Työpaikallanikin ollaan tietoisia ruoanlaittoharrastuksestani, ja maanantaina pomo kiikutti minulle sokerijuurikkaan! Ihan mahtavaa, en ole ikinä ennen maistanut sokerijuurikasta tuoreena, enkä edes nähnyt moista mötikkää muuten kuin kuvissa.
Kuten sokerijuurikkaan nimestä voi päätellä, se on melkoisen makeaa. Raakana maku on todella sokerinen, vähän kuin todella makeaa, miedon makuista naurista.
Koska en ollut ikinä ennen syönyt sokerijuurikasta, en halunnut piilottaa sitä mihinkään, vaan paistoin sokerijuurikasviipaleita 225-asteisessa uunissa ja maustoin ne ainoastaan hyvällä oliiviöljyllä, suolalla ja mustapippurilla. Aika ihania!
Puolikas jurtti (opin uuden sanankin samalla!) odottaa vielä jääkapissa. Mitähän kivaa käyttöä sille keksisi? Onko teistä joku tehnyt joskus sokerijuurikkaasta jotain?
Harmillista kyllä, ettei sokerijuurikasta saa oikein ostettua mistään, ja siemenetkin ovat kuulemma kiven alla, jos sitä haluaisi itse viljellä. Tässä olisi hyvä kotimainen vastine bataatille! Suomalaisella sokerintuotannollakaan kun ei taida nykyään pyyhkiä kovin hyvin, voisi tuoreen sokerijuurikkaan myymisessä hyvinkin olla markkinarakoa. Minä ainakin ostaisin!
