Sushihommia

Edellisestä sushintekokerrasta ehti vierähtää kokonaiset 5 vuotta! Hups. Merileväkammo alkaa nyt olla aika hyvin taltutettu, joten sushia tehdään meillä varmaan jatkossa vähän useammin!

sushi1

Olen kirjoitellut täällä monesti aikaisemminkin, että merilevä ei ole suosikkiraaka-aineitani. Oikeastaan sen syöminen on ollut aikaisemmin erittäin vastenmielistä, vaikka muuten kurkusta alas uppoaa lähestulkoon mikä tahansa (vegaaninen). Olen kuitenkin väkisin totuttanut itseni merilevään, muun muassa syömällä päivittäin palasen dulse-levää sellaisenaan (koska jodi) ja leipomalla merilevästä leipää. Vuosikausien totuttelun tuloksena vihdoin alkaa tuntua siltä, että merilevä voi olla jopa hyvää!

sushi3

Tänään minulla on ollut sellainen harvinainen luksuspäivä, että ei ole tarvinnut mennä töihin, eikä kalenterissa ollut mitään muutakaan pakollista menoa. Kieltämättä kyllä takaraivossa on koko ajan sellainen fiilis, että voiko tämä olla totta, vai olenko vain tyynesti unohtanut ihan kaiken?! Tällaisen harvinaisuuden kohdatessa jätimme myös suosiolla ravintolapäivän väliin ja päätimme kokkailla kotona, kun siihen oli kerrankin aikaa.

Rullailimme paahdetuilla mustilla seesaminsiemenillä koristeltuja, avokadolla, porkkanalla, ruohosipulilla ja majoneesilla täytettyjä inside out -rullia, kurkku-avokadomakeja ja näpertelimme tofunigirejä. Kyytipojaksi oli tietysti soijakastiketta, wasabia ja inkivääriä sekä juomana sakea.

Inside out -rullat ja nigirit ovat varmasti vähän helpommin lähestyttäviä, jos joku muukin potee merileväkammoa. Eikä niiden rullaaminen ole sen vaikeampaa kuin tavallisten makirullienkaan. Ohje löytyy esimerkiksi täältä.

sushi4

sushi2

Kuten kuvasta näkyy, sushikokin tekniikka ei ole vielä ihan hallussa :D Nigirit hajosivat käsiin ennen kuin ne ehtivät suuhun. Jatkamme harjoituksia!

sushi5

Jos kasvissyöjän sushihommat kiinnostaa, suosittelen lämpimästi Vegetarian sushi -kirjaa. Sieltä löytyy sekä helppoja perusohjeita että vähän vaativampiakin reseptejä innokkaille sushikokeille. Osassa reseptejä on käytetty kananmunaa, mutta muuten reseptit ovat  vegaanisia tai helposti sellaiseksi muutettavissa (esim. vaihtamalla majoneesin ja tuorejuuston vegaaniversioihin). Onko teillä vinkkejä muista hyvistä (vegaaniystävällisistä) sushikirjoista? Tästä hommasta voisi nimittäin vaikka innostua! :)

12 vastausta kirjoitukseen “Sushihommia

  1. Mulla kans tökkii tuo merilevä niin että sitä en pysty suuhun laittamaan. Oon vuosien aikana 3 kertaa tehnyt ja yrittänyt syödä vegesushia, mutta ei niin ei. Sitten kuulin semmoisesta kuin soijapaperi, ja ainakin Hanko Sushin paikoissa saa sushin tilattua soijapaperilla, ja vihdoinkin minäkin pystyin nauttimaan sushista, eriasia on taas se voiko sitä sitten kutsua sushiksi. ;) Tuota soijapaperia vaan ei saa mistään, en edes Helsingin aasialaisista ruokakaupoista ole löytänyt. :/ Mutta Inarit on ihan parhaita, voisin syödä sushilajitelmasta pelkästään niitä ja olisin tyytyväinen. :D

    1. Kolme kertaa ei riitä vielä mihinkään :D Sehän on ihan tutkittua tietoa, että ihmisen täytyy maistaa kymmeniä kertoja uusia makuja, ennen kuin niihin tottuu. Merilevän kanssa mulla on mennyt ainakin sata kertaa, mutta kyllä se nyt jo alkaa uppoamaan.

      Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo soijapaperi. Pitääpä tutkia asiaa! :)

  2. Aah, sushi – ihanaa!
    Asun merileväkammoisen kanssa, joten kotona ei ole kuin kerran tullut tehtyä.
    Helsingissä on ihana Sushi Bar&Wine, jossa laaja valikoima toisiaan ihastuttavampia nigirejä, makeja, riisipaperi taskuja ja temakeja. Kaikista useita vegeversioita!

    Toki itsetekeminen on aina kivaa, joten ehkä munkin pitäis vaan ryhtyä tuumasta toimeen ja totuuttaa siippa levän syöntiin :)

    1. Kyllä siihen merilevään kummasti tottuu, kunhan vaan jaksaa sitkeästi yrittää! :)

      Täytyypä testata tuo Sushibar & Wine joku kerta – olen kuullut siitä hyvää muualtakin!

    1. Mä luulen, että mullakin tämä voi vielä lipsahtaa himon puolelle, kunhan vielä vähän treenaan! :) Tosin merilevän, kuten muidenkin raaka-aineiden kanssa, on oleellista miten sen valmistaa. Tukholmassa söin taannoin Shibumissa ihan törkeän hyviä merileväjuttuja, ei kammoksuttanut ollenkaan!

  3. Mun mielestä sushi on ihan jees ruokaa, mutta oon itse vaivautunut tekemään sitä vain kerran. Ehkä pitäisi tehdä toisenkin kerran!

    Nigirit saa kuulemma helposti pysymään kasassa, kun ne muotoilee kelmun avulla. Kelmupalan keskelle laitetaan se asia, joka tulee nigirin päälle. Sen päälle laitetaan riisi. Kelmun reunat nostetaan ylös, jolloin riisi jää ikään kuin pussiin, minkä jälkeen kelmu kiristetään kiertämällä. Hankalasti selitetty, mutta on tuota helpompaa tehdä :)

    Järkkäsimme Vegaaniliiton kanssa viime Tapahtumien yössä kahvilan, jossa oli merellinen mutta tietysti vegaaninen menu. Listalla oli mm. sushia, johon tehtiin vesimelonitonnikalaa. Se maistui, haisi ja tuntui suussa todella kalaisalta.

    Täältä löytyy vesimelonitonnikalan ja muutaman muun kalaisan asian resepti:
    http://www.vegaaniliittotampere.blogspot.fi/2014/08/merellisia-vegaaniherkkuja-musiikkia-ja.html

    1. Kiitos tuosta kelmuvinkistä! Veikkaan kyllä, että tällä kertaa ongelma oli osittain myös riisissä, jota en tainnut osata valmistaa ihan oikeanlaiseksi. Treeni jatkuu!

      Tsekkaan linkin! :)

  4. Nam! Jatka ihmeessä kokeiluja. Sushihan tarkoittaa ”riisin kanssa”, joten ei sitä merilevää ole ihan pakko… vaikka kyllä se oleellinen osa on. Ja hyvää :) (makuasia, sano kissa…)

    Mä vääntelen sushia tiuhaan. Nykyään itselle vegeä ja tyttärelle / vieraille perusmalleja. Rajana on vain oma mielikuvitus… Linkissä on muutama mun vinkki:

    http://maaritinkeittiossa.blogspot.fi/2014/10/44-juhlavampi-sushi.html

    Ja PeeÄs: toisinaan vaihdan riisin ”kukkakaaliriisiin” ja teen ns. japanilaista opiskelijasushia: (kukkakaali)riisiä, vegaanimajoneesia, vegetonnikalaa + wasabia ja soijaa – kaikki tahnaksi. Ja tanhaa syödään käsin nori-tötteröistä. Aivan ihanaa! Ja niin nopsaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *