Chocochili 9 vuotta
Ihan hullua, että siitä on kulunut jo 9 vuotta, kun aloin kirjoittaa ruokablogia!
Innostuin ruoanlaitosta aikoinaan pakon edessä: ryhdyin vegaaniksi 15-vuotiaana, eikä silloin Suomesta saanut mitään vegaanisia valmisruokia, eikä ravintolat tarjonneet vegaanista ruokaa. Jos aikoi syödä jotain hyvää, se oli pakko tehdä itse. Innostuin ruoanlaitosta tämän myötä ja valokuvausharrastus muuttui samalla ruokakuvausharrastukseksi.
Olen usein aika nopea liikkeissäni, mutta blogin aloittamista harkitsin pitkään. Olin saanut reseptitoiveita jo pitkään Flickr-kuvapalvelussa sekä Eläinoikeusfoorumilla (RIP), joten blogi alkoi tuntua sopivalta vaihtoehdolta reseptien ja ruokakuvien jakamiselle. Muistan vieläkin elävästi, kun postasin joskus vuonna nakki Eläinoikeusfoorumille (näin jälkikäteen ajateltuna aivan kamalan) kuvan uunissa paahdetuista nektariineista ja vaniljajäätelöstä. Sain kuvaan kommentin, että minusta tulisi hyvä ruokastailaaja. Ilman tuota kommenttia en ehkä ikinä olisi rohkaistunut ruokablogin perustamiseen tai jatkanut näin innokaasti omien ruoanalaittotaitojen ja kuvaamisen opiskelua. Että kiitos vaan sinne, jos tunnistat itsesi! :)
Blogin perustaminen junnasi paikallaan ainakin vuoden, koska en millään keksinyt blogille sopivaa nimeä. Halusin nimen, joka toimisi myös englanniksi (blogia oli alusta asti tarkoitus alkaa jossain vaiheessa kirjoittaa myös englanniksi, mutta se projekti on vähän venähtänyt!). Lopulta nimi syntyi jonkun nimigeneraattorin avulla, johon syötin lempiraaka-aineitani. Chocochili oli perustettu!
Vuonna 2008 Suomessa ei edes uskaltanut uneksia siitä, että vajaat kymmenen vuotta myöhemmin tavalliset aikakauslehdet painaisivat sivuilleen vegaanisia reseptejä, uusia vegaanisia keittokirjoja putkahtelee kuin sieniä sateella ja vegaanisen ruoan syöminen on muutenkin aivan salonkikelpoista. Chocochili oli pitkään yksi harvoja suomenkielisiä sivustoja, josta saattoi etsiskellä vegaanisia reseptejä. Minulla oli alusta asti missio, joka on kantanut tähän päivään saakka: halusin blogistani paikan, joka toisi vegaaniruokaa esille hieman eri valossa kuin siihen oli silloin totuttu: että vegaaninen ruoka voi olla herkullista ja näyttää hyvältä, eikä siihen tarvitse liittää paasaamista ja syyllistämistä.
Chocochili otti heti perustamisen jälkeen nopeasti tuulta alleen, sillä minkäänlaista kilpailua ei silloin ollut. Olin niin iloinen niistä kahdestatuhannesta kuukausittaisesta lukijasta! Ja muistan vieläkin, miten hämmentynyt olin siitä, että lukijat ihan oikeasti tekivät ruokaa reseptieni mukaan! Kuulostaa ehkä hassulta, mutta en ihan oikeasti tullut ajatelleeksi miten paljon vaivaa täytyy nähdä reseptien kirjoitusasuun, raaka-aineiden mittoihin ja reseptien viilaamiseen, jotta ne varmasti toimivat muidenkin keittiössä. Vanhoja reseptejä lukiessa huomaa myös, miten reseptienkirjoitustaitoni ovat kohentuneet. Monet vanhoista resepteistäni ovat vähän turhan ylimalkaisia ja tulkinnanvaraisia, mutta siinäkin olen harjaantunut vuosien varrella.
Nyt 9 vuotta myöhemmin Chocochili on yksi Suomen luetuimmista ruokablogeista. 2 000 kuukausittaista lukijaa onkin yhtäkkiä 70 000. Blogi on poikinut myös 3 keittokirjaa, ja mikä parasta, tuhansia kommentteja ja sähköposteja teiltä lukijoilta. En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella, että marginaaliryhmän ruokavaliota noudattavana blogilla kiilaisi joskus suosituimpien ruokablogien joukkoon. Olen miettinyt aika paljon sitä, mikä Chocochilin suosion taustalla on ollut. Tietysti se, että sain jalan oven väliin juuri oikeaan aikaan: joukosta oli helppo erottua silloin, kun blogeja ei vielä ollut samaa määrää kuin nykyään. Mutta ehkä olen itsekin tehnyt jotain oikein? Olen taustaltani aivan samanlainen tavallinen kotikokki kuin kaikki lukijanikin, joten reseptit ovat olleet aina helposti lähestyttäviä. En paasaa blogissa eläinten oikeuksista, vaan kirjoitan mieluummin juuri nyt parhaimmillaan olevista sesonkikasviksista ja muista mielenkiintoisista raaka-aineista.
Pitkäjänteisyys ei yleensä kuulu hyveisiini: kiinnostun asioista nopeasti mutta kyllästyn niihin yleensä samalla vauhdilla. Siksi jaksan ihmetyttää tällä säännöllisesti itseänikin, että blogin kirjoittaminen on edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen rakkain harrastukseni. Tunnen itseni niin onnekkaaksi, että tätä hommaa voi sekä harrastaa että tehdä työkseen. Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin en edellenkään tekisi mieluummin mitään muuta kuin kokkaisin, kuvaisin ruokaa ja kirjoittaisin siitä. Ja teitä lukijoita käy kiittäminen siitä, että voin nykyään täyttää yhä isomman osan viikoistani tällä, mitä oikeasti rakastan tehdä. Odotan jo innolla, mitä seuraavat 9 vuotta tuovat tullessaan!
Olisi muuten hauska kuulla, mikä resepti on jäänyt sinulle parhaiten mieleen näiden yhdeksän vuoden ajalta? Onko täältä blogista löytynyt joku resepti, jonka pariin palaat yhä uudelleen? Tai onko jostain blogin ohjeella kokatusta illallisesta jäänyt erityisen hyviä muistoja? :)
41 kommenttia “Chocochili 9 vuotta”