Tunnustan: olen laiska papujen keittelijä ja turvaudun lähes aina tölkkikamaan. Papujen keittäminen on kuitenkin aina sen pienen vaivan arvoista, varsinkin kun keitinliemen voi maustaa millä tahansa ja lopputuloksena on tölkkitavaraa paljon paremman makuiset pavut.
Tänään oli pakko saada lounaaksi lämmintä keittoa ja ruisleipää!
Tämä leivonnainen on luultavasti alun perin tarkoitettu pääsiäisherkuksi, mutta hyvin maistui myös ihan muuten vain!
Parhain viikuna-aika meni jo aikoja sitten, mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun törmäsin tähän kuvaan. Reseptin pohjana käytin aikasemmin postaamaani focaccian reseptiä.
Mieleni tekee aina rosmariinia, kun ulkona on kylmä. Tomaattinen seitanpata maustettuna punaviinillä, valkosipulilla ja rosmariinilla onkin ihan omiaan lämmittämään kehoa ja varsinkin mieltä.
Silmiini osui töissä Helsingin Sanomien ruokapalstalta (HS 22.10.2009) uuniviikunoiden ohje, joka oli pakko napata talteen. En muista milloin olisin viimeksi tehnyt ruokaa, joka tuoksuisi yhtä hyvältä. Rosmariinin, balsamicon, viikunoiden ja sipuleiden uunissa hautuva kombinaatio on jotain ihan mieletöntä.
Sain luultavasti kasvissyöjäksi ryhdyttyäni 10 vuotta sitten yliannostuksen juureksia, kun en oikein vieläkään jaksa innostua niiden syömisestä saati sitten valmistamisesta. Syön juureksia niin harvoin, että nyt niistä on keittiössäni muodostunut melkein tryffeleihin verrattava harvinainen herkku.
Jos pitää valita kuivasoijatuotteiden, tofun tai seitanin välillä, en yleensä päädy ensiksi mainittuihin. Ne ovat kyllä varsin kätevää ruokaa ja marinoimalla niistäkin saa monen makuisia. Kunhan valitsee oikean merkkiset tuotteet, saa kuivasoijatuotteistakin ihan kelpoa syötävää.
On aika surkeaa olla puutarhuri ja asua kerrostalossa. Kotimme on pihan puutteen lisäksi haastellinen viljelypaikka siinäkin mielessä, ettei tänne paista aurinko sen kummemmin keittöön kuin parvekkellekaan. Valitsemalla sopivia kasveja näinkin ankeissa oloissa pystyy kuitenkin kasvattamaan itselleen sentään jotain syötävää.
Focaccia on litteä, uunissa paistettava italialainen leipä, joka voidaan päällystää esimerkiksi erilaisilla yrteillä, oliiveilla, valkosipulilla tai kasviksilla. Minä käytin tällä kertaa perinteisesti rosmariinia, oliiveja ja vuorisuolaa. Tuore rosmariini on kuivattua parempaa, joten käytä aina tuoretta, jos sitä on saatavilla.
