Teetin muutama vuosi sitten joulukortteja ottamastani ruokakuvasta ja askartelin kortin väliin reseptin. Kortit saivat niin hyvää palautetta, että päätin tehdä samanlaisia tänäkin vuonna – eri kuvalla ja reseptillä tietysti.
Oikeastaan kyse ei ole mistään sen eksoottisemmasta kuin linssi-perunalaatikosta, mutta tällaisina tuulisina, kylminä ja harmaina marraskuun päivinä en osaisi kuvitella mitään muuta ruokaa, joka maistuisi paremmalle. Kun timjamin, sellerin, valkosipulin ja punaviinin tuoksut täyttävät keittiön, voi olla hetken iloinen siitä seikasta, ettei tänään ole pakko mennä ulos.
Chocochilin sacherkakku pääsi Ylen Olotilaan isänpäiväkakuksi. Samasta paikasta voi lukea myös haastattelun minusta.
Kaikki tuoreet, suolaiset leivonnaiset katoavat meillä äkkiä parempiin suihin, mutta nämä häviävät keittiön pöydältä aina ennätysnopeasti.
Sari herätteli Cantina Azteca -postauksen kommenttilootassa mielenkiintoisia kysymyksiä ravintolassa syömisestä, joten ajattelin kirjoitella aiheesta lisää. Kasvisravintola Veganissimon konkurssi on herättänyt vegaanipiireissä viime kuukausina enemmänkin pohdintaa aiheesta. Millaista kasvisruokaa ravintoloiden pitäisi tarjota, ja toisaalta, miten sekasyöjät saadaan houkuteltua kasvisravintolaan?
Sain lahjaksi aivan ihania mustavalkoisia, paperisia muffinivuokia ja niitä oli ihan pakko päästä heti testaamaan.
Sain luultavasti kasvissyöjäksi ryhdyttyäni 10 vuotta sitten yliannostuksen juureksia, kun en oikein vieläkään jaksa innostua niiden syömisestä saati sitten valmistamisesta. Syön juureksia niin harvoin, että nyt niistä on keittiössäni muodostunut melkein tryffeleihin verrattava harvinainen herkku.
Jalostin banaanikakun mustikoilla.
Kaipasin eilen siiderisämpylöiden kaveriksi hyviä kasvispihvejä.
Pitäisi opetella tekemään joskus jotain muutakin leipää kuin sämpylöitä, mutta tuoretta leipää ei ikävä kyllä juuri sämpylöitä helpommalla saa tehtyä. Lupaan opetella leipomaan kunnon leipää viimeistään eläkkeellä!
