntiin ilman mutteripannulla keitettyä espressoa. Aamukahvini on café au lait -tyyppinen: puoli mukia lämmitettyä kasvimaitoa ja loput espressoa. Käytän vaihtelevasti kahvin joukossa soijamaitoa, mantelimaitoa tai kookos-riisimaitoa.
Vanha mutteripannuni on aivan kulahtanut, mutta en raaski millään luopua siitä. Haaveilen teräksisestä pannusta alumiinisen sijaan, mutta en pidä teräspannujen muotoilusta. Eikö joku voisi jo tehdä klassisen mallista mutteripannua teräksestä?
F – Farang
Kävimme Farangissa reilu vuosi sitten 10-vuotispäivämme kunniaksi. Vegaaninen maistelumenu oli ihan mielettömän hyvä ja ilta oli yksi mieleenpainuvimmista ravintolakokemuksistani.
G – Gluteeni
Nyt olisi varmaan trendikkäämpää puhua gluteenittomasta, mutta minä en välttele gluteenia. Syön hyvällä ruokahalulla gluteenista tehtyä seitania ja rakastan leipää ja puuroja. En ole huomannut, että gluteenin syöminen (tai syömättä jättäminen) aiheuttaisi mitään vaikutuksia, joten jatkan sen syömistä kohtuudella jatkossakin :)
H – Hunaja
Vaikka kutsunkin itseäni vegaaniksi, syön hunajaa. Chocochilin reseptit ovat kuitenkin aina täysin vegaanisia, joten käytän paljon myös agavesiirappia, vaahterasiirappia ja muita vegaanisia makeuttajia. Syön siis hunajaa enimmäkseen makeanhimooni lusikalla suoraan purkista.
Mehiläiset ovat myös ihan äärimmäisen kiinnostavia otuksia, ja elintärkeitä koko ekosysteemin kannalta. Olen viime aikoina tuijottanut suurella mielenkiinnolla myös mehiläisistä kertovia dokumentteja.
I – Idut
Syön varsinkin talvella paljon ituja – ne kun lehtisalaattia ekologisempi vaihtoehto salaattipohjalle, ja paljon ravinteikkaampiakin. Olen myös alkanut kasvattaa ituja itse kaupasta ostamisen sijaan, joten rahaakin säästyy melkoinen summa.
J – Jälkiruoka
Jälkiruoka, päivän tärkein ateria. Syön melkein aina jälkkärin aterialla kuin aterialla, mutta se ei välttämättä tarkoita kakkua tai suklaata, vaan usein ihan vaan palanen hedelmää tai mukillinen kahvia soijamaidolla. Mutta olen kyllä muutenkin perso makealle, ei käy kieltäminen :)
K – Kookos
Rakastan kaikkea, missä on kookosta. Kookos uppoaa kaikissa muodoissaan, niin maitona, kermana, hiutaleina, lastuina, vetenä kuin pelkästään tuoksunakin. Tungen kookosmaitoa melkein joka paikkaan, mihin resepti vaatii kermaa.
L – Linssit
Syön linssejä monta kertaa viikossa – erityisen usein ne ovat käytössä sosekeitoissa tuomassa proteiinia.
M – Metsän antimet
Luonnossa liikkuminen on parasta terapiaa. Sienestäminen on hauskaa puuhaa, ja keräilen mielelläni myös marjoja. En tiedä täältä Turun seudulta montaa hyvää sieni- ja marjapaikkaa, joten hoidan sienestämisen ja marjastamisen lapsuudenkotini metsissä. Onneksi isäni on vielä innokkaampi metsän antimien keräilijä ja tietää kaikki parhaat paikat, joten minun ei tarvitse kuin kävellä perässä ja kerätä sato koriin. Kätevää!
N – Nokkonen
Ilmaista pinaattia.
O – Omena
Omena taitaa olla lempihedelmäni. Syön niitä vähintään pari päivässä ympäri vuoden. Napostelen välipaloina usein omenalohkoja, välillä myös maapähkinävoilla höystettynä. Rakastan myös hyvää maalaissiideriä ja erityisesti syksyllä erilaisia omenapiirakoita. Lapsena lempiherkkuani oli pakastimesta otettu äidin keittelemä omenasose, joka oli sulanut kohmeiseksi. Oi nam!
P – Pähkinät ja siemenet
Rakastan yli kaiken makadamia- ja pekaanipähkinöitä, ripottelen kurpitsansiemeniä aina myslin joukkoon ja teen peston auringonkukansiemenistä. Enkä voisi elää ilman maapähkinävoita!
Q – Quinoa
Quinoa (tai kvinoa) on mainio proteiini- ja vitamiinipitoinen raaka-aine esimerkiksi kasvispihvien joukkon. Quinoa-kookospuuro on myös yksi aamiaissuosikeistani.
R – Ruisleipä
Ulkomailla kaipaan eniten ruisleipää. Ei ole mitään parempaa kuin tuore, rapeakuorinen, sisältä pehmeä, juureen tehty ruisleipä. Siitä en luopuisi!
S – Soija
Soija on kasvissyöjälle (ja toki muillekin) hyvä proteiininlähde ja monipuolinen raaka-aine. Ilmankin pärjää, mutta en ihan hevillä itse luopuisi maustamattomasta soijajogurtista, tofusta tai soijarouheesta.
Netissä pyörii soijan syömisestä kaikenlaisia kauhutarinoita ja minultakin kysytään aiheesta usein. Puolueettomien tutkimusten perusteella soijan kohtuullinen syöminen ei kuitenkaan ole mitenkään haitallista. Soijaa, kuten ei yhtään mitään muutakaan, kannata syödä joka aterialla. Jos soijan syöminen mietityttää, kannattaa lukea vaikkapa tämä artikkeli.
T – Taatelit
Tuoreet, mehukkaat taatelit ovat parempia kuin mitkään karkit ja suklaat. Ihan tosi!
U – Ulkona syöminen
Söisin varmasti useammin ravintolassa, jos vegaaninen ruoka olisi hinta-laatusuhteeltaan parempaa. Olen kuitenkin huomannut tilanteen kehittyneen paljon parempaan suuntaan erityisesti parin viime vuoden aikana! Vaikka rakastankin ruoanlaittoa, on ihanaa välillä istahtaa valmiseen pöytään.
En vaan lakkaa iloitsemasta siitä, että herkullinen vegaaninen ruoka ei eristäydy pelkästään kasvisravintoloihin, vaan vegaani saa nykyään hyvää ruokaa myös lihaa tarjoavista ravintoloista. Ja jos nyt oikein miettii, niin en ole tainnut syödä mitään tajunnanräjäyttävää yhdessäkään kasvisravintolassa Suomessa tai maailmalla, vaan parhaat ateriat on aina tarjoiltu ihan muualla.
V – Veganismi
Moni asia olisi varmasti tänä päivänä toisin, jos en olisi teini-ikäisenä ryhtynyt vegaaniksi. En ehkä olisi koskaan innostunut ruoanlaitosta, saati sitten perustanut blogia ja kirjoittanut keittokirjaa. Puhumattakaan siitä, miten paljon parempi olo on, kun syömisistä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Ja ehkä olisin edelleen ylipainoinen, väsynyt ja masentunut, jos en olisi opetellut syömään kunnolla (ja paljon kasviksia!).
W – Wakame
Merilevä ei edelleenkään kuulu suosikkiraaka-aineisiini, mutta syön jodin takia päivittäin pienen palan wakamea tai dulsea. Merileväleipä oli kyllä yllättävän hyvää, joten jatkan edelleen sitkeästi harjoituksia.
X – Xylitol
Yritän muistaa syödä xylitol-purkkaa ruoan jälkeen.
Y – Yrtit
Tuoreet yrtit ovat usein kokkausteni kulmakivi. Rakastan erityisesti tuoretta korianteria, basilikaa ja rosmariinia. Yrttien kasvattaminen on kotonakin ihan helppoa – erityisesti basilika viihtyy ja kasvaa hyvin ilman erityisen vihreää peukaloa. Keittiön ikkunalla notkuu melkein aina pari-kolme puskaa basilikaa, vesiviljelylaitteessa rehottaa useimmiten korianteri ja tiskipöydällä vesilasissa etnisestä ruokakaupasta hankittu minttupuntti. Ja parveke, siellä lähtee joka kesä mopo käsistä näiden yrttitouhujen kanssa :)
Z – Zucchini
Rakastan kesäkurpitsaa! Syön sitä useimmiten raakana: leivän päällä, salaatin joukossa ja spagetin muotoon leikattuna.
Ä – Äiti
Ei varmasti käy kieltäminen, että kotoa on tullut suurin innoitus ruoanlaittoon. Meillä ei koskaan syöty valmisruokaa ja mikrokin ilmestyi taloon vasta kun olin yläasteella. Kotona syötiin aina paljon kasviksia ja metsän antimia. Vanhempien itäsuomalaiset sukujuuret takasivat sen, että kotona sai syödäkseen myös ihan törkeän hyviä karjalanpiirakoita ja lepuskoita. Ja isä tekee muuten maailman parhaat (vegaaniset) muurinpohjaletut. Koskakohan ehtisin äidin karjalanpiirakkaoppiin?
Ö – Ötökät
En ole koskaan syönyt ötököitä, mutta voisin, vaikkei se vegaani-ideologiaan kuulukaan. Sen verran hirveä spesisti olen. Jos eläinproteiinia on pakko saada, tuntuu ötököiden syöminen fiksulta myös ympäristön kannalta. Koskakohan saadaan Suomeen ensimmäinen ötökkäravintola?
Moikka! Ensi töikseni haluan kiittää mahtavasta blogista, ei varmaan kulu viikkoakaan ilman lausahdusta ”ootas katon chocochilistä”! Reilu vuosi on veganismia takana, ja tämä blogi on ehdottomasti ollut monen ruokapulman ratkaisija :) Haluaisin kysyä tuosta hunajasta, että minkä verran tiedät sen eettisyydestä? Lähinnä siis mietin mehiläisten oloja ja mahdollista kärsimystä, en niinkään spesisminäkökulmaa. Olen saanut ristiriitaista infoa mehiläisistä, joten hunaja-asian suhteen on ollut vaikea tehdä periaatepäätöstä suuntaan tai toiseen.
Moi Inka! Ja kiitos kommentista.
Hunajan tehotuotanto on sekin aika huimaa touhua – en itse katso asiaa niinkään pelkästään mehiläisten kannalta vaan yleisesti koko ekosysteemi mielessä. Katsoin vähän aikaa sitten More Than Honey -nimisen mehiläisdokumentin, josta jäi erityisesti mieleen kohta amerikkalaiselta mantelifarmilta. Alueella oli kymmenien kilometrien alueella pelkkiä mantelipuita (eikä siis yhtään mitään muuta), ja koska ne kukkivat vain noin viikon vuodesta, täytyy mehiläiset tuoda rekkalasteittain paikalle pölyttämään. Ja toki tehotuotannossa hunaja korvataan mehiläisille ravinteettomalla sokerilitkulla ja mehiläisiä kuolee prosessissa. Eettinen hunajantuottaja sen sijaan verottaa pesistä vain ”ylimääräisen” hunajan ja käsittelee ötököitä varoen.
Ostan itse oikeastaan aina pienten tuottajien hunajaa. Vanhempien tutuilla on mehiläisiä ja mun ’arkihunaja’ on sieltä. En itse näe hunajan pienimuotoisessa tuottamisessa mitään ongelmaa – voisinpa hyvin ajatella, että itsekin pistäisin pari mehiläispesää pystyyn jos joskus on oma piha :)
Tämä mun selittely kuulostaa kyllä ihan varmasti hunajan välttelijöiden korviin samalta kuin minun korvaani luomulihan ja -maidon suosiminen. Koen kuitenkin, että on eri asia lainata selkärangattomilta ötököiltä hunajaa verrattuna siihen, että lehmä joutuu poikimaan joka vuosi pitääkseen maidontuotannon käynnissä – ja toki selkärankaisten kipuaistimuksetkin ovat aika erilaiset.
Mehiläisten talviruoka.?
Useimmiten sokeri talviruuaksi on parempi vaihtoehto kun itse hunaja.
Kaikki riippuu siitä, mistä mehiläiset syksyn hunajat ottaa?
Jos pesään sattuu tulemaan ns. lehtihunaja, mitä mehiläiset saavat puitten lehdiltä, se on mehiläisille tappavan myrkyllistä. Tai ei nyt myrkkyä, mutta liian raskasta, mehiläisten suolistolle.
Ainoastaan suomen alkuperäinen mustamehiläis- rotu kestä jotenkin, (en tietä kuinka hyvin?) myös lehtihunaja, mutta mustan mehiläisen kasvattajia on suomessa vaan muutama tarhaaja.
Mehiläiset kuole kun pesiin laitettaan sokeria?
Kyllä kuole, mutta! se ei ole ollenkaan huono asia.
Koska näin häviä pesästä vanhat ja tauteille altistunut mehiläiset. Kesällä mehiläiset vaihtuvat pesässä viikon välein, näin karkeasti sanottuna, mutta syksyn mehiläiset elävät koko talveen, joten on vaan hyvä, jos kesä mehiläiset ei jää talveksi pesiin, kuluttama talviruoka, ja sitten keväällä kuolevat kuitenkin pois.
Mitä pienempi yhdyskunta jää talvehtimaan, sitä vähemmän tarvitaan sokeria.
Totuus on, jos mehiläisiä kuole talvella vähä, ja ei ollenkaan syksyllä, jää pesään paljon mehiläis- tauteja, joten tarhaaja joutuu käyttämään torjunta aineita. Muuten käy huonosti.
Suomessakin on tehotuotantoa, niin kuin Amerikoissa, mutta se ei ole tarhaajan vika, syy on suomen maatalous politiikassa.
Vielä sokerista, suurin osa tarhaajia ei käytä ns. normaalia sokeria, vaan mehiläisille tarkoitettua talviruoka, joka ei ole tehoton sokeriliisteri. Tässä mennään taas toisin päin, kun ns. ison tarhan omaava käyttää spesiali ruoka, koska itse sokerin keittäminen on liian työläistä, niin taas lähi tarhaajat tai pientarhaajat, usein keittävät omat ruuat itse. Elikkä käyttävät vaan sokeria.
Itse olen myös ns. lähitarhaaja ja muutaman pesän omaava, mutta sekoitan omat talviruuat siten, että lisään sokerisiirapin muita aineita.
Näin työnkin puolesta kommentoin tuota hunaja-aihetta, josta olen myös jutellut muutamien tuttujen vegaanien kanssa. Hunaja todella tuntuu jakavan vegaaneja, ja ymmärrän sen täysin.
Mutta kuten tuossa kommentissasi hyvin perustelit, niin suomalainen pienimuotoinen hunajantuotanto on hyvin erilaista kuin esimerkiksi More than honey -dokumentissa nähty jenkkimeinkin. Suomessahan alan suositus esim. tautien hoitoon on se, ettei antibiootteja käytetä (dokumentissahan niitä ruiskittiin oikeastaan ”varmuuden vuoksi”).
Ja niin kuin mainitsit, niin lisäksi hunajamehiläisten rooli ekosysteemissä ja myös nykyisessä ruuantuotannossa on tärkeä. Moni raaka-aine tarvitsee hyönteispölytystä, kuten rypsi, auringonkukka, manteli, monet pähkinät, omena, mansikka, soijapapu (ja myös moni muu papu) jne. Monilla alueilla luontaisia pölyttäjiä ei ole niin paljon, että ne turvaisivat hyvät ja laadukkaat sadot (onnistunut pölytyshän paitsi tuottaa satoa, niin myös mm. parantaa esimerkiksi mansikoiden laatua ja makua).
On totta, että mehiläisiä kuolee aina jokunen hoitotoimien yhteydessä, ja että yleensä talveksi pesiin annetaan sokeriliuosta. Suomen oloissa sokeriliuos on havaittu yleensä myös mehiläisille paremmaksi kuin mehiläisten oma hunaja: sokeri on mehiläisen ruuansulatukselle puhtaampaa. Mehiläiset ovat pesässä talvella kuukausia ns. talvipallossa (eivät siis horroksessa) eivätkä pääse ulostamaan ulos. Sokeri ei tällöin aiheuta suolistolle yhtä pahaa ”painetta” kuin hunaja. Lisäksi moni kotimainen hunaja voi kiteytyä pesään niin, etteivät mehiläiset voikaan sitä hyödyntää. Hunajamehiläisiähän ei luonnostaan Suomessa elä, vain erakkomehiläisiä.
Moni suomalainen mehiläistarhaaja kertoo varmasti mielellään lisää omasta toiminnastaan. Minä tunnen todella monta mehiläistarhaajaa, jotka ovat hienoja tyyppejä ja huolehtivat hunajantuotannossaan siitä, että mehiläiset voivat hyvin (jep, tiedän, että maitobisnes sanoo ihan samalla tavalla lehmätilallisista, heh!).
Ja minä vastailen mielelläni myös lisäkysymyksiin.
Mari Koistinen, Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry
kuluttajaneuvoja, toimittaja
Kiitos kun kävit kommentoimassa, Mari!
Toit esille paljon uusia mielenkiintoisia asioita. En esimerkiksi tiennyt, että hunajamehiläisiä ei Suomessa elä luonnostaan!
Hunaja mehiläinen voi elä suomen luonnossa muutaman talven, jos onni on myöten, ja kuole nälkään tauteihin, tai joku elukka tuhoa sen pesän, esimerkiksi jopa hiiret, suomessa myös ei ole tarpeeksi hyviä paikkoja, mihin mehiläinen voisi asettautua.
Joten se tule sinun mökin rakenteisiin, tai savihormiin, mistä se aika pian savustetaan ulos, kaasuilla ja myrkyillä jos ei muuten onnistu.
Luonnossa vapana mehiläinen tule myös hyvin nopeasti aggressiiviseksi, koska sen pitää taistella henkeensä edestä. kun taas tarhaaja valvoa että mehiläiset pysy kilttinä ja näin voit rauhassa kävellä pihalla, vaikka siellä olisi kokonainen mehiläisparvi.
Tarhaajan mehiläisillä ei myös ole syytä taistella, koska tarhaaja hoitaa sen puolen. korvaukseksi mehiläiset antavat tarhaajalle hunaja, minä sanon sitä vuokraan maksuksi.
Teho tuotanto on ihan oma lukuunsa. Niin suomessa kun Amerikoissakin.
Mutta lähi hunaja, on ihan jotakin muuta.
(”Vaikka kutsunkin itseäni vegaaniksi, syön hunajaa. Chocochilin reseptit ovat kuitenkin aina täysin vegaanisia, joten käytän paljon myös agavesiirappia, vaahterasiirappia ja muita vegaanisia makeuttajia. Syön siis hunajaa enimmäkseen makeanhimooni lusikalla suoraan purkista.)
Tämä oli aika mielenkiintoista.
En tietä, mikä on agavesiirappia, tai miten sitä tuotetaan? enkä jaksa nyt googlata.
Mutta tiedän että jotta saatan aikaiseksi vaahtera siirappi, pitää kulutta tolkuttomasti energia, ihan sama mikä energia, vaahteran siirapin tuottaminen siis kulutta maapalloa, ihan kauheasti.
Samalla kun mehiläiset tuovat hunaja pesiin ihan ilmaiseksi, saman aikaisesti pölyttäen kaikki kasvit ja tuottaen näin parempaa ja terveellisenpä ruoka.
Jos mikä on vegaani ruoka, niin se on hunaja.
Mehiläis- tarhaaja on ainut suomessa, joka hoitaa luontoa. Koska kaikki maapallon kasvit, melkein kaikki, tarvitsevat pölyttäjiä. Melkein kaikki kasvit, mitä käytämme jokapäiväisen ruokaan, (varsinkin vegaani) tarvitsevat pölyttäjiä, muuten sato on huono, epämuodostunut, vailla ravinnepitoisuutta, tai ei saa satoa ollenkaan.
Valitettavasti suomessa mehiläiset eivät pärjää omilla, joten tarvitaan tarhaajia. Jos mehiläis- pesä karkaa luontoon, niin se hyvälläkin tuurilla, selviä siellä vaan pari vuotta. Jokainen mehiläistarhaaja taistele kaikennäköisiä kasvinsuojelu aineita vastaan, jotka ovat oikeasti myrkkyjä. joten, mitä enemmän on tarhaajia, sitä enemmän on luonnon hyvinvoinnin puolestaan taistelijoita.
Itse asiassa, jos on tarpeeksi mehiläisiä, niin myös suojeluaineitten käyttötarve pienene, joissakin tapauksissa näistä voitan luopua kokonaan.
Miten saatan suomeen lisä mehiläistarhaajia?
Ostamalla hunaja, ja käyttämällä hunaja jokaisen ruokaan mihin tarvitset makeutus ainetta, autat suomen mehiläistarhaajia, ja sitä kautta suomen luontoa. (tietenkin jos ostat suomalaista hunaja, ja mieluiten lähihunaja) eikä tehotuotettua amerikkalaista tai kiinalaista..
Esim. mehiläisiä käytetään nykyisin hyväksi mansikan harmaa-homeen torjuntaan. Ja taas säästetään luontoa.
Jos on halu säästä luonto, niin ei Vaahtera siirapille, ja mikä se toinen oli? ja kyllä hunajalle..
Valitettavasti hoitotoimenpiteissä tarkoituksellisesti tapetaan mehiläisiä. Kuhnurisikiöitä käytetään houkuttelemaan punkkeja ja sitten ne tuhotaan, tilattujen emojen seuramehiläiset tapetaan esim. Neulalla, emomunakupit( eli emoiksi kehittyvät munat ja toukat) poistetaan eli tapetaan parveilun eston yhteydessä. Lisäksi yli kymmenen pesän tarhurit käyttävät yleensä voimakkaita puhaltimia häätääkseen mehiläiset pois hunajakehiltä. Tässä kuolee paljon mehiläisiä, mutta kurssin vetäjän sanoin” entäs sitten?). Olen itse kurssilla ja aika järkyttynyt tästä tarkoituksellisen listimisen määrästä, joka tulee eteen vähän väliä.
Miksi ihmeessä seuramehiläiset tapettaisiin? Emon mukana menevät samaan pesään nekin. Sikiöitä kyllä hävitetään punkkien ja tautien torjumiseksi. Ilman sitä olisi koko pesä äkkiä mennyttä.
Pohjois-Karjalassa kurssin vetäjä sanoi, että seuramehiläiset täytyy tappaa. Kun kysyin perusteluja, sanoi hän sen olevan kahnauksien välttämiseksi ja että näin täytyy tehdä. Tällä kurssilla oli muutenkin aika kova linja, joka esiteltiin ainoana oikeana tapana ja pehmeämmät keinot teilattiin, kun vaihtoehtoja yritin kysellä. Soitinkin silloin Suomen mehiläishoitajien liittoon ja tein valituksen kyseisestä henkilöstä. Jätin kurssin kesken tämän kovan linjan vuoksi.