Siirry sisältöön
Chocochili

Paahdettuja ruusukaaleja & granaattiomenaa

/ 12 kommenttia / Joulu, Lisukkeet

Uunissa paahdetut ruusukaalit, granaattiomenan siemenet ja saksanpähkinät ovat yhdessä mainio lisuke vaikka joulupöytään.

paahdetut ruusukaalit

Rakastan ruusukaaleja, mutta en raaski kovin usein ostaa niitä. Pieni rasiallinen maksaa kaupassa lähes neljä euroa, ja siitä tulee muoviroskaa melkein enemmän kuin paketissa on syötävää. Tarjoushaukkana pidän kuitenkin silmät aina auki kaupan vihannesosastolla ja tällä kertaa onnisti: lähikauppaan oli rantautunut violetteja ruusukaaleja, jotka maksoivat 1,69€/500 g. Arvaatkaapa monta pussia lähti kotiin? :)

Minulla on ollut tälle joululle mietinnässä Lähi-idästä inspiroitunut joulupöytä. Olemme joulun miehen kanssa kahdestaan kotona, joten ei ole mitään paineita jumittua perinteisiin. Mietinnässä on ollut ainakin bataattifalafelit (ohje löytyy Vegaanin keittiössä -kirjasta), munakoisocouscous ja ehkä tämä granaattiomenoilla höystetty ruusukaalilisuke, joka taipuu kyllä hyvin perinteisempäänkin joulupöytään.

Ohje on muokattu Foodnetworkin reseptistä.

Uunissa paahdettuja ruusukaaleja ja granaattiomenaa

lisukkeeksi neljälle

  • 500 g (violetteja) ruusukaaleja
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • 1 rkl agave- tai vaahterasiirappia
  • suolaa ja mustapippuria myllystä
  • 1-2 tl raastettua (luomu)appelsiinin kuorta
  • 0,5 – 1 granaattiomena
  • kourallinen saksanpähkinöitä
  1. Poista ruusukaaleista kuiva kanta ja puolita ne.
  2. Laita ruusukaalit uunipellille leivinpaperin päälle. Lisää sekaan öljy, siirappi ja mausteet. Sekoita kaikki aineet käsin sekaisin.
  3. Paista ruusukaaleja 200 asteessa noin 20-30 minuuttia tai kunnes ne ovat aivan pehmeitä ja saaneet väriä. Kääntele kaaleja pari kertaa paistamisen aikana.
  4. Halkaise granaattiomena ja koputtele siemenet irti esim. puukauhan avulla. Sekoita yhteen lämpimät ruusukaalit ja appelsiinin kuori sekä granaattiomenan siemenet ja murennetut saksanpähkinät.

Jos haluat valmistaa ruoan etukäteen, ruusukaalit voi paahtaa hyvin jo edellisenä päivänä. Lämmitä kaalit uudelleen ennen tarjoilua ja lisää sen jälkeen granaattiomena ja pähkinät joukkoon.

12 kommenttia “Paahdettuja ruusukaaleja & granaattiomenaa”

  1. Outi
    ·
    Ei voi olla totta, juuri eilen herkuteltiin samoilla aineksilla violettien ruusukaalien inspiroimana :) Toivoisin, että ruusukallille kävisi kuten lehtikaalille: tulisi sen verran trendikkääksi, että alettaisiin myydä asiallisissa pakkauksissa.
    Vastaa
    • Elina
      ·
      Hehe, tämä oli kyllä herkkua. Ei ihme, jos muitakin inspiroi samat ainekset! :) Joo, seuraavaa trendikaaliaaltoa odotellessa!
      Vastaa
  2. mm julia
    ·
    Granaattiomenat tuntuvat olevan nyt pinnalla ja olen törmännyt moneen herkulliselta kuulostavaan reseptiin, jossa niitä on käytetty. Päädyin siis itsekin maistamaan ensimmäistä kertaa elämässäni kyseistä pommia, mutta en ymmärrä tätä hehkutusta... Onhan se hyvää, mutta mitä se ihmiset teette niille koville siemenille? Mehukas osa siemenen ympärillä on todella herkullista, mutta kuuluuko siemenet sylkeä roskiin? Niellä? Purra ei kannata...todella kitkerää... :D Enkö vaan osaa ? :D
    Vastaa
    • Elina
      ·
      Siemenet on se osa, joka kuuluu granaattiomenasta syödä - ei hedelmälihaa (vaikka kaipa senkin voi jossain käyttää, vaikkapa smoothiessa?. Ne rapeat, makeat siemenet on juuri se granaattiomenan juttu! Jos siemenet ovat olleet kitkeriä, on granaattiomena varmasti ollut raaka. Ne ovat kypsänä ihanan makeita! Edit: Luin tuon sun kirjoituksen vielä uudelleen, ja siis ilmeisesti tarkoititkin hedelmälihalla niitä punaisia siemeniä, eikö sitä vaaleaa, jossa siemenet on kiinni? Mun mielestä se siementen kova sisus ei ole kitkerää, tai ehkä korkeintaan samaan tapaan kuin esim. viinirypäleissä.
      Vastaa
      • mm julia
        ·
        Termit sekaisin! Eli siemenissä se punainen osuus oli vallan mahtavaa, mutta sisällä oleva kova juttu oli kitkerä ja iso ja pilasi kaiken! :D Onkohan mahdollista että granaattiomenani olikin raaka? Toisaalta ostan kyllä rypäleenikin ilman siemeniä...
        Vastaa
  3. Merituuli
    ·
    Mä RAKASTAN ruusukaalia, joka on ihan parhaimmillaan roustattuna. Meillä on tyttökin oppinut tykkämään niistä. Mä luulen että tosi monikin ihminen tykkäis kun sais napakan kypsiä eikä ällöylikypsennettyjä ruusukaaleja.
    Vastaa
    • Elina
      ·
      Totta! Ruusukaalithan on tosiaan melkein aina tarjottu ylikypsiksi keitettynä. Ei varmasti maistu yhtään kenellekään.
      Vastaa
  4. Jenni
    ·
    Häpeäkseni myönnän etten ole koskaan syönyt ruusukaalia mutta jostain syystä pakkasesta löytyy pussi. Kysymys siis kuuluu, että onkohan mahdollista käyttää pakastettuja ruusukaaleja?
    Vastaa
    • Elina
      ·
      Mun mielestä ne pakasteruusukaalit on ihan kamalan makuisia, mutta mikä ettei niitäkin voi käyttää. Ei kuitenkaan kannata tehdä niiden perusteella päätelmiä tykkääkö ruusukaalista vai ei :)
      Vastaa
      • Pekka
        ·
        Pakastetut ruusukaalit ovat aivan mielestäni aivan yhtä hyviä kuin tuoreetkin. Pitää aina muistaa, ettei pakasteita pidä säilyttää pakkasessa vuosikausia.
        Vastaa
  5. Kati
    ·
    Hei. Kiitos blogistasi. Aina silloin tällöin reseptejäsi päättyy inspiraation lähteenä niin kotikeittiöön kuin köksän luokkaankin. Tänään ihan kotona http://arkiruokaanyt.blogspot.fi/2015/01/paahdettua-ruusukaalia-ja-jogurtilla.html Mukavaa vuotta 2015. Kati.
    Vastaa
    • Elina
      ·
      Kiva kuulla! Toivottavasti niin sinun keittiössäsi kuin kotitaloustunneillakin kasvisruoka nähdään myös muuna kuin pelkkänä lisukkeena. Eikä vegaanisen ruokaan ole pakko lisätä jogurttia tai muita maitotuotteita, jotta ne maistuvat hyviltä :)
      Vastaa

Jätä vastaus käyttäjälle Elina Keskeytä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.