Jostain syystä olen viime aikoina saanut tänne paljon ihmetteleviä kyselyitä siitä, minkä takia kasvissyöjät syövät lihan näköisiä ja -makuisia ruokia. Asia tuntuu herättävän sen verran kiinnostusta, että tästä oli pakko kirjoitella enemmänkin.
Juuri ilmestynyt vegaaninen leivontakirja Puputyttö ja vohvelisankari tuli ihan täytenä yllätyksenä! Tällaisia spektaakkeleja kuuluisi hehkuttaa joka paikassa vähintään vuotta etukäteen.
Jos vuodenaika sallii, nämä kannattaa tietysti valmistaa tuoreista, nopeasti pannulla paistetuista sienistä. Keskellä talvea säilykesienet ajavat asiansa kuitenkin ihan mainiosti.
Ruokabloggaajana voi aina välillä leipoa kakun ihan vain sillä tekosyyllä, että olisi jotain tarjottavaa lukijoille. Onneksi kaiken saa kuitenkin syödä itse ;)
Usein kun löydän jonkun hyvän raaka-aineen (tai muistan vanhan olemassaolon), syön sitä niin kauan, että sitä tulee korvistakin ulos. Viimeksi podin avokadohimoa, nyt vuorossa on ruusukaalit. Ikävä kyllä ruusukaaliaika alkaa vedellä viimeisiään.
Jos sunnuntaina sattuu olemaan vapaapäivä, en yleensä viitsi vaivautua kauppaan, vaan kehittelen mieluummin jotain syötävää olemassa olevista aineksista ja makoilen loppupäivän sohvalla elokuvien parissa. Tällä kertaa pakastimesta löytyi raparperia ja lehtitaikinaa.
Tomaattipohjaiset keitot ovat ihania talvisen päivän lämmittäjiä. Toisin kuin kuvausrekvisiitta antaa ymmärtää, tein keiton tuoreista tomaateista. Helppoa, hyvää ja kevyttä!
Parhain viikuna-aika meni jo aikoja sitten, mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun törmäsin tähän kuvaan. Reseptin pohjana käytin aikasemmin postaamaani focaccian reseptiä.
Minulla on ollut Chocochilin nimikkoruoka jo pidempään to do -listalla, mutta vasta nyt, bataattichilistä innostuneena sain aikaiseksi testattua VegNewsistä löytynyttä reseptiä. Ihan tajuttoman hyvää!
Kaikilla on varmasti keittiössään liuta esineitä, joita ilman ruoanlaitosta ei kertakaikkiaan tule yhtään mitään. Ajattelin esitellä tässä oman arsenaalini.
